Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Kävimme usein entisen poikaystäväni kanssa sunnuntailounaalla hänen vanhemmillaan. Olimme sitten villeinä nuorina käyneet lauantaina hieman viihteellä, ja toki sunnuntaiaamuna teki mieli vain jotain kamalaa rasvamättöä. Mutta nuo lounaat olivat aina aiemmin olleet tosi ihania, paljon maittavaa ruokaa, eksän äiti oli (on varmaan yhä) tosi hyvä kokki. Joten ajattelin, että tämähän käy, nyt saa mahan täyteen :)

Paikalla sitten selvisi heti ovesta sisään astuttua, että tarjolla oli jotain vähemmän herkullista. En ole koskaan sietänyt mereneläviä, se hajukin jo kuvottaa, ja pikku krapulassa se löyhkä oli jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Oli siis katkarapupastaa, ja se pasta oli sitä kamalaa mustaa spagettia mikä on värjätty mustekalan musteella. Päällä oli vielä aimo annos KORIANTERIA, joka on ehdoton ykkösinhokkini.

Yritin pari suupalaa saada alas kohteliaisuudesta, kunnes tuntui siltä että yksikin yritys vielä ja on pastat rinnuksilla. Eksäni sitten hienovaraisesti vihjasi äidilleen, että "Jaana" ei oikein siedä merenmakuisia ruokia eikä tuo korianterikaan oikein näytä menevän alas. Söin sitten itsekseni keittiössä jonkun voileivän. Kotimatkalla kävimme Mäkkärin kautta. Monelle tuo olisi varmasti herkkuruokaa, mutta mulle osui oikea jackpot inhoruokieni osalta.

Grillattuja kanansydämiä. Brasilialaista herkkua.

Hyi olkoon, ne isot suonet tuntuivat suussa todella selvästi. Jättimäisen viinilasin avulla sain nieltyä väkipakolla.

Raparperikiisseliä mummolassa. Tulee aina fiilis että syön jotain räkäpalleroita. Ne pitkät limaiset raparperihuitulat jäävät kaiken lisäksi aina jotenkin oudosti puoliksi hampaaseen kiinni ja loppupää killuu nielussa oksurefleksejä kutkutellen. 

Tädin luona käydessä pinaattivelliä, joka oli suurustettu suoraan kuumaan nesteeseen lisätyillä maissijauhoilla ja rakenne oli sammakonkutua muistuttava. Lisäksi keitossa oli tavallista sipulia isoina paloina ja pinaattiakin oli aivan liikaa. Kaiken lisäksi keitto oli maustettu lihaliemellä.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa mummonmuusi ja tomaattisilakat tökki ja pahasti. Otin ihan pienen annoksen ja yritin survoa suurimman osan siitä voinappirasiaan. Loput nenästä kiinnipitäen suuhun ja maitoa perään. Tämä kaikki niin, että opettaja ei huomannut. Kaikkea oli aina pakko maistaa.

Meillä piti syödä lautanen tyhjäksi ala-asteella.

Kyllä oli joskus tukalia ruokavälitunteja jotka vietettiin niellen jotain pöperöä.

Maksakastike lapsena kaverin luona. Oksettaa vieläkin muisto siitä.

Perjaatteessa kaikki äitini tekemä. Äiti maistelee keitoksiaan koko ajan samalla lusikalla ja maistettu ruoka palautuu suusta lusikkaan, josta se kopistetaan kattilan reunaan ja takaisin kattilaan jota taas hämmennetään sillä samaisella lusikalla.

Ostin hyvännäköisen kolmioleivän reissuevääksi. Olisi kannattanut lukea, mitä se sisälsi. Hillosipulin rouskahtaessa hampaissa oli yökkäysrefleksi välitön... Onneksi olin yksin autossa, joten sain rauhassa, vesi silmistä valuen kaivella ne penteleen sipulit pois. :D

Vierailija kirjoitti:

Vegaani-sukulaisten laittamaa ruokaa. Ei siis se ollut kamalaa, ettei ruoka sisältänyt mitään eläinperäistä vaan se, että ruoka on aivan yli maustettua. Suolaa, suolaa ja suolaa, ja lisäksi kaikkea muuta, jotta ruoka on todella väkevän makuista.

En tiedä onko tämä tyypillistäkin vegaaneilla, itse olen syönyt vain siskoni, serkkuni, tätini ja isän serkun tekemänä, ja kaikilla tuo sama tyyli uittaa se ruoka mausteissa.

Miksiköhän tämä on saanut enemmän miinuksia kuin plussia?!

