Lue keskustelun säännöt.
Te, jonka lapsuudenkoti oli ylempää keskiluokkaa
16.09.2019 |
Kertokaapa mukavia lapsuudenkokemuksia. Välillä tuntuu yksinäiseltä, kun muilla ei ole kosketuspintaa omaan lapsuuteen/perhetaustaan ja vastaavasti itsellä ei ole juuri mitään käytännön kokemusta, millaista on lapsuus vähävaraisessa perheessä (olen toki jotakin lukenut aiheesta, mutta se ei ole sama).
Jotenkin sitä vaan vielä omassa lapsuudessa maailma oli muutenkin sellainen, että joukosta erottautumista ei hyväksytty samalla tavoin kuin nykypäivänä. Näin jälkikäteen ajateltuna odotettiin sellaista käytöksen hillintää ja jonkinlaista arvokkuutta, joka oli pikkutenavalta paljon opittu. Siitä on sitten jäänyt aikuisiällekin tapa, ettei kehtaa kovin ilakoida hyvistä jutuista, vaikka niistä olisi usein aihettakin. Understatementissa on kieltämättä jotakin eleganttia, mutta tuntuu välillä tylsältä jäädä muiden varjoon. Ylemmän keskiluokan eetokseen tuntuu vaan kuuluvan tietynlainen "elämän helppouden" viestiminen, vaikka useimmat meistä raatavat niska limassa pitääkseen yllä elintason.
Kommentit (148)
Tässä nyt unohtuu se, että alkuperäinen aloitus tarkoitti lapsuudenkoteja eli suurimmaksi osaksi aikaa ennen 1990-lukua. Maailma ja myös Suomi on muuttunut noista ajoista paljon. Luokkaerot olivat tuolloin selkeämmät ja elämä hyvin erilaista. Turha siitä on suuttua. Ihmisten koulutuserot ja palkatkin olivat ihan erilaisia kuin samoilla aloilla nykyään. Esimerkiksi avioeroperheitä, yksinhuoltajia tai vaikkapa työttömiä oli suhteessa vähän. Lama muutti paljon. Samoin globalisaatio. Suomi oli ennen ihan erilainen maa, jos vänkääjät ei satu muistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä, mihin luokkaan täsmällisesti ottaen kuuluimme, mutta mielsin, että olemme ylempää keskiluokkaa. Papin ja opettajan lapsi, omakotitalo. Rahaa meillä ei ollut koskaan, asuntolaina vain. Kauheaa köyhäilyä, äiti teki lasten vaatteet itse, perunat nostettiin itse mökkimme vuokranantajan pellolta.
Mutta:
Kaikessa, siis aivan kaikessa, painotettiin kohteliaisuutta, tarkkuutta, tarkkaavaisuutta. Katsotaan silmiin kun aikuinen puhuu. Otetaan osaa keskusteluun. Luetaan kirjoja, ja keskustellaan niistä. Käytiin musiikkiopistossa, soitettiin/laulettiin juhlissa (voi kammotus). Sellaista.
Meille opetettiin, että rahalla ei ole niinkään väliä, vaan kohteliaisuudella, siisteydellä ja sivistyksellä. Et tarvitse yhtään rahaa siihen, että vaatteesi on pestyt, olet kohtelias ja osaat puhua ihmisten kanssa. Opetettiin, että kukaan ihminen ei ole sinun ylä- eikä alapuolellasi. Kaikkien kanssa voi puhua samalla kohteliaisuudella, ylentymättä tai alentumatta. Siitä on kyllä ollut hyötyä myös aikuisiällä.
Sellaista. Olisi kyllä kiva kuulla minkälaiseen kastiin tai ihmissaastaan tämä kuvaus meidät palstalaisten mielestä sijoittaa :)
Viimeisessä virkkeessä teit tyhjäksi viestisi.
