Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen teinitytär sai vauvan eikä haluakaan olla äiti, tahtoo että otamme lapsen meille! Raivostuttaa.
31.07.2019 |
Tyttö täytti juuri 18v, koulut kesken ym. Aborttia suositeltiin vahvasti sekä isänsä että äitinsä suunnalta, mutta päätti toisin. Lapsen isä ei ole kuvioissa ja tytön äiti asuu toisella paikkakunnalla. Tyttö on koko ajan nykyään vauvan kanssa meillä. On ahdistunut ja haluton hoitamaan vauvaa itse.
Tänään hän heitti ilmoille ehdotuksen, että me "adoptoisimme" lapsen. En tiedä edes onko sellainen mahdollista, mutta olen hyvin ärsyyntynyt tästä. Hän päätti ehdoin tahdoin tehdä lapsen kaikesta huolimatta. Meillä on miehen kanssa omat elämät ja suunnitelmat. Ja siihen ei oikein sovi lapsenlapsen sijaisvanhemmuus. Minulla ei ole vielä lapsia ja suunnitelmissa ehkä yhteinen, aika näyttää. Nyt tämä kuvio kuormittaa kaikkia.
Toisaalta ei ole miehelle helppoa, onhan kyseessä oma tytär ja lapsen lapsi, mutta eihän tämä nyt niin voi menmä, että vauva jää meidän ristiksemme.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
Ap saa päättää ottaako hän vieraan kersan kattonsa alle hoidettavakseen vai ei. Et kai kuvittele miehen hoitavan lastenlastaan? :D :D :D Ollaanpa nyt realistisia. Jos kakara tulee aloittajan ja miehensä luokse asumaan, ap kumminkin hoitaa kakaran. Onko se mielestäsi oikeudenmukaista, että mies ottaa vaimonsa hoidettavaksi vieraan kersan? Ei ole. Naisella kuuluu olla päätösvalta, koska nainen sitä kersaa hoitaisi.
Tätä kannattaa ap:n miettiä suhteessa omiin lapsihaaveisiinsa. Ihan yhtä lailla yksin hänkin vauvoineen jäisi, jos mies on kykenemätön pitämään huolta jälkeläisistään.
Täysikäinen aikuinen lapsi äpä#rineen on ihan eri asia kuin oma vauva. Millainen ihminen ei eroa tajua?
Mies, joka hylkää oman tyttärensä tämän raskauden vuoksi - aika kultakimpale isänä tosiaan. Kun lisätään vielä, että on jo vaari-iässä, ap:n kannattaisi ehkä jo juosta.
Mies on tehnyt selväksi mielipiteensä aikuiselle tyttärelleen jo odotusvaiheessa. Kyllä tyttären , joka on puuhannut itsensä raskaaksi ja halunnut synnyttää lapsen , eikä siis tehnyt aborttia, on nyt itse kannettava vastuu. Ei ap:een ja miehensä tehtävä ole kasvattaa vauvaa. Se on tytön vastuulla. Hoitaa nyt pari vuotta kotona vauvaa ja sitten päiväkotiin sekä itse opiskelemaan tai vaikka kaupan kassalle. Omia ovat valintansa. Töitä tekevälle löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?
Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.
Ap
Mies on niin lapsirakas että haluaa viettää 40 vuotta elämästään alaikäisten lasten kanssa, mutta lapsenlapsiin tämä rakkaus ei enää ylläkään? Vai onko mieheltä kysytty, mitä hän haluaa?
Yltää se rakkaus lapsenlapseenkin, mutta ei ole isovanhemman ja uuden vaimon tehtävä olla vanhempia lapsenlapselle.
Ap
Minä tuossa iässä ja elämäntilanteessa panostaisin kyllä ennemmin hyvään ja läheiseen isovanhemmuuteen kuin uuteen vauvaan.
Kysytäänkös minulta sitten ollenkaan, mitä mieltä olen siitä että haudataan ne omat lapsihaaveet ja keskitytäänkin vain tiiviiseen isovanhemmuuteen? Näin niinkuin ajatusleikkinä. Olemme naimisissa ja yhteisestä lapsesta on puhuttu pitkään. Nyt yhtäkkiä pitäisikin pistää kaikki omaan elämään liittyvät suunnitelmat uusiksi, vielä epämieleisellä tavalla.
