Uudet opetusmenetelmät: "en oppinut mitään" koulun vaihtoja, kanteluita. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Lapseni eskarissa seurasin avointen ovien päivänä erästä lasta, joka työkkäri kauheasti tehdä tehtäväkirjoja itsekseen. Oli oppinut lukemaan ja laskemaan jo 4-vuotiaana.

Hän oli tehnyt niitä tehtäväkirjoja jo pitkälle ja oli siitä erittäin ylpeä.

Toisin oli minun lapseni laita. Lapseni tykkäsi vain leikkiä. Mikään oppiminen tai tehdärväkirjat eivät saaneet häntä innostumaan.

Voin kuvitella, että tuo itsenäinen olis päässyt uuden aikaisessa koulussa pitkälle. Vetänyt ryhmätyöryhmiään ja pätenyt kaikille. Muut eivät olisi tehneet mitään vaan antaneet tuon edelläkävijän tehdä kaiken.

Oma lapseni olisi jäänyt tuossa laiskana täysin vaille oppia. Ei olisi tehnyt mitään eikä oppinut mitään, kun tuo yksi olisi halunnut tehdä kaiken.

Onneksi lapsukaiseni on jo abi ja saanut käydä perinteisessä opetuksessa.

Minäkin opin lukemaan jo ennen eskaria muinaisella 70-luvulla ja tein kaikki mahdolliset tehtäväkirjat, joita käsiini sain. Olen aina tehnyt tunnollisesti ja huolellisesti kaikki koulutehtävät. Olen ollut myös hyvä koulussa. Siitä huolimatta en olisi ikinä pärjännyt tässä uudessa oppimistyylissä. Minulle pitää ensin opettaa asia kunnolla, sitten kyllä teen harjoituksia omaan tahtiin mielelläni niin paljon kuin annetaan. Jos olisi itse pitänyt etsiä tietoa jostain ja vielä osata suodattaa turha tieto pois ja ymmärtää lähdekritiikinkin päälle (varsinkin alakouluikäisenä mutta hyvinkin vielä yläkoulussakin), olisin ollut aivan ulalla ja stressaantunut.

Kolmasluokkalaisten opena voin sanoa että 8/10 ei vain pystyisi läheskään tuollaiseen itseohjautuvuuteen. Jos on hiemankaan haasteita oppimisessa ylipäätään, tuollainen tilanne olisi ihan katastrofi. 

Kyllä pient kaipaavat opettajajohtoista opetusta, eikä se sulje mitenkään pois esim. toiminnallisuutta ja projekteja, mutta nämä täytyy opettajan suunnitella todella tarkkaan jotta oppiminen ja opiskelu olisi laadukasta. 

Vierailija kirjoitti:

Joillakin kouluhallitukisen virkahenkilöillä on vastustamaton halu jättää kädenjälkensä opetussuunnitelmiin.  Ja tällainen taas saatiin...

Niin kamalaa kuin se onkin, niin tässä taitaa olla tiivistettynä se, mitä on tapahtunut. Kouluhallituksessa on tällä hetkellä henkilöitä, jotka ilmeisesti lobbaa tätä idea ainoana oikeana ja tällä mennään, Lienee kokoomuksen puoluekirja taskussa.

On näitä tapahtunut ennenkin. Itse olen eräänlainen koekaniini. Nimittäin olen sitä sukupolvea, joka meni kansakoulun sijasta peruskouluun. Se oli erinomainen muutos, alkukankeuksien jälkeen peruskoulu on toiminut hyvinvointiyhteiskunnan pohjana. Mutta ykkös- ja kakkosluokalla meille opetettiin sitä surullisenkuuluisaa JOUKKO-OPPIA, sen piti olla moderni ihmisen jne jne. Silloin kävi niin, että opettajista suurin osa ei ymmärtänyt höykäsenpöläystäkään ja oppilaat olivat enimmäkseen hämmentyineitä - koska aletaan oikeasti laskemaan? Joukko-oppi oli ihan ok ja ymmärrettävää, mutta ei sillä 70-luvun alussa tehnyt vielä mitään, kun EI OLLUT TIETOKONEITA. Se oli liian aikaansa edellä. Tavallaan nykyoppilaat oppivat joukko-oppia, kun opettelevat koodaamaan, samanlaista mikä ei kuulu joukkoon ja mitkä muodostavat joukon - juttua se on.

