Miehen teinitytär sai vauvan eikä haluakaan olla äiti, tahtoo että otamme lapsen meille! Raivostuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies eli lapsen isoisä on alunperin väläytellyt aborttia, niin miksi hän yhtäkkiä haluaisi ottaa tyttärensä vauvan kotiinsa?

Olen kuullut, että aika monikin aborttia väläytellyt ihminen on muuttanut mieltään, kun lapsi on ollut maailmassa.

Mutta joka tapauksessa on mielestäni ihmeellistä, kuinka 18-vuotiaan nuoren äidin oletetaan selviytyvän ypöyksin lapsen kasvattamisesta, kun taas vakavarainen ja lapsensa jo kasvattanut keski-ikäinen on lähtökohtaisesti niin kädetön, ettei voi edes järjestää vapaata töistä vauvanhoitoon.

Mitä vikaa ensikodissa on? Kai tarkoitus on vahvistaa tytön äitiyttä eikä viedä hänen lastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä antaisi lastenlapsiani vieraalle adoptioon, jos se minusta olisi kiinni. Ja jos puoliso pistäisi hanttiin niin puoliso saisi lähteä. Onneksi on ydinperhe, niin ei kukaan vaadi minua valitsemaan itsensä ja lasteni/lastenlasteni väliltä.

Menisit tuhoamaan sitten lapsesi vanhemmuuden ja suhteen lapseensa.

Täh? Jos lapsi oltaisiin joka tapauksessa antamassa pois? Miten sitä vanhemmuutta ylläpidetään, kun lapsi on annettu adoptioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies eli lapsen isoisä on alunperin väläytellyt aborttia, niin miksi hän yhtäkkiä haluaisi ottaa tyttärensä vauvan kotiinsa?

Olen kuullut, että aika monikin aborttia väläytellyt ihminen on muuttanut mieltään, kun lapsi on ollut maailmassa.

Mutta joka tapauksessa on mielestäni ihmeellistä, kuinka 18-vuotiaan nuoren äidin oletetaan selviytyvän ypöyksin lapsen kasvattamisesta, kun taas vakavarainen ja lapsensa jo kasvattanut keski-ikäinen on lähtökohtaisesti niin kädetön, ettei voi edes järjestää vapaata töistä vauvanhoitoon.

Pointtihan onkin, että miksi KSI ihmeessä järjestäisi yhtään mitään täysin vieraan ihmiseistä sen kakaran hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä antaisi lastenlapsiani vieraalle adoptioon, jos se minusta olisi kiinni. Ja jos puoliso pistäisi hanttiin niin puoliso saisi lähteä. Onneksi on ydinperhe, niin ei kukaan vaadi minua valitsemaan itsensä ja lasteni/lastenlasteni väliltä.

Tämä! Kyllä ne omat lapset mrnee AP uuden puolison edelle, no matter what. Siihen on sivulla tyytyminen, jos lapsen pappa päättää auttaa tytärtään, niinkuin jokainen täysjärkinen vanhempi tekisi!

Mutta kun se auttaminen voi olla muutakin kuin ruveta tyttären pentua itse hoitamaan. Miksi tämä vauvan äiti nyt ei vaan voi ihan itse sitä kakaransa hoitaa? Sehän tässä on sen halunnut tähän maailmaan saattaa?

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Miehesi ei tahdo huolehtia oman tyttärensä lapsista mutta tahtoo huolehtia sinun kanssa tehtävistä lapsista?

Aika harva tahtoo lastenlasten 24/7 kasvattajaksi. Hyvin harva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä antaisi lastenlapsiani vieraalle adoptioon, jos se minusta olisi kiinni. Ja jos puoliso pistäisi hanttiin niin puoliso saisi lähteä. Onneksi on ydinperhe, niin ei kukaan vaadi minua valitsemaan itsensä ja lasteni/lastenlasteni väliltä.

Tämä! Kyllä ne omat lapset mrnee AP uuden puolison edelle, no matter what. Siihen on sivulla tyytyminen, jos lapsen pappa päättää auttaa tytärtään, niinkuin jokainen täysjärkinen vanhempi tekisi!

Voi teitä. Miten te edelleen rinnastatte suhteen omaan lapseen ja suhteen omaan puolisoon. Ovat ihan eri asia. Tuskinpa kenelläkään on romantillista ja kiihkeää kumppanisuhdetta lapseensa.

