Kun puolison elämäntilanne estää omat unelmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?

Perhe- ja työtilanne, joiden vuoksi itse joudun lähinnä olemaan taustatukena miehen valinnoille. Noin pääpiirteissään siis. Ap

Miksi? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja silti toteuttanut unelmani niin työelämässä kuin muutenkin. En ymmärrä, miten mies voisi olla esteenä. 

No yksinhuoltajana sitä ei tarvitse huomioida sen parisuhteen toisen osapuolen onnellisuutta. Eli jos lasten asiat ja talouden saa järjestymään voi tehdä valintoja vapaammin.

Ja miehesi huomioi sinun onnellisuutesi miten?

Vierailija kirjoitti:

Sullahan jää elämä elämättä. Todella surullista millaisia kompromisseja ihmiset ovat pelon takia valmiita tekemään. Minne unohtui se "ei lapset mitään estä" -asenne mitä veloille aina toitotetaan? Miltä susta tuntuu kymmenen vuoden päästä jos et tee unelmiesi eteen mitään?

Lapset ei ole meidän tilanteessa se estävä tekijä. Mies on. Ap

Ymmärrän miestäsi jos unelmasi on lähteä purjehtimaan maapallon ympäri. Ymmärrän jonkin verran silloinkin, jos unelmasi on lähteä vaikka kuudeksi vuodeksi lääkikseen ja oletat miehen maksavan sinä aikana perheen elättämisen kokonaan. Silti tässä tapauksessa miehen pitäisi osata katsoa kauemmas.

Siis olettaako miehesi sinun hoitavan lapset kun hän toteuttaa unelmiaan? Vai onko kyseessä paikkakunnan vaihto, jolloin mies ei voisi jatkaa nykyisessä työssään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?

Perhe- ja työtilanne, joiden vuoksi itse joudun lähinnä olemaan taustatukena miehen valinnoille. Noin pääpiirteissään siis. Ap

Miksi? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja silti toteuttanut unelmani niin työelämässä kuin muutenkin. En ymmärrä, miten mies voisi olla esteenä. 

No yksinhuoltajana sitä ei tarvitse huomioida sen parisuhteen toisen osapuolen onnellisuutta. Eli jos lasten asiat ja talouden saa järjestymään voi tehdä valintoja vapaammin.

Ja miehesi huomioi sinun onnellisuutesi miten?

Monellakin tavoin, yrittää kovasti. Hyvä mies hän on, ja ymmärrän haluttomuutensa tässä asiassa. Mutta en tiedä voinko elää sen kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Lasten takia voi, kunness lähtevät, puolison takia ei voi eikä pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehen ja perheen elämä muuttuisi, jos unelmasi toteutat?

Turvattu elintaso (tai no missä määrin mikään on turvattua, mutta siis vakaa) muuttuisi epävarmaksi lähinnä. Ap

Siis miehesi toteuttaa nyt unelmiaan ja sinä elätät perhettä?

Ei, me molemmat elätämme. Yhdenkin palkalla pärjäisimme, mutta oma unelmani vaatisi lähtöä muualle ja molempien töiden jättämistä. Ap

Miksei mies voi lasten kanssa pysyä siellä missä nyt olette ja sinä lähteä muualle? Vai oletko haaveissa muuttaa Australiaan tai viidakkoon Etelä-Amerikkaan, josta ei pääse kuin kerran vuoteen käymään kotona?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestäsi jos unelmasi on lähteä purjehtimaan maapallon ympäri. Ymmärrän jonkin verran silloinkin, jos unelmasi on lähteä vaikka kuudeksi vuodeksi lääkikseen ja oletat miehen maksavan sinä aikana perheen elättämisen kokonaan. Silti tässä tapauksessa miehen pitäisi osata katsoa kauemmas.

Ei, kyllä nämä ovat ihan realistisia unelmia. Toteutettavissa, mutta riskejä on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sullahan jää elämä elämättä. Todella surullista millaisia kompromisseja ihmiset ovat pelon takia valmiita tekemään. Minne unohtui se "ei lapset mitään estä" -asenne mitä veloille aina toitotetaan? Miltä susta tuntuu kymmenen vuoden päästä jos et tee unelmiesi eteen mitään?

Lapset ei ole meidän tilanteessa se estävä tekijä. Mies on. Ap

Ei kai sinun täydy raahata miestä mukana? Tuskin unelmasi on sellainen, että siihen tarvitaan välttämättä mukaan mies. Etäsuhde on mahdollinen, kun kumpikin sitoutuu siihen.

