Kun puolison elämäntilanne estää omat unelmat

Mä en tajua myöskään, että miten puoliso voi estää omat unelmat. Jos kyse on siitä, että oma unelmatyö olisi kaukana kotoa, niin sitten muuttaisin itse kokeilemaan, viikot työpaikakunnalla ja viikonloput kotona. Jos homma olisi yhtä ihanaa kuin kuvitelmissa, niin voisi miettiä sitten pysyvää ratkaisua.

Ja ei, katkeroitumatta tuo omien toiveiden hylkääminen ei onnistu. Lopulta päädyt vihaamaan miestä, erityisesti kun kuvaat suhdetta "hyväksi, ei täydelliseksi". Hyvä muuttuu pikkuhiljaa ok:ksi, sitten ihan samaksi, sitten huonoksi ja lopulta mietit, miksi uhrauduit laajan miehen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sullahan jää elämä elämättä. Todella surullista millaisia kompromisseja ihmiset ovat pelon takia valmiita tekemään. Minne unohtui se "ei lapset mitään estä" -asenne mitä veloille aina toitotetaan? Miltä susta tuntuu kymmenen vuoden päästä jos et tee unelmiesi eteen mitään?

Lapset ei ole meidän tilanteessa se estävä tekijä. Mies on. Ap

Ei kai sinun täydy raahata miestä mukana? Tuskin unelmasi on sellainen, että siihen tarvitaan välttämättä mukaan mies. Etäsuhde on mahdollinen, kun kumpikin sitoutuu siihen.

Etäsuhde tuskin meillä toimisi. Ap

Ilmeisesti ap haluaa ulkomaille, mutta miehellä on työt suomessa. Mun mies on haaveillut ulkomaille töihin lähtemisestä, lähinnä rahan takia. Lapset hänellä on täällä, jotka asuvat äidillään, mutta käyvät meillä. minulla ei ole lapsia. Mies koko ajan vakuuttelee ettei tee MEIDÄN kannaltamme epäedullista ratkaisua, ja minä muistutan aina että tämä on hänen henkilökohtainen asiansa, ei sellainen mikä jätetään tekemättä koska minä olen olemassa, eikä ainakaan siksi että kuvitellaan minun vastustavan, vaikka oikeasti pelkästään kannustan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Oma kokemukseni:

Minä olin jo ennen avioliittoa vakiotyössä ja tuloillani elätin perhettä. Mies teki silppua ja hänellä oli opinnot kesken. Lisäksi hänellä oli kaikkea muuta projektia meneillään, mikä esti keskittymistä työhön. Tuli lapsia, minä edelleen elätin perhettä ja oli sovittu, että mies keskittyy opintoihin. Ei. 

Olin laittanut omat toiveet lisäopiskeluista syrjään ja lopulta tilanne oli se, että vuosien tukemisen jälkeen ollaan erottu ja minulle jäi tosiaan mustapekka käteen tästä touhusta. Tuin taloudellisesti, henkisesti, ajallisesti jne puolisoani, ja jäin itse kaikesta paitsi.

Kai se riippuu paljon kumppanin asenteesta. Yrittääkö hän edes jutella ja miettiä, mahtuuko sinun unelmasi elämäänne nyt tai tulevaisuudessa. Vai vältteleekö hän ratkaisujen hakemista ja toivoo, että luovutat.

Se painaisi minulla vaakakupissa paljon. Unelmat voi laittaa odottamaan ja ne voivat muuttuakin odotellessa, mutta jos lähtökohta on ehdoton ei, tuntisin ettei minulla oikein ole tilaa siinä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sullahan jää elämä elämättä. Todella surullista millaisia kompromisseja ihmiset ovat pelon takia valmiita tekemään. Minne unohtui se "ei lapset mitään estä" -asenne mitä veloille aina toitotetaan? Miltä susta tuntuu kymmenen vuoden päästä jos et tee unelmiesi eteen mitään?

Lapset ei ole meidän tilanteessa se estävä tekijä. Mies on. Ap

Ei kai sinun täydy raahata miestä mukana? Tuskin unelmasi on sellainen, että siihen tarvitaan välttämättä mukaan mies. Etäsuhde on mahdollinen, kun kumpikin sitoutuu siihen.

Etäsuhde tuskin meillä toimisi. Ap

Et voi tietäää varmasti ellet kokeile. Minusta alkaa tuntua, että sinä et oikeasti halua tai uskalla kokeilla haaveittesi toteuttamista vaan sysäät syyn puolison vastuulle. Jos puolison kieltää sinua, niin siinä tapauksessa voit miettiä, onko puoliso sinulle oikea.

