luetaanko psykiatrian tekstit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse kävin taannoin lääkärillä, joka oli lukenut psyk tietoni (tarkistin myöhemmin että ne oli kyseisellä polilla luettu). Luulen että se vaikutti lääkärin käytökseen siten että tämä kloppi oli hysteerisyyteen saakka yliystävällinen, totta puhuen aika seko ja rasittava. Kyllä kai käytös muuttuu teennäiseksi kun koko ajan pyörii mielessä että tuolla potilaalla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, se saattaa hajota koska vaan... Eli todella nuo asiat tunkevat aina väliin. Koskaan ei saa aloittaa alusta.

Ja höpönlöpö, samanlailla suhtautuvat kuin muihinkin, siis mullakin ahdistuneisuushäiriö ja saanut niin hyvää kuin huonoa kohtelua kuin ns. täysin terveetkin.

Ei kyse ole vain kohtelusta vaan siitä ettei halua raiskausta kymmenien ihmisten tietoon kun on kuvitellut jakavansa sen vain yhden henkilön kanssa.

Mistä sitten? Häpeästäkö? Mitä väliä sillä edes on jos joku kymmenen muuta tietää? Jos häpeät asiaa niin silloin et ole käsitellyt asiaa. Sitä paitsi asiasta tuskin todellakaan tietää muuta kuin leikkaava kirurgisi ja mahdollisesti anestesialääkäri ja ehkä hoitoosi osallistuva sairaanhoitaja/hoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse kävin taannoin lääkärillä, joka oli lukenut psyk tietoni (tarkistin myöhemmin että ne oli kyseisellä polilla luettu). Luulen että se vaikutti lääkärin käytökseen siten että tämä kloppi oli hysteerisyyteen saakka yliystävällinen, totta puhuen aika seko ja rasittava. Kyllä kai käytös muuttuu teennäiseksi kun koko ajan pyörii mielessä että tuolla potilaalla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, se saattaa hajota koska vaan... Eli todella nuo asiat tunkevat aina väliin. Koskaan ei saa aloittaa alusta.

Ja höpönlöpö, samanlailla suhtautuvat kuin muihinkin, siis mullakin ahdistuneisuushäiriö ja saanut niin hyvää kuin huonoa kohtelua kuin ns. täysin terveetkin.

Ei kyse ole vain kohtelusta vaan siitä ettei halua raiskausta kymmenien ihmisten tietoon kun on kuvitellut jakavansa sen vain yhden henkilön kanssa.

Mistä sitten? Häpeästäkö? Mitä väliä sillä edes on jos joku kymmenen muuta tietää? Jos häpeät asiaa niin silloin et ole käsitellyt asiaa. Sitä paitsi asiasta tuskin todellakaan tietää muuta kuin leikkaava kirurgisi ja mahdollisesti anestesialääkäri ja ehkä hoitoosi osallistuva sairaanhoitaja/hoitajat.

Se rikkoo ihmistä, kun joutuu pakolla jakamaan traumaattisia asioita vieraiden ihmisten kanssa. Traumaattiset asiat kuten raiskaus, pitäisi jäädä potilaan ja terapeutin välille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse kävin taannoin lääkärillä, joka oli lukenut psyk tietoni (tarkistin myöhemmin että ne oli kyseisellä polilla luettu). Luulen että se vaikutti lääkärin käytökseen siten että tämä kloppi oli hysteerisyyteen saakka yliystävällinen, totta puhuen aika seko ja rasittava. Kyllä kai käytös muuttuu teennäiseksi kun koko ajan pyörii mielessä että tuolla potilaalla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, se saattaa hajota koska vaan... Eli todella nuo asiat tunkevat aina väliin. Koskaan ei saa aloittaa alusta.

Ja höpönlöpö, samanlailla suhtautuvat kuin muihinkin, siis mullakin ahdistuneisuushäiriö ja saanut niin hyvää kuin huonoa kohtelua kuin ns. täysin terveetkin.

Ei kyse ole vain kohtelusta vaan siitä ettei halua raiskausta kymmenien ihmisten tietoon kun on kuvitellut jakavansa sen vain yhden henkilön kanssa.

Mistä sitten? Häpeästäkö? Mitä väliä sillä edes on jos joku kymmenen muuta tietää? Jos häpeät asiaa niin silloin et ole käsitellyt asiaa. Sitä paitsi asiasta tuskin todellakaan tietää muuta kuin leikkaava kirurgisi ja mahdollisesti anestesialääkäri ja ehkä hoitoosi osallistuva sairaanhoitaja/hoitajat.

Se rikkoo ihmistä, kun joutuu pakolla jakamaan traumaattisia asioita vieraiden ihmisten kanssa. Traumaattiset asiat kuten raiskaus, pitäisi jäädä potilaan ja terapeutin välille.

Et ole siis sinut millään lailla tapahtuneen asian kanssa. Asian käsittely on selvästi pahasti kesken. Edelleenkään kukaan ei ole pakottanut tässä asiassa sinua. Sinä itse olet antanut luvan käsitellä tietojasi. On aivan oma ongelmasi valitettavasti jos olet luullut, että nämä asiat olisi sellaisia ettei niitä käytäisi läpi. Julkinen terveydenhuolto on tässä toiminut täysin oikein. Koita nyt jo tulla sinuiksi sen kanssa. Ketään ei kiinnosta tämä valitettava ajan jaksosi elämässäsi niin että siitä juoruttaisiin tai että sinua kohdeltaisiin jotenkin huonommin kuin muita potilaita.  

