Uudet opetusmenetelmät: "en oppinut mitään" koulun vaihtoja, kanteluita. Linkki

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n kehittämispäällikkö Jaakko Salo muistuttaa, ettei kahden koulun todistusarvosanojen eroista voi suoraan tehdä johtopäätöksiä kouluissa annettavan opetuksen tasosta. Salon mukaan oppilasarviointi eri koulujen välillä ei ole vertailukelpoista.

– Koulutuksen kansallisen arviointikeskuksen selvityksestä tiedetään, että esimerkiksi matematiikassa eri koulujen oppilaat ovat saaneet samalla osaamisella neljää eri numeroa, Salo selventää.

Hän on itsekin käynyt tutustumassa Pontuksen koulun upouusiin tiloihin ja tuntee itseohjautuvan opetuksen tavoitteet. Hän muistuttaa, että uusi opetussuunnitelma on Suomen kouluissa vasta käyttöönottovaiheessa ja siihen on mahdollista tehdä paikallisia viilauksia sitä mukaa, kun opettajat huomaavat muutokset tarpeellisiksi.

– Suomessa kouluilla on paljon paikallista autonomiaa. Viime kädessä opettaja päättää, mitä pedagogiikkaa ryhmässä harjoitetaan, Salo sanoo.

Minusta vähän yksioikoista ajattelua, kun yhden perheen kokemuksen perusteella muodostetaan käsitys asiasta. 

Kyseessähän on selvästi erityislapsi, jolla on muistihäiriöitä epilepsian takia. On myös oudon pienikokoinen kuudesluokkalaiseksi. 

Muutosvastarinta on aina kova, kun tuttu ja turvallinen malli vaihdetaan. En sitä sano, että tämä parempi olisi, mutta en tyrmäisikään vielä. Asia on uusi ja varmasti siinä on hyviäkin puolia. 

Aina valitetaan, että tavanomaisessa luokkaopetuksessa mennään heikoimman mukaan. Nythän se ongelma on poistettu. 

Lappeenrannan vs. opetustoimenjohtaja Anu Liljeström ei osaa sanoa, kuinka moni huoltaja on toivonut lapsensa pääsevän pois Pontuksen koulusta heikkojen oppimistulosten vuoksi. Hänen mukaansa tällaista tietoa ei kerätä.

– Oppilaiden siirtoja koulujen välillä tapahtuu monista syistä eikä Pontus poikkea tässä suhteessa kaupungin muista kouluista.

Yhden vastoin tahtoaan Pontuksessa edelleen jatkavan koululaisen äiti kertoo, että lapsi siirrettäisiin pois heti, jos vain uusi koulupaikka järjestyy. Äiti arvioi, että kahden vuoden aikana lapsen suoritukset ovat heikentyneet, motivaatio on kadonnut ja itsetunto opiskelun suhteen huonontunut.

Äidin mukaan lapsi haluaa kouluun, jossa on oma luokka ja opettaja, jolta voisi kysyä neuvoa. Lapsi toivoo koulunvaihtoa siitä huolimatta, että uudessa koulussa ei olisi yhtään tuttua.

Isoimmaksi ongelmaksi äiti kuvailee työhön ryhtymisen vaikeutta. Yleisen hälyn ja työskentelypaikan etsiskelyn vuoksi lapsi ei saa aloitettua hommiaan. Hälinässä selviämisen avuksi lapsi on saanut koulusta käyttöönsä henkilökohtaiset kuulosuojaimet, mutta lapsella on edelleen vaikeuksia huolehtia tehtävien suorittamisesta.

– Koulusta on viestitetty, että kyllä yhdeksänvuotiaan pitää pystyä itse huolehtimaan. Entä jos ei pysty? Oppilaalle jätetään sellaisia vastuita, joista hän ei selviä, äiti kritisoi.

Opetuksen laadusta aviin valittaneet vanhemmat kertovat olevansa huolissaan muistakin Pontuksen koulun lapsista, ei ainoastaan omistaan. Heidän mukaansa useat koululaisten vanhemmista ovat jakaneet samansuuntaisia kokemuksia lapsen koulunkäynnin ja oppimisen vaikeuksista.

Koulujen oppilashuoltopalvelujen vastuuhenkilöt Lappeenrannassa eivät halua kommentoida, eroaako Pontuksen koulu oppilashuollon näkökulmasta kaupungin muista kouluista. Pontuksen koululaisten käytössä on yhtä suuri kuraattorin, koulupsykologin ja muun oppilashuollon ammattiväen henkilömäärä kuin muissakin kouluissa. Mitään erityistä lisäresurssia Pontukseen ei ole suunnattu.

