Uudet opetusmenetelmät: "en oppinut mitään" koulun vaihtoja, kanteluita. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu, yhteiskunta muuttuu. Jos olisimme aina takertuneet vanhaan, ajaisimme edelleen hevosilla ja rattailla.Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan erilaisia taitoja kuin nykyään. Pänttäämällä ei asioita opita, vai mitä muistat historian tai kemian tunneilta joissa päntättiin kaavoja ja vuosilukuja? Ilmiöoppiminen on oikealla tavalla toteutettuna hyvä juttu, sen ei pitäisi tarkoittaa sitä että oppilas jää tehtäviensä kanssa yksin. Jos näin käy, ilmiöoppimista on toteutettu väärin. Myöskään vaativia ryhmätöitä ei voi vaatia oppilaalta ennenkuin näitä taitoja on harjoiteltu.

T. Ope

Ihan varmasti vaikka henkilö joka on lukenut kemistiksi, on hyötynyt peurskoulun kemianopetuksen tarjoamasta tietopohjasta. Samoin henkilö josta tuli vaikka historoitsija on hyötynyt peruskoulun tarjoamasta tietopohjasta siltä alalta.

On totta, että suurin osa unohtaa suurimman osan peruskoulun opinnoista, mutta se ei silti tee niistä opinnoista hyödyttömiä, koska ne antavat ensinnäkin pohjan lapsen kiinnostuksenkohteille: Ilman niitä lapsi ei voi tietää mistä on kiinnostunut tai missä on erityisen hyvä ja valita sitten jatko-opintojaan yläasteen jälkeen oikein. Toisekseen, kyllä niistä joku tiedonhippunen jää aina jäljelle, vaikkei kaikkea muistaisikaan, sitä kutsutaan yleissivistykseksi. On helpompaa myös pitää yllä jo saavutettua sivistyksen tasoa aikuisena kuin opetella kaikki uudestaan.

Mutta miksi käyttää kaikki aika siihen, että opetellaan ulkoa vuosilukuja tai kaavoja? Paljon tärkeämpää on yrittää ymmärtää esim sotien syitä ja seurauksia kuin muistaa vuosilukuja. Oppia kriittistä lukutaitoa, tiedon etsimistä, digitaitoja, keskustelutaitoja jne.

Onko peruskoululaisen helpompi ymmärtää sotien syitä ja seurauksia A) siten, että koulutettu opettaja kertoo kertoo asian koko luokalle ja jäsentää sodan tapahtumat, syyt ja seuraukset, minkä jälkeen asiasta käydään keskustelua ja tehdään asian ymmärtämistä auttavia tehtäviä oppikirjasta vai B) siten, että jokainen oppilas itsenäisesti ensin suunnittelee, mitä hän aikoo  historiassa tällä viikolla opiskella, sen jälkeen koittaa ryhmätyönä ADHD-Villen ja tarkkis-Lauran kanssa hajanaisista lähteistä selvittää miksi ihmeessä hatut ja myssyt tappeli, miksei pipot ja kaulaliinat olleet mukana ja mitä tämä päähineiden kinastelu ylipäätään liittyy yhtään mihinkään.

Jatkokysymyksenä, kumpi tavoista on tehokkaampi, kun molempiin vaihtoehtoihin on käytettävissä sama aika, esim 2 x 45 min?

Ja miksi edes miettisin edes tätä kun Ville tykkäsi Lauran kuvasta ja Kerttu myös

Opettaja tai vanhempi! Onko sinulla kokemusta vastaavanlaista opetuksesta? Etsimme haastateltavia.

