Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen teinitytär sai vauvan eikä haluakaan olla äiti, tahtoo että otamme lapsen meille! Raivostuttaa.
31.07.2019 |
Tyttö täytti juuri 18v, koulut kesken ym. Aborttia suositeltiin vahvasti sekä isänsä että äitinsä suunnalta, mutta päätti toisin. Lapsen isä ei ole kuvioissa ja tytön äiti asuu toisella paikkakunnalla. Tyttö on koko ajan nykyään vauvan kanssa meillä. On ahdistunut ja haluton hoitamaan vauvaa itse.
Tänään hän heitti ilmoille ehdotuksen, että me "adoptoisimme" lapsen. En tiedä edes onko sellainen mahdollista, mutta olen hyvin ärsyyntynyt tästä. Hän päätti ehdoin tahdoin tehdä lapsen kaikesta huolimatta. Meillä on miehen kanssa omat elämät ja suunnitelmat. Ja siihen ei oikein sovi lapsenlapsen sijaisvanhemmuus. Minulla ei ole vielä lapsia ja suunnitelmissa ehkä yhteinen, aika näyttää. Nyt tämä kuvio kuormittaa kaikkia.
Toisaalta ei ole miehelle helppoa, onhan kyseessä oma tytär ja lapsen lapsi, mutta eihän tämä nyt niin voi menmä, että vauva jää meidän ristiksemme.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (237)
Ensikoti!! Ihan ehdottomasti. Sitä pelottaa, mutta ei oikeesti voi teille sysää vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole ap:n ja palstalaisten välinen päätös, vaikka siltä näitä kommentteja lukiessa tuntuisikin. Tämä on ap:n miehen ja hänen tyttärensä välinen päätös.
Ap ei voi oikein muuta kuin seurailla, mitä he päättävät.
Voisin harkita oman lapsenlapseni väliaikaista sijaisvanhemmuutta, oheishuoltajuutta tai mikä nyt oikea termi onkaan, kunnes lapseni pääsee jaloilleen. Miehen lapsenlapselle, juu ei. Miehelläni on aikuinen tytär, josta kyllä pidän, mutta fakta on, että mieheni ei ole niin omistautunut, että ottaisi päävastuun vauvasta. Minulle se kaatuisi. Olisi ok autella nuorta äitiä, mutta ei ottaa vauvaa meille asumaan pysyvästi.
Ei kannata alkaa tuohon. Äidille apua vanhemmuuteen ennemminkin. Mullakin perheessä vastaavaa kun isosiskoni sai lapsen teininä ja alkoi lopulta katua hirveästi sitä, että luopui lapsestaan. Ei vaan voinut asialle siinä kohtaa enää mitään, kun meidän vanhemmat olivat lapsen virallisesti adoptoineet aikaa sitten eivätkä luonnollisestikaan antaneet lasta hänen mukaansa, kun sisko 19-vuotiaana muutti opiskelemaan. Kokee edelleen morkkista asiasta, vaikka lapsi on jo 8 ja kutsuu meidän vanhempia äidiksi ja isäksi ja siskoni näkee ennemmin yhtenä isosiskonaan. Rasittaa koko perhettä, kun me muutkaan ei oikeen tiedetä ollaanko me nyt oikeestaan siskoja vai tätejä ku biologisesti tätejä, mutta virallisesti siskoja ja miten tähän tulis suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat pilata elämäsri ja hoitaa toisen lasta 20 vuotta mikäs siinä, taitaa parisuhde hiipua tuona aikaina.
No jos tuollaisen asian vuoksi hiipuu niin sitten joutaakin tehdä sen ja pikaisesti. Eiköhän tuossa tapauksessa ole vähän sama tilanne kuin jos pikkulapsen vanhemmat eroavat ja mies lähtee toisen naisen matkaan. Aika ohuille jää se vauvan kanssa kenties jo odotusaikana jäänyt nainen jos ei mies ja naisen vanhemmat hoida omia velvollisuuksiaan lasta ja lastenlasta kohtaan.
Mitä velvollisuuksia isovanhemmalla mielestäsi on? Ottaa lapsenlapsi asumaan saman katon alle ja uhrata siinä sivussa oma parisuhteensa ja elämänsä?
Isovanhemmilla tuskin on mitään velvollisuuksia edes juridisesti. Toki useimmat haluavat olla tekemisissä lastenlastensa kanssa, mutta samassa taloudessa asuminen ja huoltajaksi ryhtyminen eivät ole minusta kohtuullisia odotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat pilata elämäsri ja hoitaa toisen lasta 20 vuotta mikäs siinä, taitaa parisuhde hiipua tuona aikaina.