Koska noinhan se on, otin aiemmin ruokalassa kokeeksi aina joskus kasvisruokaa ja useimmiten se oli todella vahvasti maustettua, joskaan ei suolaista. Satuin lukemaan sanomalehdestä että lihansyönnin lopettaminen vaikuttaa makuaistiin ja siksi monet vegaanit tuntuvat käyttävän enemmän mausteita kuin sekasyöjät. Minulle juttu meni läpi omien kokemusten perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pahin oli raaka lähes verinen pihvi. En muutenkaan ole mikään pihvien ystävä, mutta tämä oli kyllä pahinta. En voinut kieltäytyä, kun oltiin kylässä vieraassa paikassa.

Voin nyt sen verran valaista että se punertava neste mikä lihasta valuu ei ole verta vaan lihasnestettä. Eläimistä kun tavataan laskea veri pois jo siinä teurastuksen yhteydessä. Ja useimmiten pihvi ei ole raaka vaikka se sisältä vielä punertaisikin. Mutta nämä ovat melko yleisiä harhaluuloja ihmisillä.

Aamen!!! Kiitos kun kirjoitit tämän, niin mun ei tarvinnut. En itsekään ole mikään innokas lihansyöjä, syön silloin tällöin hirveä ja metsäkanalintuja, mutta tuo ihmisten käyttämä termi "verinen pihvi" särähtää kyllä veemäisesti korvaan. Puhutaan muka tietävinään asiasta, josta ei ole harmainta haisua. Mutta tätähän se on, kun liha haetaan kaupan kylmäaltaasta. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vegaani-sukulaisten laittamaa ruokaa. Ei siis se ollut kamalaa, ettei ruoka sisältänyt mitään eläinperäistä vaan se, että ruoka on aivan yli maustettua. Suolaa, suolaa ja suolaa, ja lisäksi kaikkea muuta, jotta ruoka on todella väkevän makuista.

En tiedä onko tämä tyypillistäkin vegaaneilla, itse olen syönyt vain siskoni, serkkuni, tätini ja isän serkun tekemänä, ja kaikilla tuo sama tyyli uittaa se ruoka mausteissa.

Miksiköhän tämä on saanut enemmän miinuksia kuin plussia?!

Koska noinhan se on, otin aiemmin ruokalassa kokeeksi aina joskus kasvisruokaa ja useimmiten se oli todella vahvasti maustettua, joskaan ei suolaista. Satuin lukemaan sanomalehdestä että lihansyönnin lopettaminen vaikuttaa makuaistiin ja siksi monet vegaanit tuntuvat käyttävän enemmän mausteita kuin sekasyöjät. Minulle juttu meni läpi omien kokemusten perusteella.

Missä ruokalassa käytetään vahvoja mausteita?Ei ole tullut omalle kohdalle koskaan. Liika suola ei toimi missään ruoassa, mutta välillä voi lisätä muitakin mausteita pippurin lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Perjaatteessa kaikki äitini tekemä. Äiti maistelee keitoksiaan koko ajan samalla lusikalla ja maistettu ruoka palautuu suusta lusikkaan, josta se kopistetaan kattilan reunaan ja takaisin kattilaan jota taas hämmennetään sillä samaisella lusikalla.

Mikä helvetin PERJAATTEESSA?

Vierailija kirjoitti:

Jotain terveysmoothieta. Se oli väriltään vihreää, tai sinne päin , ja maistui kerran oksennetulta, en pystynyt ottamaan kuin sen yhden siemauksen ja sekin piti sylkeä pois, ei mennyt alas.. Hyi vitu, mitä paskaa jotku mättää kitusiinsa kun mukamas niin terveellistä. Mitenhän tuollaiset soossipirtelöt vaikuttaa vatsalaukun ja suolen hyvinvointiin, kun suun syljeneritys ei pääse kunnolla käynnistymään pureskelun puutteen johdosta, ja syljellähän on oma tärkeä tehtävänsä ruuan sulatuksen kannalta? Tekeekö nämä soossipirtelöiden imijät itselleen viime kädessä vain hallaa noilla?

Höpsö :D

Mä lähes joka aamu juon vihersoossipirtelön, koska

a)se on hyvää,

b)siitä tulee pirteä olo ja

c)se on helppo tapa saada kerralla iso määrä kasviksia. Mutta nyt tulee se yllättävä juttu! Syön nimittäin myös kiinteää ruokaa! Ihan vaikka saman tien sen smoothien perään saatan syödä leipää tai jotain. Eli ei huolta, tuskin kukaan pelkillä vihersoosseilla elää ;)

Aiheeseen vastaisin että kamalinta oli mummolan naapurin hedelmäkakku, joka oli päässyt jo pahasti kuivahtamaan ja jota oli ilmeisesti säilytetty jossain kuiva-ainekaapissa. Ne sitkeät kamalat "hedelmä"palat kuivan kaapinmakuisen kakun seassa, yäk.

Ensimmäisenä pitää kehua kirjoittajia näistä kielikuvista! Kyllä on saanut nauraa...sillinvötjäke ilman mitään lieventäviä asianhaaroja...nitjakelihat...

