Te, jonka lapsuudenkoti oli ylempää keskiluokkaa

Perheeni oli ammattien puolesta keskiluokkaa eli vanhemmat yliopiston käyneitä ja virkamiehiä, mutta eivät sinällään korkeassa asemassa. Mutta varallisuutta meillä oli mukavasti, perittyä ja sijoittamalla saatua. Siinä mielessä olimme vähän keskiluokkaa plus. :) Elämä oli tavallista, aika pihiäkin arjessa. Pääsin toki kielikurssille, pääsin USA:aan kesäksi, oli hyvä mökki, hyvä auto, sain harrastaa kaikkea kallista vapaasti. Ei koskaan kielletty mitään sen takia, ettei olisi rahaa. Matkoja teimme enimmäkseen perheellä kaupunkeihin. Olen kiertänyt jo 80-luvulla kaikki pariisit, prahat, berliinit jne. Rantalomalla ei käyty kuin kerran.

Kun muutin pois, ostivat minulle uuden kaksion asuttavaksi opiskelukaupungista.

Huppista! Olen lähtökohtaisesti kuvitellut, että elämme tasavaltaisessa demokratiassa jossa kaikki on suht samalla viivalla pois lukien suomenruotsalaiset jotka pyörii aatelisajalla mutta olin näköjään väärässä ja itseään voi korostaa myös ylemmällä keskiluokkaisuudella? Oikeesti? Oletteko tosissanne!? Nauran niin, että putosin sängystä!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Muistan että ihmettelin teininä kun eräälle kaverille ostettiin käytetty mopo. Ei ollut jotenkin tullut mieleenkään että jotain voi ostaa käytettynä. Sama kaveri ei saanut kuukausirahaa ja pidin hänen vanhempiaan tosi ilkeinä kun eivät voineet sitä 100e kk toiselle antaa huvituksiin, myöhemmin tajusin ettei heillä varmaan ollut sellaisia rahoja antaa.

Ei ylemmän keskiluokan perheissä lapsilla ole mopoja ollenkaan. Ja lapsia opetetaan fiksuun rahankäyttöön, lapsilla on sijoituksia, mutta ei suuria tuhluurahoja.

Lopettakaa ihmisten luokittelu. Kaikki ovat samanarvoisia. Uuno Kailas sanoi ikivanhassa runossa osuvasti mm. "Synnyin tänne paljain jaloin. Lähden täältä paljain jaloin."

Ettekö osaa googlata upper middle class? Se määritellään tulojen, koulutuksen ja ammattiaseman avulla. Kaikkien on oltava tavallista korkeammat.

Aika harva Suomessa kuuluu siihen, meidänkin asuinalueellamme on rikastuneita duunariyrittäjiä ja sitten pätkätyöläisiä akateemisia. Mutta ylempää keskiluokkaa emme ole. Ehkä yksi hyvätuloinen ylilääkäri. Oma veljenikin kyllä tienaa paljon ja on akateeminen, mutta pelkää koko ajan työpaikkansa puolesta että romahdus voi olla aika kova.

Ei näistä kannata hermostua, ne on luotu vain tutkimusten tekoa varten ja yleisesti käytettyjä termejä eri tieteenaloilla.Mutta muakin naurataa nää hyasint bykeet, anoppikin esittää kauhean hienoa rouvaa ja on kovin yläluokkaista vaikka nuo kriteerit eivät tosiaan täyty. Joillekin on vaikeaa kuulua siihen tavalliseen keskiluokkaan johon me suomalaiset pääosin kuulutaan.

Jännä juttu kyllä, miten tällä palstalla ylempi keskiluokka on glorifioitu. Mun mielestä kyseessä on todellisuudessa kaikista raskain yhteiskuntaluokka. Ihmisiä, joiden elämä on usein kovaa työssä käyntiä, ansioiden keräilyä ja suorittamista jonkin hyväksi kuvitellun materiaalisen elintason saavuttamiseksi. Ns. ansiotuloveroja maksavaa keskiluokkaa, yhteiskunnan työmuurahaisia. Usein myös pinnallisia ja ulkokultaisia. Eivät joutilaita, kuten tosirikkaat tai köyhät, vaan nimenomaan mahdollistavat heidän olemisensa sillä tavoitellulla asemansa luomalla paremmuudentunnolla.

Luin koko ketjun läpi. Mielenkiintoisia näkemyksiä aiheesta. Halusin osallistua keskusteluun, koska niin voimakkaasti koin eläneeni ylemmän keskiluokan lapsuuden 90-luvulla. Vanhempani kävivät opistotasoiset koulutukset - mikä vastaisi tänä päivänä Amk-tutkintoja. Mutta ei varmasti poista tähän luokkaan kuulumista.

Vapaa-aikaa vietettiin merenrantahuviloissa, lapissa ja ulkomaan mökeillä tuttavaperheiden ja sukulaisten kanssa ja he olivat kaikki pankinjohtajia, kustantajia, yritysjohtajia.

Äitini suvussa on pelkkiä insinöörejä, lakimiehiä, lääkäreitä, ekonomeja ja opettajia.

Kävimme ostoksilla Stockalla. Juhlapukuja oli vaatehuoneellinen. Rahasta ei kertakaikkiaan ollut pulaa. Rikkaita emme olleet, mutta äärimmäisen etuoikeutettuja.

Kotona oli kirjasto. Siis iso kirjasto. Iltaisin soi klassinen musiikki. Tutuksi tulivat rapujuhlat, fondue, kalliit juustot ja ylelliset autot.

Olisi outoa jos joku sanoisi, ettei lapsuuteni kulunut ylemmässä keskiluokassa.

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun läpi. Mielenkiintoisia näkemyksiä aiheesta. Halusin osallistua keskusteluun, koska niin voimakkaasti koin eläneeni ylemmän keskiluokan lapsuuden 90-luvulla. Vanhempani kävivät opistotasoiset koulutukset - mikä vastaisi tänä päivänä Amk-tutkintoja. Mutta ei varmasti poista tähän luokkaan kuulumista.

Vapaa-aikaa vietettiin merenrantahuviloissa, lapissa ja ulkomaan mökeillä tuttavaperheiden ja sukulaisten kanssa ja he olivat kaikki pankinjohtajia, kustantajia, yritysjohtajia.

Äitini suvussa on pelkkiä insinöörejä, lakimiehiä, lääkäreitä, ekonomeja ja opettajia.

Kävimme ostoksilla Stockalla. Juhlapukuja oli vaatehuoneellinen. Rahasta ei kertakaikkiaan ollut pulaa. Rikkaita emme olleet, mutta äärimmäisen etuoikeutettuja.

Kotona oli kirjasto. Siis iso kirjasto. Iltaisin soi klassinen musiikki. Tutuksi tulivat rapujuhlat, fondue, kalliit juustot ja ylelliset autot.

Olisi outoa jos joku sanoisi, ettei lapsuuteni kulunut ylemmässä keskiluokassa.

Tämä on mielestäni melko hyvä kuvaus siitä, millaista ylemmän keskiluokan elämä on. Tuo tuttavapiirin korkeahko ammatillinen asema on yksi joka erottaa selvästi keskiluokasta. Jos miettii omia sukulaisia ja perhetuttuja niin yleisin koulutustaso oli ylempi korkeakoulututkinto ja tohtori oli yhtä yleinen koulutustaso kuin ammattikoulu. Jos ottaa huomioon tuon ajan koulutusrakenteen niin onhan tuossa jo merkittävää segregaatiota.