Miehen teinitytär sai vauvan eikä haluakaan olla äiti, tahtoo että otamme lapsen meille! Raivostuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut 18 ja 23-vuotiaana omat lapseni, mieheni oli lasten syntyessä 20v ja 25v, lapsemme ovat nyt 6v ja 1v. Olemme naimisissa ja edelleen onnellisia suhteessamme joka on kestänyt jo 8 vuoden ajan, mieheni on sielunkumppanini. Lasten hankkiminen nuorena oli meidän molempien unelma ja olemme kantaneet täyden vastuun nuorena.

Minua nolottaa niiden vässyköiden puolesta, jotka tekee lapsia tähän maailmaan ja eivät ole valmiita edes täys-ikäisinä huolehtimaan heistä, tekisi mieli ravistella tyttöä ja sanoa että kasva naiseksi jo!

Se että koulu jää kesken lapsen syntyessä ei ole mikään ongelma, minä olin kotiäitinä 18-21v, mies käy töissä, 21v palasin koulunpenkille vuodeksi ja sen jälkeen valmistuin ammattiin.

Kyllä opintojen jatkaminen onnistuu myös lasten saannin jälkeen jos olet voimakastahtoinen ja jotkut opiskelee perheellisinä myös uuden ammatin.

Huomaa nyt, että sulla oli mies siinä arkea jakamassa - aloituksen tytöllä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Miehesi ei tahdo huolehtia oman tyttärensä lapsista mutta tahtoo huolehtia sinun kanssa tehtävistä lapsista?

Aika harva tahtoo lastenlasten 24/7 kasvattajaksi. Hyvin harva.

Hyvin moni tahtoo. Tässä maassa on paljon isovanhempia lastenlasten sijaisvanhempina. Tunnen tosi monta sellaistakin paria, joista vain toinen on biologinen isovanhempi. Joillakin on itsellään saman ikäisiä lapsia.

t: sukulaissijari

Meille vauva oli tervetullut, vaikka toinen meistä ei ole biologinen isovanhempi. Vieras tämä lapsi ei ollut meistä kummallekkaan. Ihana elämämme iltatähti.

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on monta ajatusmallia, jota en ymmärrä ollenkaan. A) Isät ja isoisät eivät voi/kykene/ lopulta kuitenkaan halua lasta hoitaa? Mutta tällaisen miehen kanssa pitäisi kuitenkin oma lapsi tehdä..? Ah, onnea.

B) viranomainen on aina parempi kuin oma perhe. Mitähän ihmeitä ne siellä ensikodissa saakaan aikaan. Kaikki sinne vaan sitten, turha niitä ongelmia itse setviä..

C) Perhekäsitys on monella outo. Miten se toisen kierroksen parisuhde voisi olla tärkeämpi kuin omat lapset.

On sillä väliä hoitaako mies omaa vai tyttären lasta. Oman lapsen äiti on äitiyslomalla ja hoitaa lapsen lähes kokonaan. Tyttären lapsi jää lähes kokonaan miehen hoidettavaksi. Miten mies osaa tukea tytärtään vaikka synnytyksen jälkeisen masennuksen tai imetysongelmien kanssa? Jaksaako mies yövalvomiset, jos tytär ei niitä hoida?

Totta kai tytär kuuluu perheeseen, mutta eikö häntä pitäisi kannustaa olemaan lapsensa äiti ja pärjäämään lapsen kanssa? Jos tytär jää asumaan isänsä luo ja isän vastuulla on vauva, niin tunteeko tytär itsensä äidiksi vai vauvan siskoksi? Minusta tuntuu, että äidinrakkaus ei ole vielä syntynyt, eihän se välttämättä synny heti. Minullakin meni esikoisen aikaan siihen viikkoja. Olisin siinä vaiheessa ehkä ollut helpottunut, jos joku olisi ehdottanut, että hän voi hoitaa vauvan. Kauhistuttaa ajatuskin, mitä olisi tapahtunut jos olisin suostunut.