No jos tuollaisen asian vuoksi hiipuu niin sitten joutaakin tehdä sen ja pikaisesti. Eiköhän tuossa tapauksessa ole vähän sama tilanne kuin jos pikkulapsen vanhemmat eroavat ja mies lähtee toisen naisen matkaan. Aika ohuille jää se vauvan kanssa kenties jo odotusaikana jäänyt nainen jos ei mies ja naisen vanhemmat hoida omia velvollisuuksiaan lasta ja lastenlasta kohtaan.
Äidin tai isän vanhemmilla ei ole mitään velvoitteita lapsenlapsen suhteen, mikäli tämä vanhempi on täysi-ikäinen ja ihan itse vapaaehtoisesti hommautunut raskaaksi. Heidän velvollisuutensa lastaan kohtaan päättyi siihen kun tämä tuli täysi-ikäiseksi ja täysivaltaiseksi. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö lapsensa perhettä voi auttaa, mutta tämä apu on täysin vapaaehtoista ja täsmälleen tämän auttajan määriteltävissä mitä ja miten haluaa ja pystyy auttamaan. Ihmisten elämäntilanteet ja mahdollisuudet ovat erilaisia auttamisenkin suhteen.
Ap, siis miehesi, joka on jo isoisä haluaa vielä toiselle kierrokselle kanssasi? Omituista.. Jos on noin lapsirakas ei taatusti jätä tytärtään ja lapsenlastaan heitteille. Ja mitä se tarkoittaa, on eria asia eri ihmislle, niin kuin kai vastauksista on jo tullut ilmi.. Veikkaan että hän näkee tämän vauva-dilemman vähän toisin. Ja saattaa se jo olemassaoleva oma jälkeläinen ajaa sen suunnitteilla olevan ohi. Etkä voi edes tietää, wttä noinkohan saatte lapsia.. Mutta todella hankala tilanne kaikille - tossa ei oo voittajia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole ap:n ja palstalaisten välinen päätös, vaikka siltä näitä kommentteja lukiessa tuntuisikin. Tämä on ap:n miehen ja hänen tyttärensä välinen päätös.
Ap ei voi oikein muuta kuin seurailla, mitä he päättävät.
Väärin. Ei puoliso voi tosta noin vaan päättää ottaa jonkun muksua elätettäväksi ja hoidettavaksi kysymättä ja huomioimatta puolisonsa mielipidettä. Vaikka kyseessä olisi kuinka oma lapsenlapsi. Oma lapsi on täysi-ikäinen ja velvollinen itse muksunsa hoitamaan. Vanhemmat uusine kumppaneineen sopivat keskenään miten tyttöä autetaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksette voisi auttaa tyttöä vauvan kanssa, saisi vaikka asua vuoden kotona ja silti hankkia omaa vauvan (jos luoja sen suo). Olisi erilainen perhe mutta mitä siitä. Työelämän joutuu joka tapauksessa laittamaan vauvavuodeksi tauolle ja harrastukset jopa vuosiksi.
Kohtuullisen rasittava vaihtoehto perheelle, mikäli asunto on esim kerrostalo kolmio. Kaikilla ei ole tilaa kotonaan ylimääräiselle ihmiselle ja hänen lapselleen. Vauvasta on muutenkin häiriötä elämälle, varsinkin kun se ei edes ole oma. Mitä jäi se tyttö pentuineen voi hankkia omaa kämppää? Voi sitä sielläkin auttaa ilman että oma Kotirauha rikkoutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä antaisi lastenlapsiani vieraalle adoptioon, jos se minusta olisi kiinni. Ja jos puoliso pistäisi hanttiin niin puoliso saisi lähteä. Onneksi on ydinperhe, niin ei kukaan vaadi minua valitsemaan itsensä ja lasteni/lastenlasteni väliltä.
Tämä! Kyllä ne omat lapset mrnee AP uuden puolison edelle, no matter what. Siihen on sivulla tyytyminen, jos lapsen pappa päättää auttaa tytärtään, niinkuin jokainen täysjärkinen vanhempi tekisi!
Voi teitä. Miten te edelleen rinnastatte suhteen omaan lapseen ja suhteen omaan puolisoon. Ovat ihan eri asia. Tuskinpa kenelläkään on romantillista ja kiihkeää kumppanisuhdetta lapseensa.
Mutta asiaan: Aika harva ylipäätään ajattelee, että isovanhempi olisi määräänsä enempää lapsenlapsista vastuussa. Johan se tälläkin palstalla on useasti keskusteltu, ettei isovanhemmat voi jatkuvasti hoitaa - saati sitten 24/7. Lisäksi onko se tyttären auttamista, että otetaan vastuu lapsesta pois. Joku ensikoti osaa tukea vanhemmuuden alkuun. Lisäksi onko se vauvankaan etu, että omasta äidistä erotetaan. Ja vielä, liekö isoisästä 24/7 yh:ksi tyttären lapselle.