Useampikin raiskattu täällä taitaa kommentoida. Itse lopetin keskustelun edellisellä sivulla (olen se aivoleikkausta odottava).

Mutta kiinnostava teema. Toivottavasti oma vähäinen järki säilyy leikkauksen jälkeen sen verran, että voisin näistä jossain kirjoitella hiukan laajemmin.

Kun luen tätä ketjua läpi nopeasti niin, onko tässä nyt useampikin raiskauksen uhri vai yksi tätä jatkamassa, koska jos nämä on kaikki yhdeltä tai kahdelta niin sanoisin, että olisi pysähtymisen paikka. On mennyt trauma päälle ja  saman asian toistaminen on sitä traumakäytöstä eikä tämä saman toistaminen vie asiaa mihinkään vaikka ketju olisi 3000 sivua pitkä. Sen sijaan että jatkaa tätä ketjua ja kerta toisensa jälkeen kaivaa sen trauman esiin, niin siellä kotona koittaa maadottua tähän hetkeen ja tehdä asioita jotka rauhoittaa ja tuo turvallisen olon. Koittaa päästä pois siitä jumista ja trauman uudelleen elämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse kävin taannoin lääkärillä, joka oli lukenut psyk tietoni (tarkistin myöhemmin että ne oli kyseisellä polilla luettu). Luulen että se vaikutti lääkärin käytökseen siten että tämä kloppi oli hysteerisyyteen saakka yliystävällinen, totta puhuen aika seko ja rasittava. Kyllä kai käytös muuttuu teennäiseksi kun koko ajan pyörii mielessä että tuolla potilaalla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, se saattaa hajota koska vaan... Eli todella nuo asiat tunkevat aina väliin. Koskaan ei saa aloittaa alusta.

Ja höpönlöpö, samanlailla suhtautuvat kuin muihinkin, siis mullakin ahdistuneisuushäiriö ja saanut niin hyvää kuin huonoa kohtelua kuin ns. täysin terveetkin.

Ei kyse ole vain kohtelusta vaan siitä ettei halua raiskausta kymmenien ihmisten tietoon kun on kuvitellut jakavansa sen vain yhden henkilön kanssa.

Mistä sitten? Häpeästäkö? Mitä väliä sillä edes on jos joku kymmenen muuta tietää? Jos häpeät asiaa niin silloin et ole käsitellyt asiaa. Sitä paitsi asiasta tuskin todellakaan tietää muuta kuin leikkaava kirurgisi ja mahdollisesti anestesialääkäri ja ehkä hoitoosi osallistuva sairaanhoitaja/hoitajat.

Se rikkoo ihmistä, kun joutuu pakolla jakamaan traumaattisia asioita vieraiden ihmisten kanssa. Traumaattiset asiat kuten raiskaus, pitäisi jäädä potilaan ja terapeutin välille.

Et ole siis sinut millään lailla tapahtuneen asian kanssa. Asian käsittely on selvästi pahasti kesken. Edelleenkään kukaan ei ole pakottanut tässä asiassa sinua. Sinä itse olet antanut luvan käsitellä tietojasi. On aivan oma ongelmasi valitettavasti jos olet luullut, että nämä asiat olisi sellaisia ettei niitä käytäisi läpi. Julkinen terveydenhuolto on tässä toiminut täysin oikein. Koita nyt jo tulla sinuiksi sen kanssa. Ketään ei kiinnosta tämä valitettava ajan jaksosi elämässäsi niin että siitä juoruttaisiin tai että sinua kohdeltaisiin jotenkin huonommin kuin muita potilaita.  

Hyvin harva haluaa jakaa traumakokemuksiaan vaikka olisikin käsitellyt ne. Eihän ne haavat koskaan täysin umpeudu. Esim raiskaus ei kuulu pätkääkään kirurgille. Lisäksi kaikilla ei ole rahaa traumojen käsittelyyn vaan joutuvat tyytymään pelkkään akuuttihoitoon ja käsittely jää kesken.

Ei saman sairaanhoitopiirin sisällä voi julkisessa sairaalassa piilottaa tekstejä. Se piilottaminen onnistuu ainoastaan eri yksiköiden välillä.

Edellä jo sanoinkin, että meitä on täällä (ilmeisesti) useampi. 

Ja kyllä, maadoittuminen on aina hyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse kävin taannoin lääkärillä, joka oli lukenut psyk tietoni (tarkistin myöhemmin että ne oli kyseisellä polilla luettu). Luulen että se vaikutti lääkärin käytökseen siten että tämä kloppi oli hysteerisyyteen saakka yliystävällinen, totta puhuen aika seko ja rasittava. Kyllä kai käytös muuttuu teennäiseksi kun koko ajan pyörii mielessä että tuolla potilaalla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, se saattaa hajota koska vaan... Eli todella nuo asiat tunkevat aina väliin. Koskaan ei saa aloittaa alusta.

Ja höpönlöpö, samanlailla suhtautuvat kuin muihinkin, siis mullakin ahdistuneisuushäiriö ja saanut niin hyvää kuin huonoa kohtelua kuin ns. täysin terveetkin.

Ei kyse ole vain kohtelusta vaan siitä ettei halua raiskausta kymmenien ihmisten tietoon kun on kuvitellut jakavansa sen vain yhden henkilön kanssa.

Mistä sitten? Häpeästäkö? Mitä väliä sillä edes on jos joku kymmenen muuta tietää? Jos häpeät asiaa niin silloin et ole käsitellyt asiaa. Sitä paitsi asiasta tuskin todellakaan tietää muuta kuin leikkaava kirurgisi ja mahdollisesti anestesialääkäri ja ehkä hoitoosi osallistuva sairaanhoitaja/hoitajat.