Ota yhteyttä ja kerro kokemuksistasi WhatsApp-viestillä numeroon 040-6609019 tai sähköpostitse osoitteeseen uutiset@iltasanomat.fi

Uudistuksissa ei ole mitään pahaa, sekä niitä välillä tehdä. Ne kuitenkin pitää tehdä askel kerrallaan eikä suurta muutosta hetkessä. Itsesäätely ei onnistu edes kaikilta aikuisilta ja siksi amk:ssa on suuri keskeyttämisprosentti, sen lisäksi että osa lähtee yliopistoihin, osa ei vain pärjää siinä, että lukujärjestys vaihtuu jatkuvasti ja iso osa aineista on itsenäistä opiskelua. Toiset tarvitsevat ohjausta. Sitä paitsi, kaikki työnantajat sanovat, ettei nykyiset valmistuneet osaa enää mitään, vaan perusasioitakin pitää opettaa. Siitä huolimatta itseohjautuvuutta vain lisätään, säästösyistä. Suomessa koulutettu ei ole enää hyvä työntekijä kohta yhtään mihinkään, lukuunottamatta jotain poikkeuksia. Kokkaritaustaiselle voi pedata koulupaikan ja suojatyöpaikan johonkin virastoon, mutta esim. suunnitteluhommiin on vaikea enää saada koulusta osaavaa tekijää, ne osaajat kun lähtevät parempipalkkaisiin töihin ja muut eivät osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu, yhteiskunta muuttuu. Jos olisimme aina takertuneet vanhaan, ajaisimme edelleen hevosilla ja rattailla.Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan erilaisia taitoja kuin nykyään. Pänttäämällä ei asioita opita, vai mitä muistat historian tai kemian tunneilta joissa päntättiin kaavoja ja vuosilukuja? Ilmiöoppiminen on oikealla tavalla toteutettuna hyvä juttu, sen ei pitäisi tarkoittaa sitä että oppilas jää tehtäviensä kanssa yksin. Jos näin käy, ilmiöoppimista on toteutettu väärin. Myöskään vaativia ryhmätöitä ei voi vaatia oppilaalta ennenkuin näitä taitoja on harjoiteltu.

T. Ope

Toivottavasti et opeta kemiaa tai historiaa, mikäli luulet että mainitsemasi asiat on se miten näitä oppiaineita opetetaan.

Nyt kannattaisi ostaa Tutorhousen osakkeita. Jokainen kynnelle kykenevä laittaisi lapsensa yksityiskouluun, jossa opetusta saisi terveessä koulurakennuksessa, säädyllisen kokoisissa ryhmissä, perinteistä opetusta saisi opettajalta joka ei ole hermoromahduksen partaalla, eikä postaisi Wilma-saastetta joka päivä vanhempien luureihin. Lounas saisi olla entisellään, mutta hiilarien määrää voisi vähentää ja parempilaatuisen proteiinin ja kasvisten joita lapset takuulla syövät, lisätä. Koulun jälkeen koulun tiloissa voisi olla kerhoja ja ohjattua liikuntaa, mediapajaa, yms sekä välipala tarjolla. Myös mahdollisuus ostaa yksilöllistä läksyohjausta tai koepreppausta.

Kun hakisi lapsensa kotiin, hän olisi oppinut, harrastanut, syönyt muutakin kuin hiilihydraatteja, tehnyt läksyt ja/tai valmistautunut kokeisiin. Joten mun vanhempana ei tarvitse suhata harrastuksiin, patistaa läksyihin, opettaa uudelleen asioita, joita koulussa yritettiin opettaa, eikä pohtia kodin aterioita miettien että lapsen on saatava nekin ravintoaineet, jotka on jääneet lounaasta vajaiksi.

Olisin valmis maksamaan. Lasteni tulevaisuus, toimiva arki ja oma jaksaminen saisi venyttämään kukkaronnyörejä.

Itse olisin varmaan syrjäytynyt jos olisin kouluni joutunut tuohon tyyliin käymään... vanhempani ovat/olivat alkoholisteja, eivät paljon perään katselleet, läksyistä tai kokeisiin lukemisesta puhumattakaan. Vietinkin aikaa enimmäkseen ulkona maleksien, mitään itseohjatumista tai oma-aloitteisuutta ei voinut kohdallani odottaa. Yritin vain pysyä poissa tieltä ja selvitä seuraavaan päivään. Olemukseltani olin arka ja syrjään vetäytyvää sorttia, ryhmätyöt olivat tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun abiturienttini mielipide asiasta:

"Aivan perseestä! Sehän on sama kuin meidän tiimijakso. Resurssien tuhlausta. Ei opittu yhtään mitään."