Olen ollut pienestä pitäen keskiluokkainen, nollasta aloittanut ja oman miljoonani tehnyt. Tilastojen mukaan vain 1%:lla kotitalouksista on enemmän varallisuutta kuin meillä. Se antaa melkoisesti mahdollisuuksia elämässä, vaikka hankkia niitä saksan- ja ranskankielisiä kirjoja ja klassisia levyjä hyllyyn.
En vaihtaisi elämääni köyhän sivistyneistön kanssa ja yläluokkaiseen rikkauteen ei juuri ole motiivia pyrkiä, koska siellä on niin vähän suomalaisia.
Nousukas kirjoitti:
Olen ollut pienestä pitäen keskiluokkainen, nollasta aloittanut ja oman miljoonani tehnyt. Tilastojen mukaan vain 1%:lla kotitalouksista on enemmän varallisuutta kuin meillä. Se antaa melkoisesti mahdollisuuksia elämässä, vaikka hankkia niitä saksan- ja ranskankielisiä kirjoja ja klassisia levyjä hyllyyn.
En vaihtaisi elämääni köyhän sivistyneistön kanssa ja yläluokkaiseen rikkauteen ei juuri ole motiivia pyrkiä, koska siellä on niin vähän suomalaisia.
Miten hyödynnät mahdollisuuksiasi?
Vierailija kirjoitti:
Nousukas kirjoitti:
Olen ollut pienestä pitäen keskiluokkainen, nollasta aloittanut ja oman miljoonani tehnyt. Tilastojen mukaan vain 1%:lla kotitalouksista on enemmän varallisuutta kuin meillä. Se antaa melkoisesti mahdollisuuksia elämässä, vaikka hankkia niitä saksan- ja ranskankielisiä kirjoja ja klassisia levyjä hyllyyn.
En vaihtaisi elämääni köyhän sivistyneistön kanssa ja yläluokkaiseen rikkauteen ei juuri ole motiivia pyrkiä, koska siellä on niin vähän suomalaisia.
Miten hyödynnät mahdollisuuksiasi?
Esimerkiksi näkemällä maailmaa, oppimalla kieliä, saamalla uusia ystäviä ja näkemällä erilaisia kulttuureita. Elämyksellisyys on (yksi) elämän suola ja raha helpottaa niiden hankintaa. Kaikkea ei opi kotoa eikä kirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt unohtuu se, että alkuperäinen aloitus tarkoitti lapsuudenkoteja eli suurimmaksi osaksi aikaa ennen 1990-lukua. Maailma ja myös Suomi on muuttunut noista ajoista paljon. Luokkaerot olivat tuolloin selkeämmät ja elämä hyvin erilaista. Turha siitä on suuttua. Ihmisten koulutuserot ja palkatkin olivat ihan erilaisia kuin samoilla aloilla nykyään. Esimerkiksi avioeroperheitä, yksinhuoltajia tai vaikkapa työttömiä oli suhteessa vähän. Lama muutti paljon. Samoin globalisaatio. Suomi oli ennen ihan erilainen maa, jos vänkääjät ei satu muistamaan.
Työttömyyden kasvu ja avioeroperheiden yleistyminen kylläkin vahvistavat eivätkä heikennä luokkayhteiskuntaa. Saattavat tosin pudottaa joitakin.
Ainakin itse koen, että nykyään on jossakin suhteessa selkeämmin luokkayhteiskunta kuin lapsuudessa 90-luvulla. Ennen yleiset DI+sairaanhoitajat -pariskunnat on melkolailla korvautunut DI+lääkäri/ope/KTM-pariskunnilla. Nykyään on harvinaista, että uraa tekevällä miehellä on vaimo kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?
Osapuilleen, työväenluokkaisesta kodista tulleesta ei tule koskaan täysin keskiluokkaista. Kodin perintö on aina taustalla mikä tulee ilmi kun ei hallita aina täysin ylemmän keskiluokan käytöstapoja. Lapsista tulee sen sijaan jo ylempää keskiluokkaa missä auttaa jos lasten kaveritkin ovat keskiluokkaisista perheistä.
Voi että kuinka te jotkut Hyacinth By-kéét (heittomerkeillä) jaksattekin!
