Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siemenneste.

Mun mielestä se on ihan hyvää! Mukavan suolaista.

Riippuu henkilöstä. Joillain maistuu ihan joltain puhdistusaineelta 🤮

Oman miehen tavara maistuu tai ainakin haisee kloorivedeltä.

Mustatorvisieni-keittoa. En syö sieniä, mutta joskus olen huomannut marinoitujen sienten olevan MELKO kelvollisia. Tuo keitto meni alas kun en paljoa pureskellut. 

Amerikkalainen eksäni tarjosi minulle levyllisen perheensä Jenkeistä lähettämää Hershey's-suklaata. Maku oli kelvollinen, mutta jostain syystä suklaa haisi aivan p**kalle. En liioittele, haju oli aivan autenttinen, se oli ihan käsittämätöntä. Ilmeisesti suklaa oli jotenkin pilaantunut matkalla Atlantin yli, sillä olen syönyt kyseistä suklaata myöhemminkin ja silloin tätä ongelmaa ei ollut. 

Yritin siinä sitten hymysuin syödä ja kehua kuinka on hyvää, kun hajuaistini kirkui minun syövän lannoitetikkuja :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan litran verran helteen lämmittämää kookosmaitoa suoraan avatusta kookospähkinästä. Tämä tapahtui Kauko-Idässä ja tarjoilijana oli paikallinen vieraanvarainen isäntä, joka seurasi tervetulomaljan virkaa toimittavan kookosmaidon uppoamista minuun tyytyväinen ja ylpeä hymy huulillaan. Oli kyllä ikimuistoisen hirveä kokemus niellä kupuunsa se sankolliselta tuntunut määrä lämmintä kookosmaitoa. 

Taisi kuitenkin olla kookosvettä.

Minusta kookosvesi suoraan pähkinästä on todella herkullista. Lämpimänäkin.

Mansikkarahka. Ihan totta, inhoan kaikkia hapatettuja maitovalmisteita. Maistelematta nieleskelin, kun oli ihan minua varten tehty jälkiruokaa...

Juustofondueta syötiin joskus naapurin luona ja dippailtiin siihen hedelmiä. Hedelmät on ok mutta juustofondue ei ihan niin ok.

Oltiin Australiassa suomalaisten au pair ystävieni kanssa kiertelemässä viinitiloja. Viinitilat olivat todella hienoja - emme olleet ihan sellaiseen korkokengät ja tiukat nutturat -menoon varautuneet, joten marssimme paikalle risoissa farkkushortseissa, flipflopeissa ja hikisissä t-paidoissa. Ihan ystävällisesti meitäkin onneksi palveltiin, kiva kokemus.

No mutta. Eräällä, kaikista hienoimmalla, viinitilalla tarjoiltiin meille joku hemmetin jälkiruokaviini. Se maistui siltä, kuin pahan punaviinin joukkoon olisi kaadettu puolukkahilloa. En ole koskaan maistanut mitään sellaista. Yritin pitää ilmeeni peruslukemilla, mutta sanoin suomeksi kavereille että "hyi vi**u" ja käänsin naaman hymyyn ja nyökkäykseen.

Kananpeitä.

Aurinkokuivattua tomaattia kera kuivahkon juuston ja läskireunaisten kinkkujen, ulkomailla. En kehdannut jättää kaikkea lautaselle, joten oli pakko syödä yli puolet. Sen jälkeen en ole pitänyt aurinkokuivatusta tomaatista.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävän vaarin luona tarjottiin mehua kuumana kesäpäivänä. Mehu oli raakaa Mehukattia, join mehun irvistellen, kiitin ja menin ulos puskaan oksentamaan. Ei kuulosta pahalle, mutta kokeilkaa...

Mulle kävi joskus vastaavalla tavalla. Oltiin mökillä ja äiti oli valmiiksi kaatanut mehun lasiin ruokajuomaksi. Aloin juomaan irvistysten kera ja puoli lasia oli mennyt niin äiti ihmetteli miksi irvistelin. Sanoin vaan, että mehu on liian makeaa ja maistoi itse ja totesi vaan, että täähän olikin tiivistettä. En tosin oksennellut jälkikäteen. 

Sain lapsena naapurin lapsen kanssa leikkiessäni hänen äidiltään voileivän, jonka päällä oli paksu kerros oranssia kaviaaria. En ollut koskaan syönyt sellaista ja se iljetti minua. Niinpä slipaisin sormella sitä kaviaaria pois aina kun kaverin silmä vältti (syötiin ulkona ne leivät ja liikuttiin siinä samalla). 