Realismia kirjoitti:

Luulisi miehelle olevan melko sama, hoitaako lapsenlastaan vai omaa lastaan. Omat geenit kuitenkin. Eli jos miehen suunnitelmiin ei lapsi sovi, oletko varma, että suunnittelee perheenlisäystä sinun kanssasi? Oikeastaan suostuvaisuus voisi povata hyvää lapsihaaveiden osalta. Tiedätkö edes, saatko lapsia? Entä jos tämä on paras tilaisuus hoivata vaikka toisen lasta? Kannattaa selvittää oma hedelmällisyys.

Muuten toki varsinaisen vanhemmuuden säilyminen tyttärellä vaikuttaa järkevimmältä, ellei sitten kokonaan luovuta lasta joko muualle tai teille.

Minustakin vanhemmuus kannattaa säilyttää tyttärellä. Adoptioasioissa ei pidä koskaan hätiköidä jos asia tulee yhtäkkiä mieleen. Raskaus, synnytys ja pikkulapsen vanhemmuus ovat aina paitsi iloisia niin myös elämää järisyttäviä ja pelottavia asioita saatikka sitten kun on kysymys vahinkoraskaudesta ja isä on lähtenyt lipettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

18-vuotias on kuitenkin vielä hyvin nuori. Siinä iässä masennuskin voi vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon tajuaa maailman realiteeteistä. Tuon ikäinen voi peloissaan vielä vetäytyä kaikesta vastuusta kuin lapsen tasolle ja odottaa, että "joku" taikoo ongelmat pois.

Tuo nuori äiti tarvitsee taatusti ulkopuolista apua. Jonkun tahon pitäisi rauhallisesti paneutua hänen ongelmiinsa ja pelkoihinsa yksi kerrallaan. Moni asia tuntuu vaikealta (esim. opiskelu), mutta on järjestettävissä kyllä. Nyt varmasti parempi olisi itsenäistyä esim. ensikodissa tai jonkinlaisen tuetun asumisen piirissä. Jokin itsenäistyminen jää saavuttamatta, jos hän esim. asuu teillä tai turvautuu teihin liikaa. Nyt on aika saada onnistumisen tunteita itsenään olemisessa. Muuten teistä tulee niitä, jotka käytännössä hoitavatkin lasta vähintään kaikki viikonloput nuoren juostessa menoissaan, vaikkei lasta teille virallisesti sijoitettaisikaan.

En tarkoita, että jättäkää nuori nyt omilleen pärjäämään. Välittämistä voitte osoittaa muutenkin, kuin ottamalla liiallisen vastuun.

Toivottavasti aikuisina ihmisinä ymmärrätte tämän. Miksi tehdä lapsia ja toivoa näille lapsenlapsia, jos ei ole valmis näiden puolesta uhraamaan omastaan ja tukemaan? Miettikää sitä.

Ymmärtääkseni ap:n tapauksessa kukaan ei kyllä toivonut tätä lapsenlasta.

Ja yleensä jos niitä joku nyt erityisesti toivoo, niin lähinnä siinä vaiheessa, kun vanhemmilla itsellään on ikää ja elämänkokemusta, varaa jne. sen verran, että itse myös ne hoitaa ja kasvattaa pääasiallisesti. Se on normaalia. Kuinkahan moni isovanhempi niitä edes toivoisi jos tietäisi, että joutuukin vielä vanhemman rooliin.

Aivan käsittämätöntä typeryyttä nämä tapaukset, joissa se lapsi on väkisin pidettävä, vaikka on aivan selvää, että siitä ei hyvää seuraa kenellekään. Enkä ymmärrä miksi lapsen pitäminen olosuhteista ja tilanteista huolimatta olisi jotenkin kunnioitettava teko. Typeryyttä, itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä se on.