Ap
Niin. Pahimmassa tapauksessa ap pistäisi omat vauvahaaveet jäihin ja sitten kun lisääntymishaaveet eivät enää onnistu, niin miehen tytär muuttaa lapsineen toiselle puolelle Suomea jonkun "ihanan" uuden miehen perään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?
Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.
Ap
Mies on niin lapsirakas että haluaa viettää 40 vuotta elämästään alaikäisten lasten kanssa, mutta lapsenlapsiin tämä rakkaus ei enää ylläkään? Vai onko mieheltä kysytty, mitä hän haluaa?
Yltää se rakkaus lapsenlapseenkin, mutta ei ole isovanhemman ja uuden vaimon tehtävä olla vanhempia lapsenlapselle.
Ap
Minä tuossa iässä ja elämäntilanteessa panostaisin kyllä ennemmin hyvään ja läheiseen isovanhemmuuteen kuin uuteen vauvaan.
Kysytäänkös minulta sitten ollenkaan, mitä mieltä olen siitä että haudataan ne omat lapsihaaveet ja keskitytäänkin vain tiiviiseen isovanhemmuuteen? Näin niinkuin ajatusleikkinä. Olemme naimisissa ja yhteisestä lapsesta on puhuttu pitkään. Nyt yhtäkkiä pitäisikin pistää kaikki omaan elämään liittyvät suunnitelmat uusiksi, vielä epämieleisellä tavalla.
Ap
Jatketaan ajatusleikkiä. Jos saat sen toivomasi lapsen, niin ehkä jo 18 vuoden päästä voit pohtia, kumpi on tärkeämpää, lapsesi auttaminen teiniäitinä hänen rukoillessaan apuasi vai uusi, nuorempi puolisosi ;)
APN tytär on tietty fiksumpi, eikä harrasta suojaamatonta seksiä. Jos vahinko käy kesken opiskelujen, ei halua ryhtyä leikkiään kotia vaan tekee abortin. Problem solved. Miehen tytär ei rukoile apua vaan haluaa dumpata kakaransa toisten niskoille. Niin makaa kun petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tytön äitinä vastaavassa tilanteessa. Meillä tehtiin sellainen ratkaisu, että hoidettiin lapset (kaksoset) yhteistuumin. Kävin itse töissä. Kaikki vapaa-ajat menivät tyttären lapsiin. Ei ole tarvinnut katua. Tyttö sai opiskella ja käydä myös kavereitten kanssa ulkona, mikä on nuorelle tarpeellista. Lapset ovat jo kasvaneet ja tytär on hyvässä uraputkessa työelämässä. Kyllä nuorta äitiä pitää auttaa ja häntä pitää tukea ja rohkaista, että kyllä tästä selvitään.
Juu, tottakai pitää auttaa ja rohkaista, mutta tässä tapauksessa esim. tuollainen mainitsemasi järjestely ei tule kyseeseen, koska meillä on omiakin perhesuunnitelmia ja työelämät, harrastukset, omat elämämme.
Enkä suoraan sanottuna pidä ajatuksesta, että kaikki vapaa-aika menisi tytön lapseen. Mutta mieshän sen hoitaisi, kun hänen lapsenlapsena. En silti saman katon alle tahtoisi vierasta vauvaa, kyllähän se muuttaa kaiken.
Saisi sanoa parisuhteelle hyvästit varmasti.Se apu ja rohkaisu on enemmänkin taloudellista ja asioiden järjestelyapua, kuuntelemista jne. kuin varsinaista lastenhoitoapua tai asioiden tekemistä hänen puolestaan.
Minusta on harmillista ja surullista, että tytölle "kävi" näin, sillä hänellä tulee olemaan kovia kasvun paikkoja ja haastavia aikoja noin nuorena. Toivottavasti myös hyvät ajat koittavat ja pääsee jaloilleen.
Itse ajattelen myös, että hänen olisi pitänyt saada opiskella ja elää nuoren ihmisen elämää. Mutta on myös niin, että tilanne on nyt se, että se ei ole mahdollista. Toivottavasti lapsen hieman kasvettua pystyy jstkamaan elämäänsä. Toki silloin tällöin harvakseltaan on ihan ok ottaa vauva meille hoitoon, mutta en todella ole minkään säännöllisen hoitoavun kannalla.
