Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vasikanaivojen siivuja. Tilasin Itävallassa vahingossa kun en ymmärtänyt saksaa. Nyt tiedän - ei ikinä enää käy vastaavaa virhettä. Toinen kerta oli kun nuorena kihlajaisissamme sulhasen kotona tarjottiin kieltä. Sitä sitten nuorikkona kakeltelin, kun en kehdannut vastaakaan laittaa.

Esittivät kovastikin kulttuuriperhettä, mutta myöhemmin selvisi että aikamoisia nousukkaita ainoastaan. Annas olla, kun siitä vanhenin en enää lähtenyt noihin pikkusormi pystyssä näytelmiin.

Vasikanaivoista olisi voinut tulla creuzfelt jakobin tauti. Tai joku sinnepäin.

Se voi tulla hitaastikin.

Turun tekussa oi ihmeellinen tarve laittaa 80-luvulla jatkuvasti kieltä. Se oli aina pimitetty ruokalistassa tyyliin lihaa ja muusia.

Kerrankin taas söin lihansiivuja, kunnes tuli kielen kärki alimmaisena vastaan. Tuli yökottävä olo.

Se liha on jotenkin pienisyisempää ja pehmeämpää kuin lihasliha.

Vierailija kirjoitti:

Silli. Inhoan hajuakin niin paljon, että en voi olla samassa huoneessa, kun mies sitä syö uusien perunoiden kanssa. Miehen pitää myös tiskata kaikki sillin kanssa kosketuksissa olleet astiat ja pestä hampaansa kun on sillinsä syönyt.

Olin kerran grillijuhlissa. Minulta oli vasta leikattu polvi ja kulkeminen oli hankalaa. Juhlien emäntä ystävällisesti kokosi minulle annoksen ja toi minulle nenän eteen. Ja siinä se oli, kaikkien ihanien grilliherkkujen päällä keskellä kolme sillisuikeroa. En ikinä olisi voinut kuvitellakaan, että jotkut syö grilliruokien kanssa silliä, niin en ollut osannut pyytää annosta ilman sitä. Söin vaikka mieli olis tehnyt oksentaa. Ihan kaikki sillä lautasella maistui ihan sillille, salaatti, pihvi, kana, makkara, kaikki. Söin perään koko pussillisen purkkaa.

Ymmärrän sinua! Silli on minullekin kauhistus. Karmein kokemus oli hienohkoilla illallisilla, jossa alkuruoka on iso sillinvötkäle jääblokin päällä. Ei mitään lieventäviä asianhaaroja mukana, ei sipulia, ei ruisleipää, ei perunaa... Ainoa lohtu oli jääkylmä snapsi. Normaalisti en edes juo snapsia (en tykkää siitäkään), mutta tässä tapauksessa kippasin koko lasillisen kerralla ja pidin sitä suussani toivoen, että se jotenkin puuduttaisi makuhermoja. Sitten se silli perään, ja nielaisin sen niin pureskelematta kuin pystyin. Ja toivoin ja rukoilin, että pysy siellä, pysy siellä, älä tule ylös... ja pysyihän se onneksi! Muut vieraat kehuivat kovasti, miten osasikin olla herkullista silliä, ja mieheni, joka tietysti tiesi sillikammoni, tarkkaili minua kiinnostuneena (ja huolestuneena) pöydän toiselta puolelta. Olipa kokemus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasikanaivojen siivuja. Tilasin Itävallassa vahingossa kun en ymmärtänyt saksaa. Nyt tiedän - ei ikinä enää käy vastaavaa virhettä. Toinen kerta oli kun nuorena kihlajaisissamme sulhasen kotona tarjottiin kieltä. Sitä sitten nuorikkona kakeltelin, kun en kehdannut vastaakaan laittaa.

Esittivät kovastikin kulttuuriperhettä, mutta myöhemmin selvisi että aikamoisia nousukkaita ainoastaan. Annas olla, kun siitä vanhenin en enää lähtenyt noihin pikkusormi pystyssä näytelmiin.

Vasikanaivoista olisi voinut tulla creuzfelt jakobin tauti. Tai joku sinnepäin.

Se voi tulla hitaastikin.

Itse asiassa, ei voi tulla. Vasikka on liian nuori ollakseen bse:n suhteen aktiivinen. Vasta reilusti vanhemmista naudoista otetaan teurastuksen ohessa bse näyte.

Sukulaisten luona grillattiin. Yleensä tykkään grilliruuasta, mutta punainen raaka liha ei uponnut meidän perheelle. Väkisin sitä nieleskelimme.

Signora Maggin ruoansulatuksen tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Signora Maggin ruoansulatuksen tulosta.

