luetaanko psykiatrian tekstit

Vierailija kirjoitti:

Laita Omakannassa kiellot tietojesi siirtelyyn.

Niitä ei voi laittaa jälkikäteen.

Kovin nuo psykiatrian tiedot tuntuvat kiinnostavan. Näin omakannasta että niitä oli luovutettu myös luuydinnäytteen oton ja hematologian poliklinikkakäynnin yhteydessä. Mitä järkeä tuossa on? Ei luulisi verisairauksia tutkittaessa olevan tarpeen selvittää, onko potilas yli kymmenen vuotta sitten käynyt jonkun luona juttelemassa.

No ei niitä lueta kun leikkaukseen tule. Uskokaa pois. Tiedot siirretään tietysti blokkina jos niitä tarvitaan toisessa hoitopisteessä. Psyk. tiedot ovat eri lehden alla, eikä niitä uskalla mennä aukaisemaan, eikä kyllä ehtisikään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli psykoosi lääkärin määräämistä lääkkeistä.

Poistui vasta kun lopetin ite lääkkeen.

Silti mulla on dg "psykoottinen masennus"

En tiedä kannattaako lähteä kinuamaan sitä dg pois, vaikuttaisinko vain vainoharhaiselta vai mikä että, mutta onpahan se siellä jos joku lääke uudestaan aiheuttaa samaa.

Mutta kyllä luulen että oloni olisi parempi jos tiedoissani lukisi, että se dg johtui vaan lääkkeistä.

Psykoottinen masennus ja psykoosi ovat eri asioita.

Kaverilleni on laitettu psykoottinen masennus dg, kun kuuli harhoja erään lääkkeen takia.

Toiselle kaverille laitettiin psykoottinen masennus johtuen itsemurhavaarasta jouduttuaan todella sairaan rikoksen uhriksi ja saadessaan perheeltään haukkuja osakseen. Tuolla diagnoosilla saadaan ihminen lukkojen taaksen, vaikka olisi aivan täysissä järjissään, mutta vain suunnattoman vihainen kaikkea tapahtunutta kohtaan. Ikävää selitellä tosin vuosien jälkeen ettei todellisuus ole ollut mitenkään hämärtynyt ja edelleen trauman ajatteleminen saa samat vihan tuntemukset pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Saako potilas mitenkään selville, ketkä lääkärit tietoja ovat katsoneet?

Kyllä pitäisi saada, kun tekee pyynnön asiasta.

Tarkistin asiaa, ja lokiselvityspyynnön käsittelyyn vaaditaan aika vahvoja perusteita. Todennäköisesti ei onnistu selvittäminen vain sillä perusteella, että psykiatrian tietoja on sairaalassa kyylätty ilman järkeviä syitä.

Edelleen pidän älyttömänä esim sitä, että hematologi ronkkii toistakymmentä vuotta vanhoja psykiatrian juttuja.

Vierailija kirjoitti:

No ei niitä lueta kun leikkaukseen tule. Uskokaa pois. Tiedot siirretään tietysti blokkina jos niitä tarvitaan toisessa hoitopisteessä. Psyk. tiedot ovat eri lehden alla, eikä niitä uskalla mennä aukaisemaan, eikä kyllä ehtisikään.

Jos omakannasta luovutettujen tietojen kohdalla lukee pelkkiä psykiatrian tietoja (lista käynneistä), niin sehän tarkoittaa että nimenomaan psykiatrian lehti on silloin aukaistu.

Entisenä hoitajana voin sanoa että nimenomaan ne psyk. puolen tekstit kiinnostaa todella monia.

Niistä sitte saa kahvitellessa kuulla että se ja sekin joku hullu taas yms.

Olin siis somaattisella puolella.

Tämä on sellainen asia josta pitäisi puhua paljon enemmän - somaattisella puolella potilas todella nähdään psyykejuttujen läpi, vaikka aikaa olisi kulunut eikä lääkitystä käytössä. Erityisesti harmittaa se ettei psyk käynneistä ollut mitään hyötyä, silti roikkuvat aina mukana. Vaikuttaa jo siihenkin, haluaako hoitoon mennä ylipäätään, taas kerran leimatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli psykoosi lääkärin määräämistä lääkkeistä.

Poistui vasta kun lopetin ite lääkkeen.

Silti mulla on dg "psykoottinen masennus"

En tiedä kannattaako lähteä kinuamaan sitä dg pois, vaikuttaisinko vain vainoharhaiselta vai mikä että, mutta onpahan se siellä jos joku lääke uudestaan aiheuttaa samaa.

Mutta kyllä luulen että oloni olisi parempi jos tiedoissani lukisi, että se dg johtui vaan lääkkeistä.

Psykoottinen masennus ja psykoosi ovat eri asioita.

