Kun puolison elämäntilanne estää omat unelmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pystynytkään. Lähdin muuten hyvästä parisuhteesta, koska jouduin jatkuvasti laittamaan oman elämäni tarpeet miehen työn takia syrjään.

Tämä on itsellänikin hetkittäin mielessä. Mies elää juuri sellaista elämää mistä on haaveillut ja itse kaipaan enemmän. Katkeruutta herättää. Ap

Mitä sä kaipaat? Jos haluaisit opiskella jotain, onnistuisiko opintojen aloittaminen avoimessa yliopistossa/ammattikorkeakoulussa? Kun lapset ovat vähän isompia, voisit hakea varsinaiseen yliopistoon/ammattikorkeakouluun, jolloin avoimessa suorittamiasi kursseja sun ei tarvitsisi enää suorittaa uudelleen? Lapset ovat vain vähän aikaa pieniä, sen jälkeen sulla on mahdollisuus tehdä jo paljon enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?

Perhe- ja työtilanne, joiden vuoksi itse joudun lähinnä olemaan taustatukena miehen valinnoille. Noin pääpiirteissään siis. Ap

Miksi? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja silti toteuttanut unelmani niin työelämässä kuin muutenkin. En ymmärrä, miten mies voisi olla esteenä. 

Lasten kanssa pystyy aikuinen valitsemaan oman elämänsä. Kun perheessä on kaksi aikuista, voi olla kahdet aivan erilaiset unelmat esim asumispaikan suhteen. Jos on alunperin eletty miehen työpaikan mukaan niin vaikeaa on lähteä muuttamaan, kun mies ei tietty luovu omasta työpaikastaan. Silloin nainen joutuu elämään miehen elämän mukaan eikä omansa.

I feel you ap. Olen tyytynyt osaani ja odotan, että lapset muuttavat kotoa. Sitten voin tehdä omat valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehen ja perheen elämä muuttuisi, jos unelmasi toteutat?

Turvattu elintaso (tai no missä määrin mikään on turvattua, mutta siis vakaa) muuttuisi epävarmaksi lähinnä. Ap

Siis miehesi toteuttaa nyt unelmiaan ja sinä elätät perhettä?

Ei, me molemmat elätämme. Yhdenkin palkalla pärjäisimme, mutta oma unelmani vaatisi lähtöä muualle ja molempien töiden jättämistä. Ap

Eli haluaisit muuttaa Espanjaan. Tai onko miehesi maanviljelijä.

Vierailija kirjoitti:

Sullahan jää elämä elämättä. Todella surullista millaisia kompromisseja ihmiset ovat pelon takia valmiita tekemään. Minne unohtui se "ei lapset mitään estä" -asenne mitä veloille aina toitotetaan? Miltä susta tuntuu kymmenen vuoden päästä jos et tee unelmiesi eteen mitään?

Mulla lapset ei estä mitään. Mies "estää".

Vierailija kirjoitti:

Tee ap konkreettinen toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Jos nyt kyseessä on esim muutto, tutki uuden paikan työmahdollisuudet, koulut, asuinalueet, mieti mitä tapahtuisi nykyiselle kodillenne, minkä verran taloudellista puskuria tarvitsette jne. Miehet monesti kaipaavat konkretiaa, silloin he voivatkin innostua. Unelmien toteuttaminen on epämääräistä, taloudellinen laskelma ei.

Toinen hyvä keino on tehdä aarrekartta. Siihen voi laittaa välitavoitteet, mitä pitää tehdä missäkin järjestyksessä, että haave onkin toteutettavissa. Jos kaikkea ei voi laittaa kerralla uusiksi, niin silloin pitää miettiä pikkuhiljaa eteenpäin menemistä. Aarrekartasta voi sitten tarkistaa, onko menossa oikeaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä katuisit kuolinvuoteella?

Onko mitään kompromissin mahdollisuuksia?

Itse en voisi laittaa omia tavoitteita syrjään. Joustaa voin, ja neuvotella.

