Lue keskustelun säännöt.
Te, jonka lapsuudenkoti oli ylempää keskiluokkaa
16.09.2019 |
Kertokaapa mukavia lapsuudenkokemuksia. Välillä tuntuu yksinäiseltä, kun muilla ei ole kosketuspintaa omaan lapsuuteen/perhetaustaan ja vastaavasti itsellä ei ole juuri mitään käytännön kokemusta, millaista on lapsuus vähävaraisessa perheessä (olen toki jotakin lukenut aiheesta, mutta se ei ole sama).
Jotenkin sitä vaan vielä omassa lapsuudessa maailma oli muutenkin sellainen, että joukosta erottautumista ei hyväksytty samalla tavoin kuin nykypäivänä. Näin jälkikäteen ajateltuna odotettiin sellaista käytöksen hillintää ja jonkinlaista arvokkuutta, joka oli pikkutenavalta paljon opittu. Siitä on sitten jäänyt aikuisiällekin tapa, ettei kehtaa kovin ilakoida hyvistä jutuista, vaikka niistä olisi usein aihettakin. Understatementissa on kieltämättä jotakin eleganttia, mutta tuntuu välillä tylsältä jäädä muiden varjoon. Ylemmän keskiluokan eetokseen tuntuu vaan kuuluvan tietynlainen "elämän helppouden" viestiminen, vaikka useimmat meistä raatavat niska limassa pitääkseen yllä elintason.
Kommentit (148)
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?
Tässä ketjussa muistellaan menneitä, ja kyllä omassa lapsuudessani 70-luvulla työväenluokkaisen oli vaikea nousta ylempään keskiluokkaan. Omien vanhempieni nuoruudessa esim. ylioppilaaksi kouluttautuminen ei ollut yhtä itsestäänselvää kuin nykyään.
Olen tästä asiasta usein ennenkin kirjoittanut, ja moni muu minun lisäkseni, joten en välttämättä jaksa tällä kertaa kovin perusteellisesti kirjoitella aiheesta varsinkin kun keittiö pitäisi taas siivota ja kolme säilytyskomerohyllyä kasata, mutta ihan tämän verran on kuitenkin nyt pakko oikaista:
Ne työväenluokka ja tämä ns. "keskiluokka" ovat yksi ja sama asia; sanat ovat toistensa synonyymejä.
On kolme yhteiskuntaluokkaa:
Yläluokka, joka on Suomessa hyvin pieni ja johon kuuluvat ovat niin rikkaita joko sukutaustansa tai jonkin onnenkantamoisen takia (lottovoitto, menestyminen iskelmälaulajana, menestyminen purjehtijana joka sittemmin on ostanut urheilujoukkueita ja jäähalleja ym. sellaiset kaiffarit), ettei heidän - ainakaan enää - tarvitse tehdä töitä elantonsa hankkimiseksi, ja joiden työnteko on vapaaehtoista sekä siten enemmänkin harrastuksenomaista, pelkän elämänsisällön ja ajanvietteen vuoksi tapahtuvaa;
Keskiluokka, joka tekee työtä elannon hankkimiseksi sekä taloudellisen pakon vuoksi, mukaanlukien muodollisesti itsenäiset yrittäjät, kaikenlaiset freelancerit ja mitä kaikkia erikoisia kaiffareita niitä nykyään onkaan;
sekä
Alaluokka, jota voidaan myös sosiaaliluokaksi kutsua, ja johon kuuluvat eivät myöskään tee työtä, vaan saavat yhteiskunnan tulonsiirtoja ja / tai hoivapalveluja; mm. (pitkäaikais)työttömät joiden työllistyminen loppuelämänään on sangen epätodennäköistä, vaivaiseläkeläiset, vangit, seksityöntekijät, koulupudokkaat nuoret, densot yms.
Tämä ns. keskiluokka on nimenomaan sitä työväenluokkaa: enintäänkin se on oman työväenluokkaisuutensa unohtanutta porukkaa, mutta yhtä kaikki ihan sitä samaa tuubaa se kuitenkin on.