Se rikkoo ihmistä, kun joutuu pakolla jakamaan traumaattisia asioita vieraiden ihmisten kanssa. Traumaattiset asiat kuten raiskaus, pitäisi jäädä potilaan ja terapeutin välille.

Et ole siis sinut millään lailla tapahtuneen asian kanssa. Asian käsittely on selvästi pahasti kesken. Edelleenkään kukaan ei ole pakottanut tässä asiassa sinua. Sinä itse olet antanut luvan käsitellä tietojasi. On aivan oma ongelmasi valitettavasti jos olet luullut, että nämä asiat olisi sellaisia ettei niitä käytäisi läpi. Julkinen terveydenhuolto on tässä toiminut täysin oikein. Koita nyt jo tulla sinuiksi sen kanssa. Ketään ei kiinnosta tämä valitettava ajan jaksosi elämässäsi niin että siitä juoruttaisiin tai että sinua kohdeltaisiin jotenkin huonommin kuin muita potilaita.  

Hyvin harva haluaa jakaa traumakokemuksiaan vaikka olisikin käsitellyt ne. Eihän ne haavat koskaan täysin umpeudu. Esim raiskaus ei kuulu pätkääkään kirurgille. Lisäksi kaikilla ei ole rahaa traumojen käsittelyyn vaan joutuvat tyytymään pelkkään akuuttihoitoon ja käsittely jää kesken.

Ei saman sairaanhoitopiirin sisällä voi julkisessa sairaalassa piilottaa tekstejä. Se piilottaminen onnistuu ainoastaan eri yksiköiden välillä.

Eikö tosiaan ole mahdollista sairaanhoitopiirin sisällä? Olen ymmärtänyt että piirin sisällä olevien eri yksiköiden välillä kuitenkin voisi piilottaa tekstit?

Kopioitu omakannasta: " Potilaalle pitää kertoa, että hän voi kieltää potilastietojensa yhteiskäytön. Se tarkoittaa, että potilaalla on oikeus kieltää potilastietojen käyttäminen sairaanhoitopiirin eri toimintayksiköiden välillä. Voit Omakannassa rajata kiellon siten, että se koskee johonkin toimintayksikköön tai rekisteriin liittyviä tietoja."

Vierailija kirjoitti:

Edellä jo sanoinkin, että meitä on täällä (ilmeisesti) useampi. 

Ja kyllä, maadoittuminen on aina hyvästä.

Ja sekin on hyvästä että voi tosiaan luottaa että intiimit asiat pysyvät kahdenkeskisinä. Kaikilla ei edes ole mahdollisuutta traumaterapiaan kun se on niin kallista.

Vierailija kirjoitti:

Kopioitu omakannasta: " Potilaalle pitää kertoa, että hän voi kieltää potilastietojensa yhteiskäytön. Se tarkoittaa, että potilaalla on oikeus kieltää potilastietojen käyttäminen sairaanhoitopiirin eri toimintayksiköiden välillä. Voit Omakannassa rajata kiellon siten, että se koskee johonkin toimintayksikköön tai rekisteriin liittyviä tietoja."

Mutta ei voine kieltää saman sairaalan sisältä eli jos käy psykiatrian polillla niin lehdet voinee avata saman sairaalan gynen puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse kävin taannoin lääkärillä, joka oli lukenut psyk tietoni (tarkistin myöhemmin että ne oli kyseisellä polilla luettu). Luulen että se vaikutti lääkärin käytökseen siten että tämä kloppi oli hysteerisyyteen saakka yliystävällinen, totta puhuen aika seko ja rasittava. Kyllä kai käytös muuttuu teennäiseksi kun koko ajan pyörii mielessä että tuolla potilaalla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, se saattaa hajota koska vaan... Eli todella nuo asiat tunkevat aina väliin. Koskaan ei saa aloittaa alusta.

Ja höpönlöpö, samanlailla suhtautuvat kuin muihinkin, siis mullakin ahdistuneisuushäiriö ja saanut niin hyvää kuin huonoa kohtelua kuin ns. täysin terveetkin.

Ei kyse ole vain kohtelusta vaan siitä ettei halua raiskausta kymmenien ihmisten tietoon kun on kuvitellut jakavansa sen vain yhden henkilön kanssa.

Mistä sitten? Häpeästäkö? Mitä väliä sillä edes on jos joku kymmenen muuta tietää? Jos häpeät asiaa niin silloin et ole käsitellyt asiaa. Sitä paitsi asiasta tuskin todellakaan tietää muuta kuin leikkaava kirurgisi ja mahdollisesti anestesialääkäri ja ehkä hoitoosi osallistuva sairaanhoitaja/hoitajat.

Se rikkoo ihmistä, kun joutuu pakolla jakamaan traumaattisia asioita vieraiden ihmisten kanssa. Traumaattiset asiat kuten raiskaus, pitäisi jäädä potilaan ja terapeutin välille.

Et ole siis sinut millään lailla tapahtuneen asian kanssa. Asian käsittely on selvästi pahasti kesken. Edelleenkään kukaan ei ole pakottanut tässä asiassa sinua. Sinä itse olet antanut luvan käsitellä tietojasi. On aivan oma ongelmasi valitettavasti jos olet luullut, että nämä asiat olisi sellaisia ettei niitä käytäisi läpi. Julkinen terveydenhuolto on tässä toiminut täysin oikein. Koita nyt jo tulla sinuiksi sen kanssa. Ketään ei kiinnosta tämä valitettava ajan jaksosi elämässäsi niin että siitä juoruttaisiin tai että sinua kohdeltaisiin jotenkin huonommin kuin muita potilaita.  

