Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Eksä laittoi kerran ruokaa. Kerran. Luumurisottoa. Oli tosi ylpeä kokkailustaan ja itse söi hyvällä halulla, mutta ihan hirveää kuraahan se oli. :D Yllättäen iski kauheat menkkakivut ja ruokahalu katosi.

Anopin bravuuri täällä Keski-Euroopassa taas on Millionensuppe. Eli "keitto", joka sisältää kasvislientä, kaurahiutaleita ja munaa. Plus ihan hitosti sokeria. Sunnuntaisin myös Leberknödeleitä, eli maksamakkarapalleroita, noin vähän reseptiä oikaisten, tällöin usein myös sekaan suikaloituja lätynsiivuja. Itse kun en puurosta perusta sen enempää, tuo on aika karmaiseva saada alas ja pitää siellä alhaalla. Muutoin syön ja kokeilen kyllä ihan kaikkea ainakin kerran.

Soija fuckin rouhetta

Joku tarjosi joskus paistia joka oli hieman punertavaa. Melkein oksennus tuli, mutta maistelin ruskeampaa lihaa reunoilta.

Aitosuomalaista suodatinkahvia. Mitä kuraa! Tuoksuu kahville ja maistuu lähinnä kuumalle vedelle.

Vierailija kirjoitti:

Pangasius, Vietnamissa pussiviljelty valkolihainen kala joka on sinänsä mauton mutta paistettuna haisee epämiellyttävälle ja maistuu munakkaalle. Outo ja ällöttävä.

Tätä pangaa myydään ainakin Etelä-Euroopassa. En ole kalan ystävä, enkä ole siis maistanut. Mutta kuulin, että sitä viljellään viemärivedessä ja että se sisältää hormoneja = naisten virtsasta.

Vierailija kirjoitti:

Mustatorvisieni-keittoa. En syö sieniä, mutta joskus olen huomannut marinoitujen sienten olevan MELKO kelvollisia. Tuo keitto meni alas kun en paljoa pureskellut. 

Mustatorvisieni-keitto on taivaallista. Ehkä vika oli tekijässä?

Maitokaali. Maidossa keitettyä kaalia. Yök. Söin vähän.

Voileipäkakku. Vaaleata leipää, joka imenyt kosteuden kaikesta epämääräisestä jota tungettu raot täyteen. Ongelmana niljakas koostumus ja paha maku, kun salamit, tuorejuustot sun muut sotkettu sekaan.

Uunilohta, joka näytti jollain ihmeen konstilla jääneen osittain raa-aksi. Jälkiruoaksi olisi ollut palanutta kuivahedelmäkakkua kermavaahdolla,mutta jostain kumman syystä minulle tuli kiire kotiin.

Shampanjahernekeitto tuttavapariskunnan bileissä. Perheen nainen on ranskalainen, oli tehnyt tämän "hienostuneen herkun", jonka määrä ei onneksi ollut suuri, mutta maku niin yököttävä että puolivälissä tunsin oksentavani. Kohteliaisuudesta pistelin kuitenkin loputkin menemään ja sitten tulikin oksennus suuhun. Juuri ja juuri sain sen nieltyä enkä oksentanut pöydälle. Kotiin lähdin heti kun kohteliaisuus antoi myöten. 

Vieläkin oksettaa vaikka aikaa on varmaan lähes 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kylmä riisi/appelsiini-jälkkäri. Normaalistihan se on hyvää, mutta nyt maku oli kumman kitkerä. 

Joo siis, mä en ymmärrä ollenkaan riisiä jälkiruoassa. Puuro ja risotto menettelee, mut jälkkärissä: no-no!

Kerran ymmärsin väärin erään ruuan olevan kasvisruokaa, joten otin sitä vähän. Maistaessa paljastui, että siinä olikin mm. kinkkua. En ole syönyt lihaa vuosiin ja se maku oli järkyttävä, sellainen kuoleman maku. En ymmärrä, miten joku voi tykätä tuollaisesta paskasta. No väkisin kohteliaisuudesta söin sen loppuun, mutta ikinä enää en ota riskiä että vahingossa syön jotain tuollaista. Hyi.