Miksi teillä yleensäkin on tuollainen tarve kehittää ja käyttää tuollaista erikoista eufemismia työnteollenne kuin "keskiluokka"? Eikö työ nappaa, eikö työnteko ole "cool"? Eikö se ole riittävän hienoa ja jalosukuista teidän arvollenne? Ja noista loputtomista brittifantasiasarjoistako te olette itsellenne tuollaisen luokkayhteiskunnan kaipuun itsellenne kehittäneet - tietenkin niin, että te itse olette parempaa väkeä vaikka käytte töissä eikä teillä ole varaa elintasonne laskematta lomailla joutilaina montaa vuotta kuten brittisarjoissa ehkä eletään?
Minä itse kuulun alaluokkaan ja olen köyhä.
Tietenkin haluaisin rahnaa rutosti lisää niin että voisin lähteä Saksaan elämään joutilaasti ja nauttimaan alkoholista, sikareista ja liha-aterioista sekä ajalemaan Mersulla hitaasti pitkin suurkaupunkien katuja, mutta en minä silloinkaan itseäni "ylemmäksi keskiluokkaiseksi" mieltäisi, vaan edelleen köyhäksi.
Ei sellainen ihminen, jonka täytyy käydä taloudellisen pakon takia töissä joko työnantajallaan tai omassa firmassaan, voi olla "parempaa väkeä". Se on yhtä kaikki työväenluokkaa tai keskisellaista.
Parempi väki ei yhtäältä tee työtä eikä toisaalta saa (eikä etenkään huoli eikä halua) myöskään yhteiskunnan tulonsiirtoja.
Pudotkaa yllä kirjoittavat "ylemmät keskiluokkaiset" jo takaisin tänne maan pinnalle.
Terveiset teille sinne eight miles high.
Joo, ihan hyvä kommentti. Moni hyvin toimeentuleva duunari mieltää, että Kokoomus ajaa muka heidän asiaansa jne. Ja moni korkeakoulutettu luulee olevansa jotenkin erityistä yhteiskuntaluokkaa, vaikka duunari onkin. Mutta siis kyllähän tämän valtavan keskiluokan voi hyvin ylempään ja alempaan. Alempi asuu rivarissa ja ajaa vanhalla autolla. Ylempi keskiluokka asuu esim. isossa omakotitalossa kalliilla alueella tai isossa huoneistossa ison kaupungin keskustassa ja ajelee uudella tilavalla nk. premium-luokan autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni luettelee mun mielestä aivan perus-keskiluokkaisia asioita. Ei korkeakoulutus tarkoita ylempää keskiluokkaa. Ylempää keskiluokkaa on ihmiset, jotka tienaa kuukausituloina jotain 8 000 € ja enemmän.
Luitko aloituksen? Tässä puhutaan lapsuudenkodeista. Maailma on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehkä heti aluksi määritellä ylempi keskiluokka. Muutama päivä sitten täällä joku kyseli ylemmän keskiluokan elämästä ja mielsi että se pitää sisällään omakotitalon ja bemarin omistavat ihmiset. Edellä mainitut kuvaavat mielestäni kyllä ihan tavallista keskiluokkaa eivätkä ylempää keskiluokkaa.
Riippuu millaisen omakotitalon ja millaisen bemarin :D
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?
Tässä ketjussa muistellaan menneitä, ja kyllä omassa lapsuudessani 70-luvulla työväenluokkaisen oli vaikea nousta ylempään keskiluokkaan. Omien vanhempieni nuoruudessa esim. ylioppilaaksi kouluttautuminen ei ollut yhtä itsestäänselvää kuin nykyään.
