luetaanko psykiatrian tekstit

Ei niitä papereita lähetetä toisesta sairaanhoitopiiristä ilman potilaan suostumusta, joka ilmaistaan allekirjoituksella lupapaperiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli psykoosi lääkärin määräämistä lääkkeistä.

Poistui vasta kun lopetin ite lääkkeen.

Silti mulla on dg "psykoottinen masennus"

En tiedä kannattaako lähteä kinuamaan sitä dg pois, vaikuttaisinko vain vainoharhaiselta vai mikä että, mutta onpahan se siellä jos joku lääke uudestaan aiheuttaa samaa.

Mutta kyllä luulen että oloni olisi parempi jos tiedoissani lukisi, että se dg johtui vaan lääkkeistä.

Pitäähän masennusta hoitaa, mutta pahalta tuntuu, että lääkkeet on eka ratkaisu kaikkeen. Koska tollainen dg voi pilata loppuelämän tosi helposti.

Ja et varmaan itse valinnut tietä saada pahimmista pahin dg..

Kyllä minä itse valittaisin tuosta! Varsinkin jos on aikaaa kulunut ja näkee ettei sulla enää olr vuosiin ollut psykoottista oireilua etkä syä lääkkeitä ja olet looginen.

Mikä pahvi. Toinen puhuu kiloista ja sinä ämpäreistä, eli et käsittänyt mistään mitään (taaskaan).

Ihan hyvä että psykoosi-dg näkyy, ja toki olisi hyvä että näkyisi myös että psykoosi on lääkkeen aiheuttama. 

Koska suuri riski on, että esim. anestesiassa käytettävät aineet tai voimakkaat kipulääkkeet voivat aiheuttaa tällaiselle ihmiselle uuden psykoosin.

Ne on varmaan halunneet vilkaista sun psykiatrian lehtiä, kun olet siellä sairaalassa alkanut jankata samalla tavalla kuin täällä palstalla. ”Teen itsemurhan psykiatrisen stigman tähden.” Olet hankala tapaus.

Kyllä lääkäriä informoidaan, yleensähän lääkäri lukee potilaan paperit itse,jos on psyykepotilas kyseessä, sillä hän voi olla heräämössä arvaamaton

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.

Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.

Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.

Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää. 

Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.

T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan

Paljonkos niitä kanssasi samaa mieltä olevia ammattilaisia on hoitajissa, lääkäreissä ja sosiaalityöntekijöissä. Itse olen ollut fyysisesti sairas 2015-2019 ja olen kyllä saanut kokea mt-leimaamista useimmissa paikoissa.

Olen pahoillani puolestasi, mutta kyllä suurinosa psykologian alan ammattilaisista joita itse tunnen, ajattelevat samoin. Lääkärit, sosiaalityöntekijät eivätkä hoitajat yleensä ole erikoistuneet psykiatriaan/psykologiaan, joten on ikävää, jos he puutteellisilla tiedoillaan leimaavat yksilöitä. Tämä ei todellakaan ole ammattimaista käytöstä asiakasta kohtaan, ja tällaisten leimaavien tapahtumien yhteydessä (jos vain riittää jaksaminen, ymmärrän myös sen, ettei se aina riitä - varsinkin jos joku "ammattilainen on nöyryyttänyt täysin syyttä) hoitovirheen raportointi olisi paikallaan. Mielenterveyden ongelmiin tulisi suhtautua kuten muihinkin sairauksiin. Se, että on diabetes, ei vähennä migreenin uskottavuutta. Miksi sitten kliininen masennus vähentäisi? Kaiken lisäksi jokainen MT-ongelmista kärsivä on ennenkaikkea yksilö, joten leimaaminen on täysin epäkorrektia. 

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.

Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.

Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.

Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää. 

Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.

T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan

Miten tämä on tutkittu? Todella moni kertoo sitä, että jos on jokin PSY-merkintä ennestään, kohtaa ongelmia somaattisten asioiden hoidon suhteen. Vähän sama kuin lihavan kohdalla kaikki sairaudet johtuvat lihavuudesta, vaikka oikeasti ei johdu.

Opiskelijana sinun olisi hyvä pyrkiä selvittämään moniko saa esimerkiksi masennusdiagnoosin ja siihen lääkityksen ilman somaattisten (sis. endokriiniset) tekijöiden poissulkemista. Eli käytännössä lääkehoito aloitetaan ilman ainoatakaan laboratoriomittausta.