Itsellä meni tavallinen matematiikka sekaisin pitkäksi aikaa (syytän osittain siitä joukko-opin tuputtamista, ja maalaisopea, joka meni niin sekaisin, ettei osannut opettaa sitä perinteistäkään oikein kunnolla), ja luulin pitkään, että en ole matemaattisesti lahjakas. Vasta myöhemmin testeissä sain tietää, että lahjakkuuteni on nimenomaan matemaattista, tietokoneiden parissa olen uranikin tehnyt. 

Mutta joo, on näitä kokeiluja tietysti ollut ennenkin, ja jotkut ovat hyviä ja jotkut eivät vain toimi. Joukko-oppi haudattiin kaikessa hiljaisuudessa aikoinaan, ja kouluhallituksessakin alettiin painottaa muita asioita.

Miksi lasten täytyy opetella tätä "itseohjautuvuutta"? Onko siinä asiassa tosiaan joku ongelma ? onko huomattu, etteivät aikuiset ole tarpeeksi itseohjautuvia, ja nyt on äkkiä alettava kasvattaa lapsia uuteen muottiin? En ole koskaan kuullut tällaisesta ongelmasta. Itseohjautuvuus yleensä kehittyy kasvun myötä ihan luonnostaan riittävälle tasolle siten, että elämästä selviää. toisilla se on tietty vahvempi ja toisilla heikompi. osa oppii vasta aikuisina kantapään kautta, ja hyvä sekin on. 

Vierailija kirjoitti:

"Eri ikäiset lapset vertaisopettavat toisiaan, ja isot paimentavat pienempiä."

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/yli-80-lasta-yhdessa-solussa-a…

Apua mikä kaaos!!

Hah hah hah :D

Tuossa artikkelissa lukee tuosta 360 oppilaan koulusta ja sen rehtori Katri Kurrosesta tähän tapaan:

"MONTESSORIOHJAAJAKSI opiskellut Kurronen sai budjetin puitteissa suunnitella tilojen käyttöä ja opetusta pitkälti omien näkemystensä mukaan montessoripedagogiikkaa hyödyntäen."

Eli ei se ole Opetushallitus tms joka pilaa noiden lasten koulutuksen, näköjään tuossa koulussa syypää on ihan vain tuo yksi rehtori!

Ja tuolla lukee myös:

"Opettajat pitävät opetustuokioita lähinnä kielissä, muutoin lapset ovat omatoimisia tiedon etsijöitä."

Voi tsiisus. Eli ei enää oppitunteja. Eli kukin opiskelee ihan itse miten parhaiten näkee. Miksi kouluja on siinä tapauksessa enää ollenkaan? Oppilaat voisivat kotonakin opiskella ihan itse.

Tuo koko uusi opetusmenetelmä vaikuttaa vain tavalta säästää rahaa. Tilat tulevat halvemmiksi eikä opettajiakaan tarvitse palkata niin paljon. Ei sillä niin väliä oppiiko ne lapset vai ei.