Katja Piirosta ahdistaa, että Ainosta ja hänen ikätovereistaan on tehty koulu-uudistuksen koekaniineja Suomessa. Aino on Piirosen kolmelapsisen perheen kuopus.

– Toiset kaksi lastamme ehtivät käydä koulunsa ihan normaalisti. Harmi, että nuorimmainen joutui osaksi tätä koetta, Piironen suree.

Tutkimuksellinen, neuropsykologia, Fakta: Nuoren aivot eivät olekehittyneet itseojautuuuteen eikä vastuunkantoon oppimisessa. Onko monella aikuiselllakaan. Koulun ydintehtävän laiminlyöntiä.

Lapsen itseohjautuvuus toteutuu leikissä, joiden säännöt ja toistuvuus vaikuttavat monotonisilta. Tämän vaiheen funktio on kuitenkin tärkeä lapselle itselleen, vaikka se aikuisen korvaan kuulostaa typerältä: opetellaan "ihan itse" pitämään säännöistä kiinni, mikäli tämä jää latenssilapselta oppimatta, hän ei sitä opikaan. Lapsi harjoittelee leikeissään aina itseohjautuvuutta kehitysvaiheensa mukaisesti --- sen opettaminen koulussa kuulostaa siltä, että on luotu illusorinen väärinkäsitys jonka mukaan se pitäisi erikseen opettaa. Ettei se vielä riitä monipuolisen, moniuloitteisen, hämmentävän, usein eri tavoin ja ristiriitaisesti esitetyn tiedon käsittelyyn, vertailuun ja sulattamiseen, joudun samoin toteamaan, ettei jokainen aikuinenkaan sitä hallitse, ei tahdo sitä harjoittaa eikä kai sitten -- lohdutonta -- tulevaisuuden yhteiskunnassa edusta kuin deletoitavaa hukkaerää. Natsistinen näkökulma ihmiseen -- koko hanke, Lähtökohtana ei ole, millainen 10-12-vuotias lapsi on, vaan illuusio siitä, kuinka hänestä muokataan huomispäivän työvoimaa. . . Malli edellyttää myös erinomaista tilanhahmotusta, enkä voi ymmärtää miksi lapsella ei koulussa ole edes omaa työskentelytilaa .¨--- se on yliopistossakin jokaisella assistentilla, eikä kirjastossa asetuta varatulle paikalle lukemaan tai laatimaan tutkielmaa. Pontuksen koulun "opetus" toteutuu matrixoppimisen hinnalla. Koulussa ei opita sisältöjä, sitä, mikä tämän ikäistä kiinnostaa, hänet jätetään sirpaleiseen ympäristöön sirpaleisen tiedon keskelle ilman sen eteenpäin siirtäjää, eli koulu on purettu. . Tällöin ei edes luvata opettaa matematiikkaa, äidinkieltä, yms. vaan jotain vaikeammin hahmotettavaa kuten tuota hoettua "itseohjautuvuutta"., eikä sille tulisi myöntää em. oppiaineiden osalta todistuksenantolupaa ollenkaan. Todettakoon myös, ettei tarvita kuin kaksi opettajaa antamaan numeroita, kun niiden välille saadaan suuria eroja. Utelias ja aktiivinen kyselijä saattaa rasittaa opettajaa ja ymmärtämättään viedä tilaa luokalta ja häiritä opettajan keskittymistä niin, että arvosanaan livahtaa sitä ikävän oppilaan negatiivista katetta. Samassa koulussa seuraava opettaja ihastuu ja arvosana nousee kolmella, jopa neljällä numerolla. Nähtyä ja koettua. Pontus vaikuttaa leikkiyliopistolta, jota voitaisiin käyttää latenssi-ikäisten tiedepuistotyyppisenä harrastuspaikkana, siellä voisi poiketa omien vanhempien, isovanhemman tai kummin seurassa viikonloppuna katsomassa, mitä kaikkea voi löytää "ihan itse" siihen kaikkeen, mitä kohtaan heräsi kiinnostus, kun opettaja kertoi, että... Näin se alkoi, ja tohtorintutkintoon se johti, En olisi selviytynyt Pontuksessa oppilaana, mutta aikuisena kävisin sillä kernaasti lapsenlasten kanssa.

En tunne montaa aikuistakaan, jotka olisivat oikeasti itseohjautuvia ja itsensä johtajia. Muutaman yrittäjä kyllä, mutta he ovat poikkeusyksilöitä.