Ap
Minä ainakin laittaisin oman olemassa olevan (vaikka sitten 18 täyttäneen) lapseni tarpeet puolison lapsihaaveiden edelle, jos ei olisi mahdollisuuksia molempia täyttää.
Eli etusijalle se vauva, joka on jo maailmassa.
Kyllä, lapsen äidin tulisi laittaa lapsensa etusijalle, ei isoisän ja tämän uuden puolison.
Jokainenhan tekee kuten parhaaksi näkee, mutta on vaarana tuossa myös se että se puoliso lähtee jos uhraa elämänsä aikuisen lapsen ja tämän lapselle. Ei se parisuhdekaan niin toimi, että puolison tarpeita ei oteta huomioon. Tai muutetaankin suunnitelmaa yhteisestä lapsesta (jota ei vielä toisella edes ole), kun täysi-ikäisen tyttären lapsi ajaa ohi.
Minä en ymmärrä tuota ajatusta, että lapset olisivat vain äidin juttu. Tai siis toki, jos kysymys on totaaliyhäristä, näin ikävä kyllä on. Mutta ap:n mies on kuulemamme mukaan hyvä isä lapsilleen, joten toki tyttären elämäntilanne häntä kiinnostaa.
Kuten sanottu, minä pistäisin apua tarvitsevan 18-vuotiaan lapseni uuden puolison edelle, jos uusi puoliso pistäisi minut valitsemaan. Onneksi elän ydinperheessä, ja olemme yksimielisiä siitä, että teemme parhaamme lasten hyväksi myös heidän täytettyään 18.
Paras mitä tämän 18 v hyväksi voi tehdä ,ei ole ottaa hänen lastaan, vaan ohjata ensikotiin oppimaan sitä yksinhuoltajan arkea ja vanhemmuutta. Ihmisen on opittava kantamaan vastuu teoistaan ja päätöksestään eikä heittää muksua muiden riesaksi kun se äitiys ei ollutkaan kivaa.
Onhan se aina olemassa Tori.fi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
Ap saa päättää ottaako hän vieraan kersan kattonsa alle hoidettavakseen vai ei. Et kai kuvittele miehen hoitavan lastenlastaan? :D :D :D Ollaanpa nyt realistisia. Jos kakara tulee aloittajan ja miehensä luokse asumaan, ap kumminkin hoitaa kakaran. Onko se mielestäsi oikeudenmukaista, että mies ottaa vaimonsa hoidettavaksi vieraan kersan? Ei ole. Naisella kuuluu olla päätösvalta, koska nainen sitä kersaa hoitaisi.
Tätä kannattaa ap:n miettiä suhteessa omiin lapsihaaveisiinsa. Ihan yhtä lailla yksin hänkin vauvoineen jäisi, jos mies on kykenemätön pitämään huolta jälkeläisistään.
Täysikäinen aikuinen lapsi äpä#rineen on ihan eri asia kuin oma vauva. Millainen ihminen ei eroa tajua?
Mies, joka hylkää oman tyttärensä tämän raskauden vuoksi - aika kultakimpale isänä tosiaan. Kun lisätään vielä, että on jo vaari-iässä, ap:n kannattaisi ehkä jo juosta.
Mies on tehnyt selväksi mielipiteensä aikuiselle tyttärelleen jo odotusvaiheessa. Kyllä tyttären , joka on puuhannut itsensä raskaaksi ja halunnut synnyttää lapsen , eikä siis tehnyt aborttia, on nyt itse kannettava vastuu. Ei ap:een ja miehensä tehtävä ole kasvattaa vauvaa. Se on tytön vastuulla. Hoitaa nyt pari vuotta kotona vauvaa ja sitten päiväkotiin sekä itse opiskelemaan tai vaikka kaupan kassalle. Omia ovat valintansa. Töitä tekevälle löytyy.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten vähäosaisuus periytyy. Lapsi heitetään omilleen vauvan kanssa ja ajatellaan, että kyllä se pärjää ja itsenäistyy, yhteiskunta hoitaa lapsen ja kaupan kassa on ihan hyvä työpaikka.
Esimerkki siitä, miten paremmissa perheissä homma hoidetaan, on Anni Sinnemäki. Hän sai lapsen lukion ekalla, ja jatkoi siitä sitten oikikseen ja politiikkaan. Ei olisi varmastikaan onnistunut, jos vanhemmat olisivat tuumineet, että pärjätköön nyt yksin kun ei abortti kelvannut.
