Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?
Kommentit (1840)
Kammottavuuksiin kuullu saksalaisten asiakkaiden minulle syöttämä makkara, joka muodostui teurasjätteistä (maun perusteella verta, maksaa, munuaisia, rasvaa sun muuta). Pistelin sen poskeeni ilmeenkään värähtämättä. Germaanit olivat jotenkin pettyneen näköisiä.
Kaikki vaimon äidin tekemä ruoka. Jostain syystä kaikki pitää keittää, keittää ja keittää ja eihän se sitten enää miltään maistu. Mausteet suolaa lukuuntottamatta ovat "liian vahvoja". Onneksi voi käydä syömässä sämpylän ennen vierailua, niin pienemmälläkin annoksella pärjää.
Brittiläiset makkarat noin yleensä, bryyöööökh. Olisivat nyt antaneet eläinparkojen jatkaa maanpäällistä vaellustaan, jos tulos on tuo.
Japanilainen vihreä merenelävähyytelö. Epämääräisiä kylmiä kökköjä pahalla maulla. Se ei ollutkaan päärynää. Jälkiruokana oli papujäätelöä, joka ei kenties edustanut parhautta.
Hauskojen hippien tarjoamat kasvismakkarat, kuulemma helppo tapa aloittaa kasvissyönti. Ei ihan niin. Oli ihan pakko kysyä pitävätkö he niistä itse? Eivät pitäneet. Jätin johtopäätösten tekemisen heille.
Siankorva. Silloinen poikaystäväni (asun siis Portugalissa) tilasi tämän meille alkuruoaksi nk. tascassa (pikkurafla, missä tarjoillaan pitkälti vain tiettyjä perinteisiä ruokia).
Mulle tuli ensimmäisenä mieleen sellainen koiralle annettava kuivattu korva, ja ajattelin että pöytään tuodaan jotain beef jerkyn kaltaista... Mutta ei. Korvanpalat oli neliönmuotoisiksi leikattuja, löllöjä mutta sitkeitä ilmeisesti keittämällä kypsennettyjä möhkäleitä. Jossain liemessä lilluivat. Maku ei ollut kovin kaksinen mutta se koostumus oli jotain aivan kamalaa.
(Ex)-poikkis siitä sitten suivaantui kun en tykästynyt, ja sanoin että Suomessa olen tottunut siihen että siankorvia syötetään koirille. :D Huom! Musta on todella hyvä, että eläimestä käytetään kaikki mahdollinen - ja kuulostaapa tuo kommenttini nyt omiinkin korviini tosi epäkohteliaalta. Mutta kaikki niljalihat, rustot, rutisevat palat, sitkaat lihanklöntit... Hyi hele. Moni ns. ällölihakin on hyvää jos sen osaa oikein valmistaa, mutta useat perinneherkut ovat kyllä aika kovaa kamaa tällaiselle lihaniuholle. :)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että yleensä syön kaiken ja yleensä olleet ihan syötäviä vaikkei aina niin herkkua. Työhöni kuuluu paljon rasittavia fine dining illallisia.
Noh, ruottalaisten surströmminki on tullut kuitenkin ulos vaikka kuinka pinnistelin (se on se haju, kalan maku ei niinkään eroa, se on vaan kalaa) sekä teininä kerran ruottalainen joku sahramipulla. En tiedä tarkkaa nimeä mutta kerran erehdyin kohteliaasti ottamaan kylässä. Toista kertaa ei tule. Isä naureskelee vieläkin sille episodille minkä pidin että sain sen alas ja pysymään alhaalla.
Myöskin Norjassa olen oppinut varomaan. Ne työntävät kaikkeen ruskeaa vuohenjuustoa ja lipeäasä uitettuja aineksia.
Se norjalaisten brunost on kyllä munkin mielestä ihan hirvittävää! Makeaa ja tahmaista mutta kuitenkin suolaista. Tunnen kumminkin monia suomalaisiakin jotka siitä tykkää.
Sahramipullat oli varmaan lussekatteja joita tehdään lucian päivänä?
Perheen omassa paskassaan kasvattamaa kaalia - sain asian selville jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Perheen omassa paskassaan kasvattamaa kaalia - sain asian selville jälkikäteen.
Syöthän sinä lehmänpaskalla lannoitettuakin.
Porsaanaivoja Pekingissä ja ankanaivoja Vietnamissa. Kummallakin kerralla en tilannut ruokia vaan sain ulkomaisena vieraana nauttia vieraanvaraisuudesta...
Syönyt: Lihaperunalaatikko (koulussa lapsena)
Juonut: sahti (kylässä aikuisena)
Eräillä kutsuilla kuivakakkua joka maistui todella pahalle, en osaa selittää mutta ei ollut makeaa vaan maistui ehkä pilaantuneelle.. muut näkyivät popsivan melko tyytyväisinä mutta itse murustelin lautaselle. Hyi ss***
Sekametelisoppa. Ällöttävää ruskeaa liejua kera limamöykkyjen jotka ovat joskus olleet hedelmiä. Maku on todella paha. En käsitä ko. ruokalajia ollenkaan.