Tässä ei edelleenkään ole kyse kohtelusta tä juoruilusta vaan siitä että jos potilas on jakanut raiskaustrauman psypuolella, hän ei ole tarkoittanut sitä esim kirurgin tietoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellä jo sanoinkin, että meitä on täällä (ilmeisesti) useampi. 

Ja kyllä, maadoittuminen on aina hyvästä.

Ja sekin on hyvästä että voi tosiaan luottaa että intiimit asiat pysyvät kahdenkeskisinä. Kaikilla ei edes ole mahdollisuutta traumaterapiaan kun se on niin kallista.

Tuolla logiikalla et apua tarvitsisi. Se joka salailee asioitaan eikä pysty nousemaan niiden yli vaan jatkaa vellomista menneillä asioilla ja vetoaa ties mihin satuiluun niin avutta olkoon. Koita jo iskostaa päähäsi että et ole "niin" kiinnostava tapaus että jotain lääkäriä joka sut tapaa tyyliin pari kertaa kiinnostaisi se että sut on raiskattu ja että se lääkäri jää vellomaan sussa ja sun jutuissa ikuisesti. Ei niitä tietoja siksi katsota, että niillä sitten revitellään kahvihuoneessa ja muualla1 että juu tommoinen potilas joka vaan antoi itsensä maattavaksi meillä tossa hoidossa jne. Se sun asia on edelleen intiimi ja sellaisena pysyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse kävin taannoin lääkärillä, joka oli lukenut psyk tietoni (tarkistin myöhemmin että ne oli kyseisellä polilla luettu). Luulen että se vaikutti lääkärin käytökseen siten että tämä kloppi oli hysteerisyyteen saakka yliystävällinen, totta puhuen aika seko ja rasittava. Kyllä kai käytös muuttuu teennäiseksi kun koko ajan pyörii mielessä että tuolla potilaalla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, se saattaa hajota koska vaan... Eli todella nuo asiat tunkevat aina väliin. Koskaan ei saa aloittaa alusta.

Ja höpönlöpö, samanlailla suhtautuvat kuin muihinkin, siis mullakin ahdistuneisuushäiriö ja saanut niin hyvää kuin huonoa kohtelua kuin ns. täysin terveetkin.

Ei kyse ole vain kohtelusta vaan siitä ettei halua raiskausta kymmenien ihmisten tietoon kun on kuvitellut jakavansa sen vain yhden henkilön kanssa.

Mistä sitten? Häpeästäkö? Mitä väliä sillä edes on jos joku kymmenen muuta tietää? Jos häpeät asiaa niin silloin et ole käsitellyt asiaa. Sitä paitsi asiasta tuskin todellakaan tietää muuta kuin leikkaava kirurgisi ja mahdollisesti anestesialääkäri ja ehkä hoitoosi osallistuva sairaanhoitaja/hoitajat.

Se rikkoo ihmistä, kun joutuu pakolla jakamaan traumaattisia asioita vieraiden ihmisten kanssa. Traumaattiset asiat kuten raiskaus, pitäisi jäädä potilaan ja terapeutin välille.

Et ole siis sinut millään lailla tapahtuneen asian kanssa. Asian käsittely on selvästi pahasti kesken. Edelleenkään kukaan ei ole pakottanut tässä asiassa sinua. Sinä itse olet antanut luvan käsitellä tietojasi. On aivan oma ongelmasi valitettavasti jos olet luullut, että nämä asiat olisi sellaisia ettei niitä käytäisi läpi. Julkinen terveydenhuolto on tässä toiminut täysin oikein. Koita nyt jo tulla sinuiksi sen kanssa. Ketään ei kiinnosta tämä valitettava ajan jaksosi elämässäsi niin että siitä juoruttaisiin tai että sinua kohdeltaisiin jotenkin huonommin kuin muita potilaita.  

Tässä ei edelleenkään ole kyse kohtelusta tä juoruilusta vaan siitä että jos potilas on jakanut raiskaustrauman psypuolella, hän ei ole tarkoittanut sitä esim kirurgin tietoon.

Jos ei ole noista kyse niin miksi sitten paasaat että sinua koskeva tieto joka vaikuttaa hoitoosi oleellisesti ei saa kulkea sinua hoitavalle lääketieteen ammattilaiselle? Valitettavasti potilaana jos haluat hyvää ja turvallista hoitoa niin sulla ei ole todellakaan varaa valikoida mitä jaat ja mitä et. Semmoinen hyvä systeemi meillä on ja hyvä että onkin. Vaikutat todella hankalalta potilaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse kävin taannoin lääkärillä, joka oli lukenut psyk tietoni (tarkistin myöhemmin että ne oli kyseisellä polilla luettu). Luulen että se vaikutti lääkärin käytökseen siten että tämä kloppi oli hysteerisyyteen saakka yliystävällinen, totta puhuen aika seko ja rasittava. Kyllä kai käytös muuttuu teennäiseksi kun koko ajan pyörii mielessä että tuolla potilaalla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, se saattaa hajota koska vaan... Eli todella nuo asiat tunkevat aina väliin. Koskaan ei saa aloittaa alusta.

Ja höpönlöpö, samanlailla suhtautuvat kuin muihinkin, siis mullakin ahdistuneisuushäiriö ja saanut niin hyvää kuin huonoa kohtelua kuin ns. täysin terveetkin.