- Eri

Olen kyllä selvillä tästäkin puolesta - kuten sanoin, ihminen on biopsykososiaalinen olento, joten joku fyysinen vaiva voi hyvinkin näkyä ns. psyykkisinä oireina. Meille opetetaan tästä asiasta paljonkin. Tämä tulee ottaa huomioon kyllä.

Kuitenkin sekin tulee ottaa huomioon, että monet seikat, kuten esimerkiksi merkittävä ylipaino voi vaikuttaa sairauksien prognoosiin - joten sen vuoksi se saatetaan ottaa esille muiden sairauksien seurannan yhteydessä.  Lääkäritkin ovat myös ihmisiä, jotka tekevät myös virheitä ja voivat olla epäpäteviä ja epäammattimaisia - mutta juurikin esim. riskialttiiden interventioiden, kuten leikkausten yhteydessä lääkärin on tiedettävä potilaan yleisterveydestä kaikki mahdollinen, jotta kaikkeen voidaan varautua. Kuitenkaan en ole erikoistumassa lääketieteeseen, joten en osaa tarkemmin näistä asioista sanoa. 

Mielestäni psyykelääkkeiden aloittamista tulisi aina arvioida hyvin tarkasti (ellei kyse ole psykoosisairaudesta, kuten skitsofrenia tai vaikkapa kaksisuuntainen mielialahäiriö - jolloin lääkehoito on melkein pakollista oireiden lievittämiseksi ja toimintakyvyn palauttamiseksi), en ole medikalisaation kannattaja. Mielestäni miedommat työkalut ensiksi käyttöön ja tarpeeksi aikaa jokaista asiakasta kohden, jotta jokainen saisi parasta mahdollista hoitoa - tärkeimpänä tavoitteena mahdollisimman oireeton elämä ja mahdollisimman hyvä toimintakyky. Aina tämä ei näin kuitenkaan valitettavasti mene ja jopa vain ajanpuutteen vuoksi lääkkeitä annetaan liian herkästi vaikka esimerkiksi psykoterapialla on tutkimusten mukaan niin suuri vaikutus, että on jopa epäeettistä olla käyttämättä sitä. Jos kuitenkin lääkehoitoon päädytään, niin se ei koskaan saisi olla AINOA hoitomuoto. Tässä on alallani kieltämättä petraamista vielä, mutta kyllä näitä asioita tutkitaan ja otetaan huomioon. Mutta tämä lähtee nyt melko ohiksen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.

Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.

Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.

Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää. 

Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.

T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan

Miten tämä on tutkittu? Todella moni kertoo sitä, että jos on jokin PSY-merkintä ennestään, kohtaa ongelmia somaattisten asioiden hoidon suhteen. Vähän sama kuin lihavan kohdalla kaikki sairaudet johtuvat lihavuudesta, vaikka oikeasti ei johdu.

Opiskelijana sinun olisi hyvä pyrkiä selvittämään moniko saa esimerkiksi masennusdiagnoosin ja siihen lääkityksen ilman somaattisten (sis. endokriiniset) tekijöiden poissulkemista. Eli käytännössä lääkehoito aloitetaan ilman ainoatakaan laboratoriomittausta.

- Eri

Ja minulta meni nyt ohi, että minkä asian tutkimuksesta kysyit? 

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.

Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.

Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.

Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää. 

Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.

T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan

Mutta potilas voi kertoa lääkityksen itsekin ja eihänse että on psykiatrinen sairaus tarkoita että edes käyttäisi lääkitystä. Toisekseen eivät kaikki psypotilaat tarvitse erityistä tukea leikkauksen jälkeen vaan haluavat tulla kohdatuksi normaaleina ihmisinä. Eivät kaikki psypotilaat myöskään stressaa ku helpommin. Mikä muuten on psykologin kanta siihen että jos potilaalla on väärä dg ja hänet nähdään se läpi?

Eivät tietenkään kaikki mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat tarvitse lisätukea leikkauksen yhteydessä - mutta jotkutvoivat tarvita. En mielestäni lähtenyt yleistämään, kerroin vain syitä, joiden vuoksi lääkärin voi olla hyvä tietää riskialttiiden interventioiden yhteydessä mahdollisista mielenterveyden ongelmista. Ja tietenkin ihminen kuuluu kohdata ihmisenä, ei mielenterveydellinen diagnoosi tee kestäkään yhtään sen erilaisempaa ihmistä, kuin vaikkapa diabetes-diagnoosin saaneet. Kumminkin lääkärin mahdollisesti pitää ottaa joitain asioita huomioon huomattavan intervention yhteydessä eritavalla, jos jonkunlainen diagnoosi on (oli sitten vatsahaava, skitsofrenia, kliininen masennus tai diabetes.)