Olen tästä asiasta usein ennenkin kirjoittanut, ja moni muu minun lisäkseni, joten en välttämättä jaksa tällä kertaa kovin perusteellisesti kirjoitella aiheesta varsinkin kun keittiö pitäisi taas siivota ja kolme säilytyskomerohyllyä kasata, mutta ihan tämän verran on kuitenkin nyt pakko oikaista:
Ne työväenluokka ja tämä ns. "keskiluokka" ovat yksi ja sama asia; sanat ovat toistensa synonyymejä.
On kolme yhteiskuntaluokkaa:
Yläluokka, joka on Suomessa hyvin pieni ja johon kuuluvat ovat niin rikkaita joko sukutaustansa tai jonkin onnenkantamoisen takia (lottovoitto, menestyminen iskelmälaulajana, menestyminen purjehtijana joka sittemmin on ostanut urheilujoukkueita ja jäähalleja ym. sellaiset kaiffarit), ettei heidän - ainakaan enää - tarvitse tehdä töitä elantonsa hankkimiseksi, ja joiden työnteko on vapaaehtoista sekä siten enemmänkin harrastuksenomaista, pelkän elämänsisällön ja ajanvietteen vuoksi tapahtuvaa;
Keskiluokka, joka tekee työtä elannon hankkimiseksi sekä taloudellisen pakon vuoksi, mukaanlukien muodollisesti itsenäiset yrittäjät, kaikenlaiset freelancerit ja mitä kaikkia erikoisia kaiffareita niitä nykyään onkaan;
sekä
Alaluokka, jota voidaan myös sosiaaliluokaksi kutsua, ja johon kuuluvat eivät myöskään tee työtä, vaan saavat yhteiskunnan tulonsiirtoja ja / tai hoivapalveluja; mm. (pitkäaikais)työttömät joiden työllistyminen loppuelämänään on sangen epätodennäköistä, vaivaiseläkeläiset, vangit, seksityöntekijät, koulupudokkaat nuoret, densot yms.
Tämä ns. keskiluokka on nimenomaan sitä työväenluokkaa: enintäänkin se on oman työväenluokkaisuutensa unohtanutta porukkaa, mutta yhtä kaikki ihan sitä samaa tuubaa se kuitenkin on.
Miksi teillä yleensäkin on tuollainen tarve kehittää ja käyttää tuollaista erikoista eufemismia työnteollenne kuin "keskiluokka"? Eikö työ nappaa, eikö työnteko ole "cool"? Eikö se ole riittävän hienoa ja jalosukuista teidän arvollenne? Ja noista loputtomista brittifantasiasarjoistako te olette itsellenne tuollaisen luokkayhteiskunnan kaipuun itsellenne kehittäneet - tietenkin niin, että te itse olette parempaa väkeä vaikka käytte töissä eikä teillä ole varaa elintasonne laskematta lomailla joutilaina montaa vuotta kuten brittisarjoissa ehkä eletään?
Minä itse kuulun alaluokkaan ja olen köyhä.
Tietenkin haluaisin rahnaa rutosti lisää niin että voisin lähteä Saksaan elämään joutilaasti ja nauttimaan alkoholista, sikareista ja liha-aterioista sekä ajalemaan Mersulla hitaasti pitkin suurkaupunkien katuja, mutta en minä silloinkaan itseäni "ylemmäksi keskiluokkaiseksi" mieltäisi, vaan edelleen köyhäksi.
Ei sellainen ihminen, jonka täytyy käydä taloudellisen pakon takia töissä joko työnantajallaan tai omassa firmassaan, voi olla "parempaa väkeä". Se on yhtä kaikki työväenluokkaa tai keskisellaista.
Parempi väki ei yhtäältä tee työtä eikä toisaalta saa (eikä etenkään huoli eikä halua) myöskään yhteiskunnan tulonsiirtoja.
Pudotkaa yllä kirjoittavat "ylemmät keskiluokkaiset" jo takaisin tänne maan pinnalle.
Terveiset teille sinne eight miles high.