Tää on hyvä kysymys.,

Yhdessä lehtiartikkelissa , joka kertoi saattohoitokodista, niin suurin osa kuolevista katui eniten sitä, ettei ollut viettänyt lähimmäistensä kanssa tarpeeksi aikaa.. mulle se kertoo paljon. Ei se ole se raha tai ura mikä lopussa painaa vaakakupissa vaan ne rakkaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?

Perhe- ja työtilanne, joiden vuoksi itse joudun lähinnä olemaan taustatukena miehen valinnoille. Noin pääpiirteissään siis. Ap

Miksi? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja silti toteuttanut unelmani niin työelämässä kuin muutenkin. En ymmärrä, miten mies voisi olla esteenä. 

Lasten kanssa pystyy aikuinen valitsemaan oman elämänsä. Kun perheessä on kaksi aikuista, voi olla kahdet aivan erilaiset unelmat esim asumispaikan suhteen. Jos on alunperin eletty miehen työpaikan mukaan niin vaikeaa on lähteä muuttamaan, kun mies ei tietty luovu omasta työpaikastaan. Silloin nainen joutuu elämään miehen elämän mukaan eikä omansa.

I feel you ap. Olen tyytynyt osaani ja odotan, että lapset muuttavat kotoa. Sitten voin tehdä omat valinnat.

Kuitenkin on paljon perheitä, joissa mies tekee reissutyötä, asuu viikot toisella paikkakunnalla ja tulee viikonlopuiksi kotiin tai on jopa kuukausia työkomennuksella ulkomailla. Miksei sama onnistuisi, jos kyseessä olisi nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehen ja perheen elämä muuttuisi, jos unelmasi toteutat?

Turvattu elintaso (tai no missä määrin mikään on turvattua, mutta siis vakaa) muuttuisi epävarmaksi lähinnä. Ap

Tuollaista ei kyllä voi vaatia keneltäkään. Ja itselleenkin tehtynä aika heikko vaihtoehto, lapsista puhumattakaan.

Kuulostaa siltä, että ap:n unelma on ulkomaille muutto. Silloin kyllä ymmärrän, jos toisella on vakituinen työpaikka tai ura Suomessa, ettei kovin innokkaana ole lähdössä tukemaan ap:n unelmaa. Voi nimittäin olla aika hankalaa lähteä itse tyhjän päälle vieraaseen kulttuuriin ja takaisin palatessa ei varmaan ole enää mitään työuraa jäljellä, johon palata. Ainakin sellaisen vaikutelman olen itse saanut, ettei Suomessa kovin arvosteta ulkomailla kertynyttä työkokemusta. Taloudellisesti voi vaikuttaa koko loppuelämään. Herää kysymys kuinka kauan ap:llä on ollut tämä unelmansa, ja onko puoliso ollut siitä tietoinen ennen perheen perustamista? Meinaan jos noin isoista asioista on kysymys, tulisi ne kyllä käsitellä ennen kuin sitoudutaan perheen perustamiseen. Siis tarkoitan että tulisi sopia etukäteen kuinka toimitaan, vietetäänkö ulkomailla pari vuotta ja missä vaiheessa. Jos asiasta on etukäteissuunnitelma, niin se on aina helpompi toteuttaa kummankin työkuvioiden kannalta parhain päin. Jos taas ap on parin lapsen ja talolainan jälkeen saanut yhtäkkiä päähänsä että "olispa kiva asua Tahitissa", niin ymmärrän hyvin että puolisoa, jolla on hyvät työkuviot Suomessa, voi olla aika vaikea saada innostumaan asiasta.    