Mitä tulee viimeiseen kysymykseesi, Jokainen ihminen on yksilö, monen asian summa, eikä diagnoosin tulisi leimata ketään niin, että hän on vain ja ainoastaan tuo diagnoosi (eikä ammattitaitoiset psykologian/psykiatrian ammattilaiset ketään niin näekään.). Mielenterveydellinen diagnoosi annetaan, jotta voidaan tehdä interventio ja auttaa asiakasta hänen oireidensa parantamiseksi/lievittämiseksi - ei jotta asiakas voitaisiin leimata.

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.

Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.

Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.

Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää. 

Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.

T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan

Miten tämä on tutkittu? Todella moni kertoo sitä, että jos on jokin PSY-merkintä ennestään, kohtaa ongelmia somaattisten asioiden hoidon suhteen. Vähän sama kuin lihavan kohdalla kaikki sairaudet johtuvat lihavuudesta, vaikka oikeasti ei johdu.

Opiskelijana sinun olisi hyvä pyrkiä selvittämään moniko saa esimerkiksi masennusdiagnoosin ja siihen lääkityksen ilman somaattisten (sis. endokriiniset) tekijöiden poissulkemista. Eli käytännössä lääkehoito aloitetaan ilman ainoatakaan laboratoriomittausta.

- Eri

Olen kyllä selvillä tästäkin puolesta - kuten sanoin, ihminen on biopsykososiaalinen olento, joten joku fyysinen vaiva voi hyvinkin näkyä ns. psyykkisinä oireina. Meille opetetaan tästä asiasta paljonkin. Tämä tulee ottaa huomioon kyllä.

Kuitenkin sekin tulee ottaa huomioon, että monet seikat, kuten esimerkiksi merkittävä ylipaino voi vaikuttaa sairauksien prognoosiin - joten sen vuoksi se saatetaan ottaa esille muiden sairauksien seurannan yhteydessä.  Lääkäritkin ovat myös ihmisiä, jotka tekevät myös virheitä ja voivat olla epäpäteviä ja epäammattimaisia - mutta juurikin esim. riskialttiiden interventioiden, kuten leikkausten yhteydessä lääkärin on tiedettävä potilaan yleisterveydestä kaikki mahdollinen, jotta kaikkeen voidaan varautua. Kuitenkaan en ole erikoistumassa lääketieteeseen, joten en osaa tarkemmin näistä asioista sanoa. 

Mielestäni psyykelääkkeiden aloittamista tulisi aina arvioida hyvin tarkasti (ellei kyse ole psykoosisairaudesta, kuten skitsofrenia tai vaikkapa kaksisuuntainen mielialahäiriö - jolloin lääkehoito on melkein pakollista oireiden lievittämiseksi ja toimintakyvyn palauttamiseksi), en ole medikalisaation kannattaja. Mielestäni miedommat työkalut ensiksi käyttöön ja tarpeeksi aikaa jokaista asiakasta kohden, jotta jokainen saisi parasta mahdollista hoitoa - tärkeimpänä tavoitteena mahdollisimman oireeton elämä ja mahdollisimman hyvä toimintakyky. Aina tämä ei näin kuitenkaan valitettavasti mene ja jopa vain ajanpuutteen vuoksi lääkkeitä annetaan liian herkästi vaikka esimerkiksi psykoterapialla on tutkimusten mukaan niin suuri vaikutus, että on jopa epäeettistä olla käyttämättä sitä. Jos kuitenkin lääkehoitoon päädytään, niin se ei koskaan saisi olla AINOA hoitomuoto. Tässä on alallani kieltämättä petraamista vielä, mutta kyllä näitä asioita tutkitaan ja otetaan huomioon. Mutta tämä lähtee nyt melko ohiksen puolelle.

Minulla on verenpurkauma alapäässä joka pitää puhkaista. Miten ihmeessä psyykkinen ongelmani olisi vaikuttanut niin että alapäässä on kipeä silminnähtävä verenpurksuma?

Mutta eihän psyykelehtien avaaminen kerro lääkityksestä välttämättä mitään koska eihän potilas välttämättä syö niitä lääkkeitä joita hänelle on määrätty?

Nosto

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.

Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.

Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.

Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää. 

Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.

