Lue keskustelun säännöt.
Kaikki ystäväni 25v molemmin puolin ovat stressaantuneita ja ahdistuneita
31.07.2019 |
Kaikki eli kourallinen ihania ystäviä. Haluaisin auttaa mutta tuntuu että mikään ei auta. Tuntuu että tapaamiset eivät nykyään koskaan ole hauskanpitoa, vaan asioiden läpikäymistä mikä on huonosti ja mikä ahdistaa ja stressaa. Tottakai haluan kuunnella ja tietenkin kerron myös omista murheista jos niitä on, mutta kaipaisin välillä irrottelua tai jopa tietynlaista "eletään vain kerran" -meininkiä.
Itselläni oli myös vaihe elämässä jolloin ahdisti ja kaikki stressasi, pääsin siitä yli hyväksymällä asiat sellaisina niinkuin ne on ja lopettamalla stressaamisen asioista, joihin en vaan voi vaikuttaa. Nykyinen asenteeni elämää kohtaan on paljon kevyempi, jos niin voi sanoa. Otan vastaan sen mitä elämä tuo tullessaan, koittaen samalla uskoa kliseeseen "elämä kantaa". Olen myös opetellut pienistä asioista nauttimisen, enkä enää niin paljoa välitä mitä muut ajattelevat tekemisitäni/valinnoistani (tässä on vielä tekemistä). Tottakai minullakin on huonompia päiviä ja ns romahduksia, pääasiassa oloni on kuitenkin tasapainoinen ja onnellinen.
Miten muut noin 25 vuotiaat, kuinka suhtaudutte elämään tai osaatteko irrotella ystävien kesken?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä näitä ystäviäsi stressaa ja ahdistaa? Työttömyys, pätkätyöt, rahavaikeudet, asunnottomuus, ihmissuhteet vai mikä? Mun kaveripiirissäni kaikilla tuntuu menevän varsin hyvin. Jotkut viimeistelevät opintojaan, jotkut ovat työelämässä, moni on jo avoliitossa tai ainakin seurustelee ja yhdellä on jo lapsikin. Matkustellaan, vietetään aikaa jonkun vanhempien mökillä, käydään festareilla ja erilaisissa tapahtumissa, harrastetaan, tavataan ystäviä jne.
Siitä on aikaa kun olin 25 v, mutta muistan kyllä ikävuoden 18-27 stressaavina. Ihminen tekee tässä vaiheessa monia koko loppuelämän vaikuttavia päätöksiä. Mitä opiskelen, missä asun, pääsenkö töihin, löytyykö kumppani? Haetaan sitä omaa paikkaa ja tarkoitusta maailmassa. Toisilla palaset loksahtelee paikoilleen ja toiset ovat eksyksissä siinä mihin suuntaan mennä. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä oma esikoinenkin oli kireä ja stressaantunut ennen valmistumistaan juuri työpaikan saamisesta ja siitä millä perheensä elättää. Onneksi vakipaikka löytyi ja suhtautuminen rennommin elämään on helpompaa. Ainakin toistaisrksi- tulevasta han ei voi olla varma mitä eteen tulee.
Tiedän tunteen, omakin ystäväpiirikin on +25 ja kaikilla on mullistuksia elämässä, ahdistusta ja oman paikan hakemista (niin myös minullakin.) Ehkä tämä vain on jokin ajanjakso ihmiselämässä jolloin ne ensimmäiset pitkät parisuhteet kaatuvat, ollaan taloudellisesti epävarmoja ja koetaan identiteettikriisejä. Kyllä meillä on hauskaa kun näemme toisiamme, mutta jokaiseen tapaamiseen liittyy aina se hetki jolloin läpikäydään omia vaikeuksia ja niiden kanssa sinnittelyä.
Quarter life crisis, hyvin yleistä. Tässä iässä joutuu tekemään paljon päätöksiä, jotka sulkevat ovia jopa lopullisesti. Moni saattaa myös katua aiempia valintojaan. Naisilla vähenee jatkuvasti vuodet, jolloin voi tehdä päätöksen lasten hankkimisesta. Lisäksi valtava epävarmuus työelämästä ja taloudesta.
Elämä muuttotappioalueella on varmasti vaikeaa.