Älä valita, se on hyvää.

Kiinalaisen ravintolan ruokaa.

Olen aika hyvä kiertelemään ja olemaan syömättä, kun tiedän mitä ruokana on. Kerran kuitenkin kävi niin että meidät oli kutsuttu syömään, ja emäntä oli laittanut ihan normaalinnäköisiin Lihapulliin aivan hirveästi minttua, ja tämä selvisi minulle vasta kun laitoin lihapullanpalan suuhuni. ONNEKSI olen kaukaa viisas, ja otan aina ensin vähän, ja sitten lisää jos pidän ruuasta, mutta markkinoin tämän vähän ottamisen siihen että minulla ei ole kovin suuri nälkä, tai että vatsani on niin pieni sisältäpäin etten paljoa kerralla syö. 

Yksi pulla meni alas, vaikka vaikeaa se oli.

Söin pekonia ja olen kasvissyöjä. Ei ollut edes kaupan ohuita siivuja rapeiksi paistettuina vaan tarjoajan oman tilan paksuja, ihraisia, lähes raakoja siivuja. Pari palaa palasi takaisin suuhun...

neljännesosa tomaatin, ovat aivan kauhean katkeria. Oksensin.

Jännää väkeä täällä.

Oma muistosi on vadelmakakku jonka vadelmissa oli matoja, pihalla, samalla kun kuuro sukulaissetä käy nurkan takana sylkemässä räkäklimppejä.

Olin lapsi ja söin sen kakun koska kakun tehnyt täti olisi loukkaantunut muuten.

Että ei paljoo jotkut epätyypilliset mausteet lihapullissa hetkauta.

neljännesosa tomaatin, ovat aivan kauhean katkeria. Oksensin.

Makkarakeitto, pelkkä lämpimien nakkien haju oksettaa, sama kuin täällä mainittu silli, en edes väkisin pysty syömään. Kaalikeitto/kääryleet, en pysty edes olemaan samassa tilassa keitetyn kaalin kanssa, kerran yritin maistaa, tuli oksennus suuhun,, toinen mitä joskus 90 luvulla tehtiin oli lanttupuuro, hyiks:(

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisten luona grillattiin. Yleensä tykkään grilliruuasta, mutta punainen raaka liha ei uponnut meidän perheelle. Väkisin sitä nieleskelimme.

Eli oli varmaan medium miinus. No, tiedän monta muutakin joka tykkää syödä lihansa kengänpohjana.

Joulutorttu

En ole koskaan pitänyt niistä ja oikein tyrkytettiin jonkun Hesalaisen gourmetleipomon torttua. Sitä nieleskellessäni päätin ettei koskaan enää. Pidän harvoista makeista leipomuksista. 

Nykyään sitkeästi pidän pääni ja usein kahvipöydässä joudun toistamaan  että otan/haluan  vain kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisten luona grillattiin. Yleensä tykkään grilliruuasta, mutta punainen raaka liha ei uponnut meidän perheelle. Väkisin sitä nieleskelimme.

Eli oli varmaan medium miinus. No, tiedän monta muutakin joka tykkää syödä lihansa kengänpohjana.

En syö lihaa, niin en ole ikinä ymmärtänyt tätä nokittelua, jos joku tykkää syödä lihansa kypsänä. Että ainoa oikea tapa olisi raakana. Mikä juttu tää on? Eihän samanlaista tapahdu jos vaikka joku tykkää juoda kahvinsa muistana, toinen maidon kanssa. Eikö nämä ole ihan makuasioita?

Vierailija kirjoitti:

Söin pekonia ja olen kasvissyöjä. Ei ollut edes kaupan ohuita siivuja rapeiksi paistettuina vaan tarjoajan oman tilan paksuja, ihraisia, lähes raakoja siivuja. Pari palaa palasi takaisin suuhun...

Tätä en kyllä (myöskään) kasvissyöjänä ymmärrä. En ole vuosikymmeniin syönyt lihaa ja jos se on ainoa tarjottava, niin kyllä kieltäydyn. En halua pahoittaa isäntäväen mieltä, mutta se mielipahakaan ei ole sen arvoista, että suostuisin lihaa syömään.

Vierailija kirjoitti:

markkinoin tämän vähän ottamisen siihen että minulla ei ole kovin suuri nälkä, tai että vatsani on niin pieni sisältäpäin etten paljoa kerralla syö. 

"Älkää antako tämän suuren omenavatsan hämätä, sisältäpäin se on tosi pieni..." :'DD

Turkkilainen kahvi :)

Kahvinporotököttiä täynnä sokeria, yäk!