Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Makaronilaatikkoa ja huoneenlämpöistä maitoa

Vierailija kirjoitti:

Kananpeitä.

Siis mitä? Siis kanan peräsuolia niinkuin Aasiassa?

Sen verran ohi aloituksen, että en todellakaan syönyt tätä. Ollessani lapsi meillä tehtiin kattilassa tomaattikastikkeessa keitettyä kokonaista kanaa. Tykkäsin siitä kyllä. Kerran yökylässä oli siskoni ystävä ja kananpalat jaettiin niin että minulle annettiin kanan perse!! Siis se töpö uloke mikä kanassa on. Kait siinä palassa jotakin ehkä selkälihaakin oli, mutta en suostunut koskemaan koko niljakkeeseen. Vieläkin näen sieluni silmin sen töpön silmissäni karvoineen päivineen joudun tuijottamaan sitä tunnin ruokapöydässä, kun äiti yritti pakottaa syömään ruokani.

Itänaapurissa, missä ruoka lähes aina on ihan älyttömän hyvää, laitettin kerran lautaselleni keitetty ryynimakkara.  Se oli omituisen harmaa ja pullea.  Maistui pelkästään rasvalta.

Silkasta kohteliaisuudesta söin sen mutta sen ja kaikkien niitten pakollisten votkasnapsien jälkeen vatsassani oli melkoinen myllerrys ja se ällö makkara tunki koko ajan ylös.  

Majapaikassani oksensin välittömästi.  Kai se makkara tuli kaikki pois, koska olo parani heti.

Äidin tarjoamat juustoleivät, jotka oli tehty pesemättömillä käsillä, joilla oli ensin levitetty kylmägeeliä - laatta lensi saman tien - onneksi istuin tiskialtaan vieressä. Äiti sai hirvittävän raivarin siitä, etten kunnioita Hänen suurella vaivallaan laittamia ruokia, jolloin käskin maistamaan tarjolla olevia leipiä ja olemaan ihan vaan hiljaa tässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mummo ei heittänyt mitään ruokaa koskaan pois. Esim. lihamureke oli melko mielenkiintoista, sisältä saattoi löytää esim. isoja leivän tai makkaranpalasia, jotka olivat jääneet syömättä yökylässä olleilta sukulaislapsilta. Maitopurkkiin kippasi aina takaisin juomatta jääneet maidot. Tästä kun kaatoi kahvin joukkoon, ei tiennyt mitä sieltä purkista tulee. Kerran muurahaiset olivat vallanneet pöydälle auki unohtuneen siirappipurkin, tästä luonnollisesti leivottiin kuivakakku muurahaisilla maustettuna. Home leivässä tai hillossa oli vain pieni hidaste syömiselle. Joka kerta kun mummolle meni kylään oli pakko olla päivä syömättä, jotta sai nieltyä kaikki herkut.

😂 😂 😂

Kaveri tiesi minut teeharrastelijaksi, ja tarjosi hienostuneessa kahvilassa kupposen kiinalaista, savustettua teetä. Koska pidän mm. savukalasta, en kuvitellut sen savun hajun ja maun olevan mikään ongelma- olinhan saanut alas jopa vuohenmaitoon uutettua teetä, vaikka inhosin vuohenjuustoa! Kun tee sitten saapui, meinasin yökätä äänekkäästi. Se haju oli aivan karsea, ja totaalisen vieras suomalaiselle- en edes tiedä, mitä tarkalleen haistoin. Maistaminen oli urakka sekin, kun pelkkä haju meinasi viedä reissulle naistenhuoneeseen. :x Yhden pienen kulauksen sain suuhuni, mutta valutin sen samantien takaisin kuppiin kun ystävä käänsi selkänsä. Hävetti ja vitutti. Aina olen aiemmin + jälkeenpäin saanut teeni juotua. Vaan en tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Mummo ei heittänyt mitään ruokaa koskaan pois. Esim. lihamureke oli melko mielenkiintoista, sisältä saattoi löytää esim. isoja leivän tai makkaranpalasia, jotka olivat jääneet syömättä yökylässä olleilta sukulaislapsilta. Maitopurkkiin kippasi aina takaisin juomatta jääneet maidot. Tästä kun kaatoi kahvin joukkoon, ei tiennyt mitä sieltä purkista tulee. Kerran muurahaiset olivat vallanneet pöydälle auki unohtuneen siirappipurkin, tästä luonnollisesti leivottiin kuivakakku muurahaisilla maustettuna. Home leivässä tai hillossa oli vain pieni hidaste syömiselle. Joka kerta kun mummolle meni kylään oli pakko olla päivä syömättä, jotta sai nieltyä kaikki herkut.