Mutta asiaan: Aika harva ylipäätään ajattelee, että isovanhempi olisi määräänsä enempää lapsenlapsista vastuussa. Johan se tälläkin palstalla on useasti keskusteltu, ettei isovanhemmat voi jatkuvasti hoitaa - saati sitten 24/7. Lisäksi onko se tyttären auttamista, että otetaan vastuu lapsesta pois. Joku ensikoti osaa tukea vanhemmuuden alkuun. Lisäksi onko se vauvankaan etu, että omasta äidistä erotetaan. Ja vielä, liekö isoisästä 24/7 yh:ksi tyttären lapselle.

Itselleni tälläiseksi ottovanhemmaksi/isovanhemmaksi ryhtyminen ei olisi edes vaihtoehto. Tottakai antaisin kaiken tukeni ja neuvoja lapsenkasvatukseen, mutta äidiksi en lapsenlapsilleni ryhtyisi, mikäli vanhemmat eivät esimerkiksi molemmat kuolisi. Loppukädessä on kuitenkin väärin myös lapsille sijoittaa heidät jonnekkin jossa hampaat irvessä hoidetaan lasten pakolliset menot.

Työkaverini puolisoineen ryhtyi omille lapsenlapsilleen pakon edessä tälläiseksi perheeksi, ja pakko sanoa ettei kyllä kateeksi valitettavasti käy. Lasten äiti leikkii kotileikkejä silloin kuin itse haluaa, n. 1 kerran kuukaudessa Ja lupailee lapsille kuun taivaalta muttei ikinä pidä kiinni. Taloudellisesti isovanhemmat ovat ottaneet aivan kaiken vastuun lapsista, saamatta siitä kiitosta tai edes apua tarpeen vaatiessa. Lasten äiti viilettää menemään uusien poikaystävien perässä, pyytäen milloin rahaa puhelinlaskuun ja milloin haluaa uuden bemarin. Ystäväni on maailman herttaisin ja kiltein ihminen, aina valitettavasti valmiina pelastamaan tyttärensä, niin ulosottomerkinnöiltä kuin siltä että ruokaa löytyy jääkaapista. Niin mielettömän surullista katsoa vierestä, varsinkin kun isovanhempien terveys myös alkaa jo reistailla ja eläke kutsua..

Miksette voisi auttaa tyttöä vauvan kanssa, saisi vaikka asua vuoden kotona ja silti hankkia omaa vauvan (jos luoja sen suo). Olisi erilainen perhe mutta mitä siitä. Työelämän joutuu joka tapauksessa laittamaan vauvavuodeksi tauolle ja harrastukset jopa vuosiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä antaisi lastenlapsiani vieraalle adoptioon, jos se minusta olisi kiinni. Ja jos puoliso pistäisi hanttiin niin puoliso saisi lähteä. Onneksi on ydinperhe, niin ei kukaan vaadi minua valitsemaan itsensä ja lasteni/lastenlasteni väliltä.

Tämä! Kyllä ne omat lapset mrnee AP uuden puolison edelle, no matter what. Siihen on sivulla tyytyminen, jos lapsen pappa päättää auttaa tytärtään, niinkuin jokainen täysjärkinen vanhempi tekisi!

Voi teitä. Miten te edelleen rinnastatte suhteen omaan lapseen ja suhteen omaan puolisoon. Ovat ihan eri asia. Tuskinpa kenelläkään on romantillista ja kiihkeää kumppanisuhdetta lapseensa.

Mutta asiaan: Aika harva ylipäätään ajattelee, että isovanhempi olisi määräänsä enempää lapsenlapsista vastuussa. Johan se tälläkin palstalla on useasti keskusteltu, ettei isovanhemmat voi jatkuvasti hoitaa - saati sitten 24/7. Lisäksi onko se tyttären auttamista, että otetaan vastuu lapsesta pois. Joku ensikoti osaa tukea vanhemmuuden alkuun. Lisäksi onko se vauvankaan etu, että omasta äidistä erotetaan. Ja vielä, liekö isoisästä 24/7 yh:ksi tyttären lapselle.