Ap voi haluta lähteä vaikka lähetystyöhön ja sinne yleensä mennään perheenä. Tai sitten perhe asuu jossain miehen kotitilalla ja on sidottu sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sullahan jää elämä elämättä. Todella surullista millaisia kompromisseja ihmiset ovat pelon takia valmiita tekemään. Minne unohtui se "ei lapset mitään estä" -asenne mitä veloille aina toitotetaan? Miltä susta tuntuu kymmenen vuoden päästä jos et tee unelmiesi eteen mitään?

Lapset ei ole meidän tilanteessa se estävä tekijä. Mies on. Ap

Ei kai sinun täydy raahata miestä mukana? Tuskin unelmasi on sellainen, että siihen tarvitaan välttämättä mukaan mies. Etäsuhde on mahdollinen, kun kumpikin sitoutuu siihen.

Etäsuhde tuskin meillä toimisi. Ap

Joo en suosittele. Etäsuhdetta voi jaksaa jonkun rajatun ajan, vaikka vuoden, mutta rankkaa se on. Ja jos tarkoitus on rakentaa uutta elämää jossain, kyllä lapsillekin on eduksi, että molemmat vanhemmat ovat arjessa mukana mikäli suinkin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sullahan jää elämä elämättä. Todella surullista millaisia kompromisseja ihmiset ovat pelon takia valmiita tekemään. Minne unohtui se "ei lapset mitään estä" -asenne mitä veloille aina toitotetaan? Miltä susta tuntuu kymmenen vuoden päästä jos et tee unelmiesi eteen mitään?

Lapset ei ole meidän tilanteessa se estävä tekijä. Mies on. Ap

Ei kai sinun täydy raahata miestä mukana? Tuskin unelmasi on sellainen, että siihen tarvitaan välttämättä mukaan mies. Etäsuhde on mahdollinen, kun kumpikin sitoutuu siihen.

Etäsuhde tuskin meillä toimisi. Ap

Entä, jos miehen unelma olisi ollut sellainen, joka olisi edellyttänyt etäsuhdetta? Olisiko toiminut silloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sullahan jää elämä elämättä. Todella surullista millaisia kompromisseja ihmiset ovat pelon takia valmiita tekemään. Minne unohtui se "ei lapset mitään estä" -asenne mitä veloille aina toitotetaan? Miltä susta tuntuu kymmenen vuoden päästä jos et tee unelmiesi eteen mitään?

Lapset ei ole meidän tilanteessa se estävä tekijä. Mies on. Ap

Ei kai sinun täydy raahata miestä mukana? Tuskin unelmasi on sellainen, että siihen tarvitaan välttämättä mukaan mies. Etäsuhde on mahdollinen, kun kumpikin sitoutuu siihen.

Etäsuhde tuskin meillä toimisi. Ap

Et voi tietäää varmasti ellet kokeile. Minusta alkaa tuntua, että sinä et oikeasti halua tai uskalla kokeilla haaveittesi toteuttamista vaan sysäät syyn puolison vastuulle. Jos puolison kieltää sinua, niin siinä tapauksessa voit miettiä, onko puoliso sinulle oikea.

No jos lähtöasetelma olisi, että vaihdetaan maisemaa ns pysyvästi, ei sitä kannata kyllä etäsuhteen pohjalle rakentaa. Eri asia jos kyse on vaikka vuodesta tai jostain opiskeluajasta tms.

Mikä se sun oma unelmasi sitten on?

Vaihdoin unelmaa. Kyllahan yksilokin muuttuu ympariston (tassa tapauksessa uuden parisuhteen) myota. Ihan normaalia. 

Nyt unelma on jotain, jonka voin toteuttaa miehen kanssa yhdessa. <3 

Minulle on osunut siitä hyvä parisuhde, että meillä on aina ollut aika samansuuntaiset haaveet. Joissain pienissä asioissa on tottakai tehty kompromisseja ja kumpikin on vuorotellen elättänyt tilapäisesti perhettä ja antanut toiselle tilaa.

Mutta sanoisin, että en pystyisi jatkamaan suhteessa, missä toinen ei halua edes yrittää olla tukena omien unelmien tavoittelussa. Jos nyt jollain tapaa toteuttamiskelpoisia unelmia tarkoitetaan. Toisaalta en kyllä täysin tyhjän päälle olisi valmis hyppäämään miehen unelmien perässä, kyllä jonkinlainen elätyskyky pitää säilyä koko ajan.

