Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Härkis pyörykät

Söin puolikkaan, en ole enään koskaan menossa niitten lähelle

Ugh, hirveä maku

Makaronivelli lapsena kaverin luona kylässä aiheutti traumoja

Ala-asteella ruokalasta ei saanut poistua ennen kuin oli syönyt lautasellisen tomaattisilakoita tyhjäksi

Työmatkalla paikallista perinneruokaa eli sianihrassa keitettyjä ruskeita herneitä syödessä oksensin suuhun, mutta sosiaalisen paineen takia oli pakko syödä 

Pinaattikeitto joskus 90-luvulla koulussa... Sellaista vihreetä limalitkua, jonka seassa lillui limaisia kananmunanpalasia 🤮 Se maistuikin yhtä kauheelle kuin näytti. Joka kerta yökkäsin kun laitoin sitä lillua suuhuni ja muut luokkakaverit ihmetteli että mikäs sillä on, tämähän on hyvää. Olin ilmeisesti ainut joka ei tuota voinut syödä oksentamatta. En tänä päivänäkään voi syödä pinaattikeittoa.

Pavlovaa ja puolukkapiirakkaa ystävän luona. Pavlova oli ihan sairaan makeeta et meinas tulla samantien ylös ja puolukkapiirakka jossa puolukat on lisätty vasta pohjan paiston jälkeen oli todella kirpeetä ja hapanta. En tykännyt yhtään.

Ja anoppilassa juodaan vain tumma paahtoista kahvia. Saan siitä jäätävät vatsakivut ja närästyksen.

Vierailija kirjoitti:

Pinaattikeitto joskus 90-luvulla koulussa... Sellaista vihreetä limalitkua, jonka seassa lillui limaisia kananmunanpalasia 🤮 Se maistuikin yhtä kauheelle kuin näytti. Joka kerta yökkäsin kun laitoin sitä lillua suuhuni ja muut luokkakaverit ihmetteli että mikäs sillä on, tämähän on hyvää. Olin ilmeisesti ainut joka ei tuota voinut syödä oksentamatta. En tänä päivänäkään voi syödä pinaattikeittoa.

Minä voin mutta ilman kananmunaa ! Oksennusrefleksi tulee ,jos siellä lilluu niitä limaisia munanpaloja,

Syömisistä savustettu nahkiainen ja juomisista laiha pikakahvi. Espresso on myös niin hirveää, että kertamaistaminen riitti.

No oikeastaan... Kun minulle suht' nuorena tarjottiin kuulemma todella laadukasta brändiä / brandya / ymmärrätte täsmälleen mitä juomaa tarkoitan, ensimmäisen kulauksen jälkeen totesin että tämä on 110% oksennuksen makuista. Kun olin ko. tapahtumassa onnistunut ottamaan pari kulausta totesin etten enää ikinä halua juoda tätä tavaraa. Lupaus on pitänyt vaikka alkoholinkäyttö ei ole loppunut (valitettavasti)

Vierailija kirjoitti:

Torvisienipizzaa, oli kyllä riitoisaa ruokaa kun joutui nielemään jokaista suupalaa 5 kertaa.

Villi-ihminen. Torvisienethän on sieltä parhaasta herkkupäästä mitä sienimaailmaan tulee.

Vierailija kirjoitti:

Pinaattikeitto joskus 90-luvulla koulussa... Sellaista vihreetä limalitkua, jonka seassa lillui limaisia kananmunanpalasia 🤮 Se maistuikin yhtä kauheelle kuin näytti. Joka kerta yökkäsin kun laitoin sitä lillua suuhuni ja muut luokkakaverit ihmetteli että mikäs sillä on, tämähän on hyvää. Olin ilmeisesti ainut joka ei tuota voinut syödä oksentamatta. En tänä päivänäkään voi syödä pinaattikeittoa.

Uskon ja ymmärrän kertomuksesi. Jos yökkäys-/oksennusrefleksi tulee mukaan, niin se on ihan vakavastiotettava asia.

Tässä toinen kokemus/tarina: isosiskoni oli käynyt peruskoulua neljän vuoden verran minua enemmän. Hän oli ekaluokasta asti kironnut pinaattikeittoa, ehkä samoin perustein kuin sinäkin. Kun menin samaan kouluun ekalle luokalle ja tarjolla oli ensimmäisen kerran pinaattikeittoa, minä en edes maistanut sitä koska sisko oli kolmen vuoden ajan kertonut että se oli järkyttävintä ruokaa jota maailma päällään kantaa. Olin siis kuusivuotias (tavallista nuorempana kouluun laitettuna, koska olin syntynyt joulukuussa).

Tilanne: Edessäni pulpetilla (pikkukoulussa syötiin omassa luokassa) oli lautasellinen juuri sitä keittoa josta sisko oli kertonut ja... no, en aloittanutkaan syömistä vaan itkin puhtaassa paniikissa kunnes opettaja huomasi ja selitin että "mä en oikeen tykkää pinaattikeitosta" ja opettaja ohjasi minut "ruoanjättäjien" linjalle, jossa tuli vastaan pottunokkainen, ilkeän tuntuinen keittäjä/siivooja joka teki selväksi että hän "sai minut kiinni" ruoan jättämisestä. Koko hommasta jäi jotenkin perhanan syyllinen ja kelvoton olo.