Terveisiä sinne tiedevastaisten porukkaan, yhteiskuntaluokathan, myös ylempi keskiluokka, on vakiintunut termi sosiologian tutkimuksessa. Se, että sinä et näe kuin mustaa ja valkoista ei tarkoita, etteikö olisi muita värejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehkä heti aluksi määritellä ylempi keskiluokka. Muutama päivä sitten täällä joku kyseli ylemmän keskiluokan elämästä ja mielsi että se pitää sisällään omakotitalon ja bemarin omistavat ihmiset. Edellä mainitut kuvaavat mielestäni kyllä ihan tavallista keskiluokkaa eivätkä ylempää keskiluokkaa.
Riippuu millaisen omakotitalon ja millaisen bemarin :D
Keskiluokka-ahdistus sai aikaan sen, että en halua itselleni keskiluokkaista elämää. Rahan jalustalle nostaminen ja työnteon korostaminen aiheutti sen, että arvostan pehmeitä arvoja, hyvinvointia ja vapaa-aikaa. Päämäärien ja koulutuksen korostamisen takia en arvosta koulutusta erityisesti, vaan sitä mitä ihminen osaa. Eli CV ei merkitse, vaan ihmisen taidot.
Kaiken sen vaivannäön jälkeen, mitä vanhempani yrittivät, olen jokaisessa asiassa mennyt ihan eri, väärään ja vastakkaiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei ole selvää luokkajakoa ylempiin ja alempiin. Kaikki luokkajaot ovat itse kunkin oman pään kehitelmiä. Ei koulutus, raha, rikkaus, valtakaan ole välttämättä mikään pääsylippu kenenkään pään sisällä kehittelemään ylempään luokkaan. Ainoastaan taivaan isän lapset omistavat kaiken tarpeellisen. Sydämen sivistys on tärkeintä.
Meillä oli okt, kaksi autoa, hevonen, hyvät viikkorahat, saatiin harrastaa mitä lystää, päästiin ulkomaille jne. Mutta se oli ihan normaalia sillä alueella. Ei tainnut oikein kukaan täällä olla kovin köyhä.
Onnellinen lapsuus ei aina riipu rahasta. Esim. Yhden kaverin isä petti julkisesti äitiää. Toisen isä oli usein niin pahalla tuulella ettei sinne halunnut mennä kukaan kylään jne. Ei se raha onnea tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei harrastettu tuota perisuomalaista vaatimattomuutta, sitten kun alkoi taloudellisesti menemään paremmin. Äitini oli, sen jälkeen kun oli muutaman vuoden hoitanut meitä lapsia kotona, paikallinen K-kauppias. Isälläni oli elektroniikka-alan alihankintayritys, jolla alkoi Nokian menestyksen myötä mennä todella lujaa, ja rahaa tuli.
Olihan se 1980-1990 luvulla erikoista se meidän elämä siellä paikkakunnalla jossa asuttiin. Meillä oli talossa kellarikerroksessa uima-allas, ja talo oli yleensäkin arkkitehdin suunnittelema ja varsin erikoinen suomalaiseen tyyliin. Autot olivat kalliita ja hienoja. Matkusteltiin pari kertaa vuodessa, yleensä siihen aikaan varsin eksoottisiin kohteisiin kuten Karibialle, Tahitille, safarille Afrikkaan ts. Kun lähdin opiskelemaan, mulle ostettiin opiskelukaupungista asunto ja pienen auton isä osti myös synttärilahjaksi (ihan uuden).
Toisaalta en tiedä kuuluiko perheeni "ylempään keskiluokkaan". Rahavarojen puolesta varmaan kyllä, mutta toisaalta vanhemmat olivat erittäin köyhistä perheistä tulevia "nousukkaita", jotka käyttäytyivätkin varsin nousukasmaisesti eli rahoilla pröystäillen. Meillä ei myös ollut mikään sivistyskoti, mikä yleensä liitetään ylempään keskiluokkaan. Ketään ei kiinnostanut mikään korkeakulttuuri, kirjallisuus tms. Isä katseli brittifutista telkkarista, äiti luki juorulehtiä ja juoruili naapuruston muijien kanssa.