Kerropa ap vielä, mitä mies menettäisi? Työpaikkansa? Asuinpaikkansa? Itse rakentamansa talon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Lasten takia voi, kunness lähtevät, puolison takia ei voi eikä pidä.

Ja tähänkin lisäys, että lastenkaan takia ei kannata, jos voi olla hyvä vanhempi JA toteuttaa unelmiaan yhtä aikaa.

Lapsille on hyväksi vanhempi, joka unelmoi ja tekee unelmiensa eteen myös konkreettisia tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Mun mielestä voi lykätä. Mutta asiat ei ole niin totaalikieltäytyjä. Voit alkaa tehdä sitä mitä voit. Olet jotenkin lamaantunut. Ihan kuin olisi vain yksi vaihtoehto. Tai Kaksi...jotka lukevat toisensa pois kokonaan.

En usko tuohon, että tarvitsee olla niin totaalista.

Ole luova. Olkaa luovia. Tehkää yhteistyötä. Jakakaa asiat. Olette jotenkin nyt lokeroissa.

Kyllä sinä voit alkaa toteuttamaan itseäsi tai miehesi voi jostain luopua.

Jos vaihdatte paikkakuntaa, niin muuttuuko sitten kaikki hyväksi?

Ota haastetta ja ole utelias. Mitä sinä voit tehdä ja mitä voi miehesi ja mitä voitte yhdessä. Uskalla tuoda tarpeesi esiin. San, että voit tässä tilanteessa tosi huonosti. Luita mieheesi ja luota itseesi.

Teillä on varmaan perusasiat hyvin.

Muutos on mahdollisuus. Se voi olla pieni tai monia. Aloita jostakin. Älä pidä vain sitä isoa suurta jättimuutosta tai sen puuteta muutoksena tai jämähtämisenä.

mahdollisuuksia on...etsi en

Ole oman elämäsi Sherlock. Aloita tänään.

Olen hieman samassa tilanteessa. En tiedä vastausta, mutta sen tiedän, että on joko pakko kyetä yhdessä keskustelemaan avoimesti tai sitten päästää jostain irti. Keskustelu voi kestää kauan, voidaan punnita erilaisia vaihtoehtoja ja hullujakin ratkaisuja (asut muualla jos on vähän aikaa pakko ja miehellä on lapset, tai molemmat toteuttavat unelmiaan osateholla - mies joutuu luopumaan ja sinä saat osan omastasi, kaikki muutatte muualle, mutta sen verran lähelle, että miehen elämä ei täysin muutu jne.). Tai sitten joudut päästämään irti ja tekemään surutyön: joko unelmasi osalta tai parisuhteesi.

Itse olen tilanteessa, jossa vaihtoehto on lähinnä ilmeisesti tuo viimeinen. Mutta en ole vielä päässyt itseni kanssa sovintoon siitä, kummasta olen valmis päästämään irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?

Perhe- ja työtilanne, joiden vuoksi itse joudun lähinnä olemaan taustatukena miehen valinnoille. Noin pääpiirteissään siis. Ap

Miksi? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja silti toteuttanut unelmani niin työelämässä kuin muutenkin. En ymmärrä, miten mies voisi olla esteenä. 

Vaikka matkatyö niin, että on paljon pois. Pienet lapset eivät voi olla yksinään.

Jos ap vaikka haluaisi lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai ottaa sellaisen työn vastaan, joka ei sovi tuohon miehen työkuvioon.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja silti toteuttanut unelmani niin työelämässä kuin muutenkin. En ymmärrä, miten mies voisi olla esteenä."

Miten oli vaikka semmoinen asetelma, että miehen työn vuoksi olet sidottu tiettyyn paikkakuntaan, jossa oman alasi töitä ei juurikaan ole?

Onko olemassa vain yksi ala, jonka töitä haluaa tehdä? Mä olen vaihtanut nelikymppisenä kokonaan alaa, koska en terveydellisistä syistä olisi pystynyt tekemään aiempaa työtäni (joka oli unelmaduunini)  eläkeikään asti.  Opiskellut työn ohessa monimuoto-opiskeluna. Voisiko ap muuttaa omia toiveitaan sellaisiksi, että ne olisivat myös realistisia?

Vierailija kirjoitti:

Kerropa ap vielä, mitä mies menettäisi? Työpaikkansa? Asuinpaikkansa? Itse rakentamansa talon?