Tämä tapahtui vuonna 1987. Jälkikäteen olen suoraan sanottuna ajatellut että opettajan olisi ainakin pitänyt varmistaa että maistan sitä keittoa ekaa kertaa elämässäni, ehkä hän olisi voinut vähän painostaakin siihen... Kun olen aikuisena päätynyt syömään ja tekemään itse(!) pinaattikeittoa hyvällä ruokahalulla, olen tajunnut että se ekaluokan kokemus tai käsitys perustui täysin siihen "kauhutarinaan" jonka sisko oli minulle kertonut.

En jaksa lukea kaikkia kommentteja onko joku jo tämän vastannut mutta spermaa.

Miehet, uskokaa pois, kukaan nainen ei nauti sen mausta vaan kohteliaisuuttaan sen suuhunsa ottaa. Vieläkin puistattaa jotkut pyykkipulverien tuoksut kun niiden ja sperman sekoitusta maistanut. 

Hyi.

"Risotto" eli keitetyn riisin sekaan sotkettu voita ja juustoa, entisen miesystävän taidonnäyte. Kyllähän sitä nälkäänsä  söi,  mutta lopulta tuli paha olo siitä kaikesta voista ja juustosta.

Pilattua maksaa. Sellaista kivikovaksi paistettua, johon oli jätetty kalvot paikoilleen. Vasta useiden vuosien jälkeen sain kunnollista ja nyt olen maksan ystävä.

Etelä-Aasiassa höyrytettyä maniokkia kahvin kanssa. Maniokki oli kuin mautonta, kuivaa pahvia joka jäi kurkkuun kiinni ja kahvi, jolla tämä sotku olisi pitänyt huuhtoa alas oli täynnä vehnäjauhoa rakenteeltaan muistuttava kahvipurua. Nam nam. Pakko oli syödä, muuten olisin loukannut isäntiä.

Etelän hetelmää kirjoitti:

En jaksa lukea kaikkia kommentteja onko joku jo tämän vastannut mutta spermaa.

Miehet, uskokaa pois, kukaan nainen ei nauti sen mausta vaan kohteliaisuuttaan sen suuhunsa ottaa. Vieläkin puistattaa jotkut pyykkipulverien tuoksut kun niiden ja sperman sekoitusta maistanut. 

Hyi.

Maistelet pyykkipulveria ja spermaa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

"Risotto" eli keitetyn riisin sekaan sotkettu voita ja juustoa, entisen miesystävän taidonnäyte. Kyllähän sitä nälkäänsä  söi,  mutta lopulta tuli paha olo siitä kaikesta voista ja juustosta.

Onkohan tuo joku jenkkijuttu, vähän kuten juustomakaroni ? Nimittäin siinä Hegenvaarallisesti lihava ohjelmassa joku muija mätti  riisiin juustoa ja söi tyytyväisenä.

Olen hörpännyt Gagnes-joen vettä kun en kehdannut kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Hirveinta mita oon kohteliaisuudesta syony on kylla kaupan valmis kinkkupiirakka kylmana. Olin siis kaymassa kaverin luona Englannissa ja jostain syysta oottelin sita kaveria sen kampalla pitemmankin tovin ja alkoi ihan oikeasti olla jo nalka. Kaverin kamppis hengaili mun kanssa olohuoneessa ja laitto itellensa sitten ruokaa (sen valmiin kinkkupiirakan) ja tarjos mullekin: ja mikas siina, nalka kun oli. Tajuamatta, etta sita ei ollu lammitetty, aloin syoda ja jarkytys oli aikamoinen, se maku oli jotain ihan hirveeta. Kohteliaisuudesta sitten soin sen palan... Ja taytyy sanoa, etta oon erittain kaikkiruokainen ja toi piirakkakin ois ollu ok, jos se ois ollu lammin...

Olet varmaankin syönyt perinteisen pork pie'n, mikä syödäänkin kylmänä: 

A pork pie is a traditional British meat pie, usually served cold. It consists of a filling of roughly chopped pork and pork fat, surrounded by a layer of jellied pork stock in a hot water crust pastry

Näinonasiat kirjoitti:

Monissa noista tapauksissa osoittaa taas sen ettei ihmiset saa suutansa auki ja sano että ei tykkää, jos joku loukkaantuu niin sittenpähän loukkaantuu mitään ei kannata väkisin syödä

Oikeastaan täytyy väkisin syödä, jos on kutsuttu syömään. Jos haluaa nolata itsensä ja loukata isäntiä, niin tekee sitten miten tykkää. Käytöstavat hoi!

Inkiväärihillo ei ole hyvää.

Täällä kans yksi jolla on traumoja mummoruuasta. Oma isänäitini myös aina tarjoilee liian lämpimässä jääkaapissa säilytettyä klimppistä maitoa ja eltaantunutta voita hiivaleivällä. Ja tietysti sitä kaksi viikkoa vanhaa jääkaapinmakuista täytekakkua, jonka kerma on jo aivan keltaista. Yök, jotenkin kummasti olen aina just sopivasti syönyt oikein runsaan lounaan kotona ennen mummolle menemistä, niin ei millään kyllä enää tarjoilut mahdu. :P

Joku miehen puolen sukulainen, enää en edes muista kuka, tarjosi vuosia sitten oman maan vihanneksista tehtyä salaattia. Ajatuksena tosi ihana, mutta tekijä rakasti korianteria ja siitä salaatista varmaan puolet oli korianteria. Se on harvoja asioita joiden syöminen suurissa määrissä tekee oikeasti tiukkaa vaikka olen yrittänyt siedättää itseäni. Söin kyllä kohteliaisuudesta jonkin verran mutta sen jälkeen olisin pureskellut vaikka vessanraikastinta jos olisi tarjottu.