Myin kerran työni puolesta isompaa tuotekokonaisuutta erääseen epähygieeniseen maahan. Olin siellä siis työmatkalla. Potentiaalinen asiakas tai oikeastaan sen johtaja halusi tarjota minulle illallisen. Lämmin ruoka oli ok, mutta jälkiruuan nähtyäni mietin, että miten saisin skipattua sen. Yritin selittää jotain siitä, että olen syönyt niin paljon, ettei mahdu. Asiakaskandidaatti oli miltei loukkaantunut, kun oli rouvansa erikoisuus. Pakkohan sitä oli maistaa ja seuraavana yönä alkoi mahatauti, joka kesti sen kaksi viikkoa.... Muuten olin tarkka syömisistäni.
Vierailija kirjoitti:
Myin kerran työni puolesta isompaa tuotekokonaisuutta erääseen epähygieeniseen maahan. Olin siellä siis työmatkalla. Potentiaalinen asiakas tai oikeastaan sen johtaja halusi tarjota minulle illallisen. Lämmin ruoka oli ok, mutta jälkiruuan nähtyäni mietin, että miten saisin skipattua sen. Yritin selittää jotain siitä, että olen syönyt niin paljon, ettei mahdu. Asiakaskandidaatti oli miltei loukkaantunut, kun oli rouvansa erikoisuus. Pakkohan sitä oli maistaa ja seuraavana yönä alkoi mahatauti, joka kesti sen kaksi viikkoa.... Muuten olin tarkka syömisistäni.
No mitä se ällöttävä jälkiruoka sitten oli?
"Syöthän sinä lehmänpaskalla lannoitettuakin."
Joko olet hirvittävän tyhmä, kun et ymmärrä mitä eroa on lehmän lannalla ja ihmisen jätöksillä, tai sitten olet äärimmäisen huono provokaattori.
Vierailija kirjoitti:
Pahaa kahvia. Apua kun sitä joutuu oikeasti taistelemaan että saa sen mukillisen alas.
Kyllä samaa mieltä. Juon kahvin kahvina (sellaisenaan), enkä kahvijuomana, eli erikoiskahvina (Café au Lait), kuten useammat Suomalaiset juovat Maidon ja Sokerin kera. Ja useammat lisäksi autuaan tietämättöminä siitä, että tämä on erikoiskahvia!
Tuttavillani ja vanhemmillani kyläillessä joutunut tätä Juhla Mokkaa juomaan ja kyllä siitä on nautinto kaukana! Niin mautonta ja äärimmäisen hapokasta. Maussa on vahva kemiallinen vivahde.
Itse juon kotona Lavazzan "vaaleaa", eli Espresso-nimettyä kahvia (musta paketti) ja sehän on tummempaa useammat Suomalaiset "tummat paahdot". Keitän tuota suodatinkeittimellä ja poistan vielä vähäistä hapokkuutta Melitan Mild -pusseilla. Nautin kahvista sen aromien vuoksi, en hapokkuuden vuoksi.
Mitään tolkuttoman hirveetä ei oo tullu vastaan, mutta isosukuisena oon syönyt paljon pahaa täytekakkua. Kuivia, mauttomia, höttösiä väännöksiä milloin minkäkin tilaisuuden ”kunniaksi”.
Matoja tai jotain toukkia aasiassa. Ensin oli kauhea yllätys, sitten totesinkin että täähän on hyvää, siis oli oikeasti hyvää, hyvin maustettua eikä sitten tuntunutkaan pahalta
Saksassa keitetty sian potka sellaisenaan. Nahkat karvoineen ja läskit paikoillaan - syötävää oli pieni osa, joka oli lihaa.
En pysty lukemaan tätä ketjua, pilaantunut ruoka on jotain joka saa vatsan vääntämään ympäri jo pelkästä ajatuksesta.
Joskus lapsena menin naapurin mummon luo kylään ja se päätti keittää mulle kahvia. Ei siinä mitään, mutta maito meni paksuiksi könteiksi kun kaadoin sitä ja vieläki oksettaa se maku...
Sitten kerran jouduin jossain kyläpaikassa syömään graavilohileipää. Nyt se on herkkua mutta sellaiselle tottumattomalle 10 vuotiaalle se oli kamalaa. Nieleskelin kalapalat kokonaisena kun en saattanut pureskella.
Kaiken huippu on mun sukulaispappa, joka aina halusi tarjota jotain. Yleensä en syönyt siellä mitään vaan otin mukaan ja heitin pois. Jääkaappi haisi ihan raadolle aina kun se avasi sen. Ihmettelen eikö itse muka haistanut sitä. Kerran antoi mukaan leipomuksia, eikä uskonut kun sanoin niiden olevan aivan homeessa. Otin ne tiety sitten mukaani ja kippasin roskiin.
Vasta tapetusta siasta valutettu veri, jota lämmitettiin ensin kattilassa.
Raaka kakku. Siis ei raakakakku vaan todellakin raaka kakku.