Kuten ensimmäisessä kirjoituksessani tässä keskustelussa, n. sivulla kolme muutama päivä sitten jo totesinkin, niin ei ole olemassa mitään ylempää ja alempaa keskiluokkaa eikä työväenluokkaa, kun kaikki, jotka tekevät töitä elantonsa hankkimiseksi ja omaisuutensa säilyttämiseksi, ovat työväenluokkaa, myös vaikka se ahkerointi tapahtuisi muodollisesti "itsenäisenä" yrittäjänä omassa firmassa, ja nämä teidän intelligentsit arvonimenne ja heimotunnuksenne eivät teitä miksikään säätysyntyisiksi tee.
Rahvas tekee työtä ja kuuluu keskiluokkaan - lue: työväenluokkaan - tai saa yhteiskunnan sosiaalitulonsiirtoja ja kuuluu alaluokkaan kosteusvaurioisessa vuokrakasarmilaatikossaan.
Parempi väki ei tee työtä eikä saa sosiaalisia tulonsiirtoja, eikä huoli niitä. Paremmalla väellä on varaa tyylikkääseen joutilaisuuteen. Se on yläluokkaista. Ja jos joku nyt haluaisi kysyä minulta tai vetää taas kateuskortin esiin, niin säästän hänet siltä vaivalta ja vastaan jo etukäteen: kyllä, minä kadehdin aivan valtavasti yläluokan ihanan helppoa ja joutilasta elämää.
Omakin elämäni on joutilasta, mutta ei helppoa, vaan päinvastoin niin peijakkaan hankalaa ja köyhää.
Sitävastoin en kadehdi teitä, jotka olette omasta mielestänne "edes ihan pikkuisen hienompia keskinkertaisia taviksia ihan pikkuisen ylempään päin" ja systeemin palvelijoita, joilla on ihan pikkuisen joitain päälleliimattuja ja ulkoa opeteltuja snobirituaaleja ja jotka ette voi syödä mikroruokaa ja joiden peffasta sentään putoaa pönttöön silkkipapanoita, kun ihan oikeaan huolettomuuteenkaan ei ole edellytyksiä.
Joten jos te teette töitä ja raadatte otsanne hiessä, ette te silloin mitään hienompaa väkeä ole: ette te ole riippumattomia yhteiskunnasta taikka suhdanteista, eivätkä nämä teidän punaviinipihvinne kovin montaa vuotta teitä kannattele jos menetätte virkanne tai businekssenne.
Lopettakaa jo tuo jauhanta, eihän teitä yläkeskiluokkaisia jaksa kukaan ottaa todesta, pellejähän te olette. Eikä teillä ylätaviksilla ole mitään erityisiä käytöstapoja eikä synnynnäistä hienostuneisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?
Osapuilleen, työväenluokkaisesta kodista tulleesta ei tule koskaan täysin keskiluokkaista. Kodin perintö on aina taustalla mikä tulee ilmi kun ei hallita aina täysin ylemmän keskiluokan käytöstapoja. Lapsista tulee sen sijaan jo ylempää keskiluokkaa missä auttaa jos lasten kaveritkin ovat keskiluokkaisista perheistä.
Voi että kuinka te jotkut Hyacinth By-kéét (heittomerkeillä) jaksattekin!
Kuten ensimmäisessä kirjoituksessani tässä keskustelussa, n. sivulla kolme muutama päivä sitten jo totesinkin, niin ei ole olemassa mitään ylempää ja alempaa keskiluokkaa eikä työväenluokkaa, kun kaikki, jotka tekevät töitä elantonsa hankkimiseksi ja omaisuutensa säilyttämiseksi, ovat työväenluokkaa, myös vaikka se ahkerointi tapahtuisi muodollisesti "itsenäisenä" yrittäjänä omassa firmassa, ja nämä teidän intelligentsit arvonimenne ja heimotunnuksenne eivät teitä miksikään säätysyntyisiksi tee.