Aika outoa jos tytön äiti ei auta tyttöä. Kyllä jos minun tytär saisi vauvan niin auttaisin vaikka olisin toisella puolella maapalloa. Ihme perhe koko poppoo olette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole ap:n ja palstalaisten välinen päätös, vaikka siltä näitä kommentteja lukiessa tuntuisikin. Tämä on ap:n miehen ja hänen tyttärensä välinen päätös.

Ap ei voi oikein muuta kuin seurailla, mitä he päättävät.

Väärin. Ei puoliso voi tosta noin vaan päättää ottaa jonkun muksua elätettäväksi ja hoidettavaksi kysymättä ja huomioimatta puolisonsa mielipidettä. Vaikka kyseessä olisi kuinka oma lapsenlapsi. Oma lapsi on täysi-ikäinen ja velvollinen itse muksunsa hoitamaan. Vanhemmat uusine kumppaneineen sopivat keskenään miten tyttöä autetaan.

Tottakai voi. Ja vanhemmuus ei lopu koskaan.

Voi olla hyvän maun mukaan saada vaimo samoille raiteille, muttei se ole pakollista. Saat naisena kerrankin tuntea omissa nahoissas mitä se on kun joku toinen tekee päätöksiä omasta edustaan joka vaikuttaa siinun koko loppuelämääsi varsin ratkaisevasti kuuntelematta sinua ollenkaan.

Yleensä yhteiskunta pistää vain miehet tuohon uhriasemaan.

Ilman kumppanin suostumusta et voi ottaa yhteiseen kotiin ym määrästä porukkaa etenkään vauvaa. Joka tällaista kuvittelee, ei ole kauan parisuhteessa.

Nin no se noiden suhde isoisän ja hänen naistuttavansa suhde siis, olevan ohi. Naistuttava on aika kakkosena miehen oman lapsen takana ja kolmannella sijalla koskien lastenlasta. Jos parisuhde menee sinne vliin, häviää parisuhde. Se on vaan niin.

Jos tuo on käsittämätöntä, niin mikä lie mammojen mielipide miehestä joka vaatii että mamma lähettää lapsensa pois enen kuin mies suostuu suhteeseen. Aivan. Mes pihalle. Noh. sama juttu.

Aloituksessa ap taisi sanoa miehensä kokevan tilanteen hankalaksi - tuskin miehelläkään on yksiselitteistä mielipidettä asioiden tämänhetkisestä tilanteesta?

Kokonaisuudessaan tuossa on monta muuttujaa - juuri täysikäistynyt tuore äiti, joka juuri nyt kokee ettei ainakaan tällä hetkellä haluakaan lastaan. Tytön isä jolla ei joko ole tai ei halua ilmaista mielipidettään, tämän nykyinen vaimo joka on tuonut julki ettei ole valmis adoptoimaan kyseistä lasta. Tytön äiti jota yllättävän harva tuntuu edes miettivän minkäänlaisena tukiverkkona.

Tosiasia on, ettei ketään voi pakottaa pitämään lasta jota ei oikeasti halua. Nyt tytön olisi kaikessa rauhassa itse mietittävä, mitä pitkällä aikavälillä haluaa. Päätös mihin tahansa suuntaan on suuri ja loppuelämään vaikuttava, joten hänen olisi tiedettävä kaikki vaihtoehdot, punnittava niitä itse sekä oman että vauvansa kannalta ja kokonaisuuden kannalta paras päätös siitä, pitääkö lapsen.

Tytöllä ei käsittääkseni ole oikeutta päättää, kenelle lapsi päätyy mikäli hän päättää luopua lapsesta osin tai kokonaan. Jolleivat kaikki osoitteessa asuvat halua vilpittömästi ja aidosti lasta luokseen asumaan, niin osoite on väärä. Lapsella on oikeus kasvaa ympäristössä, jossa häntä pyyteettömästi rakastetaan ja jonne hänet vilpittömästi halutaan.