Itselläni näitä on ollut tosi paljon, nuorempana olin aikamoinen sihtikurkku. Pahinta kumminkin on kaikki maitomössöt, karmeimpana kalakeitto hauesta. Inhoan kalaa ja sitten siinä päällä vellova keltakettoinen maito, yök.

Muut kehuivat vuolaasti, minä vaihdoin miehen kanssa lautasen hissun kissun. Tämä toimi meillä muutenkin. Kiitos hänelle edelleen niistä pelastuksista!

Lapsena yritin kohteliaisuudesta saada maksapihvit alas mutta sen jälkeen en ole koskenut, maksaa olen syönyt sen jälkeen muussa muodossa jossa menee alas esim lihapadan mukana.

Viime aikoina kauhein oli reissatessa : kuivattuja siannahkapaloja kastikeessa eli turvonneet ja sitkeät mutta limaiset palat suussa sain vaivoin nieltya, kyljessä yli suolattua hevosta (hevonen muuten ok mutta se suolan määrä) ja paistettua kaktusta.

Jouduin jättämää vähän jäljelle, onneksi mies pelasti ja söi loppuun

Konjakki.Ystävällinen ravintoloitsija tarjosi ruoan päälle ilmaiset lasilliset ja oli niin hirveän makuista myrkkyä,että kaadoin salaa vieressä olevaan kukkaruukkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pahin oli raaka lähes verinen pihvi. En muutenkaan ole mikään pihvien ystävä, mutta tämä oli kyllä pahinta. En voinut kieltäytyä, kun oltiin kylässä vieraassa paikassa.

Voin nyt sen verran valaista että se punertava neste mikä lihasta valuu ei ole verta vaan lihasnestettä. Eläimistä kun tavataan laskea veri pois jo siinä teurastuksen yhteydessä. Ja useimmiten pihvi ei ole raaka vaikka se sisältä vielä punertaisikin. Mutta nämä ovat melko yleisiä harhaluuloja ihmisillä.

Aamen!!! Kiitos kun kirjoitit tämän, niin mun ei tarvinnut. En itsekään ole mikään innokas lihansyöjä, syön silloin tällöin hirveä ja metsäkanalintuja, mutta tuo ihmisten käyttämä termi "verinen pihvi" särähtää kyllä veemäisesti korvaan. Puhutaan muka tietävinään asiasta, josta ei ole harmainta haisua. Mutta tätähän se on, kun liha haetaan kaupan kylmäaltaasta. 🙂

Oikeastaan on ihan sama, onko kyseessä veri vai kudosneste, yökkäys tulee joka tapauksessa, jos sitä näkee valuvan pihvistä lautaselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vegaani-sukulaisten laittamaa ruokaa. Ei siis se ollut kamalaa, ettei ruoka sisältänyt mitään eläinperäistä vaan se, että ruoka on aivan yli maustettua. Suolaa, suolaa ja suolaa, ja lisäksi kaikkea muuta, jotta ruoka on todella väkevän makuista.

En tiedä onko tämä tyypillistäkin vegaaneilla, itse olen syönyt vain siskoni, serkkuni, tätini ja isän serkun tekemänä, ja kaikilla tuo sama tyyli uittaa se ruoka mausteissa.

Miksiköhän tämä on saanut enemmän miinuksia kuin plussia?!

Koska noinhan se on, otin aiemmin ruokalassa kokeeksi aina joskus kasvisruokaa ja useimmiten se oli todella vahvasti maustettua, joskaan ei suolaista. Satuin lukemaan sanomalehdestä että lihansyönnin lopettaminen vaikuttaa makuaistiin ja siksi monet vegaanit tuntuvat käyttävän enemmän mausteita kuin sekasyöjät. Minulle juttu meni läpi omien kokemusten perusteella.

Missä ruokalassa käytetään vahvoja mausteita?Ei ole tullut omalle kohdalle koskaan. Liika suola ei toimi missään ruoassa, mutta välillä voi lisätä muitakin mausteita pippurin lisäksi.

Eräässä keskisuuressa kaupungissa toimiva parin ruokalan/ravintolan "ketju". Olen kuullut monen kehuvan heidän kasvisruokiaan hyviksi mutta minusta niissä on vahvat mausteet.

Kahvia. Mikään ei mielestäni ole sen kuvottavanpa kuin kahvi.

Sipulipiirakka mieheni kaverin luona. Sipulia ei oltu kuorittu tarpeeksi monta kerrosta joten piiraassa oli aika paljon rutikuivaa ja sitkeää punasipulin kuorta. Jotka oli vielä tosi hankala niellä.

Kahvia on monesti väkipakolla juonut tai vaivihkaa käynyt kupin tyhjentämässä. Juon mustana ja monet paljon maitoa käyttävät keittää aivan järkyttävän vahvaa kahvia. Siihen vielä päälle joku halppiskahvi ja keitin mitä ei oo pesty ikinä niin avot!