Ei kyse ole vain kohtelusta vaan siitä ettei halua raiskausta kymmenien ihmisten tietoon kun on kuvitellut jakavansa sen vain yhden henkilön kanssa.

Mistä sitten? Häpeästäkö? Mitä väliä sillä edes on jos joku kymmenen muuta tietää? Jos häpeät asiaa niin silloin et ole käsitellyt asiaa. Sitä paitsi asiasta tuskin todellakaan tietää muuta kuin leikkaava kirurgisi ja mahdollisesti anestesialääkäri ja ehkä hoitoosi osallistuva sairaanhoitaja/hoitajat.

Se rikkoo ihmistä, kun joutuu pakolla jakamaan traumaattisia asioita vieraiden ihmisten kanssa. Traumaattiset asiat kuten raiskaus, pitäisi jäädä potilaan ja terapeutin välille.

Et ole siis sinut millään lailla tapahtuneen asian kanssa. Asian käsittely on selvästi pahasti kesken. Edelleenkään kukaan ei ole pakottanut tässä asiassa sinua. Sinä itse olet antanut luvan käsitellä tietojasi. On aivan oma ongelmasi valitettavasti jos olet luullut, että nämä asiat olisi sellaisia ettei niitä käytäisi läpi. Julkinen terveydenhuolto on tässä toiminut täysin oikein. Koita nyt jo tulla sinuiksi sen kanssa. Ketään ei kiinnosta tämä valitettava ajan jaksosi elämässäsi niin että siitä juoruttaisiin tai että sinua kohdeltaisiin jotenkin huonommin kuin muita potilaita.  

Tässä ei edelleenkään ole kyse kohtelusta tä juoruilusta vaan siitä että jos potilas on jakanut raiskaustrauman psypuolella, hän ei ole tarkoittanut sitä esim kirurgin tietoon.

Jos ei ole noista kyse niin miksi sitten paasaat että sinua koskeva tieto joka vaikuttaa hoitoosi oleellisesti ei saa kulkea sinua hoitavalle lääketieteen ammattilaiselle? Valitettavasti potilaana jos haluat hyvää ja turvallista hoitoa niin sulla ei ole todellakaan varaa valikoida mitä jaat ja mitä et. Semmoinen hyvä systeemi meillä on ja hyvä että onkin. Vaikutat todella hankalalta potilaalta.

Et voi tietää, vaikuttaako tieto raiskauksesta oleellisesti hoitoon. Et edes tiedä, mihin hoitoon kirjoittaja on menossa (ja ei, hän ei ole se aivokasvainpotilas, sillä se olen minä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin tästä asiasta nyt todella. Siis onko niin, että nimenomaan psykiatrian alueen tiedot ovat "erikossuojattuja" - siis sinne pitää erikseen ja tietoisesti mennä? Ne tiedot eivät vahingossa lävähdä silmille, jos katselee esim. kunnallisen terveydenhoidon tietoja yleisesti? Kiitos jos joku vaivautuu selvittämään.

On näin. Niihin päästäkseen pitää tehdä vahvistus, että on tietoisesti menossa niitä avaamaan.

Erikoissairaanhoidon puolella (somaattinen) käyttöoikeudet ovat sillä tavalla rajattuja, että psykiatrian erikoisalalehtiä ei edes pääse katselemaan/lukemaan ilman erillisiä oikeuksia. Järjestelmä kysyy tästä myös varmennuksen. Potilastietoja ei myöskään ole lupa tarkastella kuin siinä laajuudessa, missä potilaan sen hetkinen hoito edellyttää. Lokiseuranta on syystä. Eri asia on sitten se paperinen potilaskansio, joka joillekin käynneille tilataan. Kansion lukemisesta ei jälkeä jää ja siellä on asiat ajalta ennen sähköistä sairaskertomusta (muistaakseni v. 2005, varmaan riippuu sair.hoitopiiristä mikä järjestelmä käytössä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse kävin taannoin lääkärillä, joka oli lukenut psyk tietoni (tarkistin myöhemmin että ne oli kyseisellä polilla luettu). Luulen että se vaikutti lääkärin käytökseen siten että tämä kloppi oli hysteerisyyteen saakka yliystävällinen, totta puhuen aika seko ja rasittava. Kyllä kai käytös muuttuu teennäiseksi kun koko ajan pyörii mielessä että tuolla potilaalla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, se saattaa hajota koska vaan... Eli todella nuo asiat tunkevat aina väliin. Koskaan ei saa aloittaa alusta.

Ja höpönlöpö, samanlailla suhtautuvat kuin muihinkin, siis mullakin ahdistuneisuushäiriö ja saanut niin hyvää kuin huonoa kohtelua kuin ns. täysin terveetkin.

Ei kyse ole vain kohtelusta vaan siitä ettei halua raiskausta kymmenien ihmisten tietoon kun on kuvitellut jakavansa sen vain yhden henkilön kanssa.

Mistä sitten? Häpeästäkö? Mitä väliä sillä edes on jos joku kymmenen muuta tietää? Jos häpeät asiaa niin silloin et ole käsitellyt asiaa. Sitä paitsi asiasta tuskin todellakaan tietää muuta kuin leikkaava kirurgisi ja mahdollisesti anestesialääkäri ja ehkä hoitoosi osallistuva sairaanhoitaja/hoitajat.

Se rikkoo ihmistä, kun joutuu pakolla jakamaan traumaattisia asioita vieraiden ihmisten kanssa. Traumaattiset asiat kuten raiskaus, pitäisi jäädä potilaan ja terapeutin välille.