Aloittajalla on mielestäni aivan samanlainen oikeus mielipiteeseensä kuin kaikilla muillakin tuossa kokonaisuudessa. Hän ei ole mikään uusi tyttis vaan nykyinen vaimo (mistään ei tainnut selvitä, kauanko ovat olleet yhdessä - uusi vaimo on uusi vaimo eli automaattinen häviäjä vaikka naimisiin olisi menty 10v sitten, taattua av-logiikkaa), hänellä saa olla mielipide siitä muuttaako hänen kotiinsa yksi tai useampi henkilö ja kuinka pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole ap:n ja palstalaisten välinen päätös, vaikka siltä näitä kommentteja lukiessa tuntuisikin. Tämä on ap:n miehen ja hänen tyttärensä välinen päätös.

Ap ei voi oikein muuta kuin seurailla, mitä he päättävät.

Väärin. Ei puoliso voi tosta noin vaan päättää ottaa jonkun muksua elätettäväksi ja hoidettavaksi kysymättä ja huomioimatta puolisonsa mielipidettä. Vaikka kyseessä olisi kuinka oma lapsenlapsi. Oma lapsi on täysi-ikäinen ja velvollinen itse muksunsa hoitamaan. Vanhemmat uusine kumppaneineen sopivat keskenään miten tyttöä autetaan.

Tottakai voi. Ja vanhemmuus ei lopu koskaan.

Voi olla hyvän maun mukaan saada vaimo samoille raiteille, muttei se ole pakollista. Saat naisena kerrankin tuntea omissa nahoissas mitä se on kun joku toinen tekee päätöksiä omasta edustaan joka vaikuttaa siinun koko loppuelämääsi varsin ratkaisevasti kuuntelematta sinua ollenkaan.

Yleensä yhteiskunta pistää vain miehet tuohon uhriasemaan.

Ilman kumppanin suostumusta et voi ottaa yhteiseen kotiin ym määrästä porukkaa etenkään vauvaa. Joka tällaista kuvittelee, ei ole kauan parisuhteessa.

Nin no se noiden suhde isoisän ja hänen naistuttavansa suhde siis, olevan ohi. Naistuttava on aika kakkosena miehen oman lapsen takana ja kolmannella sijalla koskien lastenlasta. Jos parisuhde menee sinne vliin, häviää parisuhde. Se on vaan niin.

Jos tuo on käsittämätöntä, niin mikä lie mammojen mielipide miehestä joka vaatii että mamma lähettää lapsensa pois enen kuin mies suostuu suhteeseen. Aivan. Mes pihalle. Noh. sama juttu.

Aviovaimo on eri asia mitä naistuttava. Lapsikin on jo täysi-ikäinen, normaalisti sen ikäinen odottaa innolla, että pääsee muuttamaan omilleen.

LASU ilmoitus ja heti !

Ehdottomasti!

Jos joku tarjoaisi mulle vauvaa, niin huh, ottaisin kädet ojossa vastaan.

En ymmärrä. Lapsenlapsen hoitaminen tuntuu jo nyt liian vaativalta. Ja sitten mietitään, että muutaman vuoden päästä voisi ehkä miettiä omaa lasta. Suosittelisin nyt tukemaan ja avustamaan tämän tyttären ja tyttärenelämässä mahdollisimman paljon, niin tulisi realistinen kuva siitä mitä mahdollinen oman lapsen hankinta vaikuttaisi perheen elämään. Ja kuka sitä suostuisi hoitamaan.

Saattaa olla, että esim 5 vuoden päästä kovasti kaivattaisiin apuja oman lapsen hoidossa. Niin tänä aikuinen tytär voisi silloin olla hyvä tuki.

Ja kannattaa kuten joku aiemmin totesi, laajentaja omaa perhenäkemystään vähän laajemmaksi kuin minä ja mieheni (plus mahdollinen yhteinen lapsi).

5/5

Todellista teiniäitivihaa ja sehän puree mammoihin.