Uusrikkaita ei ylempää keskiluokkaa.
Elin lapsuuteni 80-90-luvulla. Kavereita oli monista eri tuloluokista. Perheeni oli varakkain.
Asuimme isossa omakotitalossa, jossa oli muun muassa uima-allas, takkahuone, kaikille perheenjäsenille omat kylpyhuoneet ja lankapuhelimet. Meillä oli kolme autoa esim. hieno mersu. Vanhemmilla oli sijoitusasuntoja. Kotimme ja muukin omaisuus oli velattomia. Kesät vietettiin kahdella mökillämme ja joka vuosi käytiin ulkomailla. Saatiin harrastaa mitä haluttiin esim. ratsastusta. Kaikki ostettiin uutena: urheiluvälineet, pyörät, mopot ja vaatteet. Kun sain ajokortin, isä osti uuden auton. Kun lähdin opiskelemaan isä osti Helsingin keskustasta asunnon.
Syötiin hyvää ruokaa, paljon vihanneksia ja hedelmiä. Jääkaappi oli aina täynnä eikä syömistä rajoitettu. Kotona ei käytetty lainkaan alkoholia. Kaikki pyhät ja juhlat oikeasti vietettiin ja äiti koristeli kodin kauniiksi. Vanhemmat lukivat kirjoja ja kävivät teatterissa. Meillä ei kiroiltu koskaan. Perhe oli tosi tiivis ja oltiin kiinnostuneita toistemme asioista ja hyvinvoinnista.
Lapsuuteni oli onnellinen ja turvallinen. Samanlaisen lapsuuden tarjoan lapsilleni. En kuitenkaan usko, että varallisuustasolla on onnellisuuden tai hyvän lapsuuden kanssa juuri tekemistä. Sitten jos ollaan tosi köyhiä niin sitten kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?
Ei ehkä aivan noinkaan. Perhetaustan näkisin vaikuttavan siten, että ylempään keskiluokkaan päätyminen edellyttää vähemmän sellaiselta, joka on sitä syntyjään kuin sellaiselta, joka siihen nousee.
Esimerkiksi omassa ammattikunnassani on ihmisiä monesta taustasta. On silti aika eri asia istua paskanjäykkänä yksin ensimmäistä kertaa muodollisessa iltajuhlassa kuin moikata siellä heti narikassa perhetuttuja kuin kotona olisi.
Taitavasti tiivistetty tämä viimeinen lause! Juuri noin!
Vierailija kirjoitti:
Aika moni luettelee mun mielestä aivan perus-keskiluokkaisia asioita. Ei korkeakoulutus tarkoita ylempää keskiluokkaa. Ylempää keskiluokkaa on ihmiset, jotka tienaa kuukausituloina jotain 8 000 € ja enemmän.
Ylempi keskiluokka edellyttää hyvän yliopistitasoisen koulutuksen ja tietyn sivistystason, rikas amisyrittäjä tai kauppaopistotaustainen varakas k-kauppias ei ole ylempää keskiluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt määritelmän, jonka mukaan parhaiten yhteiskuntaluokan näkee siitä mitä musiikkia kotona kuunnellaan, mitä lautasella on ruoka-aikaan ja mitä lapset harrastavat.
Nämä erottaa tehokkaasti esim. uusrikkaat perinteisistä sivistyskodeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni luettelee mun mielestä aivan perus-keskiluokkaisia asioita. Ei korkeakoulutus tarkoita ylempää keskiluokkaa. Ylempää keskiluokkaa on ihmiset, jotka tienaa kuukausituloina jotain 8 000 € ja enemmän.[/
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Yhteiskuntaluokka
Yhteiskuntaluokat eivät määrity pelkkien tulojen perusteella.