Ymmärrän sinua ap. Oma mieheni on yrittäjä ja hänen firmansa ehdoilla olemme joutuneet elämämme elämään. Vastineeksi tästä olen saanut oikeinkin hyvän elintason, mutta moni unelma ja tilaisuus oman uran kannalta on jäänyt unelmaksi. Olen hyväksynyt tilanteen näin, mutta kieltämättä välillä katkeruus vaivaa. Silti, omia valintoja ja vapaaehtoisesti tässä suhteessa olen.

Kun aikoinaan sovitte, että miehesi voi alkaa toteuttamaan omia unelmiaan sinun jäädessäsi taustatueksi, mitä silloin sovitte sinun unelmiesi toteuttamisesta? Vai sovitteko silloin, että teidän parisuhteessanne vain mies saa toteuttaa unelmiaan, sinä et?

No jos kyse olisi pysyvästi siitä, että olisin vain kotona pyykkäämässä ja hoitamassa lapsia samalla kun mies luo uraa, niin vastaus on yksinkertaisesti en mitenkään. Jotain hajua minulla kuitenkin on urallisista uhrauksista. Kun menimme mieheni kanssa yhteen, minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä joksikin aikaa töihin ulkomaille. Vaikka se olikin ollut haaveenani, luovuin mahdollisuudesta, koska miehelläni on myös edellisestä liitostaan poika, jonka vuoksi hän ei voinut lähteä, emmekä toisaalta halunneet elää etäsuhteessa mahdollisesti vuosia. Sitten, kun aloimme puhua yhteisen lapsen hankkimisesta, luovuin suunnitelmistani vaihtaa työpaikkaa, koska esim. yhdessä tarjotussa työssä olisin joutunut matkustamaan paljon.  No, en ole katkera että luovuin perheen vuoksi näistä asioista. Olemme molemmat ns. uraihmisiä, mutta ollaan yritetty rakentaa työelämää perheen ehdoilla ja toisiamme tukien. Tämä on edellyttänyt, että molemmat ehdottomasti osallistuvat lastenhoitoon ja järjestävät esim. lasten lääkärikäyntejä sen mukaan, kumpi nyt helpommin saa työnsä järjesteltyä. Olemme molemmat hyvin tienaavia ja minä vielä suuripalkkaisempi kuin mieheni, joten kai se taloudellinen puoli tässä jotain merkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sullahan jää elämä elämättä. Todella surullista millaisia kompromisseja ihmiset ovat pelon takia valmiita tekemään. Minne unohtui se "ei lapset mitään estä" -asenne mitä veloille aina toitotetaan? Miltä susta tuntuu kymmenen vuoden päästä jos et tee unelmiesi eteen mitään?

Lapset ei ole meidän tilanteessa se estävä tekijä. Mies on. Ap

Ei kai sinun täydy raahata miestä mukana? Tuskin unelmasi on sellainen, että siihen tarvitaan välttämättä mukaan mies. Etäsuhde on mahdollinen, kun kumpikin sitoutuu siihen.

Etäsuhde tuskin meillä toimisi. Ap

Et voi tietäää varmasti ellet kokeile. Minusta alkaa tuntua, että sinä et oikeasti halua tai uskalla kokeilla haaveittesi toteuttamista vaan sysäät syyn puolison vastuulle. Jos puolison kieltää sinua, niin siinä tapauksessa voit miettiä, onko puoliso sinulle oikea.

No jos lähtöasetelma olisi, että vaihdetaan maisemaa ns pysyvästi, ei sitä kannata kyllä etäsuhteen pohjalle rakentaa. Eri asia jos kyse on vaikka vuodesta tai jostain opiskeluajasta tms.

Voihan siinä käydä niinkin, että se unelma toimii nimenomaan unelmana eikä se käytännössä niin kivaa olekaan. Lasta lukuunottamatta muut asiat voi perua, jos homma ei toimikaan.

Tietätämättä taustoja, en voisi loputtomiin lykätä omia unelmia. Vähän tapauskohtaisesti kuitenkin, jos mies esim olisi sairas ja hoitonsa vuoksi olisimme sidottuja tiettyyn paikkaan, tottakai se menisi omien tarpeiden edelle. Työpaikka taas ei olisi sellainen syy, että sen vuoksi vuositolkulla odottelisin.

No en usko et pystyisin. Varmaan tulis ero. Lapset kyl vaikuttaa, pitäs harkita.

Tee ap konkreettinen toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Jos nyt kyseessä on esim muutto, tutki uuden paikan työmahdollisuudet, koulut, asuinalueet, mieti mitä tapahtuisi nykyiselle kodillenne, minkä verran taloudellista puskuria tarvitsette jne. Miehet monesti kaipaavat konkretiaa, silloin he voivatkin innostua. Unelmien toteuttaminen on epämääräistä, taloudellinen laskelma ei.