Ei kai kukaan ole sitä vauvaa äidiltä viemässä. Kyse oli lähinnä tilanteesta, jossa äiti on joka tapauksessa päättänyt antaa lapsen pois. Osa kommentoijista on kehottanut antamaan lapsen vieraalle adoptioon, jolloin isovanhemmat ei ehkä näe lastenlastaan enää koskaan. En minä ainakaan sellaiseen suostuisi jos olisi vaihtoehtoja. Kyse ei ole edes äidin auttamisesta, vaan siitä vauvasta. Siitä, että omista perheenjäsenistä pidetään huolta eikä lahjoitella niitä maailmalle kiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä antaisi lastenlapsiani vieraalle adoptioon, jos se minusta olisi kiinni. Ja jos puoliso pistäisi hanttiin niin puoliso saisi lähteä. Onneksi on ydinperhe, niin ei kukaan vaadi minua valitsemaan itsensä ja lasteni/lastenlasteni väliltä.

Tämä! Kyllä ne omat lapset mrnee AP uuden puolison edelle, no matter what. Siihen on sivulla tyytyminen, jos lapsen pappa päättää auttaa tytärtään, niinkuin jokainen täysjärkinen vanhempi tekisi!

Voi teitä. Miten te edelleen rinnastatte suhteen omaan lapseen ja suhteen omaan puolisoon. Ovat ihan eri asia. Tuskinpa kenelläkään on romantillista ja kiihkeää kumppanisuhdetta lapseensa.

Mutta asiaan: Aika harva ylipäätään ajattelee, että isovanhempi olisi määräänsä enempää lapsenlapsista vastuussa. Johan se tälläkin palstalla on useasti keskusteltu, ettei isovanhemmat voi jatkuvasti hoitaa - saati sitten 24/7. Lisäksi onko se tyttären auttamista, että otetaan vastuu lapsesta pois. Joku ensikoti osaa tukea vanhemmuuden alkuun. Lisäksi onko se vauvankaan etu, että omasta äidistä erotetaan. Ja vielä, liekö isoisästä 24/7 yh:ksi tyttären lapselle.

Ei kai kukaan ole sitä vauvaa äidiltä viemässä. Kyse oli lähinnä tilanteesta, jossa äiti on joka tapauksessa päättänyt antaa lapsen pois. Osa kommentoijista on kehottanut antamaan lapsen vieraalle adoptioon, jolloin isovanhemmat ei ehkä näe lastenlastaan enää koskaan. En minä ainakaan sellaiseen suostuisi jos olisi vaihtoehtoja. Kyse ei ole edes äidin auttamisesta, vaan siitä vauvasta. Siitä, että omista perheenjäsenistä pidetään huolta eikä lahjoitella niitä maailmalle kiertoon.

Niin ja olen siis eri kuin tuo jolle vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Miehesi ei tahdo huolehtia oman tyttärensä lapsista mutta tahtoo huolehtia sinun kanssa tehtävistä lapsista?

Aika harva tahtoo lastenlasten 24/7 kasvattajaksi. Hyvin harva.

Hyvin moni tahtoo. Tässä maassa on paljon isovanhempia lastenlasten sijaisvanhempina. Tunnen tosi monta sellaistakin paria, joista vain toinen on biologinen isovanhempi. Joillakin on itsellään saman ikäisiä lapsia.

t: sukulaissijari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.

No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei.  Sen hän saa päättää aivan vapaasti.

En suosittele mitään huoltajuuksia.  Nähty lähipiirissä miten käy.  Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella.   Lopputulema on, että kukaan ei voita.  Lapsi suurin häviäjä.  

Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi.  Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt.  Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat.  Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.

Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja.  Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan.  Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena  ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan.  Hän oli rohkea selviytyjä.  Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu.  Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.  

Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.

Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi?  Asumaan vanhempiensa luona, niinkö?  Vai minne?  Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?

Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin.  Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa.  Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan  apuun.  Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?  

Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä.  Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.  

Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?

Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.

Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.

Joo onhan se hienoa.  Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen.  Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä.  Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne.  Töihin on lähdettävä joka aamu.   

Kuka tässä mitään on glorifioinut?  Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.  

Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä.  Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa.  Mutta koska vauva,  hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.  

Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.  

Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.

Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.

Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.

Ap

Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?

Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.

Ap

Mies on niin lapsirakas että haluaa viettää 40 vuotta elämästään alaikäisten lasten kanssa, mutta lapsenlapsiin tämä rakkaus ei enää ylläkään? Vai onko mieheltä kysytty, mitä hän haluaa?

Yltää se rakkaus lapsenlapseenkin, mutta ei ole isovanhemman ja uuden vaimon tehtävä olla vanhempia lapsenlapselle.