Mun juuri kirjoittanut sekä toinen, joka on vielä lukiossa komppaavat tätä täysin!

Kumpikin totesi, että onneksi opiskelut ovat jo tässä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä samassa tilanteessa itsekin kun aloitin aikuisopintoina yhden kurssin. Sisältö on se että käytännössä etsin itse tiedon netistä ja tunteja ei ole. 

Kyllä aikuisen tuohon pitää pystyä. Miten selviää töissä, jos ei ole minkäänlaista kykyä tai halua selvittää asioita. Aikuiskoulutuksessa pitäisi jo käsittää, että harvaan asiaan on vain yksi oikea vastaus, ja asioissa on monenlaisia näkökulmia.

Tässähän tämä tavoite on kiteytettynä. Työelämässä menestyy se, joka osaa itse selvittää ja toimia.

Se on sitten eri asia, lähdetäänkö tätä kykyä harjoittamaan liian aikaisin, kun jo alakoulussa sitä pitäisi tehdä. Mutta ehdottomasti aikuisen tulee olla oma-aloitteinen. Netti on täynnä tietoa. Kaikki on jo siellä.

Vierailija kirjoitti:

En tunne montaa aikuistakaan, jotka olisivat oikeasti itseohjautuvia ja itsensä johtajia. Muutaman yrittäjä kyllä, mutta he ovat poikkeusyksilöitä.

Nämä ihmiset ovat avainhenkilöitä. Sen takia nyt sellaisia yritetään saada lisää. Ja sen opettaminen pitää lähteä nuoresta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu, yhteiskunta muuttuu. Jos olisimme aina takertuneet vanhaan, ajaisimme edelleen hevosilla ja rattailla.Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan erilaisia taitoja kuin nykyään. Pänttäämällä ei asioita opita, vai mitä muistat historian tai kemian tunneilta joissa päntättiin kaavoja ja vuosilukuja? Ilmiöoppiminen on oikealla tavalla toteutettuna hyvä juttu, sen ei pitäisi tarkoittaa sitä että oppilas jää tehtäviensä kanssa yksin. Jos näin käy, ilmiöoppimista on toteutettu väärin. Myöskään vaativia ryhmätöitä ei voi vaatia oppilaalta ennenkuin näitä taitoja on harjoiteltu.

T. Ope

Eli miten ne vuosiluvut ja matematiikkaa opitaan jos ei pänttäämällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu, yhteiskunta muuttuu. Jos olisimme aina takertuneet vanhaan, ajaisimme edelleen hevosilla ja rattailla.Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan erilaisia taitoja kuin nykyään. Pänttäämällä ei asioita opita, vai mitä muistat historian tai kemian tunneilta joissa päntättiin kaavoja ja vuosilukuja? Ilmiöoppiminen on oikealla tavalla toteutettuna hyvä juttu, sen ei pitäisi tarkoittaa sitä että oppilas jää tehtäviensä kanssa yksin. Jos näin käy, ilmiöoppimista on toteutettu väärin. Myöskään vaativia ryhmätöitä ei voi vaatia oppilaalta ennenkuin näitä taitoja on harjoiteltu.

T. Ope

Eli miten ne vuosiluvut ja matematiikkaa opitaan jos ei pänttäämällä

Miksi ne vuosiluvut pitää osata?

Joopa joo, vasta ministerit on vaahdonneet, ettei ole varaa pudottaa yhtäkään nuorta koulutusputkesta, kaikkien on saatava ammattikoulutus. Tällä systeemillä ammattitaitoinen väki vain vähenee työpaikoilta, noh otetaan ulkomaaneläviä lisää, sillähän se korjaantuu, tosin ne ei osaa suomea sen enempää kuin englantia, mutta mitä sillä on väliä ymmärtääkö joku dementoitunut vanhus, mikä maa, mikä valuutta.