Et ole siis sinut millään lailla tapahtuneen asian kanssa. Asian käsittely on selvästi pahasti kesken. Edelleenkään kukaan ei ole pakottanut tässä asiassa sinua. Sinä itse olet antanut luvan käsitellä tietojasi. On aivan oma ongelmasi valitettavasti jos olet luullut, että nämä asiat olisi sellaisia ettei niitä käytäisi läpi. Julkinen terveydenhuolto on tässä toiminut täysin oikein. Koita nyt jo tulla sinuiksi sen kanssa. Ketään ei kiinnosta tämä valitettava ajan jaksosi elämässäsi niin että siitä juoruttaisiin tai että sinua kohdeltaisiin jotenkin huonommin kuin muita potilaita.  

Tässä ei edelleenkään ole kyse kohtelusta tä juoruilusta vaan siitä että jos potilas on jakanut raiskaustrauman psypuolella, hän ei ole tarkoittanut sitä esim kirurgin tietoon.

Jos ei ole noista kyse niin miksi sitten paasaat että sinua koskeva tieto joka vaikuttaa hoitoosi oleellisesti ei saa kulkea sinua hoitavalle lääketieteen ammattilaiselle? Valitettavasti potilaana jos haluat hyvää ja turvallista hoitoa niin sulla ei ole todellakaan varaa valikoida mitä jaat ja mitä et. Semmoinen hyvä systeemi meillä on ja hyvä että onkin. Vaikutat todella hankalalta potilaalta.

Miten nämä hoitsut onnistuvatkin antamaan itsestään niin miellyttävän kuvan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriset sairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin. Anestesian sekä erityisesti leikkauksen jälkeen tarvittavien voimakkaiden kipulääkkeiden valinnan ja annostuksen vuoksi lääkärin on tiedettävä, onko potilaalla tavallista suurempi riski saada niistä voimakkaita sivuvaikutuksia. Jos on, lääkäri pyrkii valitsemaan jonkun toisen lääkkeen tai jos se ei ole mahdollista, pienemmän annostuksen. 

Joku kysyi, mitä merkitystä jollain vanhalla psykoosilla on. Sillä on just se merkitys, että kerran psykoosiin sairastuneella on suurempi riski joutua uudelleen psykoosiin, jos leikkauksen yhteydessä tai sen jälkeen annettu lääke on sellainen, joka lisää psykoosin mahdollisuutta.

Psykiatriset ongelmat eivät ole sairauksia siinä missä muutkin vaan diagnoosit ovat sopimuksenvaraisia. Psykoosidiagnoosi voi olla myös väärä. Potilaalta voidaan joka tapauksessa kysyä lupa psyykelehtien avaamiseen ja selittää miksi tieto tarvitaan. Aina tieto ei ole kuitenkaan oikea. Lääkäri on saattanut tulkita psykoottiseksi asian joka ei sovi hänen maailmankuvaansa.

Pakko tähän väliin todeta, että juuri tämänkaltainen puhe stigmatisoi mielenterveydellisiä sairauksia - että eivät ne ole sairauksia siinä missä muutkin, diagnoosi voi olla väärä tms. Voihan mikä tahansa diagnoosi olla väärä ja mielenterveyden ongelmat ovat sairauksia siinä muutkin - niistä voi toipua, oireet voivat lievittyä, se ei ole mikään leima loppuelämäksi. Tällaisten puheiden takia ihmiset, jotka voisivat saada apua elääkseen parempaa ja tasapainoisempaa elämää eivät välttämättä uskalla hakea sitä apua, leimaamisen pelossa. MT-kuntoutujat ovat aivan tavallisia ihmisiä siinä missä muutkin! 

Mitä tarkoitat sillä, että diagnoosit ovat sopimuksenvaraisia? Kun ammattilainen tekee vuosien koulutuksen pohjalta diagnoosin (joka toki voi olla vääräkin, silloin asia tulisi nostaa esiin ja arvioida toisella ammattilaisella uudestaan), niin kyllä sillä psykologian/psykiatrian ammattilaisella on ihan syynsä antaa se diagnoosi = jotta olisi mahdollista tehdä jonkunlainen interventio, joka auttaisi asiakasta oireidensa hallitsemisessa/lievittämisessä ja parantaisi elämänlaatua. 

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.

Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.

Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.

Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää. 

Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.

T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan

Mutta potilas voi kertoa lääkityksen itsekin ja eihänse että on psykiatrinen sairaus tarkoita että edes käyttäisi lääkitystä. Toisekseen eivät kaikki psypotilaat tarvitse erityistä tukea leikkauksen jälkeen vaan haluavat tulla kohdatuksi normaaleina ihmisinä. Eivät kaikki psypotilaat myöskään stressaa ku helpommin. Mikä muuten on psykologin kanta siihen että jos potilaalla on väärä dg ja hänet nähdään se läpi?

Eivät tietenkään kaikki mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat tarvitse lisätukea leikkauksen yhteydessä - mutta jotkutvoivat tarvita. En mielestäni lähtenyt yleistämään, kerroin vain syitä, joiden vuoksi lääkärin voi olla hyvä tietää riskialttiiden interventioiden yhteydessä mahdollisista mielenterveyden ongelmista. Ja tietenkin ihminen kuuluu kohdata ihmisenä, ei mielenterveydellinen diagnoosi tee kestäkään yhtään sen erilaisempaa ihmistä, kuin vaikkapa diabetes-diagnoosin saaneet. Kumminkin lääkärin mahdollisesti pitää ottaa joitain asioita huomioon huomattavan intervention yhteydessä eritavalla, jos jonkunlainen diagnoosi on (oli sitten vatsahaava, skitsofrenia, kliininen masennus tai diabetes.)

