Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Asuin nuorena omakotitalon yläkerrassa yhden eläkeläisparin vuokralaisena. Toimitin jotain asiaa heidän luonaan, kun isäntä alkoi pikkupäissään kehumaan laittamaansa jänistä, jonka oli ampunut. Kehotti vaimoaan tarjoilemaan sitä minulle. En olisi halunnut, mutta en iljennyt kieltäytyä ja niinpä sain pari jääkaappikylmää jäniksenpalasta, jossa oli jotain jäähtynyttä rasvaa päällä. Sitkeää kuin mikä eikä maistunut kuin sille jäähtyneelle rasvalle, joka jäi kasvoksi kitalakeen. Oli vaikea pitää inhon ilme pois ja naama peruslukemilla, kun pariskunta katsoa tillotti vierestä. Sitä helkkarin sitkeää lihaa sai vielä pureksia pitkään ja yrittää olla yökkimättä. Vieläkin nousee niskakarvat pystyyn, vaikka aikaa tapauksesta on kulunut jo lähes 40 vuotta. Jänistä olen syönyt myöhemminkin ja paremmin laitettuna, mutta ei se mitään herkkuruokaa edelleenkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Japanissa, Fukuokassa, mulle tehtiin 2000-luvun alussa turistinpuistatuskälli, ja ravintolassa seurueen isäntä tilasi eläviä mustekaloja, Odori Donia. Ne oli onneksi pieniä, lapsen kämmenen kokosia, mutta hyi hitto. Oksensin suuhuni ja jouduin nielemään sitä alas samalla kun muljahtelevan mustekalan lonkerot yritti ulos suusta. Pöydän japanilaiset hymyili kettumaista hymyä, paljastamatta mitenkään että tekivät tempun gaijinille ihan silkkaa sadismiaan.

Namnami mitä herkkua. Tulin kateelliseksi.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Tomjam Thaimaassa vierailulla. Maistuu minusta oksennukselle, mutta söin kulhon loppuun. Luultavasti se sitruunaruoho. Thaikuille ilmeisesti suurtina herkkua, omaa maku ei vain taivu. Kaikella kunnioituksella.

Kaikella kunnioituksella se sitruunaruoho jätetään siinä sopassa syömättä =D Eihän sitä syö

paikallisetkaan. Ei ole mikään ihme, että maistui pahalle.

Olin talvella patikoimassa Italiassa Dolomiiteilla. Vastaan tuli mukava italialainen pariskunta, jotka jäivät tauolle siihen polun haaraan, josta kävelin ohi. He alkoivat jutella ja tarjosivat termarista juomaa, jonka sanoivat olevan glühweinia. Otin kupillisen kohteliaisuudesta vastaan (Italian patikkapoluilla ollaan muutenkin tosi kohteliaita ja aina esim. tervehditään toisia). Se juoma maistui kahvin ja glühweinin sekoitukselle. Ihan järkyttävää kuraa, mutta en voinut purskauttaa sitä ulos suustani niiden edessä. Join koko pienen mukillisen naama tekohymyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vasikanaivojen siivuja. Tilasin Itävallassa vahingossa kun en ymmärtänyt saksaa. Nyt tiedän - ei ikinä enää käy vastaavaa virhettä. Toinen kerta oli kun nuorena kihlajaisissamme sulhasen kotona tarjottiin kieltä. Sitä sitten nuorikkona kakeltelin, kun en kehdannut vastaakaan laittaa.

Esittivät kovastikin kulttuuriperhettä, mutta myöhemmin selvisi että aikamoisia nousukkaita ainoastaan. Annas olla, kun siitä vanhenin en enää lähtenyt noihin pikkusormi pystyssä näytelmiin.

Itse saksantaidottomana tilasin alkuruuaksi alatoopia :D.

Ei menny koko annos alas.

Mannapuuro, johon oli sekoitettu raakaa, raastettua maksaa ja soseutettua parsakaalia.

Hapanvelli täällä kotimaassa ja lampaanpää muualla. Ne lampaan silmät oli niiin kammottavat et hyi hitto. Maistoin pienen palan poskea ihan vaan ollakseni kohtelias.