Meillä vanhempien yhteiset tulot vaihteli lapsuudessa nykyrahaksi muutettuna alimmillaan jossain 10000-30000 e/kk välillä (työuran lopussa enemmän). Molemmilla ylemmät korkeakoulututkinnot ja johtava asema, toisella jäsenyyksiä jossain yläluokkaisinakin pidetyissä seuroissa. Eli sanoisin, että meidän perhe oli melkolailla sitä, mitä ihmiset mieltää ylemmällä keskiluokalla riippumatta puhutaanko tuloista vai koulutuksesta.
Aika hyvä indikaattori ylempään keskiluokkaan on muuten se, mitä pukuja vaatekaapista löytyy. Siinä missä keskiluokkainen voi pärjätä pelkällä mustalla (hautajais)puvulla niin ylempään keskiluokkaan kuuluva usein tarvitsee pukua säännöllisesti myös työnsä puolesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni luettelee mun mielestä aivan perus-keskiluokkaisia asioita. Ei korkeakoulutus tarkoita ylempää keskiluokkaa. Ylempää keskiluokkaa on ihmiset, jotka tienaa kuukausituloina jotain 8 000 € ja enemmän.[/
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Yhteiskuntaluokka
Yhteiskuntaluokat eivät määrity pelkkien tulojen perusteella.
Meillä vanhempien yhteiset tulot vaihteli lapsuudessa nykyrahaksi muutettuna alimmillaan jossain 10000-30000 e/kk välillä (työuran lopussa enemmän). Molemmilla ylemmät korkeakoulututkinnot ja johtava asema, toisella jäsenyyksiä jossain yläluokkaisinakin pidetyissä seuroissa. Eli sanoisin, että meidän perhe oli melkolailla sitä, mitä ihmiset mieltää ylemmällä keskiluokalla riippumatta puhutaanko tuloista vai koulutuksesta.
Aika hyvä indikaattori ylempään keskiluokkaan on muuten se, mitä pukuja vaatekaapista löytyy. Siinä missä keskiluokkainen voi pärjätä pelkällä mustalla (hautajais)puvulla niin ylempään keskiluokkaan kuuluva usein tarvitsee pukua säännöllisesti myös työnsä puolesta.
ap
Korjaan: vaihtelivat välillä 10000-30000 e/kk.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuus oli ihan helvettiä vaikka päällepäin meillä rahaa oli mukavasti, uusimmat pelit ja vempeleet.
Suljettujen ovien takia oli väkivaltaa, päihteiden väärinkäyttöä ja hyväksikäyttöä.
Sama. Isä oli oikein ”silmäätekevä” tehtaan pomo, arvostettu mies. Harmi vaan että täysi kiilusilmäpsykopaatti oikeasti. Sadistinen väkivaltainen lstensa rääkkääjä, erityisesti fyysinen väkivalta ja kaikenlainen rajoittaminen (ei saa syödä, ei saa juoda, ei saa käydä vessassa jne).
Aina ns keskiluokkaisuus ei tarkoita hyvää perhettä ja onnellista lapsuutta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole selvää luokkajakoa ylempiin ja alempiin. Kaikki luokkajaot ovat itse kunkin oman pään kehitelmiä. Ei koulutus, raha, rikkaus, valtakaan ole välttämättä mikään pääsylippu kenenkään pään sisällä kehittelemään ylempään luokkaan. Ainoastaan taivaan isän lapset omistavat kaiken tarpeellisen. Sydämen sivistys on tärkeintä.
Sekoitat tässä nyt kaksi asiaa: ihmisarvon ja yhteiskuntaluokan. Yhteiskuntaluokka kuvaa henkisiä ja taloudellisia _resursseja_ tehdä asioita, eikä mitään olkinukkemaista ihmisten "arvojärjestystä". Samalla tavallahan jaottelemme ihmiset pituuden, painon, luonteen jne. mukaan eikä kukaan ajattele, että pitkä on parempi ihminen kuin lyhyt.
Minua hämmästyttää kommentit, kuinka hyvää, onnellista ja tasaista ylemmän keskiluokan perhe-elämä on ollut. Oma kokemukseni on, niin kaveripiiristä, kuin mediassakin, että aika monella on kulissit pystyssä kotona ns. ”paremman väen kotona”.