Mitä tulee viimeiseen kysymykseesi, Jokainen ihminen on yksilö, monen asian summa, eikä diagnoosin tulisi leimata ketään niin, että hän on vain ja ainoastaan tuo diagnoosi (eikä ammattitaitoiset psykologian/psykiatrian ammattilaiset ketään niin näekään.). Mielenterveydellinen diagnoosi annetaan, jotta voidaan tehdä interventio ja auttaa asiakasta hänen oireidensa parantamiseksi/lievittämiseksi - ei jotta asiakas voitaisiin leimata.

Ihanan naiivi suhtautuminen. Minut terapeutti näki väärän dgn läpi, hoiti b-lausuntoa, ei minua, lopulta kiusasi ja traumat ovat niin pahat tästä ns hoidosta että itsemurhaa mietin.

Puhuinkin siitä, miten ammattitaitoiset ammattilaiset toimivat. Sinun kohdallasi ei näköjään näin ole ollut, jos psykoterapeutti on sinua KIUSANNUT. Tällaisissa tapauksissa ehdottomasti virkavirhe-ilmoitusta Valviraan; psykoterapeutin asiakkaalla on potilasturva. Jos tästä epäammattimaisesta terapeutista tehtäisiin asianmukainen ilmoitus, ja Valviran lautakunta ottaisi asian käsittelyyn, voisi olla, että joku toinen apua hakeva ei joutuisi käymään läpi samaa kuin sinä. Kuten ei tule leimata ketään pelkän diagnoosin takia, ei tulisi myöskään leimata kaikkia psykologian/psykiatrian alan ammattilaisia huonon asiakas-terapeuttisuhteen takia. Olen pahoillani, että sinulla on ollut näin rankkaa - toivon, että saat asianmukaista apua itsetuhoisiin ajatuksiisi, ja että elämänlaatusi lähtisi näin paranemaan. Se on kuitenkin pääpointti koko psykoterapiassa. 

Luuletko ihan tosissaan että ihminen, jolla on psy diagnoosi saa oikeutta vaikka terapeutti olisi toiminut väärin? Kumman sanat otetaan tosissaan , korkeasti koulutetun terapeutin vai köyhän mt-potilaan? Terapeutti on tehnyt sellaiset potilasasiakirjat että ei näissä asioissa minun sana paina mitään. Ja mistä ihmeestä saisin apua itsemurhasuunnitelmiin? Ei minulla enää ole rahaa terapiaan. Terapia todella teki selväksi sen ettei minulla enää ole ihmisarvoists elämää jäljellä.

Kyllä potilas voi saada oikeutta ja usein saakin. Psykoterapeutti on suojattu terveydenhuollon ammattinimike juurikin mm. potilasturvan takia. Valvira on asettanut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattioikeuksien valvontalautakunnan, johon voidaan ilmoittaa psykoterapeuttien väärinkäytökset ja virheet - kun tällainen ilmoitus tulee, kyseisen ammattilaisen ammattioikeuksia tarkastellaan tai rajoitetaan -> Juuri tämän vuoksi lainsäädäntö on tärkeä osa psykoterapeuttista työtä.

Valitettavasti julkisen keskustelun ja ennakkoluulojen vuoksi monet uskovat, että ovat leimattuja loppuelämäkseen diagnoosin ja hoidollisen intervention takia, vaikka näin ei todellakaan ole. Suosittelisin sinulle ehdottomasti nyt heti alkuun terveyskeskuksesta hakemaan lähetettä kunnollisen psykiatrin luo tekemään sekä uudelleenarviointia (mielestäsi väärän diagnoosin takia, joka voi olla hyvinkin mahdollista) ja ennenkaikkea tukea/apua hoidollisiin toimenpiteisiin suisidaalisista ajatuksistasi - ihan omaksi parhaaksesi. Sinä ansaitset apua sekä oikeutta! Muista se. :) 

Valitettavasti Suomessa ei ole puoskarilakia, joten kun aloittaa minkäänlaisen terapeuttisen suhteen, kannattaa ehdottomasti tarkistaa, että kyseessä on korkeasti koulutettu ja ammatillinen PSYKOterapeutti/psykoanalyytikko - juurikin heidän suhteen on olemassa potilasturva. Koska on monenlaista "terapeuttia", joilla ei ole tarvittavaa koulutusta kunnon intervention tekoon ja tämä voi johtaa erittäin vakaviin laiminlyönteihin.

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esimerkiksi leikkauspotilaalla on psyykenlääkitys ja leikkaukseen nukutus tulossa, niin anestesiologin täytynee ne psyk lehdet avata, jotta näkee mihin ko. lääkitys on eli millä riskillä sen voi jättää tauolle.

Samoin, jos leikkauksen jälkeen potilaan pitää kyetä sitoutumaan kuntoutukseen, on potilaan etu, että vilkaistaan ne psy-lehdet, että tarvitseeko kyseinen potilas jotain erityistä tukea vai käykö normaali lappu käteen ja lue tosta ohjeistus.

Kyllä se ihminen on kokemus. Hyvä lääkäri katsoo kokonaisuutta eikä pilko erikseen polvea, korvaa, sydäntä, peräreikää ja päätä.