Kaverilleni on laitettu psykoottinen masennus dg, kun kuuli harhoja erään lääkkeen takia.

Toiselle kaverille laitettiin psykoottinen masennus johtuen itsemurhavaarasta jouduttuaan todella sairaan rikoksen uhriksi ja saadessaan perheeltään haukkuja osakseen. Tuolla diagnoosilla saadaan ihminen lukkojen taaksen, vaikka olisi aivan täysissä järjissään, mutta vain suunnattoman vihainen kaikkea tapahtunutta kohtaan. Ikävää selitellä tosin vuosien jälkeen ettei todellisuus ole ollut mitenkään hämärtynyt ja edelleen trauman ajatteleminen saa samat vihan tuntemukset pintaan.

Joo, kyllä ne on eriasia, mutta näin kävi. Mun lääkepsykoosia hoidettiin muilla lääkkeillä, mitkä eivät tehneet mitään vaan paheni (ylläri) sitten kun pääsin osastolta pois, oli tuo dg ja joku järjen hiven vielä päässä, lopetin lääkkeet. Kaikki oireet hävisi.

Menin lääkärin tapaamiseen jossa kerroin lääkkeiden lopettamisen ja oireiden lopetuksesta hän vastasi "No miksi sitten tulit tähän tapaamiseen?"

Selitin, että jos tää mun oma kokeilu olikin väärä ratkaisu ja mulla onkin tuo psykoottinen masennus, niin siksi haluan pitää hoitokontaktin.

Ton tapaamisen jälkeen kannassa luki "potilaalla ei ole sairaudentuntoa"

Tapailen vieläkin hoitajaa jolle käyn juttelemassa.

Jännä ettei 3v aikana lopetuksesta ole ollut mitään oireita. Silti se dg on ja pysyy.

Mutta jos ei tätä rumbaa olisi tapahtunut multa ei olisi löytynyt neurologista vaivaa eli adhd:ta. Jonka vuoksi vielä käyn hoitajan luona.

Mulla vaihtui lääkäri tässä välissä joten en uudelle ole avautunut juuri siitä syystä etten halua mitään vainoharha dg, hoitaja neuvoi näin.

Vierailija kirjoitti:

Entisenä hoitajana voin sanoa että nimenomaan ne psyk. puolen tekstit kiinnostaa todella monia.

Niistä sitte saa kahvitellessa kuulla että se ja sekin joku hullu taas yms.

Olin siis somaattisella puolella.

Teet rikoksen jos et ilmianna tuollaisia hoitajia. Taidat kuitenkin vain provota.

Kiinnostuin tästä asiasta nyt todella. Siis onko niin, että nimenomaan psykiatrian alueen tiedot ovat "erikossuojattuja" - siis sinne pitää erikseen ja tietoisesti mennä? Ne tiedot eivät vahingossa lävähdä silmille, jos katselee esim. kunnallisen terveydenhoidon tietoja yleisesti? Kiitos jos joku vaivautuu selvittämään.

Vierailija kirjoitti:

Tarkistin asiaa, ja lokiselvityspyynnön käsittelyyn vaaditaan aika vahvoja perusteita. Todennäköisesti ei onnistu selvittäminen vain sillä perusteella, että psykiatrian tietoja on sairaalassa kyylätty ilman järkeviä syitä.

Edelleen pidän älyttömänä esim sitä, että hematologi ronkkii toistakymmentä vuotta vanhoja psykiatrian juttuja.

Ei tarvita, ihan kirjallinen pyyntö ja tulee nätisti ylilääkärin allekirjoituksella kotiin tiedot. Muutamaan kertaan olen tilannut leikkauskertomuksiani ym papereita ja samalla ottanut lokit. Kuka tahansa voi tilata omat potilastietonsa ja lokinsa. Jos siihen ei suostuta voi kääntyä tietosuojavaltuutetun puoleen, mutta näin nyt tuskin käy missään. Jokaisella on oikeus tietää kuka hänen tietojaan katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin tästä asiasta nyt todella. Siis onko niin, että nimenomaan psykiatrian alueen tiedot ovat "erikossuojattuja" - siis sinne pitää erikseen ja tietoisesti mennä? Ne tiedot eivät vahingossa lävähdä silmille, jos katselee esim. kunnallisen terveydenhoidon tietoja yleisesti? Kiitos jos joku vaivautuu selvittämään.

Psykiatria on ihan oma alueensa, kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin eikä ne tiedot ole sekaisin muiden tietojen kanssa vaan kirjattu psykiatrian alle.  

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin tästä asiasta nyt todella. Siis onko niin, että nimenomaan psykiatrian alueen tiedot ovat "erikossuojattuja" - siis sinne pitää erikseen ja tietoisesti mennä? Ne tiedot eivät vahingossa lävähdä silmille, jos katselee esim. kunnallisen terveydenhoidon tietoja yleisesti? Kiitos jos joku vaivautuu selvittämään.