Kaikesta päätellen meillä on pakko olla sama mummo...!?

M 45

Vierailija kirjoitti:

Äidin tarjoamat juustoleivät, jotka oli tehty pesemättömillä käsillä, joilla oli ensin levitetty kylmägeeliä - laatta lensi saman tien - onneksi istuin tiskialtaan vieressä. Äiti sai hirvittävän raivarin siitä, etten kunnioita Hänen suurella vaivallaan laittamia ruokia, jolloin käskin maistamaan tarjolla olevia leipiä ja olemaan ihan vaan hiljaa tässä tilanteessa.

Tämä!

Kun muksuina oltiin mummin luona serkuskatraan kanssa yökylässä, oli aamiaisena aina makaronivelliä, jonka päälle mummi silpaisi siivun aladoobia, eli sitä helkkarin lihahyytelöä. Ikinä en saanut tietää miksi, nyt on jo mummista aika jättänyt enkä voi kysyä. Makuelämyksenä en suosittele. Ja pöydässä toki istuttiin niin kauan, kunnes kulho oli tyhjä. Myös aina sairastaessa lääkäriin ei menty ellei suurin piirtein joku raaja ollut irti, mummi hoiti. Lääkkeenä oli sipulimaito. Sopi mihin tahansa nuhaan, flunssaan tai korvatulehdukseen. Nyt aikuisiällä en koskaan mene lähellekään kumpaakaan ruokalajia. :D Ja tästä ei ole kauan aikaa, täytin tänään 31 vuotta... :D

Lapsuudenkaverini äiti laittoi perunamuusia. En tiedä mitä siinä oli, tai sitten oli todella huonoa jauhemuusia. Maistui aivan kammottavalta, siinä oli samanlainen jälkimaku kuin pahanhajuisessa hengityksessä. Lautanen toki piti syödä tyhjäksi.

Mummini leivokset aina silloin tällöin. Tapana hänellä on käyttää vanhentuneet maidot ja kermat kuivakakkuihin. Useasti kehuu, kuinka hyvää kakusta tuli 2 viikkoa vanhalla kermallakin. Jääkaappisäilytys on myös aina vähän niin ja näin, eli se avattu kerma saattaa hengailla päiviä keittiön kaapissa ja jossain vaiheessa, tai ei lainkaan, eksyä jääkaappiin.

Monet viinat. Poikaystäväni tuttavan juhlissa juhlakalun isä tarjosi taskumatistaan jotain kammottavaa viskiä/konjakkia. En tiedä kumpaa oli, oli aivan kammottavaa. Kaatoi vielä viinilasiini sen, eli oli pakko tyhjentää lasi, vaikkakin oksennusta pidättäen.