Vierailija kirjoitti:

Ruisleipää, joka maistui siltä, että olisi voideltu sokerivedellä 😖

Olisiko ollut saaristolaisleipää? Meillä kotona tehtiin sitä niin, että piimä oli nesteenä, ruisjauho-vehnäjauhoseos perustana ja lisänä vehnälesettä ja fariinisokeria sekä maltaita. Meillä ruisjauhoja käytettiin reilusti, joten leipä oli erittäin tummaa ja makeaa.

Vierailija kirjoitti:

Punajuurisosekeitto kylässä ollessa alkuruokana tavallista hienommalla aterialla. Joka lusikallisella meinasin oksentaa samalla kun muut vieraat ja isäntäpariskunta ylistivät että kuinka ihanan hyvää se oli. Samalla he ihmettelivät, että miksi minä en pitänyt siitä ihan kuin se olisi ollut suurikin ihme, että emme pidä samoista asioista. Olen lievästi autistinen enkä aina ymmärrä muita ihmisiä kovin hyvin mutta jopa minä tajuan että kaikki eivät voi pitää samoista asioista kuin minä enkä minä voi pitää aina samoista asioista kuin joku muu pitää. Minä pidän esimerkiksi kovasti kalaruoista ja voisin syödä kalaa joka aterialla mutta ymmärrän sen, jos joku toinen ei pidä kalasta.

Autismiin voi liittyä voimakas reaktio ruuan suutuntumaan. Lapsena yökkäilin hyvinkin helposti esim. vääränlaiselle perunamuusille.

Joku mainitsi pontikan.

Kerran yksi mies toi pientislaamon geneveriä yhteen harrastusporukkaan. 20 ukkoa joi sitä yhtä pulloa koko päivän ja illalla piti kysellä, eikö kukaan ota pullon pohjan tilkkaa....

Ja porukassa on viinalle persoja.

Uskomatonta, kuinka voi tislattu juoma hiivalle kärytä...

Vierailija kirjoitti:

Hanhenmaksaa. Oltiin ulkomailla hienossa ravintolassa. Koska meillä oli 60 v. juhla-ateria, kohteliaisuudesta oli pakko syödä kaikkea tarjoiltua. Hanhenmaksa oli niin rasvaista, että tarttui kitalakeen. Lisäksi se maistuu hiukan sille, mille kuvittelen linnusta erittyvän talin maistuvan.

Ankan maksa ON ranskaksi foie gras, mikä tarkoittaa suomeksi ”rasvainen maksa”!

Olet todennäköisesti syönyt kyseistä ruokaa valmistettuna ”foie gras cru”. Se on kaikkein vaikein tottumattomalle, koska sisältää kaiken rasvan. Valmistetaan siten, että maksaan hierotaan suolaa ja pippuria ja kääritään elmukelmuun jääkaappiin ja leikataan alle 8 tunnin kuluessa viipaleiksi. Hanhia on usein pakkosyötetty ennen ruuaksi teurastamista, että maksasta saadaan erityisen kookas ja rasvainen.

Kyseinen ruokalaji oli minullekin järkytys Ranskan matkalla v. 2000, kun tuoreena kokkina halusin perehtyä Ranskan erikoisuuksiin.

Sillisalaattia. Sienisalaattia. Sienipiirakkaa.

Ja juonut kerran kotikaljaa yhden mummon mieliksi, koska hän oli satavarma, että hänen tekemänsä kotikalja on hyvää, ja olen aiemmin saanut maistaa vain huonoja kaljaversioita.

Laihaa kahvia 😜

Kampasimpukat Kämpissä (jossa oletettavasti on osaava kokki). En ole muutenkaan merenelävien ystävä, mutta kampasimpukat yllätti kyllä kamaluudellaan. Oli pakko syödä, kun a) kalliita ja b) tilaisuudessa ei oikein voinut nirsoilla.

Itse söin kerran jotain hirssi puuroa yäk..