Rahvas tekee työtä ja kuuluu keskiluokkaan - lue: työväenluokkaan - tai saa yhteiskunnan sosiaalitulonsiirtoja ja kuuluu alaluokkaan kosteusvaurioisessa vuokrakasarmilaatikossaan.
Parempi väki ei tee työtä eikä saa sosiaalisia tulonsiirtoja, eikä huoli niitä. Paremmalla väellä on varaa tyylikkääseen joutilaisuuteen. Se on yläluokkaista. Ja jos joku nyt haluaisi kysyä minulta tai vetää taas kateuskortin esiin, niin säästän hänet siltä vaivalta ja vastaan jo etukäteen: kyllä, minä kadehdin aivan valtavasti yläluokan ihanan helppoa ja joutilasta elämää.
Omakin elämäni on joutilasta, mutta ei helppoa, vaan päinvastoin niin peijakkaan hankalaa ja köyhää.
Sitävastoin en kadehdi teitä, jotka olette omasta mielestänne "edes ihan pikkuisen hienompia keskinkertaisia taviksia ihan pikkuisen ylempään päin" ja systeemin palvelijoita, joilla on ihan pikkuisen joitain päälleliimattuja ja ulkoa opeteltuja snobirituaaleja ja jotka ette voi syödä mikroruokaa ja joiden peffasta sentään putoaa pönttöön silkkipapanoita, kun ihan oikeaan huolettomuuteenkaan ei ole edellytyksiä.
Joten jos te teette töitä ja raadatte otsanne hiessä, ette te silloin mitään hienompaa väkeä ole: ette te ole riippumattomia yhteiskunnasta taikka suhdanteista, eivätkä nämä teidän punaviinipihvinne kovin montaa vuotta teitä kannattele jos menetätte virkanne tai businekssenne.
Lopettakaa jo tuo jauhanta, eihän teitä yläkeskiluokkaisia jaksa kukaan ottaa todesta, pellejähän te olette. Eikä teillä ylätaviksilla ole mitään erityisiä käytöstapoja eikä synnynnäistä hienostuneisuutta.
Ja taas palasi jankkaaja vaihtoehtotieteensä kanssa.
Nousukas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nousukas kirjoitti:
Olen ollut pienestä pitäen keskiluokkainen, nollasta aloittanut ja oman miljoonani tehnyt. Tilastojen mukaan vain 1%:lla kotitalouksista on enemmän varallisuutta kuin meillä. Se antaa melkoisesti mahdollisuuksia elämässä, vaikka hankkia niitä saksan- ja ranskankielisiä kirjoja ja klassisia levyjä hyllyyn.
En vaihtaisi elämääni köyhän sivistyneistön kanssa ja yläluokkaiseen rikkauteen ei juuri ole motiivia pyrkiä, koska siellä on niin vähän suomalaisia.
Miten hyödynnät mahdollisuuksiasi?
Esimerkiksi näkemällä maailmaa, oppimalla kieliä, saamalla uusia ystäviä ja näkemällä erilaisia kulttuureita. Elämyksellisyys on (yksi) elämän suola ja raha helpottaa niiden hankintaa. Kaikkea ei opi kotoa eikä kirjoista.
Kieltenopiskelu on muuten juttu, jota meillä kotona kannustettiin voimakkaasti. Jälkikasvusta kaksi kolmesta onkin asunut ja/tai työskennellyt ulkomailla. Nyttemmin on ollut sääli seurata, kuinka nuoremmissa sukupolvissa kielten opettelu on mennyt yhä harvinaisemmaksi ja monet koulutetutkaan ihmiset eivät ymmärrä juuri muun kuin amerikkalaisen populaariviihteen päälle. Tietynlainen ylemmän keskiluokan rahvaanomaistuminen on edennyt sitä mukaa, kun korkeakulttuuria on alettu halveksumaan (esim. tuo aiemman kirjoittajan Hyacint Buckett -kommentti on tästä paraatiesimerkki). Pitäisi olla korkeampiakin ideaaleja kuin se, että on tilillä rahaa tai voi olla joutilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluasiko joku arvioida, paljonko 5,6M suomalaisesta kuuluu yläluokkaan? Entä ylempään keski- tai keskiluokkaan?