T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan

Miten tämä on tutkittu? Todella moni kertoo sitä, että jos on jokin PSY-merkintä ennestään, kohtaa ongelmia somaattisten asioiden hoidon suhteen. Vähän sama kuin lihavan kohdalla kaikki sairaudet johtuvat lihavuudesta, vaikka oikeasti ei johdu.

Opiskelijana sinun olisi hyvä pyrkiä selvittämään moniko saa esimerkiksi masennusdiagnoosin ja siihen lääkityksen ilman somaattisten (sis. endokriiniset) tekijöiden poissulkemista. Eli käytännössä lääkehoito aloitetaan ilman ainoatakaan laboratoriomittausta.

- Eri

Olen kyllä selvillä tästäkin puolesta - kuten sanoin, ihminen on biopsykososiaalinen olento, joten joku fyysinen vaiva voi hyvinkin näkyä ns. psyykkisinä oireina. Meille opetetaan tästä asiasta paljonkin. Tämä tulee ottaa huomioon kyllä.

Kuitenkin sekin tulee ottaa huomioon, että monet seikat, kuten esimerkiksi merkittävä ylipaino voi vaikuttaa sairauksien prognoosiin - joten sen vuoksi se saatetaan ottaa esille muiden sairauksien seurannan yhteydessä.  Lääkäritkin ovat myös ihmisiä, jotka tekevät myös virheitä ja voivat olla epäpäteviä ja epäammattimaisia - mutta juurikin esim. riskialttiiden interventioiden, kuten leikkausten yhteydessä lääkärin on tiedettävä potilaan yleisterveydestä kaikki mahdollinen, jotta kaikkeen voidaan varautua. Kuitenkaan en ole erikoistumassa lääketieteeseen, joten en osaa tarkemmin näistä asioista sanoa. 

Mielestäni psyykelääkkeiden aloittamista tulisi aina arvioida hyvin tarkasti (ellei kyse ole psykoosisairaudesta, kuten skitsofrenia tai vaikkapa kaksisuuntainen mielialahäiriö - jolloin lääkehoito on melkein pakollista oireiden lievittämiseksi ja toimintakyvyn palauttamiseksi), en ole medikalisaation kannattaja. Mielestäni miedommat työkalut ensiksi käyttöön ja tarpeeksi aikaa jokaista asiakasta kohden, jotta jokainen saisi parasta mahdollista hoitoa - tärkeimpänä tavoitteena mahdollisimman oireeton elämä ja mahdollisimman hyvä toimintakyky. Aina tämä ei näin kuitenkaan valitettavasti mene ja jopa vain ajanpuutteen vuoksi lääkkeitä annetaan liian herkästi vaikka esimerkiksi psykoterapialla on tutkimusten mukaan niin suuri vaikutus, että on jopa epäeettistä olla käyttämättä sitä. Jos kuitenkin lääkehoitoon päädytään, niin se ei koskaan saisi olla AINOA hoitomuoto. Tässä on alallani kieltämättä petraamista vielä, mutta kyllä näitä asioita tutkitaan ja otetaan huomioon. Mutta tämä lähtee nyt melko ohiksen puolelle.

Minulla on verenpurkauma alapäässä joka pitää puhkaista. Miten ihmeessä psyykkinen ongelmani olisi vaikuttanut niin että alapäässä on kipeä silminnähtävä verenpurksuma?

No ei varmaan mitenkään; toki stressi voi vaikuttaa verenkiertoon. En sanonut, että jokaisella fyysisellä ongelmalla olisi psyykkinen tausta tai toisinpäin. En nyt ihan ymmärrä pointtiasi - mistä kohtaa viestiäni sait sellaisen kuvan, että näin väittäisin?

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.

Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.

Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.

Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää. 

Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.

T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan

Mutta potilas voi kertoa lääkityksen itsekin ja eihänse että on psykiatrinen sairaus tarkoita että edes käyttäisi lääkitystä. Toisekseen eivät kaikki psypotilaat tarvitse erityistä tukea leikkauksen jälkeen vaan haluavat tulla kohdatuksi normaaleina ihmisinä. Eivät kaikki psypotilaat myöskään stressaa ku helpommin. Mikä muuten on psykologin kanta siihen että jos potilaalla on väärä dg ja hänet nähdään se läpi?