En lukenut ketjua kun sieltä täältä mutta samaa mieltä niiden oppimiskokijoiden kanssa joiden mielestä luovuutta ja omaa oivaltamista EI rikkonut se, että ennenvanhaan opettaja kaatoi oppilaiden päähän tietoa niin paljon kuin suinkin ehti. En olisi menestynyt ympäristössä jossa olisi pitänyt omalla hengaamisellaan saada aikaiseksi jotakin järkevää. Tämä kasvuvaihe kesti oikeastaan työelämään asti. Työelämässä puolestaan en ole koskaan kaivannut esimerkiksi pomoja.

Raha tässäkin ratkaisee! Voidaan vähitellen sijoittaa samaan tilaan yhä enemmän oppilaita yhden opettajan johdolla, kun kaikki opiskelevat ilmiölähtöisen itseohjautuvasti. Muutama erityisen- ja tehostetun tuen ja suomi toisena kielenä oppilas siihen vielä kaupan päälle! Todetaan, että siellähän on opettaja, jolta voi kysyä, kun tulee vaikeaa.

Ei voi kun kysyä, että mikä helvetti tätä opettamista vaivaa nykyään? Koskee kaikkea opettamista enemmän tai vähemmän. Perusopetusta, lukio-opetusta, ammattiopetusta jne. Tasosta riippumatta näyttää siltä,, että oppilaat ovat jonkin ihmeellisen koelaboratorion koekaniineja. Suunnitelmaa vaihdetaan muutaman vuoden välein ja koko homma heittää häränpyllyä. Ja sitten joku Liljeström ihmettelee, kun vanhemmat ovat tyytymättömiä. Voi hyvää päivää!

Oli se vaan hemmetin hyvä kun ei mistään itseohjautumisesta oltu kuultuaan kun itse kävin koulua. Pystyi helposti käymään ylioppilaaksi ja insinööriksi ja sitten tekemään pitkän työuran.

Ainon tapauksesta myös sen verran, että huomioni kiinnitti, kuinka ongelmana nähtiin lähinnä asioista tiedottamisen suppeus vanhemmille. Toki asioista tiedottamista voi aina parantaa, mutta tuntuu absurdilta että lasten oppimattomuuteen olisi tuollainen syynä. Lähinnä kai kysymys on siitä, että kotien rooli on entistä suurempi koulun roolin edelleen muuttuessa ja supistuessa, vaikka toisaalta samaan aikaan sanotaankin että lasten pitäisi itse hoitaa kouluun liittyvät asiat ilman vanhempien puuttumista.

Ylipäätään enemmän itseohjautuvuutta voi mielestäni odottaa jo isommilta lapsilta, mutta pienet vasta opettelevat koulua ja sen käytäntöjä ja tarvitsevat vielä paljon ohjausta.

Nimimerkki

Kyllä minä pidän hieman kyseenalaisena kokeilua, jossa muokataan vanhoista kouluista sopivia ja rakennetaan kokonaan uusia. Sittenkö ne muutetaan takaisin, kun todetaan että pieleen meni?

Ei tarvitse ihmetellä, että mihin ne valtion/kuntien rahat hupenee kun toisaalla puretaan 20 vuotta vanhaa homekoulua ja toisaalla rakennetaan uutta avokonttoria.

Ja kaiken keskellä unohdetaan lapset, joista yritetään muokata oikein viimeisen päälle veronmaksajaa. Ainoa vaan, että ne on jo alle kolmekymppisenä burn-outin partaalla.

Vain kaikista kovahermoisimmat ekstrovertit selviävät, herkät sielut katoavat avokonttorin kaaokseen. Professori Farnsworthin sanoin: "I don't want to live on this planet anymore".

Olenpahan sitä mieltä, että pienten lasten käyttäminen koekaniineina vastoin itsensä ja vanhempiensa tahtoa - niinkin keskeisessä asiassa kuin koulu - on jonkinlainen rikos ihmisyyttä vastaan. Ei tällaisten pakotettujen kokeilujen järjestäjät ansaitse mitään selkääntaputtelua vaan on pantava viralta.

Ja täällä joku "Liljeström" alapeukuttelee, koska eihän näin hienossa opsissa tietenkään mitään vikaa ole - syy on tyhmissä ja laiskoissa lapsissa sekä näiden vanhemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt itketään, kun ei joillekin tämä oppimismenetelmä sovi, mutta entäs kaikki ne, joille ei se perinteinen malli ole sopinut kaikkien vuosikymmenten aikana?

