Kun puolison elämäntilanne estää omat unelmat
Sen enempää erittelemättä, kuinka olette pystyneet elämään sen kanssa, että omat unelmat täytyy uhrata parisuhteen vuoksi? Parisuhde kuitenkin on hyvä ja on perhe, lapset jne.
Kommentit (175)
En pystynytkään. Lähdin muuten hyvästä parisuhteesta, koska jouduin jatkuvasti laittamaan oman elämäni tarpeet miehen työn takia syrjään.
Aina ei voi ajatella vain itseänsä. Vaikka itseään ei voi unohtaa, välillä pitää huomioida muutkin. Varsinkin kun on lapsia.
Ajattelen niin että vielä tulee minunkin vuoroni, ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Miten estää? Onko ihan todellinen este?
On sikäli todellinen este, että hän joutuisi luopumaan jo saavuttamastaan unelmasta. Ehkä sekin vielä menettelisi, mutta kyllä meidän elämä menisi monella tapaa uusiksi. Ap
Millaisia unelmia teillä on, jotka voi laittaa vuosiksi syrjään odottamaan vuoroaan?
Vierailija kirjoitti:
En pystynytkään. Lähdin muuten hyvästä parisuhteesta, koska jouduin jatkuvasti laittamaan oman elämäni tarpeet miehen työn takia syrjään.
Tämä on itsellänikin hetkittäin mielessä. Mies elää juuri sellaista elämää mistä on haaveillut ja itse kaipaan enemmän. Katkeruutta herättää. Ap
Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?
Henkilökohtaisia valintoja. Mikä painaa vaakakupissa eniten.
Vierailija kirjoitti:
Aina ei voi ajatella vain itseänsä. Vaikka itseään ei voi unohtaa, välillä pitää huomioida muutkin. Varsinkin kun on lapsia.
Ajattelen niin että vielä tulee minunkin vuoroni, ehkä.
Niin minäkin olen vuosia ajatellut, mutta nyt en tiedä. Mietityttää saisiko sitä joskus ajatella itseään, mieshän niin tekee koko ajan. Ap
Vierailija kirjoitti:
En pystynytkään. Lähdin muuten hyvästä parisuhteesta, koska jouduin jatkuvasti laittamaan oman elämäni tarpeet miehen työn takia syrjään.
Ei ollut hyvä parisuhde se. Yhdessä olisi pitänyt miettiä yhteistä elämää molempien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Aina ei voi ajatella vain itseänsä. Vaikka itseään ei voi unohtaa, välillä pitää huomioida muutkin. Varsinkin kun on lapsia.
Ajattelen niin että vielä tulee minunkin vuoroni, ehkä.
Just. Minulle kävi niin, että kun mies oli saavuttanut tavoitteensa, hankkiutui minusta eroon. Eli seuraava tavoite oli uusi puoliso ja uudet kuviot kaikin puolin.
Olin kuin moukarilla päähän lyöty, monta vuotta. Oma elämä, oma ura jäi kokonaan.
Parhaat nuoruusvuodet menivät miehen taustatukena ja palkkiona oli hylkääminen.
Mitä katuisit kuolinvuoteella?
Onko mitään kompromissin mahdollisuuksia?
Itse en voisi laittaa omia tavoitteita syrjään. Joustaa voin, ja neuvotella.
Miten miehen ja perheen elämä muuttuisi, jos unelmasi toteutat?
Uhriutumiselta kuulostaa, anteeksi nyt vain,
Vierailija kirjoitti:
Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?
Perhe- ja työtilanne, joiden vuoksi itse joudun lähinnä olemaan taustatukena miehen valinnoille. Noin pääpiirteissään siis. Ap
Lapsiperheeseen mahtuu huonosti kaksi uraihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynytkään. Lähdin muuten hyvästä parisuhteesta, koska jouduin jatkuvasti laittamaan oman elämäni tarpeet miehen työn takia syrjään.
Ei ollut hyvä parisuhde se. Yhdessä olisi pitänyt miettiä yhteistä elämää molempien kannalta.
Hyvä, ei täydellinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?
Perhe- ja työtilanne, joiden vuoksi itse joudun lähinnä olemaan taustatukena miehen valinnoille. Noin pääpiirteissään siis. Ap
Miksi? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja silti toteuttanut unelmani niin työelämässä kuin muutenkin. En ymmärrä, miten mies voisi olla esteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynytkään. Lähdin muuten hyvästä parisuhteesta, koska jouduin jatkuvasti laittamaan oman elämäni tarpeet miehen työn takia syrjään.
Tämä on itsellänikin hetkittäin mielessä. Mies elää juuri sellaista elämää mistä on haaveillut ja itse kaipaan enemmän. Katkeruutta herättää. Ap
Puhu, ota asia esille.
Millaisia kompromisseja voisi tehdä?
Onko se ehdoton?
Lapsia on pakko ajatella kuitenkin.
Jos on pienet, niin muuttaa voi.
Olet aloituksessasi niin salaperäinen, että vaikea tuohon on neuvoja antaa.
Joskus joutuu kompromisseihin. Jos et sitä kestä niin sitten riuhtaisu.
Jos et sitä kestä, niin mieti laajemmin aikatauluja ja mitä voit asialle tehdä, ja miten joku toinen ihminen tai taho voisi auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä katuisit kuolinvuoteella?
Onko mitään kompromissin mahdollisuuksia?
Itse en voisi laittaa omia tavoitteita syrjään. Joustaa voin, ja neuvotella.
En tiedä vastausta ensimmäiseen. Omat haaveeni ovat sillä tapaa epävarmoja, että voi olla, että olisin todella onnellinen tai sitten nykyinen mukava elämämme kääntyisikin ihan päälaelleen. Riskejä on.
Kompromissista kysyt, minun mielestäni tässä voisi olla sijaa kompromissille, miehen mielestä ei ainakaan niin kauan kuin lapset ovat pieniä (eivät ole ihan pieniä enää, mutta eivät vielä teinejäkään tms).
Ap
Miten estää? Onko ihan todellinen este?