Ei kai kukaan ole sitä vauvaa äidiltä viemässä. Kyse oli lähinnä tilanteesta, jossa äiti on joka tapauksessa päättänyt antaa lapsen pois. Osa kommentoijista on kehottanut antamaan lapsen vieraalle adoptioon, jolloin isovanhemmat ei ehkä näe lastenlastaan enää koskaan. En minä ainakaan sellaiseen suostuisi jos olisi vaihtoehtoja. Kyse ei ole edes äidin auttamisesta, vaan siitä vauvasta. Siitä, että omista perheenjäsenistä pidetään huolta eikä lahjoitella niitä maailmalle kiertoon.
Tämä ei ole oma perheenjäsen. Sitäpaitsi täälläkin on puhuttu vauvan pitkäaikaisesta sijoittamisesta ja avoimesta adoptiosta, jolloin yhteys biologisiin sukulaisiin säilyy.
Luulisi miehelle olevan melko sama, hoitaako lapsenlastaan vai omaa lastaan. Omat geenit kuitenkin. Eli jos miehen suunnitelmiin ei lapsi sovi, oletko varma, että suunnittelee perheenlisäystä sinun kanssasi? Oikeastaan suostuvaisuus voisi povata hyvää lapsihaaveiden osalta. Tiedätkö edes, saatko lapsia? Entä jos tämä on paras tilaisuus hoivata vaikka toisen lasta? Kannattaa selvittää oma hedelmällisyys.
Muuten toki varsinaisen vanhemmuuden säilyminen tyttärellä vaikuttaa järkevimmältä, ellei sitten kokonaan luovuta lasta joko muualle tai teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Realismia kirjoitti:
Luulisi miehelle olevan melko sama, hoitaako lapsenlastaan vai omaa lastaan. Omat geenit kuitenkin. Eli jos miehen suunnitelmiin ei lapsi sovi, oletko varma, että suunnittelee perheenlisäystä sinun kanssasi? Oikeastaan suostuvaisuus voisi povata hyvää lapsihaaveiden osalta. Tiedätkö edes, saatko lapsia? Entä jos tämä on paras tilaisuus hoivata vaikka toisen lasta? Kannattaa selvittää oma hedelmällisyys.
Muuten toki varsinaisen vanhemmuuden säilyminen tyttärellä vaikuttaa järkevimmältä, ellei sitten kokonaan luovuta lasta joko muualle tai teille.
Niin, kuten sanoin, asiasta on puhuttu ja kyllä hän haluaa lapsen kanssani. Mutta hän ei halua olla lapsenlapsensa isä. Mutta tästä huolimatta tilanteeseen liittyy vanhemmuussuhteesta juontuvia tunteita ja huolta.
Itse taas en ole kiinnostunut hoivaamaan toisen lasta (harvempi on), enkä tiedä hedelmällisyyttäni (se selvinnee sitten kun on ajankohtaista). Jos en saa omaa niin sitten se on niin, jatkamme elämää aikuisten kesken. Tätäkin on mietitty ja asia kunnossa.
Ap
Täällä usein muistutetaan, ettei ole isovanhempien velvollisuus edes hoitaa lapsenlapsia. He ovat omansa jo hoitaneet, vai miten se meni? Nyt sitten monien mielestä pitäisi ruveta lapsenlapsen vanhemmiksi. No joo. Ovat varmaan eri henkilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut 18 ja 23-vuotiaana omat lapseni, mieheni oli lasten syntyessä 20v ja 25v, lapsemme ovat nyt 6v ja 1v. Olemme naimisissa ja edelleen onnellisia suhteessamme joka on kestänyt jo 8 vuoden ajan, mieheni on sielunkumppanini. Lasten hankkiminen nuorena oli meidän molempien unelma ja olemme kantaneet täyden vastuun nuorena.
Minua nolottaa niiden vässyköiden puolesta, jotka tekee lapsia tähän maailmaan ja eivät ole valmiita edes täys-ikäisinä huolehtimaan heistä, tekisi mieli ravistella tyttöä ja sanoa että kasva naiseksi jo!
Se että koulu jää kesken lapsen syntyessä ei ole mikään ongelma, minä olin kotiäitinä 18-21v, mies käy töissä, 21v palasin koulunpenkille vuodeksi ja sen jälkeen valmistuin ammattiin.
Kyllä opintojen jatkaminen onnistuu myös lasten saannin jälkeen jos olet voimakastahtoinen ja jotkut opiskelee perheellisinä myös uuden ammatin.
Aborttia minua ei onneksi koskaan yritetty suostutella. Jos olisi yritetty niin olisin vastannut että miten voit ehdottaa edes jotain noin hirveää! Kyllä itse sanon jos haluan abortin tehdä ja kerta tähän maailmaan on tulossa terve lapsi niin en minä sitä lähde tapattamaan.
