Miten "maadoitatte" itsenne kun ympärillä tapahtuu liikaa?

Metsäkövely kaverin kanssa.

Minä sanoin pomolle, että joudun hakemaan sairaslomaa, jos vielä pitää tehdä päivässä kahden päivän työt. Säikähti näköjään sen verran, että kalenterin täyttäminen loppui.

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin pomolle, että joudun hakemaan sairaslomaa, jos vielä pitää tehdä päivässä kahden päivän työt. Säikähti näköjään sen verran, että kalenterin täyttäminen loppui.

Hyvä idea. Paitsi että oon töissä rikosjuttujen parissa enk voi sille mitään että ihmiset sekoilee koko ajan ja juttuja tulee ovista ja ikkunoista.

-ap

Teippaan nilkkaan kuparilangan niin, että sen toinen pää osuu kävellessä maahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin pomolle, että joudun hakemaan sairaslomaa, jos vielä pitää tehdä päivässä kahden päivän työt. Säikähti näköjään sen verran, että kalenterin täyttäminen loppui.

Hyvä idea. Paitsi että oon töissä rikosjuttujen parissa enk voi sille mitään että ihmiset sekoilee koko ajan ja juttuja tulee ovista ja ikkunoista.

-ap

Hei Columbo!

Jos ongelma on töissä, on tärkeätä pitää huolta siitä, että elämässä on kunnollisen kokoinen pala jotain ihan muuta kuin työtä. Mitä muuta, riippuu itsestäsi. Se voi olla perhe, tai harrastus, opiskelu, mikä vaan mutta jotain muuta. Olisi hyvä, jos siihen liittyisi vakaita ihmissuhteita.  Se pitää jalat maassa ja asiat oikeissa mittasuhteissaan. Älä päästä ympärillesi syntymään sellaista kaikukammiota, jossa työ on kaikki, koska jos se on kaikki, se on myös sinun minäkuvasti ja itsetuntosia - ja koska työhön (niin kuin kaikkeen) väistämättä kuuluu mokia ja sählinkiä ja huonoja ihmissuhteita, ne tuhoavat sinut jollei vastapainoa ole. Pidä siis huoli siitä että sinulla on vastapainoja.

Kävelen joka päivä paljain jaloin ulkona. Kesällä enemmän, talvella vähemmän, mutta silti joka päivä edes vähän. Ja siis niin, että jalkani osuvat maapalloon tai sen päällä olevaan lumikerrokseen, eikä asvalttiin tai betoniin. Koskettelen paljain käsin puita, talvella erityisesti, koska silloin ei jalkoja saa niin hyvin maata vasten lumen takia, niin puut maadoittavat, koska ne kasvavat maasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ongelma on töissä, on tärkeätä pitää huolta siitä, että elämässä on kunnollisen kokoinen pala jotain ihan muuta kuin työtä. Mitä muuta, riippuu itsestäsi. Se voi olla perhe, tai harrastus, opiskelu, mikä vaan mutta jotain muuta. Olisi hyvä, jos siihen liittyisi vakaita ihmissuhteita.  Se pitää jalat maassa ja asiat oikeissa mittasuhteissaan. Älä päästä ympärillesi syntymään sellaista kaikukammiota, jossa työ on kaikki, koska jos se on kaikki, se on myös sinun minäkuvasti ja itsetuntosia - ja koska työhön (niin kuin kaikkeen) väistämättä kuuluu mokia ja sählinkiä ja huonoja ihmissuhteita, ne tuhoavat sinut jollei vastapainoa ole. Pidä siis huoli siitä että sinulla on vastapainoja.

 

 

Erinomainen kommentti, kiitos siitä! Tosiaan toi työasia menee jo yli, nimittäin pe yöllä aloin googlaamaan yhtä töihin liittyvää juttua joka stressasi ja yritin siihen keksiä ratkaisua. Ehdottomasti pitää keksiä jotain millä saisi ajatukset tyystin muualle. Vaikka vaikeaahan se on kun vapaa-aikaa on niin hitsin vähän.

-ap

Pyydän apua henkioppailtani, halaan puita ja juon hopeavettä.

Vierailija kirjoitti:

Metsäkövely kaverin kanssa.

Mieluummin yksin. On oikeasti aikaa kuunnella hiljaisuutta ja aistia tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ongelma on töissä, on tärkeätä pitää huolta siitä, että elämässä on kunnollisen kokoinen pala jotain ihan muuta kuin työtä. Mitä muuta, riippuu itsestäsi. Se voi olla perhe, tai harrastus, opiskelu, mikä vaan mutta jotain muuta. Olisi hyvä, jos siihen liittyisi vakaita ihmissuhteita.  Se pitää jalat maassa ja asiat oikeissa mittasuhteissaan. Älä päästä ympärillesi syntymään sellaista kaikukammiota, jossa työ on kaikki, koska jos se on kaikki, se on myös sinun minäkuvasti ja itsetuntosia - ja koska työhön (niin kuin kaikkeen) väistämättä kuuluu mokia ja sählinkiä ja huonoja ihmissuhteita, ne tuhoavat sinut jollei vastapainoa ole. Pidä siis huoli siitä että sinulla on vastapainoja.

No tämä ja jos se vastapaino on some ja netti niin ei ihme että menee huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin pomolle, että joudun hakemaan sairaslomaa, jos vielä pitää tehdä päivässä kahden päivän työt. Säikähti näköjään sen verran, että kalenterin täyttäminen loppui.

Hyvä idea. Paitsi että oon töissä rikosjuttujen parissa enk voi sille mitään että ihmiset sekoilee koko ajan ja juttuja tulee ovista ja ikkunoista.

-ap

Voit tehdä päivässä vain tietyn määrän töitä. Lopeta ylimääräisen tekeminen.

Koira, musiikki, teatteri, kirjat, elokuvat, matkat saa minut pois työasioista. Nyt olen opetellut olemaan välittämättä liiasta työmäärästä.

Teen niin paljon kuin ehdin, en liikaa suunnittele, koska ne suunnitelmat menevät useimmiten uusiksi minusta johtumattomista syistä. Ennen stressasin näistä, tein pitkää päivää ja väsyin. 

Nyt yli vuoden ajan olen muuttanut ajatuksiani yrittää saada maailma kerralla valmiiksi siihen, että oma jaksaminen on etusijalla. Tällä hetkellä jaksan paremmin, työpinot ovat vähentyneet vaikkei tekeminen lopukaan, päivät normalisoituneet.

Jos mulle käy jotain, töissä on kaaos jonkin aikaa, mutta uuden saa palkattua varmasti. Minua ei kuitenkaan palvele se, että poltan itseni loppuun työn takia, minua minun elämässäni ei korvaa kukaan. Tämän ymmärtäminen on vaatinut paljon ajatustyötä.

Tsemppiä ja voimia!

Edellisestä jäi pois isona voimavarana luonto, jossa maadoitun yhdessä koiran kanssa. Se on ihan ykkönen😊

-13-

Pelaan jotain rauhoittavaa videopeliä, yleensä jotain farmisimiä kuten esim Harvest moon, Story of seasons tai Stardew valley.

ihmissuhteet, koirat, kulttuuri ja kahvilat

Rukoilu, puhumista Taivaan Isälle,sen parempaa auttajaa ei ole.

Auttaa aina!