Tytön vanhemmat ehdottivat aborttia, tytöllä oli varmasti mahdollisuus ottaa selvää (google, kirjallisuus, kysyä vaikka vanhemmiltaan), kuinka kokonaisvaltaista vanhemmuus on ja miten se sitoo ihmistä. Hän teki itsenäisen päätöksen, eli HÄN pitää vauvan kaikesta huolimatta, nyt hän aikuisena miettii itse vaihtoehtoja eikä yritä sysätä lastaan omalle isälleen ja tämän nykyiselle vaimolle.
Ikävää jos tytär joutuu vaikeimman kautta oppimaan että jokaisella teolla on seurauksensa ja aikuinen kantaa itse teoistasn vastuun, mutta lapsi ei ole yksinkertainen ja aukoton päätös heillekään, jotka miettivät omaa lasta. Jolleivat ap ja miehensä aidosti tätä vauvaa halua (kuten eivät halua), niin he eivät tätä ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?
Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.
Ap
Mies on niin lapsirakas että haluaa viettää 40 vuotta elämästään alaikäisten lasten kanssa, mutta lapsenlapsiin tämä rakkaus ei enää ylläkään? Vai onko mieheltä kysytty, mitä hän haluaa?
Yltää se rakkaus lapsenlapseenkin, mutta ei ole isovanhemman ja uuden vaimon tehtävä olla vanhempia lapsenlapselle.
Ap
Minä tuossa iässä ja elämäntilanteessa panostaisin kyllä ennemmin hyvään ja läheiseen isovanhemmuuteen kuin uuteen vauvaan.
Kysytäänkös minulta sitten ollenkaan, mitä mieltä olen siitä että haudataan ne omat lapsihaaveet ja keskitytäänkin vain tiiviiseen isovanhemmuuteen? Näin niinkuin ajatusleikkinä. Olemme naimisissa ja yhteisestä lapsesta on puhuttu pitkään. Nyt yhtäkkiä pitäisikin pistää kaikki omaan elämään liittyvät suunnitelmat uusiksi, vielä epämieleisellä tavalla.
Ap
Jatketaan ajatusleikkiä. Jos saat sen toivomasi lapsen, niin ehkä jo 18 vuoden päästä voit pohtia, kumpi on tärkeämpää, lapsesi auttaminen teiniäitinä hänen rukoillessaan apuasi vai uusi, nuorempi puolisosi ;)
Eiköhän uudelle nuoremmalle puolisolle olisi jo aika selvää, että 18 vuoden kuluttua tuskin pystyisin lapsia enää saamaan muutenkaan. Hieman eri tilanne.
Mutta jos oletetaan että pystyisin, puolisolla ei olisi lapsia ja olisi puhuttu että toivomme yhteistä, niin en kokisi myöskään oikeaksi ratkaisuksi evätä rakkaan puolisoni ja minun yhteisiä tärkeitä haaveita. Eli toisin sanoen romuttaa parisuhdettani ja elämääni aikuisen lapsen tilanteen vuoksi.
Todennäköisesti teiniäitilapseni olisi siinä tapauksessa vain kannettava vastuunsa, toki tukisin ja auttaisin, mutta oma koti (esim. se ensikoti) olisi oltava vauvan kanssa ja hoitoapuautomaatti en olisi.
Ap
Tyttö on varmaan säikähtänyt tilannetta. Kyl tuon ymmärtää: ei lapsen isää, ei omaa äitiä lähistöllä. Kokee varmasti jääneensä yksin.
Tukekaa.
Ei teidän välttämättä tarvitse adoptoida, mutta kertokaa ettei hän jää koskaan yksin näidem asioiden kanssa, vaikka vastuu hänellä omasta lapsestaan onkin.
Mut oikeutta teillä ei ole moralisoida nuorta lapsen pitämisestä. Outoa tämä nykyaika, että ihmisen pitäisi olla valmis tekemään abortti tai luopumaan lapsestaan noin vain, ihan kuin jostain kertakäyttöesineestä. Se nyt ei vain tunnu moraalisesti oikealta kaikista ja voi sekoittaa koko mielenterveyden, jos kokee tehneensä kammonttavan teon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on varmaan säikähtänyt tilannetta. Kyl tuon ymmärtää: ei lapsen isää, ei omaa äitiä lähistöllä. Kokee varmasti jääneensä yksin.