Unelmat on vain unelmia, kyllä niiden toteuttamista voi lykätä tai jättää välistä kokonaan. Minullakin oli nuorempana kaikenlaisia unelmia sekä työuraan että elämään muuten liittyen, mutta kun valitsin perheen ja lapset, täytyi niistä unelmista luopua. En ole siitä ollut yhtään katkera, elämä on ollut hyvää näin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ap:n unelma on ulkomaille muutto. Silloin kyllä ymmärrän, jos toisella on vakituinen työpaikka tai ura Suomessa, ettei kovin innokkaana ole lähdössä tukemaan ap:n unelmaa. Voi nimittäin olla aika hankalaa lähteä itse tyhjän päälle vieraaseen kulttuuriin ja takaisin palatessa ei varmaan ole enää mitään työuraa jäljellä, johon palata. Ainakin sellaisen vaikutelman olen itse saanut, ettei Suomessa kovin arvosteta ulkomailla kertynyttä työkokemusta. Taloudellisesti voi vaikuttaa koko loppuelämään. Herää kysymys kuinka kauan ap:llä on ollut tämä unelmansa, ja onko puoliso ollut siitä tietoinen ennen perheen perustamista? Meinaan jos noin isoista asioista on kysymys, tulisi ne kyllä käsitellä ennen kuin sitoudutaan perheen perustamiseen. Siis tarkoitan että tulisi sopia etukäteen kuinka toimitaan, vietetäänkö ulkomailla pari vuotta ja missä vaiheessa. Jos asiasta on etukäteissuunnitelma, niin se on aina helpompi toteuttaa kummankin työkuvioiden kannalta parhain päin. Jos taas ap on parin lapsen ja talolainan jälkeen saanut yhtäkkiä päähänsä että "olispa kiva asua Tahitissa", niin ymmärrän hyvin että puolisoa, jolla on hyvät työkuviot Suomessa, voi olla aika vaikea saada innostumaan asiasta.    

Minä taas koen sen niin,ettei ole kovin olennaista mikä se unelma on. Jos se on nostettu esiin, hyvässä parisuhteessa täytyisi olla tilaa pohtia onko se mahdollista toteuttaa. Unelmat myös muuttuvat matkan varrella, sekin on sallittua.

Miehen kanta voi olla täysin ymmärrettävä, kuten myös aloittajan, vaan parisuhteen kannalta toista ei voi tyrmätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehen ja perheen elämä muuttuisi, jos unelmasi toteutat?

Turvattu elintaso (tai no missä määrin mikään on turvattua, mutta siis vakaa) muuttuisi epävarmaksi lähinnä. Ap

Siis miehesi toteuttaa nyt unelmiaan ja sinä elätät perhettä?

Ei, me molemmat elätämme. Yhdenkin palkalla pärjäisimme, mutta oma unelmani vaatisi lähtöä muualle ja molempien töiden jättämistä. Ap

Ja tuo ei ole mahdollista enää sen jälkeen, kun lapsenne ovat jo muuttaneet omilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sullahan jää elämä elämättä. Todella surullista millaisia kompromisseja ihmiset ovat pelon takia valmiita tekemään. Minne unohtui se "ei lapset mitään estä" -asenne mitä veloille aina toitotetaan? Miltä susta tuntuu kymmenen vuoden päästä jos et tee unelmiesi eteen mitään?

Mulla lapset ei estä mitään. Mies "estää".

Eikä estä. Se on sulle vain hyvä tekosyy olla uskaltamatta yrittää? Vielä parempi se on sulle syyttelynkohteena, että mikset SINÄ ole voinut ikinä tehdä mitään mitä haluat.

Kyllä teidät valittajat tunnetaan. Aina joku muu estää teitä olemasta onnellisia ja silti ette tee asialle mitään koska te elätte siitä valittamisesta ja muiden syyttelystä.

Ja vaikka tuo ongelma korjaituisikin, niin aina on tuhat uutta tekosyytä miksei voi tehdä mitään.

Unelmat ovat unelmia. Ei niitä tarvitse saavuttaa heti, vaan voi miettiä, miten toimii, että unelmat ehkä tulevaisuudessa voisivat toteutua.

Omassa historiassani oli tilanne, jossa oltiin juuri ostettu talo ja oli kolme pientä lasta. Mies alkoi syyttää minua ja lapsia, että ollaan hänen unelmiensa tiellä, sillä mies olisi halunnut hakeutua uusiin töihin Helsingin suunnalle. Toisen syyttelystä (kuten ap tekee) ei ole mitään hyötyä. Minusta se on pelkkää kiusantekoa ja omaa heikkoutta sopeutua tilanteeseen, johon itse on itsensä saattanut. Toki unelmia ja suunnitelmia pitää olla, mutta niiden ei pidä tarkoittaa sitä, että niiden perusteella saa romuttaa koko perheen ja sen hyvinvoinnin.