Tänä päivänä on lähes sääntö eikä poikkeus, että teini tekee abortin. Jos ei niin a)hänellä on tukiverkkoja, jotka kyllä ymmärtävät, että teiniäiti tulee luuhaamaan vauvan kanssa heidän riesaneen niinkuin kuka tahansa teini. Toisaalta vauvan hoito on minusta pienempi riesa kuin moni muu yleinen teinisekoilu.

Tai b) teini n joku laitosnuori ja saa tukensa sitä kautta.

Käsittääkseni kaikista alaikäisten lapsista tehdään jonkinlainen "lasu", varmistetaan avuntarve.

Ja tuo miehesi on edelleen teini-ikäisen tyttönsä isä ja huoltaja, joten parempi asettaa olemassa oleva tyttö ja hänen lapsensa ap:n vauvakuumeilun edelle. V.i.tuttaa aloittajaa varmasti, mutta niin se vain menee. Ei olisi kummoinen isä omallesikaan jos nyt hylkäisi lapsensa ja lapsenlapsensa koska "et suostunut aborttiin".

Ap voi hyvin muuttaa suunnitelmiaan, joskus olosuhteet niihin kuule vaikuttaa. Ei ole kyllä kypsää tuo omakaan itkemisesi palstalla, oletko aivan varma niistä vauvahaaveistasi?..

Ette muuten usko, mutta en edes ole teiniäiti. Saimme esikoisemme 25-vuotiaana, sekin kai on liian aikaisin.

antaa adoptioon,ei se nyt niin hankalaa.

sama kuin auton kans, jos ei tykkää niin vaihtaa tai myy.

Vierailija kirjoitti:

5/5

Todellista teiniäitivihaa ja sehän puree mammoihin.

Tänä päivänä on lähes sääntö eikä poikkeus, että teini tekee abortin. Jos ei niin a)hänellä on tukiverkkoja, jotka kyllä ymmärtävät, että teiniäiti tulee luuhaamaan vauvan kanssa heidän riesaneen niinkuin kuka tahansa teini. Toisaalta vauvan hoito on minusta pienempi riesa kuin moni muu yleinen teinisekoilu.

Tai b) teini n joku laitosnuori ja saa tukensa sitä kautta.

Käsittääkseni kaikista alaikäisten lapsista tehdään jonkinlainen "lasu", varmistetaan avuntarve.

Ja tuo miehesi on edelleen teini-ikäisen tyttönsä isä ja huoltaja, joten parempi asettaa olemassa oleva tyttö ja hänen lapsensa ap:n vauvakuumeilun edelle. V.i.tuttaa aloittajaa varmasti, mutta niin se vain menee. Ei olisi kummoinen isä omallesikaan jos nyt hylkäisi lapsensa ja lapsenlapsensa koska "et suostunut aborttiin".

Ap voi hyvin muuttaa suunnitelmiaan, joskus olosuhteet niihin kuule vaikuttaa. Ei ole kyllä kypsää tuo omakaan itkemisesi palstalla, oletko aivan varma niistä vauvahaaveistasi?..

Ette muuten usko, mutta en edes ole teiniäiti. Saimme esikoisemme 25-vuotiaana, sekin kai on liian aikaisin.

Siis tuo isä EI OLE tyttärensä huoltaja, koska tytär on täysi-ikäinen.  Tytär sen sijaan on oman lapsensa huoltaja.

Aloitus oli niin sekava, ettei siitä tiennyt kuka on äiti ja kuka tytär. No eihän ap mikään hyvä äiti olekkaan, turha tehdä toista lasta.

Miksi kannustetaan aborttiin nuorta, tervettä äitiä!? Jotta hän voisi mennä nopeammin wannabe/p a s k a duuniin, ja maksaa veroa & korkoa..? Kolmekymppiset on monesti jo ihan hih hu leita äitejä, kun lukevat kaiken maailman kasvatusoppaita ja TULKITSEVAT... Tai ovat yksinkertaisesti s a a tanan itsekkäitä. Toisin kuin nuoret äidit.