Entisen 60v anoppini hiuksen. Liejui siinä sen tekemässä makkarasopassa, enkä kehdannut noukkia sitä siitä pois. Olin siis 17v

Kaurapuuroa vaniljajäätelöllä.  En käytä puurossa maitoa, enkä maidon tilalta myöskään vaniljajäätelöä, mutta lapsena olin kylässä paikassa jossa oli normaalia että lapset söi kesällä kaurapuuron jäätelöllä. Muistan vieläkin miltä se makuyhdistelmä maistui, eikä se ollut lainkaan hyvää, mutta en uskaltanut sanoa etten halua syödä sitä. Yritin kiskoa jäätelön napaani ennen kun se kerkesi sulamaan kokonaan.

Kyllä kauhein on oman äidin tekemä juhannusjuustokeitto joskus teininä. Meillä oli useampi oma mökki vierekkäin ja nuoriso vietti omaa iltaansa eri mökillä kuin vanhemmat. Seuraavana aamuna kutsu juhannusjuustolle. Juustoklimppejä lämpimässä maidossa. Ei ehkä parasta krapularuokaa🤪😫

Lihakeitto kaverin vannhempien luona joskus 16vuotiaana. Lihan palat oli sellaisia sitkeitä ja limaisia. Narskuttelin niitä suussa niin kauan että varmaan huomasivat ja itseäkin hävetti kun ei sitä vaan saanut alas. Sitten nielin kokonaisina veden kanssa ja varmaan tajusi siitäkin kun meni monta lasia vettä.

Sitten kun vihdoin sain syötyä niin ihan nolona kiittelin nopeasti ja lähdin kaverin huoneeseen koska oksennus kurkussa oli saanut vedet silmiin ja nenän vuotamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pangasius, Vietnamissa pussiviljelty valkolihainen kala joka on sinänsä mauton mutta paistettuna haisee epämiellyttävälle ja maistuu munakkaalle. Outo ja ällöttävä.

Tätä pangaa myydään ainakin Etelä-Euroopassa. En ole kalan ystävä, enkä ole siis maistanut. Mutta kuulin, että sitä viljellään viemärivedessä ja että se sisältää hormoneja = naisten virtsasta.

Myydään ihan Suomessakin, ei vissiin kovin suosittua kuitenkaan. Kala on kyllä Ruokaviraston tarkastamaa, ihan kunnon testeillä, mutta varmaan tarvitsee aasialaisia tajunnanräjäyttäviä mausteita ollakseen hyvän makuista🤮

Sain kerran kylässä paistinpannulla tehtyjä kalapuikkoja, jotka oli sisältä jäässä ja pinnalta palaneet. Tekijänä vanhempi henkilö, enkä kehdannut jättää syömättä. Vieläkin muistan ja maistan sen oudon palaneen ja jäisen makuyhdistelmän suussani..

Vierailija kirjoitti:

Pangasius, Vietnamissa pussiviljelty valkolihainen kala joka on sinänsä mauton mutta paistettuna haisee epämiellyttävälle ja maistuu munakkaalle. Outo ja ällöttävä.

Olin maatilalla täysihoitolomalla ja siellä tarjottiin tätä. Oli kesä ja maatila oli järven rannalla. Eikö sitten kalaa tullut järvestä vai mistä johtui. Jälkeenpäin luin tästä kalasta ja sen kasvatuksesta ja päätin, etten kyllä enää syö sitä. Muuten ruuat oli tuolla todella hyviä ja niitä tuli syötyä liikaa. Söin toki tätä pussikalaakin, mutta ei se hyvää ollut.

Mummo ei heittänyt mitään ruokaa koskaan pois. Esim. lihamureke oli melko mielenkiintoista, sisältä saattoi löytää esim. isoja leivän tai makkaranpalasia, jotka olivat jääneet syömättä yökylässä olleilta sukulaislapsilta. Maitopurkkiin kippasi aina takaisin juomatta jääneet maidot. Tästä kun kaatoi kahvin joukkoon, ei tiennyt mitä sieltä purkista tulee. Kerran muurahaiset olivat vallanneet pöydälle auki unohtuneen siirappipurkin, tästä luonnollisesti leivottiin kuivakakku muurahaisilla maustettuna. Home leivässä tai hillossa oli vain pieni hidaste syömiselle. Joka kerta kun mummolle meni kylään oli pakko olla päivä syömättä, jotta sai nieltyä kaikki herkut.