Eivät tietenkään kaikki mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat tarvitse lisätukea leikkauksen yhteydessä - mutta jotkutvoivat tarvita. En mielestäni lähtenyt yleistämään, kerroin vain syitä, joiden vuoksi lääkärin voi olla hyvä tietää riskialttiiden interventioiden yhteydessä mahdollisista mielenterveyden ongelmista. Ja tietenkin ihminen kuuluu kohdata ihmisenä, ei mielenterveydellinen diagnoosi tee kestäkään yhtään sen erilaisempaa ihmistä, kuin vaikkapa diabetes-diagnoosin saaneet. Kumminkin lääkärin mahdollisesti pitää ottaa joitain asioita huomioon huomattavan intervention yhteydessä eritavalla, jos jonkunlainen diagnoosi on (oli sitten vatsahaava, skitsofrenia, kliininen masennus tai diabetes.)

Mitä tulee viimeiseen kysymykseesi, Jokainen ihminen on yksilö, monen asian summa, eikä diagnoosin tulisi leimata ketään niin, että hän on vain ja ainoastaan tuo diagnoosi (eikä ammattitaitoiset psykologian/psykiatrian ammattilaiset ketään niin näekään.). Mielenterveydellinen diagnoosi annetaan, jotta voidaan tehdä interventio ja auttaa asiakasta hänen oireidensa parantamiseksi/lievittämiseksi - ei jotta asiakas voitaisiin leimata.

Ihanan naiivi suhtautuminen. Minut terapeutti näki väärän dgn läpi, hoiti b-lausuntoa, ei minua, lopulta kiusasi ja traumat ovat niin pahat tästä ns hoidosta että itsemurhaa mietin.

Puhuinkin siitä, miten ammattitaitoiset ammattilaiset toimivat. Sinun kohdallasi ei näköjään näin ole ollut, jos psykoterapeutti on sinua KIUSANNUT. Tällaisissa tapauksissa ehdottomasti virkavirhe-ilmoitusta Valviraan; psykoterapeutin asiakkaalla on potilasturva. Jos tästä epäammattimaisesta terapeutista tehtäisiin asianmukainen ilmoitus, ja Valviran lautakunta ottaisi asian käsittelyyn, voisi olla, että joku toinen apua hakeva ei joutuisi käymään läpi samaa kuin sinä. Kuten ei tule leimata ketään pelkän diagnoosin takia, ei tulisi myöskään leimata kaikkia psykologian/psykiatrian alan ammattilaisia huonon asiakas-terapeuttisuhteen takia. Olen pahoillani, että sinulla on ollut näin rankkaa - toivon, että saat asianmukaista apua itsetuhoisiin ajatuksiisi, ja että elämänlaatusi lähtisi näin paranemaan. Se on kuitenkin pääpointti koko psykoterapiassa. 

Olen menossa aivokasvainleikkaukseen ja huomasin omakannasta, että olivat hankkineet liki kymmenen vuotta vanhat psykiatrian puolen paperit käyttöönsä.

Se, että olen mm joutunut raiskatuksi ja hakenut apua (henkilöltä, joka kylläkin osoittautui täysin vääräksi tähän tarkoitukseen), ei mielestäni kuulu neurokirurgian puolelle yhtään. Paljon suurempi apu olisi ollut siitä, että olisin saanut kasvaimen ja tulevan leikkauksen suhteen edes vähän enemmän tietoa. Se olisi levittänyt ahdistusta huomattavasti. Paljon enemmän kuin vanhojen tietojen penkominen.

...levittänyt ahdistusta... Siis levittänyt.

56

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisvaltainen terveydenhuolto vaatii tälläisen järjestelmän toimiakseen oikein. Olisihan se "kätevää" ettei arkojakin asioita penkottaisi vuosien takaa mutta siitäkin voi olla seurauksia jos ei niitä käydä läpi.

Munajohtimien poisto on kuitenkin peruuttamaton toimenpide. Siksi tonkitaan että varmistutaan siitä että ymmärrät sen. On multakin tonkittu samat asiat. Ihan saman asian vuoksi. Monesti vaaditaan vielä lausuntoja yms. jos lääkäri on epävarma potilaasta.

Olitko kipeänä, kun muut lapset opettelivat koulussa G-kirjaimen?

Jos olisin tiennyt että psykiatrian moska kulkee aina mukana niin en olisi ikinä sinne mennyt.

Laita Omakannassa kiellot tietojesi siirtelyyn.

Saako potilas mitenkään selville, ketkä lääkärit tietoja ovat katsoneet?

Toivottavasti. Toivottavasti myös kysyvät suoraan tarvittaessa eivätkä tee johtopäätöksiään vain jonkun vuosien takaisen kirjauksen perusteella.