Aika monia ällöttää limainen ja niljainen ruoka, kuten läski, sisäelimet ja monet merenelävät, joten en tajua ihmisiä, jotka tuollaisia tarjoavat innoissaan vieraille. 

Mä muuten sanon aina nykyään, että olen allerginen mereneläville, koska en vain pysty syömään niitä. Pääsee helpommalla eikä tarvi kuunnella toisten hämmästelyjä siitä miten on mahdollista, että joku ei tykkää ravuista tai simpukoista. 

Ei mikään tietty, mutta likaisilla käsillä laitettu ruoka. Näyttää olevan aika yleistä, että ihmiset ei pese käsiään..

Anoppilassa olen syönyt vaikka mitä ällöttävää kohteliaisuudesta. Anopin jääkaappi ei ole tarpeeksi kylmä ja tavarat pilaantuu siellä pikavauhtia. Joskus on ihan minua varten hankkinut ja tarjonnut suuria herkkujani, homejuustoa ja kylmäsavulohta, jotka on ihan selvästi olleet pilalle menneitä, vaikka päivämäärää olisikin vielä, enkä ole hennonnut kertoa, vaan hampaat irvessä ottanut ja salaa muilauttanut roskikseen samalla kun olen käynyt "täyttämässä lautasta" sivupöydällä..

Pangasius, Vietnamissa pussiviljelty valkolihainen kala joka on sinänsä mauton mutta paistettuna haisee epämiellyttävälle ja maistuu munakkaalle. Outo ja ällöttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PIIMÄVELLI! Kristus auta! Yhden mummelin luona, esiteininä. Äiti istui vastapäätä ja todisti kärsimystäni ja vedin sitä imelää lipotinta kaksi lautasellista ja sanoin kiitos, koska tiesin että muunlaisesta käytöksestä olisi tullut  tupenrapinat kotona. No, kun oltiin päästy pois, äiti toverillisesti kehui minua ja sanoi ettei myöskään itse ole koskaan maistanut mitään niin hirveää.

Herrajumala, piti ihan googlaata, että mikä ihmeen herkku tämä on. Wikipediasta:

"Piimävelli on pohjalainen jälkiruoka, jota syötiin Suomessa varsinkin 1930- ja 1940-luvuilla. Vielä 1960-luvulla se oli myös kouluruokaa Etelä-Pohjanmaalla. Velliä syödään joko klimppien tai leipäjuuston kanssa. Riisiä ja makaronia keitetään suolavedessä. Sekaan kaadetaan hitaasti kuumentaen piimää, johon on lisätty vähän vehnäjauhoja. Keitto maustetaan siirapilla, sokerilla ja suolalla. (Klimpit valmistetaan sekoittamalla maitoa ja rusinoita vehnäjauhoihin ja ottamalla syntyneestä taikinasta lusikan kokoisia paloja eli niin sanottuja ”klimppejä”. Kun klimpit ovat kypsiä, ne kelluvat pinnalla). Lopuksi keitokseen lisätään runsaasti leipäjuustoa, jonka pehmennyttyä piimävelli on valmis."

Ja jotkut sanoo ettei Suomessa ole ruokakulttuuria...

Yhdistyksen matkalla Pekingissä mongolialaisen buffetravintolan pöydässä oli lampaanaivoja sun muita, mutta siinä sai tietenkin valita mitä otti ja mitä ei. Toista oli ravintolan tervetuliaismaljat, jotka tarjoiltiin kaikille pienistä tinakupposista. Valkeaa ruumiinlämpöistä nestettä, joka haisi oksennukselta. Kuulemma käytettyä eli fermentoitua hevosenmaitoa. Kohotin maljan vain huulilleni ja skoolasin, mutta ne muutamat atomitkin mitä siinä vaiheessa joutuivat suuhuni, olivat täydellisen etovia, y ä k!

Lapsena kaverin mökillä talkkuna. Olen aina ollut huono syömään aamupalaa, ja nyt heräsin vieraasta paikasta, jossa oli PAKKO syödä jotain aamulla. Nieleskelin sitä talkkunamössöä varmaan tunnin, sain ehkä puolet alas ja koko loppupäivän kuvotti. :( 

Talkkuna jäi sellaiseksi "makumuistoksi" että vuosiakin myöhemmin muistin satunnaisesti sen maun, ja koin samantien pahoinvoinnin aallon. :D 

Kylmä riisi/appelsiini-jälkkäri. Normaalistihan se on hyvää, mutta nyt maku oli kumman kitkerä. 

Kahvia. On se vaan niin p*skaa.