On näin. Niihin päästäkseen pitää tehdä vahvistus, että on tietoisesti menossa niitä avaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkistin asiaa, ja lokiselvityspyynnön käsittelyyn vaaditaan aika vahvoja perusteita. Todennäköisesti ei onnistu selvittäminen vain sillä perusteella, että psykiatrian tietoja on sairaalassa kyylätty ilman järkeviä syitä.

Edelleen pidän älyttömänä esim sitä, että hematologi ronkkii toistakymmentä vuotta vanhoja psykiatrian juttuja.

Ei tarvita, ihan kirjallinen pyyntö ja tulee nätisti ylilääkärin allekirjoituksella kotiin tiedot. Muutamaan kertaan olen tilannut leikkauskertomuksiani ym papereita ja samalla ottanut lokit. Kuka tahansa voi tilata omat potilastietonsa ja lokinsa. Jos siihen ei suostuta voi kääntyä tietosuojavaltuutetun puoleen, mutta näin nyt tuskin käy missään. Jokaisella on oikeus tietää kuka hänen tietojaan katsoo.

Kiitos!

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.

Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.

Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.

Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää. 

Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.

T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan

Miten tämä on tutkittu? Todella moni kertoo sitä, että jos on jokin PSY-merkintä ennestään, kohtaa ongelmia somaattisten asioiden hoidon suhteen. Vähän sama kuin lihavan kohdalla kaikki sairaudet johtuvat lihavuudesta, vaikka oikeasti ei johdu.

Opiskelijana sinun olisi hyvä pyrkiä selvittämään moniko saa esimerkiksi masennusdiagnoosin ja siihen lääkityksen ilman somaattisten (sis. endokriiniset) tekijöiden poissulkemista. Eli käytännössä lääkehoito aloitetaan ilman ainoatakaan laboratoriomittausta.

- Eri

Olen kyllä selvillä tästäkin puolesta - kuten sanoin, ihminen on biopsykososiaalinen olento, joten joku fyysinen vaiva voi hyvinkin näkyä ns. psyykkisinä oireina. Meille opetetaan tästä asiasta paljonkin. Tämä tulee ottaa huomioon kyllä.

Kuitenkin sekin tulee ottaa huomioon, että monet seikat, kuten esimerkiksi merkittävä ylipaino voi vaikuttaa sairauksien prognoosiin - joten sen vuoksi se saatetaan ottaa esille muiden sairauksien seurannan yhteydessä.  Lääkäritkin ovat myös ihmisiä, jotka tekevät myös virheitä ja voivat olla epäpäteviä ja epäammattimaisia - mutta juurikin esim. riskialttiiden interventioiden, kuten leikkausten yhteydessä lääkärin on tiedettävä potilaan yleisterveydestä kaikki mahdollinen, jotta kaikkeen voidaan varautua. Kuitenkaan en ole erikoistumassa lääketieteeseen, joten en osaa tarkemmin näistä asioista sanoa. 

Mielestäni psyykelääkkeiden aloittamista tulisi aina arvioida hyvin tarkasti (ellei kyse ole psykoosisairaudesta, kuten skitsofrenia tai vaikkapa kaksisuuntainen mielialahäiriö - jolloin lääkehoito on melkein pakollista oireiden lievittämiseksi ja toimintakyvyn palauttamiseksi), en ole medikalisaation kannattaja. Mielestäni miedommat työkalut ensiksi käyttöön ja tarpeeksi aikaa jokaista asiakasta kohden, jotta jokainen saisi parasta mahdollista hoitoa - tärkeimpänä tavoitteena mahdollisimman oireeton elämä ja mahdollisimman hyvä toimintakyky. Aina tämä ei näin kuitenkaan valitettavasti mene ja jopa vain ajanpuutteen vuoksi lääkkeitä annetaan liian herkästi vaikka esimerkiksi psykoterapialla on tutkimusten mukaan niin suuri vaikutus, että on jopa epäeettistä olla käyttämättä sitä. Jos kuitenkin lääkehoitoon päädytään, niin se ei koskaan saisi olla AINOA hoitomuoto. Tässä on alallani kieltämättä petraamista vielä, mutta kyllä näitä asioita tutkitaan ja otetaan huomioon. Mutta tämä lähtee nyt melko ohiksen puolelle.

Minulla on verenpurkauma alapäässä joka pitää puhkaista. Miten ihmeessä psyykkinen ongelmani olisi vaikuttanut niin että alapäässä on kipeä silminnähtävä verenpurksuma?

No ei varmaan mitenkään; toki stressi voi vaikuttaa verenkiertoon. En sanonut, että jokaisella fyysisellä ongelmalla olisi psyykkinen tausta tai toisinpäin. En nyt ihan ymmärrä pointtiasi - mistä kohtaa viestiäni sait sellaisen kuvan, että näin väittäisin?