Huh huh mitähän noiden mummojenkin päissä liikkuu,, yleensä vanhankansan ihmiset on taitavia ruoanlaittaja mut ilmeisesti poikkeuksiakin on... Hyi että. Mun mummi teki aina oikeata hyvää ruokaa, tuoreista aineksista eikä sekoittanut mitään aineksia jotka ei sovi sekaisin toisiinsa. Mut vaikka teki hyvin esim lanttupuuroa en voinut sietää sen hajua, muutaman kerran yritin syödä mut aina nous oksennuksen kurkkuun

Olin hienossa ravintolassa eräässä tilaisuudessa ja ruoka ei maksanut meille mitään, se oli tilaisuuden järjestäjän tarjoama. Pääruokana oli todella sitkeää ankkaa, johon melkein tukehduin kun ei mennyt rikki hampaissa :D ihan hirveää. Kyseistä lintua en ole sen jälkeen halunnut syödä.

Toinen oli jossakin työpaikan illanvietossa kun eteen tuotiin todella verinen pihvi. Söin sen, vaikka ällötti. Olisi pitänyt pyytää se well-done, mutta opinpa siitä varmistamaan aina, että saan lihani kypsänä :) 

Myös pahaa pullaa olen saanut, ja niellyt sen kiltisti ja juonut runsaasti kahvia perään. Lisää tarjottiin, mutta en ottanut vedoten siihen, että en juuri syö valkoisia jauhoja :D

Hirvipaistia, hirvipyöryköitä, hirvipihvit, kaikki ihan yhtä hirveitä.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Afrikassa Sierra Leonissa noin 30 vuotta sitten olin punaisen ristin palveluksessa. Olimme ystäväni kanssa pienessä kylässä jossa söimme liha aterian. Liha todella oudon makuista, mutta söimme kohteliaisuuden vuoksi. Muutama päivä sen jälkeen otin puheeksi Ruotsalaisen lähetystyöntekijän kanssa, ihmettelin sitä liharuokaa hänelle. Hän meni aivan vitivalkoiseksi ja sai sanottua että suuri epäilys, että syövät kuoleita ihmisiä.Järkytys oli minulle niin kova että oksennin välittömästi ja en pystynyt moneen päivään syömään mitään.

Sehän oikeaa kierätystä, miksi hyviä lihoja laittaa maahan mätänemään. Järki hommaa noilla alkuasukkailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kananpeitä.

Siis mitä? Siis kanan peräsuolia niinkuin Aasiassa?

Kanapee on paistettava voitaikinaleivonnainen.

Vierailija kirjoitti:

Torvisienipizzaa, oli kyllä riitoisaa ruokaa kun joutui nielemään jokaista suupalaa 5 kertaa.

Emännän kusta. Tarjosi lattialla maatessa. Ei se nyt pahaakaan ollut.

Kalakeitto, joka oli tehty kolme päivää sitten. Saarella ei ole kylmätiloja, joten haisi älyttömän pahalle ja maistui vielä pahemmalle. Mukava sukulainen, en kehdannut kuin syödä pois.

Vierailija kirjoitti:

Afrikassa Sierra Leonissa noin 30 vuotta sitten olin punaisen ristin palveluksessa. Olimme ystäväni kanssa pienessä kylässä jossa söimme liha aterian. Liha todella oudon makuista, mutta söimme kohteliaisuuden vuoksi. Muutama päivä sen jälkeen otin puheeksi Ruotsalaisen lähetystyöntekijän kanssa, ihmettelin sitä liharuokaa hänelle. Hän meni aivan vitivalkoiseksi ja sai sanottua että suuri epäilys, että syövät kuoleita ihmisiä.Järkytys oli minulle niin kova että oksennin välittömästi ja en pystynyt moneen päivään syömään mitään.

Kyllä siellä kuolleet on haudattu. Lähetystyöntekijällä on vähän lähtenyt mielikuvitus laukalle.

Tosin 70-luvulla saattoi vielä tavata henkilöitä, jotka olivat joskus nuoruudessaan syöneet ihmislihaa, enimmäkseen rituaalitapahtumissa. Heidät tunnisti viilatuista hampaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kananpeitä.

Siis mitä? Siis kanan peräsuolia niinkuin Aasiassa?

Kanapee on paistettava voitaikinaleivonnainen.

Mutta kananpee ei ole.