Aika paha toi kommentti, että koulijen todistusarvosanat ei oo vertailukelpoisia! Tottahan se nykyään on.Kouluilla ja kunnilla liikaa päätäntävaltaa, mikä lisää eriarvoistumista ja opettajien työtä.OPS on ollu susi jo syntyessään. Opettajat pakotettu noudattamaan idioottimaisia käytänteitä, vaikka ne suorastaan vaikeuttaa opetustyötä ja heikentää oppimistuloksia. Olkaa vanhemmat aktiivia ja vaatikaa lapsellenne kunnon opetusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrän sen, että halutaan tehdä muutakin kuin istuttaa oppilaita pulpetissa. Ymmärrän, että on tarpeen opettaa tulevaisuudessa tarvittavia työskentelytaitoja. Ja se on ihan hyvä juttu tietyissä asioissa, että voidaan edetä omaan tahtiin ja tehdä itsenäisesti tehtäviä. Mutta tässä on kyllä menty jutun koulussa ihan liian pitkälle. Esim. oman viikkosuunnitelman tekeminen itsenäisesti itselleen - ei todellakaan ole sellainen asia, jota tulevaisuuden työelämässä tarvittaisiin kaikissa tehtävissä! Ei onnistu kaikilta, eikä tarvitsekaan onnistua. Eivätkä kaikki asiat sovellu itsenäisesti ja kaverien tuella opeteltaviksi, vaan opettajan pitäisi myös selittää ainakin monimutkaisimmat asiat. Muistan ala-asteella kun tehtiin välillä omaan tahtiin matikassa tehtäviä, mutta vain yhden aihekokonaisuuden sisällä. Kun alkoi uusi aihepiiri, niin mentiin ensin opettajan johdolla ja sitten siirryttiin omaan tahtiin, kunnes tuli seuraava aihepiiri, mutta ei yritettykään että olisi vaikka allekkain laskemiseen tutustuttu kokonaan itsenäisesti.

Juu minäkin muistan tuon. Sain tehtyä kaiken tunnissa ja sitten piti tehdä "lisätehtäviä" seuraavat neljä tuntia, koska ei saanut edetä. VMP

Tein kerran matikan kirjaa monta ylimääräistä sivua eteenpäin. Olin ylpeä siitä miten hyvin olin osannut ja oppinut ihan itse. Mutta opettaja raivosi. "Mitä sinä seuraavilla oppitunneilla teet kun olet tehnyt niiden tehtävät jo? Ei saa tehdä liikaa! Täytyy tehdä vain se mitä annetaan tehtäväksi!"

V*TTU!

Miksi opettajia koulutetaan vuosikausia yliopistossa, jos oppilaat voivat opettaa toinen toisiaan?

Artikkelissa kuvattu metodi on kamala ja täysin kohtuuton 6-12 vuotiaille lapsille. Siinä on niin moni asia pielessä, etten edes jaksa luetella. Yksi suurimmista ongelmista on ajatus siitä, että alakoululainen kykenisi itsenäisesti keksimällä, yrityksen ja erehdyksen kautta tai vähän googlettamalla saamaan haltuunsa kokonaisia oppisisältöjä esim. matematiikassa, äidinkielessä, biologiassa jne. Ihmiskunnalla meni kymmeniä tuhansia vuosia pyörän keksimiseen, ja nyt pikkukoululaisten edellytetään keksivän se itseohjautuvasti uudelleen.

Tällainen soopa nopeuttaa yksityiskoulujen tuloa. Itse olisin valmis maksamaan isonkin summan, jos sillä saisin lapselleni tehokasta perinteistä opetusta. Onneksi PK-seudulla on mahdollista shoppailla lapsi hyvän koulun painotettuun opetukseen.

up

Kuka tekee kansalaisaloitteen?

Selittäisikö joku mitä ilmiöoppimisen pitäisi tarkoittaa ja miten se teidän lapsen kohdalla käytännössä toteutuu? Itse en oikein osaa sanoa tuosta mitään, kun koko käsite on vähän hämärä.

Mitä taas tulee tuohon itseohjautuvuuteen, niin omia lapsiamme opettaja kyllä neuvoo ja opettaa asioissa. Ollaan koettu että koulusta saa opetuksen. Kuitenkin tuntuu, että hyvin paljon jää kyllä kotiväen vastuulle.

Periaatteessa sanotaan ettei lapsen läksyihin saisi puuttua millään tavalla, mutta jos ei puutu, niin käytännössä oppilas voi junnata yhdellä ja samalla sivulla vaikka viikon, kun ei vaan huvita tehdä tehtäviä (saavat itse päättää läksyistään) ja samaan aikaan osa taas kerkeää mennä vaikka neljäkin aukeamaa eteenpäin.