Mistä päättelet että minulla sen kummemmin olisi stressiä? Ei stressi ole sama kuin mt- ongelma. Ja kun minulla on sellainen somaattinen ongelma johon mt- asiat ei vaikuta mitenkään niin miksi ihmeessä niitä psylehtiä pitäisi edes lukea???

Vierailija kirjoitti:

Olen menossa aivokasvainleikkaukseen ja huomasin omakannasta, että olivat hankkineet liki kymmenen vuotta vanhat psykiatrian puolen paperit käyttöönsä.

Se, että olen mm joutunut raiskatuksi ja hakenut apua (henkilöltä, joka kylläkin osoittautui täysin vääräksi tähän tarkoitukseen), ei mielestäni kuulu neurokirurgian puolelle yhtään. Paljon suurempi apu olisi ollut siitä, että olisin saanut kasvaimen ja tulevan leikkauksen suhteen edes vähän enemmän tietoa. Se olisi levittänyt ahdistusta huomattavasti. Paljon enemmän kuin vanhojen tietojen penkominen.

Juuri tätä tarkoitan. En ymmärrä miten raiskatuksi tuleminen on tärkeä tieto leikkauksen kannalta. Tuokin on sellainen asia ettei sitä haluaisi jakaa kuin yhden ihmisen kanssa. Mutta nämä uteliaat kokonaisvaltaisen hoidon kannattajien mielessä se on varmasti maailman tärkein asia päästä lukemaan toisen ihmisen raiskauksesta, kun ainahan se kasvain tai mikä tahansa muu voikin johtua potilaan traumasta.. Lisäksi nämä kokonaisvaltaisen hoidon kannattajat eivät ymmärrä että osa ihmisistä ihan oikeasti haluaa unohtaa ne traumatapahtumat eikä joka ikisessä syylänpoistossa käydä läpi sitä raiskaustapahtumaa.

No itse kävin taannoin lääkärillä, joka oli lukenut psyk tietoni (tarkistin myöhemmin että ne oli kyseisellä polilla luettu). Luulen että se vaikutti lääkärin käytökseen siten että tämä kloppi oli hysteerisyyteen saakka yliystävällinen, totta puhuen aika seko ja rasittava. Kyllä kai käytös muuttuu teennäiseksi kun koko ajan pyörii mielessä että tuolla potilaalla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, se saattaa hajota koska vaan... Eli todella nuo asiat tunkevat aina väliin. Koskaan ei saa aloittaa alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen menossa aivokasvainleikkaukseen ja huomasin omakannasta, että olivat hankkineet liki kymmenen vuotta vanhat psykiatrian puolen paperit käyttöönsä.

Se, että olen mm joutunut raiskatuksi ja hakenut apua (henkilöltä, joka kylläkin osoittautui täysin vääräksi tähän tarkoitukseen), ei mielestäni kuulu neurokirurgian puolelle yhtään. Paljon suurempi apu olisi ollut siitä, että olisin saanut kasvaimen ja tulevan leikkauksen suhteen edes vähän enemmän tietoa. Se olisi levittänyt ahdistusta huomattavasti. Paljon enemmän kuin vanhojen tietojen penkominen.

Juuri tätä tarkoitan. En ymmärrä miten raiskatuksi tuleminen on tärkeä tieto leikkauksen kannalta. Tuokin on sellainen asia ettei sitä haluaisi jakaa kuin yhden ihmisen kanssa. Mutta nämä uteliaat kokonaisvaltaisen hoidon kannattajien mielessä se on varmasti maailman tärkein asia päästä lukemaan toisen ihmisen raiskauksesta, kun ainahan se kasvain tai mikä tahansa muu voikin johtua potilaan traumasta.. Lisäksi nämä kokonaisvaltaisen hoidon kannattajat eivät ymmärrä että osa ihmisistä ihan oikeasti haluaa unohtaa ne traumatapahtumat eikä joka ikisessä syylänpoistossa käydä läpi sitä raiskaustapahtumaa.

Ja kun on neurokirurgiasta kyse, niin vielä henkilökunnan sosiaaliset taidot ovat mitä ovat... ei nyt ihan lattiatasolla, mutta varsin heiveröiset. Tuollaisten kanssa erityisen vähän haluaa asioita jakaa. Ja juttu kiukuttaa minua ennen muuta siksi, että olisin niin kovasti hyötynyt toisenlaisesta asenteesta kysymysten ja informaation saamisen suhteen. Jos tietojeni lukemiseen käytetty aika - tai edes pieni osa siitä - olisi käytetty kysymyksiin vastaamiseen, olisi kokonaan toisenlainen olo nyt.