Ylemmän keskiluokan tulotaso vaatii uravanhemmat. Vaikea kuvitella, että yksikään ura rakentuisi ilman ponnisteluja ja pitkiä työpäiviä. Missä välissä sitä aikaa jää perheelle ja lapsille.
Tilastojen mukaan alkoholia kuluu myös kohtalaisen reippaasti tässä maassa. Kuka sitä juo, alempi keskiluokka, köyhät?
Oman tuttavapiirin kautta tiedän muutamankin paremman väen perheen, jossa iltaisin avataan viinipullo ruuan kanssa. Siis joka ilta. Piilojuoppoja on runsaasti. Työssäkäyviä ja asiansa hoitavia, mutta kuitenkin alkoholin suurkuluttajia.
Ollakaan rehellisiä ihmiset!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole selvää luokkajakoa ylempiin ja alempiin. Kaikki luokkajaot ovat itse kunkin oman pään kehitelmiä. Ei koulutus, raha, rikkaus, valtakaan ole välttämättä mikään pääsylippu kenenkään pään sisällä kehittelemään ylempään luokkaan. Ainoastaan taivaan isän lapset omistavat kaiken tarpeellisen. Sydämen sivistys on tärkeintä.
Mielestäni täällä on kyllä. Jo omasta lapsuudestani pikkukaupungissa muistan vedenjakajana vanhempien asenteen muokanneen lapsien tulevaisuuden suunnitelmia. Köyhien yksinhuoltajien lapsia kannustettiin menemään suoraan amikseen tienaamaan, vaikka ka oli yli 8.5. Lapset nopeasti töihin ja omilleen.
Mielestäni tämä kannustaminen oli vedenjakaja monissa duunariperheissä vrt keskiluokkainen perhe. Lapsia ei kannustettu lukioon, korkeakouluun tai yrittämiseen.
Lapsilla ei myöskään ollut harrastuksia, oltiin paljon kotona TV:n ääressä.
Helsingissä näkee ihmisten eriarvoistumisen selkeämmin kuin missään muualla Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmästyttää kommentit, kuinka hyvää, onnellista ja tasaista ylemmän keskiluokan perhe-elämä on ollut. Oma kokemukseni on, niin kaveripiiristä, kuin mediassakin, että aika monella on kulissit pystyssä kotona ns. ”paremman väen kotona”.
Ylemmän keskiluokan tulotaso vaatii uravanhemmat. Vaikea kuvitella, että yksikään ura rakentuisi ilman ponnisteluja ja pitkiä työpäiviä. Missä välissä sitä aikaa jää perheelle ja lapsille.Tilastojen mukaan alkoholia kuluu myös kohtalaisen reippaasti tässä maassa. Kuka sitä juo, alempi keskiluokka, köyhät?
Oman tuttavapiirin kautta tiedän muutamankin paremman väen perheen, jossa iltaisin avataan viinipullo ruuan kanssa. Siis joka ilta. Piilojuoppoja on runsaasti. Työssäkäyviä ja asiansa hoitavia, mutta kuitenkin alkoholin suurkuluttajia.
Ollakaan rehellisiä ihmiset!
Meillä oli välillä lastenhoitaja, joka auttoi tasaamaan vanhempien työpäiviä. Vanhemmat olivat tosi läsnä aina vapaa-ajallaan ja luki meille lapsille paljon. Isä opetti monia asioita koneiden toiminnasta prosenttilaskuun. Äitin kanssa pohdittiin Jules Verneä ja Mika Waltaria. En muista, että olisin nähnyt vanhempia koskaan humalassa, vaikka vanhemmilla oli viikonloppuna usein pihvin kanssa viiniä tai saunaolut. Minun on vaikea kuvitella, missä suhteessa minulla olisi voinut olla parempi lapsuus.
ap
Olen tästä asiasta usein ennenkin kirjoittanut, ja moni muu minun lisäkseni, joten en välttämättä jaksa tällä kertaa kovin perusteellisesti kirjoitella aiheesta varsinkin kun keittiö pitäisi taas siivota ja kolme säilytyskomerohyllyä kasata, mutta ihan tämän verran on kuitenkin nyt pakko oikaista:
Ne työväenluokka ja tämä ns. "keskiluokka" ovat yksi ja sama asia; sanat ovat toistensa synonyymejä.