Keskustelua ja vastakkaisia näkemyksiäni seurattuani, tuli mieleen että sivistys, sen tai sen puutteen tunnistaminen, on samantyyppinen asia kuin äly. Jos sitä ei ole, sitä ei kykene tunnistamaan, ei mitenkään. Arviointikyky ei kokemuksen puuttuessa riitä. Niitä nyansseja ei tunnisteta, eikä tietenkään sen vuoksi arvostetakaan.
Sellainen joka sitä omaa, voi hyvin nopeasti sen puutteen huomata. Siksi nämä kaksi maailmaa tulevat aina olemaan selkeästi erillään ja aina tullaan sen perusteella ihmisiä arvioimaan ja erittelemään. Jotkut puhuvat luokista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa minua häiritsee seuraava asia:
Joku esim. ammattikoulun käynyt ja omalla yritystoiminnallaan rikastunut henkilö kysyy, että kuuluuko hän ylempään keskiluokkaan, koska hänellä on paljon rahaa vaikka koulutusta ei olekaan. Joku tulee siihen sanomaan, että se ei ole mahdollista, koska ylempiin luokkiin kuuluu henkinen sivistys, hienot käytöstavat ja kulttuurinen pääoma, jotka on imetty jo äidinmaidossa. Tähän sisältyy ajatus, että pelkän ammattikoulun käyneellä ei voi olla henkistä pääomaa ja sivistyneisyyttä. Entä jos se amis ei olekaan pelkkää Seiskaa lukeva juntti vaan harrastaa kulttuuria ja osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa? Toki on todennäköisempää, että hienoon sukuun kuuluva akateemikko on tietyllä tavalla sivistyneempi, mutta jotenkin vain pisti silmään tämä voimakas asioiden yksinkertaistaminen.
Tämä oli mielenkiintoinen ketju alkuun, mutta meni jankkaamiseksi, kun jotkut eivät tajunneet mistä keskustelunavauksessa oli kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?
Osapuilleen, työväenluokkaisesta kodista tulleesta ei tule koskaan täysin keskiluokkaista. Kodin perintö on aina taustalla mikä tulee ilmi kun ei hallita aina täysin ylemmän keskiluokan käytöstapoja. Lapsista tulee sen sijaan jo ylempää keskiluokkaa missä auttaa jos lasten kaveritkin ovat keskiluokkaisista perheistä.
Voi että kuinka te jotkut Hyacinth By-kéét (heittomerkeillä) jaksattekin!
Kuten ensimmäisessä kirjoituksessani tässä keskustelussa, n. sivulla kolme muutama päivä sitten jo totesinkin, niin ei ole olemassa mitään ylempää ja alempaa keskiluokkaa eikä työväenluokkaa, kun kaikki, jotka tekevät töitä elantonsa hankkimiseksi ja omaisuutensa säilyttämiseksi, ovat työväenluokkaa, myös vaikka se ahkerointi tapahtuisi muodollisesti "itsenäisenä" yrittäjänä omassa firmassa, ja nämä teidän intelligentsit arvonimenne ja heimotunnuksenne eivät teitä miksikään säätysyntyisiksi tee.
Rahvas tekee työtä ja kuuluu keskiluokkaan - lue: työväenluokkaan - tai saa yhteiskunnan sosiaalitulonsiirtoja ja kuuluu alaluokkaan kosteusvaurioisessa vuokrakasarmilaatikossaan.
Parempi väki ei tee työtä eikä saa sosiaalisia tulonsiirtoja, eikä huoli niitä. Paremmalla väellä on varaa tyylikkääseen joutilaisuuteen. Se on yläluokkaista. Ja jos joku nyt haluaisi kysyä minulta tai vetää taas kateuskortin esiin, niin säästän hänet siltä vaivalta ja vastaan jo etukäteen: kyllä, minä kadehdin aivan valtavasti yläluokan ihanan helppoa ja joutilasta elämää.