Tarjosin lapseni venäläiselle kaverille mämmiä 🤣

Se oli hauska juttu ^^

Eilen teki hirveesti mieli mämmiä. Voi kunpa sitä saisi jo 😅

Mä en pidä keitetyistä perunoista. Ne aiheuttaa mulle oksennusrefleksin. Lisukkeena ne vielä menee, kun voi ottaa tyyliin vain yhden ja peittää sen maun sooseilla ja lihoilla, mutta perunakeitot, ne on kärsimystä, kun se liemi oikein korostaa sitä perunan oksettavuutta ja sitä pottua on paaljon.

Perunakeittoja on syöty veet silmissä useempiaki, mutta niistäkin vie voiton ex-heilan romanttiset kynttiläillalliset, joihin kuului mm. suolaton, mudalle maistuva hauki kermakastikkeessa ja tietysti niiden pottujen kanssa. Ja pitsa jonka pohjan hellu oli tehny ihan ite. Puoltoista senttiä paksu, ei hiivaa eikä suolaa käytetty, siis kivikova ja sellaselle puoliraa'alle jauholle maistuva.

En ikinä raaskinut sanoa mitään, kun toinen oli niin ylpeä aikaansaannoksistaan.

Jotain terveysmoothieta. Se oli väriltään vihreää, tai sinne päin , ja maistui kerran oksennetulta, en pystynyt ottamaan kuin sen yhden siemauksen ja sekin piti sylkeä pois, ei mennyt alas.. Hyi vitu, mitä paskaa jotku mättää kitusiinsa kun mukamas niin terveellistä. Mitenhän tuollaiset soossipirtelöt vaikuttaa vatsalaukun ja suolen hyvinvointiin, kun suun syljeneritys ei pääse kunnolla käynnistymään pureskelun puutteen johdosta, ja syljellähän on oma tärkeä tehtävänsä ruuan sulatuksen kannalta? Tekeekö nämä soossipirtelöiden imijät itselleen viime kädessä vain hallaa noilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin tarjoamat juustoleivät, jotka oli tehty pesemättömillä käsillä, joilla oli ensin levitetty kylmägeeliä - laatta lensi saman tien - onneksi istuin tiskialtaan vieressä. Äiti sai hirvittävän raivarin siitä, etten kunnioita Hänen suurella vaivallaan laittamia ruokia, jolloin käskin maistamaan tarjolla olevia leipiä ja olemaan ihan vaan hiljaa tässä tilanteessa.

Tämä!

Tämä?????? Mikä tuossa nyt oli huomionoston arvoinen juttu??? Tämättelijä taas liikkellä näis ketjuissa, pas ka.

Vuohenputkipiirakkaa kahdessa eri kyläpaikassa. Pari ystävää harrasti hortoilua ja innostuivat samasta reseptistä. Pohjassa lähinnä leseitä ja täysjyväjauhoja ja päällä paksun kerros vuohenputkea ja ohut kerros juustoa. Jonkun herkku, mutta minä sain oman palan alas erittäin ison vesikulauksen kanssa ja sanoin: ” Kiitos ei lisää, kun oli niin täyttävää.”

Hirveinta mita oon kohteliaisuudesta syony on kylla kaupan valmis kinkkupiirakka kylmana. Olin siis kaymassa kaverin luona Englannissa ja jostain syysta oottelin sita kaveria sen kampalla pitemmankin tovin ja alkoi ihan oikeasti olla jo nalka. Kaverin kamppis hengaili mun kanssa olohuoneessa ja laitto itellensa sitten ruokaa (sen valmiin kinkkupiirakan) ja tarjos mullekin: ja mikas siina, nalka kun oli. Tajuamatta, etta sita ei ollu lammitetty, aloin syoda ja jarkytys oli aikamoinen, se maku oli jotain ihan hirveeta. Kohteliaisuudesta sitten soin sen palan... Ja taytyy sanoa, etta oon erittain kaikkiruokainen ja toi piirakkakin ois ollu ok, jos se ois ollu lammin...

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttavan akan hirveen pahoja ruokia, sen takia pidän turpani kiini ettei nalkuttaisi viellä enemmän.

Haha otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttavan akan hirveen pahoja ruokia, sen takia pidän turpani kiini ettei nalkuttaisi viellä enemmän.

Paras kommentti 😊