Asioita myös käsitellään tuossa nopeammassa rytmissä. Eli siis jos kotona ei huolehdita että lapsi tekee ns. koulusta jäljelle jääneet tehtävät päivän aihealueesta, niin lapsi jää hyvin herkästi jälkeen.

Käytännössä tämä meinaa sitä, että siinä vaiheessa, kun joululoma alkaa häämöttää, toiset on tehneet jo syksyn kirjan lähes kokonaan ja yksi on ehtinyt ehkä puoleen väliin. Tietyt asiat pitäisi kuitenkin tietyssä ajassa käsitellä. Mutta tuossa käykin niin, että lapsi jatkaa puolesta välistä syksyn kirjaa sitten kevätpuolella ja skippaa lopun, vähän nyt miten opettaja ohjeistaa. Eli on jo valmiiksi jäljessä muista, ja toisaalta osa asioista jää ihan oikeasti käsittelemättä.

Toki oppimismenetelmiä on muitakin kuin kirj ja hyvä niin, mutta jos suurin osa luokasta on vaikkapa käynyt läpi kirjan kokonaan ja joku vain puolet, ja asiat kuitenkin vaihtelevat, niin kyllä se vaan niin on että sillä puolittain kirjan läpi käyneellä ei samaa harjoitusta ole tullut ja osa asioista voi olla jos ei nyt täysin outoja niin jotain sinne päin. Miten tuollaiselle pohjalle rakennat sen kevätlukukauden tai siirryt toiselle luokka-asteelle?

Tuo tilanne ei ole ollut meillä, vaan ystäväperheellä ja aivan läheltä on siis tätä seurattu. Lapset ovat samalla luokalla.

Kieltämättä huolestuttaa.

Kiinnostaisi kuulla opettajien näkökulmia asiasta myöskin. Kokeeko opettaja vaikeaksi mahdollisesti jopa 80 lapsen porukan ohjaamisen, entä millaisena tuo uusi ops itseohjautuvuuksineen teille näyttäytyy? Millaisia haasteita tuossa teidän työnne näkökulmasta on? Entä tuntuuko uutisoidun Ainon tapauksen kaltaiset tapahtumat edes jossain määrin tutulta tai mahdollisilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä samassa tilanteessa itsekin kun aloitin aikuisopintoina yhden kurssin. Sisältö on se että käytännössä etsin itse tiedon netistä ja tunteja ei ole. 

Kyllä aikuisen tuohon pitää pystyä. Miten selviää töissä, jos ei ole minkäänlaista kykyä tai halua selvittää asioita. Aikuiskoulutuksessa pitäisi jo käsittää, että harvaan asiaan on vain yksi oikea vastaus, ja asioissa on monenlaisia näkökulmia.

Joo mutta kyseessä on ammattipätevyys eli eräänlainen lupakortti jossa joudun lopputenttiin ja josta maksan monta sataa euroa. Maksan siis pelkästä tentistä että joku tarkistaa onko rastittu oikeat vastaukset. Huippua.

Ydinfysiikkaa on hyvä opetella itsenäisesti. "Tehkää joku ryhmätyö ja esitelkää se sitten. Arvosanaa ei tule mutta hymistelen jos kuulostaa edes etäisesti fiksulta ne teidän jorinat!"

"Joukko uusiin opetusmenetelmiin pettyneitä vanhempia vaatii lapsilleen siirtoa perinteisempään kouluun.

Pontuksen upouusi koulurakennus valmistui koulusyksyn 2017 alkuun. Uudisrakennuksen arkkitehtuuri on suunniteltu tukemaan samana syksynä käyttöön otetun uuden opetussuunnitelman tavoitteita. Tavoitteissa korostuvat ilmiöoppimiseksi kutsuttu pedagogiikka ja koululaisten itseohjautuvuus.

Koululaiset työskentelevät avoimessa tilassa

kaikki samaan soluun kuuluvat kokoontuivat toriksi kutsuttuun avoimeen tilaan. Lapset etsivät itselleen istumapaikan pehmopenkeiltä ja opettajat asettuivat yleensä pöydän ääreen tilan keskelle.