Nimenomaan - ihminen on biopsykososiaalinen olento. Tottakai täytyy leikkauksen yhteydessä tietää mahdollisista lääkityksistä; leikkaus voi olla myös stressaava kokemus, joten jos sen kanssa tarvitsee mahdollista lisätukea, sekin on hyvä tietää. 

Joku kommentoi, että jos on mielenterveydellisiä ongelmia, ei fyysisiä ongelmia oteta vakavasti - tämä ei todellakaan ainakaan ammattitaitoisten ammattilaisten kohdalla pidä ainakaan nykyään paikkaansa.

T. Psykologian opiskelija, joka tulee erikoistumaan psykoterapiaan

Miten tämä on tutkittu? Todella moni kertoo sitä, että jos on jokin PSY-merkintä ennestään, kohtaa ongelmia somaattisten asioiden hoidon suhteen. Vähän sama kuin lihavan kohdalla kaikki sairaudet johtuvat lihavuudesta, vaikka oikeasti ei johdu.

Opiskelijana sinun olisi hyvä pyrkiä selvittämään moniko saa esimerkiksi masennusdiagnoosin ja siihen lääkityksen ilman somaattisten (sis. endokriiniset) tekijöiden poissulkemista. Eli käytännössä lääkehoito aloitetaan ilman ainoatakaan laboratoriomittausta.

- Eri

Olen kyllä selvillä tästäkin puolesta - kuten sanoin, ihminen on biopsykososiaalinen olento, joten joku fyysinen vaiva voi hyvinkin näkyä ns. psyykkisinä oireina. Meille opetetaan tästä asiasta paljonkin. Tämä tulee ottaa huomioon kyllä.

Kuitenkin sekin tulee ottaa huomioon, että monet seikat, kuten esimerkiksi merkittävä ylipaino voi vaikuttaa sairauksien prognoosiin - joten sen vuoksi se saatetaan ottaa esille muiden sairauksien seurannan yhteydessä.  Lääkäritkin ovat myös ihmisiä, jotka tekevät myös virheitä ja voivat olla epäpäteviä ja epäammattimaisia - mutta juurikin esim. riskialttiiden interventioiden, kuten leikkausten yhteydessä lääkärin on tiedettävä potilaan yleisterveydestä kaikki mahdollinen, jotta kaikkeen voidaan varautua. Kuitenkaan en ole erikoistumassa lääketieteeseen, joten en osaa tarkemmin näistä asioista sanoa. 

Mielestäni psyykelääkkeiden aloittamista tulisi aina arvioida hyvin tarkasti (ellei kyse ole psykoosisairaudesta, kuten skitsofrenia tai vaikkapa kaksisuuntainen mielialahäiriö - jolloin lääkehoito on melkein pakollista oireiden lievittämiseksi ja toimintakyvyn palauttamiseksi), en ole medikalisaation kannattaja. Mielestäni miedommat työkalut ensiksi käyttöön ja tarpeeksi aikaa jokaista asiakasta kohden, jotta jokainen saisi parasta mahdollista hoitoa - tärkeimpänä tavoitteena mahdollisimman oireeton elämä ja mahdollisimman hyvä toimintakyky. Aina tämä ei näin kuitenkaan valitettavasti mene ja jopa vain ajanpuutteen vuoksi lääkkeitä annetaan liian herkästi vaikka esimerkiksi psykoterapialla on tutkimusten mukaan niin suuri vaikutus, että on jopa epäeettistä olla käyttämättä sitä. Jos kuitenkin lääkehoitoon päädytään, niin se ei koskaan saisi olla AINOA hoitomuoto. Tässä on alallani kieltämättä petraamista vielä, mutta kyllä näitä asioita tutkitaan ja otetaan huomioon. Mutta tämä lähtee nyt melko ohiksen puolelle.

Minulla on verenpurkauma alapäässä joka pitää puhkaista. Miten ihmeessä psyykkinen ongelmani olisi vaikuttanut niin että alapäässä on kipeä silminnähtävä verenpurksuma?

No ei varmaan mitenkään; toki stressi voi vaikuttaa verenkiertoon. En sanonut, että jokaisella fyysisellä ongelmalla olisi psyykkinen tausta tai toisinpäin. En nyt ihan ymmärrä pointtiasi - mistä kohtaa viestiäni sait sellaisen kuvan, että näin väittäisin?

Mistä päättelet että minulla sen kummemmin olisi stressiä? Ei stressi ole sama kuin mt- ongelma. Ja kun minulla on sellainen somaattinen ongelma johon mt- asiat ei vaikuta mitenkään niin miksi ihmeessä niitä psylehtiä pitäisi edes lukea???

En päättele, että sinulla on stressiä; sanoin että toki stressi voi vaikuttaa verenkiertoon. Usein MT-ongelma aiheuttaa stressiä tai stressi voi olla laukaisevana tekijänä. Stressi vaikuttaa verenkiertoon sekä sydämen toimintaan, monen sairauden laukeamiseen ja prognoosiin. Lapsuus- ja nuoruusajan stressin on todettu vaikuttavan hyvinkin paljon mitä monimuotoisempiin ongelmiinaikuisuudessa. JOS sinulla on stressiä niin se olisi voinut vaikuttaa verenpurkaumaan, ja voisi liittyä MT-ongelmaan. Mutta kuten ehkä huomasit, ensimmäinen lauseeni oli:" Ei varmaan mitenkään." 

Ymmärrän, että jos sinulla on huonoja kokemuksia, on asenteesi ehkä sen takia hieman hyökkäävähkö; mutta en mitenkään leimaa sinua tai tee johtopäätöksiä sinusta muutaman AV-viestin perusteella.