Omakin elämäni on joutilasta, mutta ei helppoa, vaan päinvastoin niin peijakkaan hankalaa ja köyhää.
Sitävastoin en kadehdi teitä, jotka olette omasta mielestänne "edes ihan pikkuisen hienompia keskinkertaisia taviksia ihan pikkuisen ylempään päin" ja systeemin palvelijoita, joilla on ihan pikkuisen joitain päälleliimattuja ja ulkoa opeteltuja snobirituaaleja ja jotka ette voi syödä mikroruokaa ja joiden peffasta sentään putoaa pönttöön silkkipapanoita, kun ihan oikeaan huolettomuuteenkaan ei ole edellytyksiä.
Joten jos te teette töitä ja raadatte otsanne hiessä, ette te silloin mitään hienompaa väkeä ole: ette te ole riippumattomia yhteiskunnasta taikka suhdanteista, eivätkä nämä teidän punaviinipihvinne kovin montaa vuotta teitä kannattele jos menetätte virkanne tai businekssenne.
Lopettakaa jo tuo jauhanta, eihän teitä yläkeskiluokkaisia jaksa kukaan ottaa todesta, pellejähän te olette. Eikä teillä ylätaviksilla ole mitään erityisiä käytöstapoja eikä synnynnäistä hienostuneisuutta.
Okei eli esim Herlin on työväenluokkaa, koska tekee työtä ja aika paljon työtä tekeekin.
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä täältä Westendistä. Täällä asuu yllättävän paljon Helsingin keskustassa lapsena asuneita ja samojen yksityisten koulujen kasvatteja. Vanhemmatkin ovat keskenään ennestään tuttuja. Onhan täällä mijonäärejä ja suuryritysten johtohenkilöitä, kuten myös ahkeria sinnikkäitä ammatissaan menestyneitä. Enimmäkseen kuitenkin yllätys, yllätys, dipl.ins + erik.sairaanhoitaja, tai lääkäri +lääkäri ja lentäjä+ lentoemäntä pareja. Suurperijöitäkin joukossa. Tällä sivustolla tuo sivisys on ehkä liian vanhanaikaisesti määritelty. Ihminen joka työnsä puolesta liikkuu varakkaammissa piireissä , oppii nopeasti tietyn tyylin ja jo lapsena maaimalla kulkenut onkin aika suvaitsevainen, ettei erilainen musiikkimaku ole mikääm ongelma. Laman aikaan oli paljon surullisia kohtaloita, eikä siinä suvun vanha raha paljon painanut jos yksi perheestä sairastui ja perhe joutui jorpakkoon. Siitä lamasta pitäisi tehdä puolueeton tutkimus, pankit kiusasivat ja paljon tehtiin petoksia.
Mitäs yksityisiä kouluja (oikein monikossa) siellä Westendin suunnalla on? Hih. Yksityinen koulu nyt ei vaan ole semmoinen juttua Suomessa. Keravalla sijaitseva kristillinen koulu on yksityinen myös!
Joko ylemmän keskiluokan ihmiset kuolivat sukupuuttoon?
Taloudellisten määritelmien mukaan ylemmän keskiluokan ihmisen kuukausittaiset nettotulot ovat suunnilleen 3000-4000 euron välillä.
Käytännössä ihmiset liittävät tähän yhteiskuntaluokkaan korkean koulutuksen. Ehkä ylempi keskiluokka on kuitenkin enemmän sosiokulttuurinen käsite. Siinä tiivistyy tietyntyyppinen kulttuurinen latinki ja usein myös tietty materiaalinen elintaso tai sen tavoittelu.
Koulutus ei todellakaan takaa nykyisin asemaa ylemmässä keskiluokassa, paitsi joidenkin rahakkaiden ammattien kohdalla. Koulutus määrittää ihmisiä nykyisin yhä vähemmän. Sosiaalisen median kautta eri ihmisillä on ainakin osittain näkemys siihen, miten ihmiset keskimäärin Suomessa elävät. Koulutuksen ja hyvän taloudellisen tilanteen välinen korrelaatio on myös alentunut.