Ap

Ei ole isovanhemman ja uuden vaimon tehtävä, mutta lähimmäisyys velvoittaa. Mistä tiedät ap. Saatko omia lapsia. Älä unohda, että lapsi kasvaa ihmiseksi. Voi tulla aika, jolloin sinä tarvitset häntä. Ei elämä ole pelkkiä matkoja ja juhlaa. Lapsi on elämä. Ei tarvitse luulla, että tyttö pitkää aikaa antaa lapsen hoitamista teille. Parin vuoden kuluttua hän haluaa itse hoitaa lapsensa.

Miten vauvan hoitaminen onnistuu kahdelta työssäkäyvältä, jotka eivät ole lapsen vanhempia? Irtisanooko mies työnsä, että voi hoitaa vauvaa? Vanhempain- tai hoitovapaata hän ei voi saada eikä muitakaan etuja kuten palkallista vapaata lapsen sairastaessa.

Palkatonta vapaata voi ainakin saada. Jos nuoret perheet pärjäävät jonkin aikaa yhdellä palkalla, miksei pärjäisi vanhempikin perhe?

Palkatonta vapaata, että saa hoitaa jonkun toisen lasta? Ja kotihoidontuki sitten kuitenkin menee lapsen äidille, joka vaan makailee kotona tekemättä mitään? Voihan sitä tietty muuttaa pienempään ja edullisempaan asuntoon vähän rauhattomammalle alueelle, ja vaikkapa syödä vähemmän, että saadaan teinixin mukula hoidettua...

Kun lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan isovanhemmalle, tulee palkkio ja kulukorvaus. Useissa kunnissa myös lapsilisä. Sitten aikanaan päiväkotihoidon maksaa kunta. Ei bioäiti mitään kotihoidontukea silloin saa.

Mua kiinnostaa että onko miehesi suvussa periytyvää tää nuorena lapseutuminen? Vaaran merkki itselleni ollut aina.

Minä sain lapsen kun olin juuri täyttänyt 18. Muistan sen ahdistuksen ja itkun ensimmäisenä yönä kotona lapsen kanssa, kun mietin mitä tuli tehtyä. Jonkinlainen masennus taisi olla. Ensimmäiset kuukaudet oli todella rankkoja, koska en kokenut sitä suurta rakkautta lasta kohtaan. Ja ehkä myös se vapauden menetys ahdisti. Tarvitsin paljon apua ja sitä sainkin. Lapsen kummatkin isovanhemmat, minun siskoni ja ystäväni olivat meidän elämässä hyvin tiiviisti. Asuin siis lapsen kanssa kahdestaan, mutta se että melkein joka päivä minulla oli sitä juttuseuraa ja apukäsiä oli todella tärkeää. Lasta hoidettiin rakkaudella monen ihmisen toimesta ja nyt tyttö on onnellinen ja reipas 9-vuotias. Rakkaus lapseen kasvoi sitä mukaa kun itsekin kasvoin ja en kadu hetkeäkään. Alku vain oli vaikea. Kaikki nuo mainitsemani ihmiset ovat vieläkin tiiviisti lapsen elämässä mukana. Olen ikuisesti kiitollinen heille siitä että jaksoivat olla tukena. Sitä apn miehen tytärkin tarvitsee, paljon tukea ja apua nyt aluksi, ei syyllistämistä, vain paljon läsnäoloa.

Täysi-ikäinen hankkii lapsen ja yrittää sitten dumpata sen oman vanhempansa hoidettavaksi... Mikä nykynuoria vaivaa? Vai painostivatko tytön vanhemmat aborttiin niin vahvasti, että tyttö vastareaktiona päätti tehdä lapsen, vaikka mikä olisi? Tuon ikäisenä olisin saattanut itsekin vastaavassa tilanteessa olla niin hullu, nimittäin.

Ap voi joka tapauksessa pestä kätensä koko kuviosta. Sano suoraan miehellesi, että hänen tyttärelleen ja lapsenlapselleen on löydyttyvä oma koti asap. Sano sekä miehelle että tytölle, että sinä et vauvaa ala hoitaa ja pysy sitten myös sanojesi takana, koska jos annat pikkusormen, niin... tiedät varmaan. Jos tyttö laiminlyö vauvaansa nähtesi, puutu asiaan tekemällä lasu, älä ottamalla vauvasta vastuuta.