– Koulupäivän alku oli kaoottinen.

Tytön mielestä pahinta oli opetuksen puute. Koululaiset aloittivat oman viikkosuunnitelmansa mukaisten töiden tekemisen ja kävivät kysymässä neuvoa opettajilta torin keskellä.

– Minulle oli vaikeaa, ettei opettaja ensin opettanut uutta asiaa vaan se olisi pitänyt pystyä oppimaan itse."

https://yle.fi/uutiset/3-10919909

Piirosten perheelle Ainon joulutodistus oli viimeinen niitti. Kuudennen luokkansa puolivälissä tammikuussa 2019 tyttö vaihtoi koulua. Perhe koki, ettei Pontuksen koulussa pystytty puolentoista vuoden aikana tekemään riittävästi parannuksia opetuksen laatuun eikä järjestämään tyttärelle hänen tarvitsemaansa oppimisen tukea.

Piiroset eivät nähneet tilanteeseen muuta ratkaisua kuin koulunvaihdon.

– Pontuksen koulussa Ainolle ei annettu mahdollisuutta kokea onnistumisia oppimisessa. Se vaikutti hänen itsetuntoonsa, Katja Piironen kertoo.

– Minusta tuntui, että olen huono, koska en opi mitään, Aino Piironen jatkaa.

Uudessa koulussa opetus oli opettajavetoisempaa ja lapsilla oli perinteisempi luokkatila.

Kun joulutodistuksen keskiarvo oli 7,1, uudessa koulussa se oli keväällä 8,5. Suurin harppaus tapahtui ympäristöopin arvosanassa. Se nousi viitosesta yhdeksään.

Uudessa koulussa Aino Piironen ei tarvinnut muistivaikeuksiensa avuksi erityisiä järjestelyjä vaan hän pärjäsi äidin mukaan samalla tuella, jota koulussa oli tarjolla kaikille oppilaille.

– Ainossakin tapahtui koulun vaihtamisen jälkeen suuri muutos. Ilo ja levollisuus palasivat hänen olemukseensa. Samoin palasi usko siihen, että hän saa opettajalta apua ja neuvoja, Katja Piironen kertoo.

Piirosten lisäksi myös useampi muu perhe on ollut tyytymätön uudenlaisen opetukseen.

Pontuksen koulusta on tehty Etelä-Suomen aluehallintovirastoon yhteensä neljä kantelua. Kaikki kantelut koskevat opetuksen järjestämistä koulussa. Avin mukaan kanteluiden käsittely on kesken.

Yksi kanteluista on Piirosten tekemä. Lisäksi Aino-tytär kirjoitti äitinsä avustamana eduskunnan oikeusasiamiehelle sähköpostiviestin, jossa hän kuvailee, missä kaikissa kohdissa laki perusopetuksesta jäi hänen kohdallaan toteutumatta.

Lappeenrannan vs. opetustoimenjohtaja Anu Liljeström on pahoillaan, että perheet ovat päätyneet kantelemaan opetuksesta. Hän arvelee vanhempien tyytymättömyyden kielivän siitä, ettei ole riittävän selkeästi selitetty, miten ja miksi opetustapa on muuttunut.

– Ehkä olemme epäonnistuneet tärkeässä tehtävässämme kertoa huoltajille, miksi asiat nyt tehdään eri lailla kuin ennen, hän sanoo.

Liljeströmin mukaan Pontuksen koulussa korostetaan lasten itseohjautuvuutta paljon enemmän kuin koulumaailmassa aiemmin on totuttu. Hän myöntää, että muutos on todella suuri aiempaan verrattuna.

– Minun kokemukseni mukaan muutos ei ole lapsille läheskään yhtä vaikea kuin mitä se on heidän vanhemmilleen, Liljeström pohtii.

Koulun opetukseen pettyneissä perheissä on päädytty erityyppisiin ratkaisuihin lapsen koulunkäynnin järjestämiseksi. Yksi perheistä päätyi vielä koulun vaihtamistakin radikaalimpaan ratkaisuun. Lapsi käy nyt uudessa koulussaan koko kuudennen luokan uudelleen.