T. Se joka sai lapsensa 18v ja 23v
Suvussamme samanlainen tapaus. En tarkkaan kerro, ettei tunnisteta. Mutta juuri 18v sai lapsen, vaikka isä oli lähtenyt läiskimään jo testituloksen kuultuaan. Tyttö kai oli lukenut harlekiineja ja luuli, että kun vauva syntyy, isä yhtäkkiä rakastuu vauvaan ja häneen ja menevät naimisiin ja blaa blaa.
No yksinhän tyttö lapsen teki. Tytön vanhemmista ei sattuneista syistä ollut apua. Eivät olleet sen kuntoisia. Vauvaa tarjottiin minulle, koska kyllähän se yksi siinä sivussa menee. En ottanut. Olin sitä mieltä, että sitä niittää, mitä kylvää.
Joten tytön oli vain pakko pitää lapsi ja opetella äidiksi. Tukea toki annettiin, että sai opiskelut loppuun. Mutta kukaan suvusta ei onneksi suostunut lasta ottamaan "siihen sivuksi". Nyt on vauvasta kasvanut fiksu nuori mies ja tytöstäkin kasvoi hyvä äiti. Mutta lähtökohta oli ollut siis se, että tytön oma perhe oli rikkinäinen ja sitä oli paikattu sillä, että tyttö oli saanut aina kaiken, mitä halusi. Ja kun halusi tämän pojan, halusi vauvan. No kun vauvan sai, se ei ollutkaan enää kivaa. Mutta joskus on aikuistuttava ja otettava vastuu ratkaisuistaan.
Ap.n tapauksessa jos mies haluaisi ottaa lapsenlapsensa itselleen, pakkaisin tavarani, koska ap.llehan se vauvan hoito jäisi.
Jos ja kun ap asuu aviomiehensä kanssa, niin totta kai hänellä on sanavaltaa siinä, muuttaako heille joku/jotkut asunaan väliaikaisesti/pysyvästi. Valoja päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole ap:n ja palstalaisten välinen päätös, vaikka siltä näitä kommentteja lukiessa tuntuisikin. Tämä on ap:n miehen ja hänen tyttärensä välinen päätös.
Ap ei voi oikein muuta kuin seurailla, mitä he päättävät.
Väärin. Ei puoliso voi tosta noin vaan päättää ottaa jonkun muksua elätettäväksi ja hoidettavaksi kysymättä ja huomioimatta puolisonsa mielipidettä. Vaikka kyseessä olisi kuinka oma lapsenlapsi. Oma lapsi on täysi-ikäinen ja velvollinen itse muksunsa hoitamaan. Vanhemmat uusine kumppaneineen sopivat keskenään miten tyttöä autetaan.
Tottakai voi. Ja vanhemmuus ei lopu koskaan.
Voi olla hyvän maun mukaan saada vaimo samoille raiteille, muttei se ole pakollista. Saat naisena kerrankin tuntea omissa nahoissas mitä se on kun joku toinen tekee päätöksiä omasta edustaan joka vaikuttaa siinun koko loppuelämääsi varsin ratkaisevasti kuuntelematta sinua ollenkaan.
Yleensä yhteiskunta pistää vain miehet tuohon uhriasemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat pilata elämäsri ja hoitaa toisen lasta 20 vuotta mikäs siinä, taitaa parisuhde hiipua tuona aikaina.
No jos tuollaisen asian vuoksi hiipuu niin sitten joutaakin tehdä sen ja pikaisesti. Eiköhän tuossa tapauksessa ole vähän sama tilanne kuin jos pikkulapsen vanhemmat eroavat ja mies lähtee toisen naisen matkaan. Aika ohuille jää se vauvan kanssa kenties jo odotusaikana jäänyt nainen jos ei mies ja naisen vanhemmat hoida omia velvollisuuksiaan lasta ja lastenlasta kohtaan.
Mitä velvollisuuksia isovanhemmalla mielestäsi on? Ottaa lapsenlapsi asumaan saman katon alle ja uhrata siinä sivussa oma parisuhteensa ja elämänsä?
Isovanhemmilla tuskin on mitään velvollisuuksia edes juridisesti. Toki useimmat haluavat olla tekemisissä lastenlastensa kanssa, mutta samassa taloudessa asuminen ja huoltajaksi ryhtyminen eivät ole minusta kohtuullisia odotuksia.
Jos pikkuvauvan hoito romuttaa parisuhteen ja elämän, kannattaa tämän vaarin pistää piuhat poikki.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärsinkö oikein - rinnastat biologisen vanhemmuuden jossa lapsen tuloon on valmistauduttu raskausaika vs. mahdollisesti suht pikaisesti tehty päätös sijais- tai adoptiovanhemmuudesta ja vielä vastentahtoisesti? En mäkään näe näiden onnistumismahdollisuuksissa mitään eroa...