Ylempi keskiluokka ei ole ökyrikasta, vaan saa suurimman osan tuloistaan palkkatyöstä.
Vaikka ylempi keskiluokka yrittää kovasti, ei se voi koskaan päästä taloudellisesti ja kulttuurisesti samaan asemaan kuin vanhan rahan rikkaat. Suomen rikkain mies taitaa olla itse asiassa maanviljelijä eikä mikään palsta-akateemikko.
Onpas hassu keskustelu. Jotenkin tämä, että et voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tienaat hyvin koska et ole akateeminen....
Anteeksi nyt vain mutta ei mikään tutkinto tee autuaaksi. Olen tavannut erittäin toopeja akateemisia ihmisiä; sellaisia joilla ei ole minkäänlaista yleissivistystä. Toki ovat loistavia siinä mitä tekevät, mutta aika kapea-alaisia tuntuu heidän kiinnostuksen kohteensa olevan noin niinku oman alan ulkopuolella.
Mutta ihan miten vaan, leijukaa siellä erinomaisuuden kuplassanne. Kunhan muistatte, että fiksuja ihmisiä saattaa olla yllättävissä paikoissa. :)
Vierailija kirjoitti:
Onpas hassu keskustelu. Jotenkin tämä, että et voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tienaat hyvin koska et ole akateeminen....
Anteeksi nyt vain mutta ei mikään tutkinto tee autuaaksi. Olen tavannut erittäin toopeja akateemisia ihmisiä; sellaisia joilla ei ole minkäänlaista yleissivistystä. Toki ovat loistavia siinä mitä tekevät, mutta aika kapea-alaisia tuntuu heidän kiinnostuksen kohteensa olevan noin niinku oman alan ulkopuolella.
Mutta ihan miten vaan, leijukaa siellä erinomaisuuden kuplassanne. Kunhan muistatte, että fiksuja ihmisiä saattaa olla yllättävissä paikoissa. :)
Tuo on muuten hassua, että akateemiset ihmiset mielletään usein automaattisesti jotenkin kulturelleiksi tai sivistyneiksi. Ihminen voi olla hyvin kapean alan asiantuntija. Olen itsekin akateemisesti kouluttautunut ja tiedän, että akateemisissakin on aika paljon erityyppisiä ihmisiä erilaisilla taustoilla, tilanteilla ja vaikutusmahdollisuuksilla.
Sosiokulttuurinen ja taloudellinen pääoma näkyy usein ihmisestä, jos se periytyy useiden sukupolvien takaa. Se muotoutuu osaksi habitusta, vuorovaikutustaitoja, tyylillisiä seikkoja ja käyttäytymistä. Ihmiset, jotka ovat kauan olleet hyväosaisia, ovat voineet panostaa tällaisiin asioihin. Se näkyy myös siinä, miten lapset kasvatetaan ja kuinka perheet kestävät. Ns. ylisukupolvisuus näkyy ylemmissä yhteiskuntaluokissa.
Suomessa on todella vähän ns. aatelivallan aikaista yläluokkaa. Vanhantyyppiset raharikkaat eli teollisuuspatruunat, pankkiirit, liikemiehet vähenivät 1990-luvun lama-ajan jälkeen rajusti. Tuolloin vahvistui myös ajatus meritokratiasta ja ns. vasemmistolaisesta keskiluokkaisuudesta. Jotkut historioitsijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että ns. vanha yläluokka on tekemässä paluuta yhteiskunnan huipulle ns. eliittiammattien kautta. Luokkaerot ovatkin jälleen voimistuneet 2000-luvulla.
Osapuilleen, työväenluokkaisesta kodista tulleesta ei tule koskaan täysin keskiluokkaista. Kodin perintö on aina taustalla mikä tulee ilmi kun ei hallita aina täysin ylemmän keskiluokan käytöstapoja. Lapsista tulee sen sijaan jo ylempää keskiluokkaa missä auttaa jos lasten kaveritkin ovat keskiluokkaisista perheistä.