Juuri tästä syystä en selitä nyt sen tarkemmin. Kun kukaan täällä ei tunne ja tiedä meitä persoonina, mikä on tärkeää ja millainen arvomaailma ja tilanteen kaikkia yksityiskohtia. En kaipaa vähättelyä meille kummallekaan, kuinka pinnallisia tai jonkun mielestä typeriä asioita arvostamme. Haluan oikeasti vain pohtia sitä jaksaako sitä loputtomiin tinkiä omasta unelmastaan parisuhteen hyväksi. Ap

Mä en rehellisesti sanottuna ymmärrä, miten mies voi olla estävä tekijä, jos lapset eivät ole.

Jos lapset eivät oikeasti ole este, eli ovat tarpeeksi vanhoja että voi jättää kotiin tai palkata hoitajan tai kuskin tms, niin miten se mies voi estää mitään?

Mies voi kyllä esittää erilaisia toivomuksia ja ehdotuksia, mutta ei se voi estää sua tekemästä, mitä itse viisaaksi näet. Aikuinen mies ei kuole eikä vahingoitu hoidon puutteessa. Jos olet ollut sihteeri ja puvustaja, hän saattaa kärsiä näiden puutteesta urallaan, mutta aikuisena hän osaa itsekin joko tehdä palkata jonkun silittämään kauluksensa ja lämmittämään mikroruokansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?

Perhe- ja työtilanne, joiden vuoksi itse joudun lähinnä olemaan taustatukena miehen valinnoille. Noin pääpiirteissään siis. Ap

Miksi? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja silti toteuttanut unelmani niin työelämässä kuin muutenkin. En ymmärrä, miten mies voisi olla esteenä. 

Vaikka matkatyö niin, että on paljon pois. Pienet lapset eivät voi olla yksinään.

Jos ap vaikka haluaisi lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai ottaa sellaisen työn vastaan, joka ei sovi tuohon miehen työkuvioon.

Jos molemmilla vanhemmilla on matkatyö, molemmilla on palkan lisäksi myös verottomat matkapäivärahat. Pienet lapset eivät voi olla yksinään, mutta voivat olla lapsenvahdin kanssa. Hankkivat vaikka aupairin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ei voi ajatella vain itseänsä. Vaikka itseään ei voi unohtaa, välillä pitää huomioida muutkin. Varsinkin kun on lapsia. 

 

Ajattelen niin että vielä tulee minunkin vuoroni, ehkä.

Just. Minulle kävi niin, että kun mies oli saavuttanut tavoitteensa, hankkiutui minusta eroon. Eli seuraava tavoite oli uusi puoliso ja uudet kuviot kaikin puolin.

Olin kuin moukarilla päähän lyöty, monta vuotta. Oma elämä, oma ura jäi kokonaan.

Parhaat nuoruusvuodet menivät miehen taustatukena ja palkkiona oli hylkääminen.

Varokaa tosiaan tätä sudenkuoppaa!! Ei ikinä koskaan saa antaa elämäänsä toisen käsiin, vaan aina pitää olla rinnalla myös omat kuviot ja ystävät!! Kaverilleni kävi niin, että hän oli miehensä taustatukena, ja hoiti kodin ja lapset ja kaikki, kun mies törsäsi perheen rahat yritykseensä, joka ei vain millään meinannut startata. Kun firma sitten oli lähdössä nousukiitoon, mies jätti kaverini toisen naisen takia, ja teinilapset jäivät isälle asumaan, koska äidillä ei ollut mitään. Sopivasti ero myös astui voimaan silloin kun firma oli vasta lähdössä nuosuun.. Heti eron jälkeen tulos räjähti, mutta siitähän kaverini ei saanut enää nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Kun kuopus oli 4 kk ikäinen, ryhdyin toteuttamaan omia unelmiani. Mieheltä se ei edellyttänyt yhtään mitään, hän ei joutunut joustamaan sen enempää kuinlapsiperheen vanhemman muutenkaan tulee joustaa. Kyse oli minun elämästäni, minun unelmastani, joten tietenkin itse sen maksoin ja järjestin elämän niin, että muille ei unelmastani tullut taakkaa.

En keksi yhtäkään syytä sille, miksi realistisen muutoksen tekeminen olisi perheelle hankalaa. Jos äiti haluaa Goalle joogakurssien vetäjäksi, niin sitten hän sinne lähtee. Perhe pärjää ilman äitiä ja hyvä parisuhde kestää myös erossaolon.