Tukekaa.
Ei teidän välttämättä tarvitse adoptoida, mutta kertokaa ettei hän jää koskaan yksin näidem asioiden kanssa, vaikka vastuu hänellä omasta lapsestaan onkin.
Mut oikeutta teillä ei ole moralisoida nuorta lapsen pitämisestä. Outoa tämä nykyaika, että ihmisen pitäisi olla valmis tekemään abortti tai luopumaan lapsestaan noin vain, ihan kuin jostain kertakäyttöesineestä. Se nyt ei vain tunnu moraalisesti oikealta kaikista ja voi sekoittaa koko mielenterveyden, jos kokee tehneensä kammonttavan teon.
Joskus se abortti vain ihan oikeasti olisi kaikista viisain ratkaisu ja on ihan oikein suositella vahvasti aborttia. Kuten juuri tässäkin tapauksessa. Senkin käsittelyyn saa tukea. Ja muutenkin abortista pitäisi voida puhua neutraalisti eikä aina poikkeuksetta kauheana ja vääränä tekona.
Pelottelulla ja syyllistämisellä (abortti on murha ja väärin jne) saadaan ihmisen mielenterveys myös hajalle ja pahimmillaan ajetaan ihminen epäedullisiin ratkaisuihin. Kyllä mä voin sanoa että tässä tapauksessa todennäköisesti abortti olisi ollut paras ratkaisu kaikille.
Nyt raskauden tuloksena kouluttamaton, varaton, ehkä masentunut, ahdistunut ja vanhemmaksi haluton nuori tyttö, joka tahtoo sotkea myös isänsä ja tämän puolison elämän. Houkutteleva edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on varmaan säikähtänyt tilannetta. Kyl tuon ymmärtää: ei lapsen isää, ei omaa äitiä lähistöllä. Kokee varmasti jääneensä yksin.
Tukekaa.
Ei teidän välttämättä tarvitse adoptoida, mutta kertokaa ettei hän jää koskaan yksin näidem asioiden kanssa, vaikka vastuu hänellä omasta lapsestaan onkin.
Mut oikeutta teillä ei ole moralisoida nuorta lapsen pitämisestä. Outoa tämä nykyaika, että ihmisen pitäisi olla valmis tekemään abortti tai luopumaan lapsestaan noin vain, ihan kuin jostain kertakäyttöesineestä. Se nyt ei vain tunnu moraalisesti oikealta kaikista ja voi sekoittaa koko mielenterveyden, jos kokee tehneensä kammonttavan teon.
Joskus se abortti vain ihan oikeasti olisi kaikista viisain ratkaisu ja on ihan oikein suositella vahvasti aborttia. Kuten juuri tässäkin tapauksessa. Senkin käsittelyyn saa tukea. Ja muutenkin abortista pitäisi voida puhua neutraalisti eikä aina poikkeuksetta kauheana ja vääränä tekona.
Pelottelulla ja syyllistämisellä (abortti on murha ja väärin jne) saadaan ihmisen mielenterveys myös hajalle ja pahimmillaan ajetaan ihminen epäedullisiin ratkaisuihin. Kyllä mä voin sanoa että tässä tapauksessa todennäköisesti abortti olisi ollut paras ratkaisu kaikille.
Nyt raskauden tuloksena kouluttamaton, varaton, ehkä masentunut, ahdistunut ja vanhemmaksi haluton nuori tyttö, joka tahtoo sotkea myös isänsä ja tämän puolison elämän. Houkutteleva edessä.
Minusta abortista puhutaan Suomessa aika neutraalisti. Mutta kun fakta on se että jos tekee abortin vastoin omaa vakaata tahtoaan/tunnettaan niin se on mielenterveysriski. Abortti on täysin ok valinta, mutta vain jos se on aidosti raskaana olevan naisen oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
Ap saa päättää ottaako hän vieraan kersan kattonsa alle hoidettavakseen vai ei. Et kai kuvittele miehen hoitavan lastenlastaan? :D :D :D Ollaanpa nyt realistisia. Jos kakara tulee aloittajan ja miehensä luokse asumaan, ap kumminkin hoitaa kakaran. Onko se mielestäsi oikeudenmukaista, että mies ottaa vaimonsa hoidettavaksi vieraan kersan? Ei ole. Naisella kuuluu olla päätösvalta, koska nainen sitä kersaa hoitaisi.