Useimmille heistä uusi sopii vielä huonommin.

Varsinkin siinä muodossa, kuin se nyt toteutuu.

Ideaalitilanteessa ilmiöoppiminen ja yksilöllinen oppimissuunnitelma olisi sopinut minulle paremmin

kuin perinteinen koulu.

Osasin lukea kouluun mennessä, olin tavattoman kiinnostunut tietyistä aiheista(jopa pakkomielteisesti).

Mutta, olin(olen edelleen) sosiaalisesti kömpelö, juutun tiettyisin aiheisiin, itseohjautuvuuteni on heikko(no jaa, ohjaan itseni itseäni kiinnostaviin juttuihin ja juutun niihin...).

Tämä nykyinen opetussuunnitelma siinä muodossa kuin se lasteni koulussa toteutuu tällä hetkellä, olisi ollut minulle katastrofi.

Vierailija kirjoitti:

Ja täällä joku "Liljeström" alapeukuttelee, koska eihän näin hienossa opsissa tietenkään mitään vikaa ole - syy on tyhmissä ja laiskoissa lapsissa sekä näiden vanhemmissa.

Itseohjautuvuuden ja omien opintopolkujen gurut, kuten Pekka Peura, ovat saaneet kuntien koulujohdossa kovan aseman, kun on huomattu, että hei, tässähän säästetään! Ei tarvita enää niin paljon tavallisia opettajia erityisopettajista puhumattakaan, kun hekkoja oppilaita enää ei ole: kaikki etenvät omalla polullaan, joka voi olla numero 5 peruskoulun alusta asti. Sitten kun oppilaille on pakko antaa numerot todistukseen, voidaan oppilas syyllistää,että itsepähän valitsit ja et pärjää opintopolullasi. Akateemiset vanhemmat opettavat lapsiaan kotona, nämä pääsevät lukioihin  ja yliopistoihin ja näin on luokkayhteiskunnan eliitti uusintanut itsensä! Kyseessä on järjestelmällinen peruskoulun tuhoaminen sisältäpäin, hiljaisesti ja salakavalasti. Vanhemmat, pitäkää vielä kovemmin ääntä! Vanhanaikaiset opettamisesta pitävät opettajat on leimattu fossiileiksi ja muutosvastarintaisiksi, vaikka juuri heidän avullaan on saatu parhaimmat tulokset 2000-

Minusta oli ihanaa kuunnella opettajan kertovan ja opettavan, nautin peruskoulusta, lukiosta, ja yliopiston luennoista. Luin jo lapsena kaikki kirjat ja lehdykät jotka käsiini sain, joten opetuksen aikana vain kuuntelin ja unelmoin. Vain tehtävien, esitelmien, ja ryhmätöiden aikana piti aktiivisesti tehdä jotain. Tämä oli mielestäni hyvä aikajako passiiviseen ja aktiiviseen tekemiseen.

En olisi pärjännyt tuossa avokonttorikoulussa, olisin tylsistynyt kuoliaaksi kun koko koulupäivä olisi pitänyt hinkata samoja materiaaleja jotka olisin kuitenkin lukenut ja oppinut jo kotona. Minulle oppitunnit ja luennot olivat aina lepoaikaa, kun tarvitsi vain puolella korvalla kuunnella ja yhdistellä asiat jo kirjasta luettuun. Olisi ollut kamalaa yrittää istua koko koulupäivä hälyisessä avokonttorikoulussa, en pidä melusta näin aikuisenakaan.

Omat lapseni menevät normaaliin kouluun, jos niitä on silloin vielä olemassa.

Terv. peruskoulu 9.9, lukio 9.7, nykyinen MSc ja arkkitehti

Maailma muuttuu, yhteiskunta muuttuu. Jos olisimme aina takertuneet vanhaan, ajaisimme edelleen hevosilla ja rattailla.Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan erilaisia taitoja kuin nykyään. Pänttäämällä ei asioita opita, vai mitä muistat historian tai kemian tunneilta joissa päntättiin kaavoja ja vuosilukuja? Ilmiöoppiminen on oikealla tavalla toteutettuna hyvä juttu, sen ei pitäisi tarkoittaa sitä että oppilas jää tehtäviensä kanssa yksin. Jos näin käy, ilmiöoppimista on toteutettu väärin. Myöskään vaativia ryhmätöitä ei voi vaatia oppilaalta ennenkuin näitä taitoja on harjoiteltu.

T. Ope

up