Vanhemman mielestä hänen lapsensa oli Pontuksen koulussa jäänyt niin pahasti vaille opetusta, ettei hänellä ollut minkäänlaisia edellytyksiä siirtyä yläkouluun.

– Vaadimme, että hän saa kerrata 6. vuosiluokan paremmassa koulussa, kertoo kaksi vuotta Pontuksen koulua käyneen oppilaan vanhempi.

Harmillisinta vanhemman mielestä oli se, että koulun ja huoltajien välisissä tapaamisissa oli viime talvena vakuutettu opettajan seuraavan lapsen työskentelyä ja edistymistä.

– Kotona uskoimme tämän ja karu totuus valkeni vasta kevätlukukauden lopulla. Esimerkiksi äidinkielestä lapsemme sai numeron 5. Matematiikassa hän ei ollut saanut tehtyä puoliakaan aihealueista.

Henkilökohtaisen viikkosuunnitelman noudattaminen oli liian vaikeaa

Opetuksesta kannelleiden perustelut ovat kaikilla samansuuntaisia. Vanhempien mukaan henkilökohtaisen viikkosuunnitelman tekeminen ja sen itsenäinen noudattaminen on liian kova vaatimus alakouluikäiselle.

Toinen tyytymättömyyden aihe liittyy kaikilla siihen, että lasten oletettiin itse pystyvän huolehtimaan kokeiden ja testien tekemisestä ajallaan, samoin laajojen tutkielmien palautuspäivästä.

Vanhempien ja koululaisten mukaan tilannetta olisi helpottanut, jos tehtävät ja palautuspäivät olisi kirjattu Wilma-viestijärjestelmään, jossa ne ovat yhtäaikaisesti koululaisten ja vanhempien nähtävänä. Tapa on yleisesti käytössä monissa alakouluissa, yläkouluissa ja lukioissa.

Aino Piironen ja hänen äitinsä kertovat pyytäneensä tietojen kirjaamista Wilmaan puolentoista vuoden aikana monta kertaa. He arvioivat, että se olisi helpottanut Ainon muistivaikeuksia ratkaisevasti.

– Tehtävien unohtelusta tuli epäonnistunut olo, tyttö sanoo.

Pontuksen koulun rehtorin Katri Kurrosen mukaan viikkosuunnitelman käyttöön siirrytään koulussa vähitellen samalla, kun oppilas opettelee itseohjautuvuutta.

– Tämä on uuden opetussuunnitelman keskeinen taitotavoite, jota tuleva työelämä vaatii, Kurronen kertoo.

Hänen mukaansa oppilaat vievät viikkosuunnitelmansa kotiin nähtäväksi, jolloin huoltajilla on mahdollisuus seurata lapsen etenemistä.

Yksi esimerkki pahan mielen koulutehtävästä oli ympäristöopin tutkielma. Aino Piironen teki työn yhdessä toisen kuudennen luokan oppilaan kanssa. Kaksikolla oli aiheena eliöiden luokittelu, ja he saivat puristettua tutkielman valmiiksi erään viikonlopun aikana.

He palauttivat tutkielmansa maanantaiaamuna. Vasta silloin heille valkeni, että viimeinen palautusajankohta olikin mennyt umpeen jo perjantaina. Koulussa pidettiin tiukka linja tutkielmien palautusajankohdan suhteen ja myöhässä palautettua työtä ei voitu hyväksyä. Piirosen todistusarvosanaksi ympäristöopista tuli 5.

Juuri tämä oli arvosana, joka nousi koulunvaihdon jälkeen eniten, viidestä yhdeksään.

Tutkielmien myöhästyminen vaikutti Piirosten mukaan monen muunkin aineen arvosanoihin Ainon kuudennen luokan joulutodistuksessa. Osassa aineista koululaisille ei pidetty perinteisen tyylin kokeita vaan todistusarvosana perustui suurelta osin tutkielmista saatuihin arvosanoihin.