Me muutimme myöhemmin. Mies ei tullut sen onnellisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tee ap konkreettinen toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Jos nyt kyseessä on esim muutto, tutki uuden paikan työmahdollisuudet, koulut, asuinalueet, mieti mitä tapahtuisi nykyiselle kodillenne, minkä verran taloudellista puskuria tarvitsette jne. Miehet monesti kaipaavat konkretiaa, silloin he voivatkin innostua. Unelmien toteuttaminen on epämääräistä, taloudellinen laskelma ei.

Tämä. Niin kauan kuin puhutaan vain ympäripyöreitä mahdollisuuksista tms voi olla vaikeaa saada vastakaikua.

Vierailija kirjoitti:

Unelmat on vain unelmia, kyllä niiden toteuttamista voi lykätä tai jättää välistä kokonaan. Minullakin oli nuorempana kaikenlaisia unelmia sekä työuraan että elämään muuten liittyen, mutta kun valitsin perheen ja lapset, täytyi niistä unelmista luopua. En ole siitä ollut yhtään katkera, elämä on ollut hyvää näin. 

Sinä oletkin vaihtanut nuoruuden unelmasi toiseen unelmaasi eli lapsiin ja siksi et olekaan katkera asiasta. Ap taas on luopunut omista unelmistaan, jotta hänen miehensä voisi toteuttaa omansa. Ja nyt hän on katkera, kun vain miehellä on sellainen elämä kuin mies oli aina halunnutkin, ap:llä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten estää? Onko ihan todellinen este?

On sikäli todellinen este, että hän joutuisi luopumaan jo saavuttamastaan unelmasta. Ehkä sekin vielä menettelisi, mutta kyllä meidän elämä menisi monella tapaa uusiksi. Ap

Traagista, ihan kuin leffasta :)

Vierailija kirjoitti:

Unelmat ovat unelmia. Ei niitä tarvitse saavuttaa heti, vaan voi miettiä, miten toimii, että unelmat ehkä tulevaisuudessa voisivat toteutua.

Omassa historiassani oli tilanne, jossa oltiin juuri ostettu talo ja oli kolme pientä lasta. Mies alkoi syyttää minua ja lapsia, että ollaan hänen unelmiensa tiellä, sillä mies olisi halunnut hakeutua uusiin töihin Helsingin suunnalle. Toisen syyttelystä (kuten ap tekee) ei ole mitään hyötyä. Minusta se on pelkkää kiusantekoa ja omaa heikkoutta sopeutua tilanteeseen, johon itse on itsensä saattanut. Toki unelmia ja suunnitelmia pitää olla, mutta niiden ei pidä tarkoittaa sitä, että niiden perusteella saa romuttaa koko perheen ja sen hyvinvoinnin.

Me muutimme myöhemmin. Mies ei tullut sen onnellisemmaksi.

Minä taas en ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut antavat esim talon olla hidasteena päätöksille elämässä. Jos talon saa myytyä, matkaan vaan. Eri asia on sitten, jos muut seikat sitovat tiettyyn paikkaan, vaikkapa ikääntyvien vanhempien hoito, lasten opiskelut tai vahva tukiverkko.

Lähestyisin tätä vähän eri näkökannalta. 

Onko avioliitossa joku särö, kun siihen on nyt tullut tärkeämmäksi oma individuaalinen haave sen sijaan, että soviteltaisiin yhteen? Et koe itseäsi enää tärkeäksi tai miestä sinulle? Olet joutunut liian monta kertaa luopumaan miehesi hyväksi?

Jos hoidatte suhteenne kuntoon, haaveet asettuvat uusiksi tai toteutetaan yhteisellä halulla. Tai huomaatte klassisesti kasvaneenne erillenne. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheeseen mahtuu huonosti kaksi uraihmistä.

No, mitä tarkoittaa huonosti? Jos lapset laitetaan joustamaan, niin kyllä molemmat pystyvät Suomessa tekemään uraa. Olen itse todistanut tätä lähipiirissä.