Vuosilukuja ei ole päntätty historiassa toivottavasti viimeiseen 30 vuoteen, ei ainakaan minun kouluaikoinani 80-luvulla. Mutta aikakäsitys on tärkeä osa historiaa, se, että pystyy hahmottamaan, onko 100 vuotta sitten ollut internetiä tai kännykkää. On riipaisevaa tavata seiskaluokkalaisia, joiden mielestä olisi ihan realistista, jos Napoleon olisi hypännyt lentokoneeseen matkallaan Moskovaan ja soittanut kännykästä Aleksanteri I:lle, että ollaan nyt vähän nälkäisiä täällä Moskovan liepeillä, heitätkö vähän ruokaa.

On myös aika tärkeää tietää, että Suomi on itsenäistynyt reilu 100 vuotta sitten eikä silloin, kun äiti oli nuori. Näin ollen on tärkeää pystyä ajoittamaan tiettyjä tapahtumia, jotta tietoa voi loogisesti kasata sen päälle. On suuri ero siinä, onko maailmansodat käyty 1900-luvun alussa vai lopussa jo ihan tekniikanin kannalta. Jonkinlainen aikakäsitys on oltava ja se tarkoittaa, että ilmiöt on kyettävä sijoittamaan aikajanalle eikä niitä pysty sijoittamaan, jos ei ole mitään hajua, onko ilmiö tapahtunut 100, 200 vai 500 vuotta sitten.

Joillekin oppilaille ilmiöiden sijoittaminen (Suomen itsenäistyminen ja sisällissota, talvisota, Kekkosen kausi) on vuosilukujen pänttäämistä, kun oikeasti pitää tajuta, että se Suomi itsenäistyi 100 vuotta sitten, talvisota käytiin 80 vuotta sitten ja Kekkosen ajastakin on jo lähes 40 vuotta. Ajantaju on eri asia kuin vuosilukujen pänttääminen, mutta osa ei saavuta sitä muuta kuin pänttäämällä niitä vuosilukuja. Toisille taas se ajantaju on aivan helppoa ilman minkäänlaista pänttäämistä.

Pähkinäsaaren rauhan vuosilukua ei toivottavasti enää kukaan muista (nuorista, vanhat kyllä muistavat).

Kenenkään työsuoritukset tai oppimistulokset eivät ole hyviä, jos ryhmät vaan suurenee, on melua ja jatkuva hektinen tunnelma, ja sen lisäksi ei oikein tiedetä, mitä tässä nyt pitäisi oppia tai saada aikaan. Suurin osa työntekijöistäkin pakenee avokonttoreista etätöihin, jos vain suinkin mahdollista, mistähän se kertoo. Etukäteen suu nostellut ryhmätyösessiot tuottavat tulosta jo pelkästään sen takia, että aika on aina rajallinen. Jos ei oikein tiedetä, mitä tässä nyt pitäisi oppia ja tehdä, suurin osa ajasta menee pelkkään kaaokseen, sitten väännetään kiireellä joku tuotos ja kukaan ei muista hetken päästä yhtään mitään siitä, mitä tuli opittua.

Eikös sitä sanota, että ammattiopistossa on nykyään monesti sellaista, että opettaja ei ole pahemmin edes paikalla. AMK:ssakin on aineita, jossa opettaja lähtee kahville ja opiskelijat opiskelevat keskenään. 

Tuleeko siis sama peruskouluun?

Vierailija kirjoitti:

Pähkinäsaaren rauhan vuosilukua ei toivottavasti enää kukaan muista (nuorista, vanhat kyllä muistavat).