On kolme yhteiskuntaluokkaa:
Yläluokka, joka on Suomessa hyvin pieni ja johon kuuluvat ovat niin rikkaita joko sukutaustansa tai jonkin onnenkantamoisen takia (lottovoitto, menestyminen iskelmälaulajana, menestyminen purjehtijana joka sittemmin on ostanut urheilujoukkueita ja jäähalleja ym. sellaiset kaiffarit), ettei heidän - ainakaan enää - tarvitse tehdä töitä elantonsa hankkimiseksi, ja joiden työnteko on vapaaehtoista sekä siten enemmänkin harrastuksenomaista, pelkän elämänsisällön ja ajanvietteen vuoksi tapahtuvaa;
Keskiluokka, joka tekee työtä elannon hankkimiseksi sekä taloudellisen pakon vuoksi, mukaanlukien muodollisesti itsenäiset yrittäjät, kaikenlaiset freelancerit ja mitä kaikkia erikoisia kaiffareita niitä nykyään onkaan;
sekä
Alaluokka, jota voidaan myös sosiaaliluokaksi kutsua, ja johon kuuluvat eivät myöskään tee työtä, vaan saavat yhteiskunnan tulonsiirtoja ja / tai hoivapalveluja; mm. (pitkäaikais)työttömät joiden työllistyminen loppuelämänään on sangen epätodennäköistä, vaivaiseläkeläiset, vangit, seksityöntekijät, koulupudokkaat nuoret, densot yms.
Tämä ns. keskiluokka on nimenomaan sitä työväenluokkaa: enintäänkin se on oman työväenluokkaisuutensa unohtanutta porukkaa, mutta yhtä kaikki ihan sitä samaa tuubaa se kuitenkin on.
Miksi teillä yleensäkin on tuollainen tarve kehittää ja käyttää tuollaista erikoista eufemismia työnteollenne kuin "keskiluokka"? Eikö työ nappaa, eikö työnteko ole "cool"? Eikö se ole riittävän hienoa ja jalosukuista teidän arvollenne? Ja noista loputtomista brittifantasiasarjoistako te olette itsellenne tuollaisen luokkayhteiskunnan kaipuun itsellenne kehittäneet - tietenkin niin, että te itse olette parempaa väkeä vaikka käytte töissä eikä teillä ole varaa elintasonne laskematta lomailla joutilaina montaa vuotta kuten brittisarjoissa ehkä eletään?
Minä itse kuulun alaluokkaan ja olen köyhä.
Tietenkin haluaisin rahnaa rutosti lisää niin että voisin lähteä Saksaan elämään joutilaasti ja nauttimaan alkoholista, sikareista ja liha-aterioista sekä ajalemaan Mersulla hitaasti pitkin suurkaupunkien katuja, mutta en minä silloinkaan itseäni "ylemmäksi keskiluokkaiseksi" mieltäisi, vaan edelleen köyhäksi.
Ei sellainen ihminen, jonka täytyy käydä taloudellisen pakon takia töissä joko työnantajallaan tai omassa firmassaan, voi olla "parempaa väkeä". Se on yhtä kaikki työväenluokkaa tai keskisellaista.
Parempi väki ei yhtäältä tee työtä eikä toisaalta saa (eikä etenkään huoli eikä halua) myöskään yhteiskunnan tulonsiirtoja.
Pudotkaa yllä kirjoittavat "ylemmät keskiluokkaiset" jo takaisin tänne maan pinnalle.
Terveiset teille sinne eight miles high.