Tätä kannattaa ap:n miettiä suhteessa omiin lapsihaaveisiinsa. Ihan yhtä lailla yksin hänkin vauvoineen jäisi, jos mies on kykenemätön pitämään huolta jälkeläisistään.
Täysikäinen aikuinen lapsi äpä#rineen on ihan eri asia kuin oma vauva. Millainen ihminen ei eroa tajua?
Mies, joka hylkää oman tyttärensä tämän raskauden vuoksi - aika kultakimpale isänä tosiaan. Kun lisätään vielä, että on jo vaari-iässä, ap:n kannattaisi ehkä jo juosta.
Mies on tehnyt selväksi mielipiteensä aikuiselle tyttärelleen jo odotusvaiheessa. Kyllä tyttären , joka on puuhannut itsensä raskaaksi ja halunnut synnyttää lapsen , eikä siis tehnyt aborttia, on nyt itse kannettava vastuu. Ei ap:een ja miehensä tehtävä ole kasvattaa vauvaa. Se on tytön vastuulla. Hoitaa nyt pari vuotta kotona vauvaa ja sitten päiväkotiin sekä itse opiskelemaan tai vaikka kaupan kassalle. Omia ovat valintansa. Töitä tekevälle löytyy.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten vähäosaisuus periytyy. Lapsi heitetään omilleen vauvan kanssa ja ajatellaan, että kyllä se pärjää ja itsenäistyy, yhteiskunta hoitaa lapsen ja kaupan kassa on ihan hyvä työpaikka.
Esimerkki siitä, miten paremmissa perheissä homma hoidetaan, on Anni Sinnemäki. Hän sai lapsen lukion ekalla, ja jatkoi siitä sitten oikikseen ja politiikkaan. Ei olisi varmastikaan onnistunut, jos vanhemmat olisivat tuumineet, että pärjätköön nyt yksin kun ei abortti kelvannut.
Tavallisilla töissäkäyvillä ihmisillä nyt ei vaan ole mahdollista ottaa toisten ihmisten lapsia riesakseen. Se, että lapsen äiti kantaa päävastuun lapsestaan ei ole mitenkään vähäosaisuutta tai hylkäämistä. Millainen äiti ylipäätään on valmis dumppaamaan oman lapsensa muille ihmisille. Tämä muija ennättää hyvin hoidella muutaman vuoden jälkeläistään ja opiskella sen jälkeen kun muksu on isompi vaikka kuinka pitkälle asti. Tässähän on kysymys siitä ettei äitiys kiinnosta ja yrittää luistella omien päätöstensä seurauksista.
Vierailija kirjoitti:
Mut oikeutta teillä ei ole moralisoida nuorta lapsen pitämisestä. Outoa tämä nykyaika, että ihmisen pitäisi olla valmis tekemään abortti tai luopumaan lapsestaan noin vain, ihan kuin jostain kertakäyttöesineestä. Se nyt ei vain tunnu moraalisesti oikealta kaikista ja voi sekoittaa koko mielenterveyden, jos kokee tehneensä kammonttavan teon.
Luitko aloitusta? Tyttö tahtoi pitää lapsen ja kun se ei enää olekaan kivaa niin haluaa, että oma isä ja nykyinen vaimo ottaisivat lapsen - tytär itse käyttäytyy kuin lapsi olisi kertakäyttöesine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän aborttiasia ole vähän myöhäinen teema tässä tapauksessa.
Nyt äkkiä moniammatillista apua kehiin!
Neuvola on varmana kaikista varmin ja nopein paikka saada apua. Sinne nuori äiti neuvoa kysymään ja sitten tarvittaessa nämä keski-ikäiset (niin tuoreen äidin biovanhemmat kuin heidän uudet kumppaninsa) myös koolle viranomaisten kanssa.
Neuvon välttämään kahta asiaa:
1) Ulospäin näytellään, että tyttö hoitaa lastaan, mutta vastuu oikeasti muilla.
2) AP+puolisonsa ottavat arjen vastuun, mutta eivät saa virallista asemaa (sijais)huoltajina.
Mutta noiden ulkopuolelta on paljon vaihtoehtoja.