1323. Suomen eka itäraja. Sen jälkeen se on siirtynyt vähän väliä ja tulee vielä siirtymäänkin monen monta kertaa. Ne muut vuosiluvut eivät sanottavammin kiinnosta paitsi nämä 1900-luvun vuodet, koska Suomen valtio syntyi silloin ja pappani soti talvi- ja jatkosodassa. Noilla asioilla on minulle konkreettista merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vuosilukuja ei ole päntätty historiassa toivottavasti viimeiseen 30 vuoteen, ei ainakaan minun kouluaikoinani 80-luvulla. Mutta aikakäsitys on tärkeä osa historiaa, se, että pystyy hahmottamaan, onko 100 vuotta sitten ollut internetiä tai kännykkää. On riipaisevaa tavata seiskaluokkalaisia, joiden mielestä olisi ihan realistista, jos Napoleon olisi hypännyt lentokoneeseen matkallaan Moskovaan ja soittanut kännykästä Aleksanteri I:lle, että ollaan nyt vähän nälkäisiä täällä Moskovan liepeillä, heitätkö vähän ruokaa.

On myös aika tärkeää tietää, että Suomi on itsenäistynyt reilu 100 vuotta sitten eikä silloin, kun äiti oli nuori. Näin ollen on tärkeää pystyä ajoittamaan tiettyjä tapahtumia, jotta tietoa voi loogisesti kasata sen päälle. On suuri ero siinä, onko maailmansodat käyty 1900-luvun alussa vai lopussa jo ihan tekniikanin kannalta. Jonkinlainen aikakäsitys on oltava ja se tarkoittaa, että ilmiöt on kyettävä sijoittamaan aikajanalle eikä niitä pysty sijoittamaan, jos ei ole mitään hajua, onko ilmiö tapahtunut 100, 200 vai 500 vuotta sitten.

Joillekin oppilaille ilmiöiden sijoittaminen (Suomen itsenäistyminen ja sisällissota, talvisota, Kekkosen kausi) on vuosilukujen pänttäämistä, kun oikeasti pitää tajuta, että se Suomi itsenäistyi 100 vuotta sitten, talvisota käytiin 80 vuotta sitten ja Kekkosen ajastakin on jo lähes 40 vuotta. Ajantaju on eri asia kuin vuosilukujen pänttääminen, mutta osa ei saavuta sitä muuta kuin pänttäämällä niitä vuosilukuja. Toisille taas se ajantaju on aivan helppoa ilman minkäänlaista pänttäämistä.

Pähkinäsaaren rauhan vuosilukua ei toivottavasti enää kukaan muista (nuorista, vanhat kyllä muistavat).

Olin tutustumassa lukioihin, kun lapseni pyrki sinne pari vuotta sitten.

Olin myös historian luokassa tutustumassa. Siellä opettaja kysyi minulta, minä vuonna oli pähkinäsaaren rauha. Onneksi muistin. Ja sitten se näytti suuria karttoja siellä edessä ja kysyi, mikä näistä on se raja. Onneksi muistin senkin!

Ainoa vuosiluku, jonka historiasta muistan. (paitsi itsenäistymisen ja 2. Maailmansodan muistan myös)

Luulen, että kaiken takana on tämä:

On havaittu, että tulokkaiden vetäminen koulujärjestelmän läpi opettajavetoisesti ja tukitoimin on liian kallista. Tämä uusi järjestelmä valjastaa toiset oppilaat auttamaan tulokkaat peruskoulun läpi ja vieläpä aivan ilmaiseksi!

Suomessa aina hurahdetaan kaikenmaailman humpuuki-ismeihin. Ensin urheiluvalmennuksessa ja sitten koulussa ja sitten korvat punaisina pöydän ääressä julistetaan lehdistötilaisuuksissa totaalisen epäonnistumisen jälkeen että oli yli- ja alikuntoa ja joogalennolla ei tullut pisatuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että kaiken takana on tämä:

On havaittu, että tulokkaiden vetäminen koulujärjestelmän läpi opettajavetoisesti ja tukitoimin on liian kallista. Tämä uusi järjestelmä valjastaa toiset oppilaat auttamaan tulokkaat peruskoulun läpi ja vieläpä aivan ilmaiseksi!

Tämä lienee totta. Paikalliset yli sadan äolla olevat vetävät äo 70 kivirekeä perässään ja tulokset tulevat olemaan sen mukaiset.