Tyttö on ilmeisesti kuvitellut, että vauva on kuin nukke, jonka voi tuupata kaappiin, kun ei jaksa enää leikkiä sillä. Sinun ja miehesi tehtävä on tehdä selväksi, ettei asia ole niin, vaan vauva on elävä olento ja tytön vastuulla, ei teidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.

No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei.  Sen hän saa päättää aivan vapaasti.

En suosittele mitään huoltajuuksia.  Nähty lähipiirissä miten käy.  Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella.   Lopputulema on, että kukaan ei voita.  Lapsi suurin häviäjä.  

Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi.  Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt.  Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat.  Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.

Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja.  Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan.  Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena  ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan.  Hän oli rohkea selviytyjä.  Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu.  Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.  

Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.

Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi?  Asumaan vanhempiensa luona, niinkö?  Vai minne?  Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?

Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin.  Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa.  Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan  apuun.  Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?  

Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä.  Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.  

Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?

Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.

Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.

Joo onhan se hienoa.  Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen.  Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä.  Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne.  Töihin on lähdettävä joka aamu.   

Kuka tässä mitään on glorifioinut?  Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.  

Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä.  Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa.  Mutta koska vauva,  hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.  

Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.  

Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.

Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.

Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.

Ap

Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?

Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.

Ap

Mies on niin lapsirakas että haluaa viettää 40 vuotta elämästään alaikäisten lasten kanssa, mutta lapsenlapsiin tämä rakkaus ei enää ylläkään? Vai onko mieheltä kysytty, mitä hän haluaa?

Yltää se rakkaus lapsenlapseenkin, mutta ei ole isovanhemman ja uuden vaimon tehtävä olla vanhempia lapsenlapselle.

Ap

Minä tuossa iässä ja elämäntilanteessa panostaisin kyllä ennemmin hyvään ja läheiseen isovanhemmuuteen kuin uuteen vauvaan.

Kysytäänkös minulta sitten ollenkaan, mitä mieltä olen siitä että haudataan ne omat lapsihaaveet ja keskitytäänkin vain tiiviiseen isovanhemmuuteen? Näin niinkuin ajatusleikkinä. Olemme naimisissa ja yhteisestä lapsesta on puhuttu pitkään. Nyt yhtäkkiä pitäisikin pistää kaikki omaan elämään liittyvät suunnitelmat uusiksi, vielä epämieleisellä tavalla.

Ap

Jos ei kysytä, mitä mieltä sellaisen miehen kanssa on olla? Pistä mies pikavauhtia vaihtoon ja etsi uusi, jolla ei ole valmiiksi lapsia. En minä ainakaan tuollaiseen kuvioon jäisi, jos mielipiteelläni ei olisi mitään väliä.

Myykää se tori.fissä.

Vierailija kirjoitti:

Miksette voisi auttaa tyttöä vauvan kanssa, saisi vaikka asua vuoden kotona ja silti hankkia omaa vauvan (jos luoja sen suo). Olisi erilainen perhe mutta mitä siitä. Työelämän joutuu joka tapauksessa laittamaan vauvavuodeksi tauolle ja harrastukset jopa vuosiksi.

On aivan eri asia jäädä hetkeksi pois töistä oman lapsen vuoksi. En tahdo sitoutua jonkun toisen lapseen.

Lisäksi näen väsyttävänä skenaariona sen, että itse olen raskaana/pienen vauvan kanssa harjoittelemassa arkea ja siinä pitäisi vielä hoitaa toisenkin pieni lapsi ja tukea ja auttaa. Ei kuulosta reilulta.

Ja vaikka en olisikaan raskaana, niin haluan kotirauhan ja vapauden tehdä mitä tahdon ja milloin tahdon, ilman että pitää joka asiassa miettiä jonkun toisen lasta ja jättää omat tarpeet ja menot. Vaikka kyseessä ei ole edes oma lapsi! Aivan absurdi ajatuskin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat pilata elämäsri ja hoitaa toisen lasta 20 vuotta mikäs siinä, taitaa parisuhde hiipua tuona aikaina.

No jos tuollaisen asian vuoksi hiipuu niin sitten joutaakin tehdä sen ja pikaisesti. Eiköhän tuossa tapauksessa ole vähän sama tilanne kuin jos pikkulapsen vanhemmat eroavat ja mies lähtee toisen naisen matkaan. Aika ohuille jää se vauvan kanssa kenties jo odotusaikana jäänyt nainen jos ei mies ja naisen vanhemmat hoida omia velvollisuuksiaan lasta ja lastenlasta kohtaan.