Ehkä nuori äiti on masentunut ja tarvitsee psykiatrian puolen apua. Ehkä hän tarvitsee tuettua asumista, johon kuuluu arjen rytmityksen sisäistäminen vieraan aikuisen ohjauksessa (jolloin ei taannu itse teiniksi). Ehkä tuoreet isovanhemmat ovat tukeneet liian vähän ja tilanne korjaantuisi pienellä konkreettisella avulla ja sillä, että nuori äiti voi luottaa apuun jos sitä tarvitsee.
Auto on nyt penkassa. Lapiot käteen ja kaivamaan. Sitten korjataan mikä korjausta vaatii ja ajellaan hymyillen elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on varmaan säikähtänyt tilannetta. Kyl tuon ymmärtää: ei lapsen isää, ei omaa äitiä lähistöllä. Kokee varmasti jääneensä yksin.
Tukekaa.
Ei teidän välttämättä tarvitse adoptoida, mutta kertokaa ettei hän jää koskaan yksin näidem asioiden kanssa, vaikka vastuu hänellä omasta lapsestaan onkin.
Mut oikeutta teillä ei ole moralisoida nuorta lapsen pitämisestä. Outoa tämä nykyaika, että ihmisen pitäisi olla valmis tekemään abortti tai luopumaan lapsestaan noin vain, ihan kuin jostain kertakäyttöesineestä. Se nyt ei vain tunnu moraalisesti oikealta kaikista ja voi sekoittaa koko mielenterveyden, jos kokee tehneensä kammonttavan teon.
Tämä muija han on valmis luopumaan lapsestaan noin vaan ja dumppaamaan sen isänsä ja tämän vaimon niskoille? Äitiys ja vastuu ei ollutkaan kivaa. Tässä tilanteessa vaihtoehdot ovat joko adoptio vieraille tai se, että lapsen äiti ryhtyy oikeasti kakaransa vanhemmaksi ja aikuistuu. Olisiko kannattanut toimia vastuullisesti jo alunperinkin, olisiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on varmaan säikähtänyt tilannetta. Kyl tuon ymmärtää: ei lapsen isää, ei omaa äitiä lähistöllä. Kokee varmasti jääneensä yksin.
Tukekaa.
Ei teidän välttämättä tarvitse adoptoida, mutta kertokaa ettei hän jää koskaan yksin näidem asioiden kanssa, vaikka vastuu hänellä omasta lapsestaan onkin.
Mut oikeutta teillä ei ole moralisoida nuorta lapsen pitämisestä. Outoa tämä nykyaika, että ihmisen pitäisi olla valmis tekemään abortti tai luopumaan lapsestaan noin vain, ihan kuin jostain kertakäyttöesineestä. Se nyt ei vain tunnu moraalisesti oikealta kaikista ja voi sekoittaa koko mielenterveyden, jos kokee tehneensä kammonttavan teon.
Joskus se abortti vain ihan oikeasti olisi kaikista viisain ratkaisu ja on ihan oikein suositella vahvasti aborttia. Kuten juuri tässäkin tapauksessa. Senkin käsittelyyn saa tukea. Ja muutenkin abortista pitäisi voida puhua neutraalisti eikä aina poikkeuksetta kauheana ja vääränä tekona.
Pelottelulla ja syyllistämisellä (abortti on murha ja väärin jne) saadaan ihmisen mielenterveys myös hajalle ja pahimmillaan ajetaan ihminen epäedullisiin ratkaisuihin. Kyllä mä voin sanoa että tässä tapauksessa todennäköisesti abortti olisi ollut paras ratkaisu kaikille.
Nyt raskauden tuloksena kouluttamaton, varaton, ehkä masentunut, ahdistunut ja vanhemmaksi haluton nuori tyttö, joka tahtoo sotkea myös isänsä ja tämän puolison elämän. Houkutteleva edessä.
Minusta abortista puhutaan Suomessa aika neutraalisti. Mutta kun fakta on se että jos tekee abortin vastoin omaa vakaata tahtoaan/tunnettaan niin se on mielenterveysriski. Abortti on täysin ok valinta, mutta vain jos se on aidosti raskaana olevan naisen oma valinta.
Toisaalta esim. teini-ikäinen ei todellakaan aina tiedä aina omaa etuaan tai todellista tahtoaan.
Jos kokee että ei voi tehdä aborttia (joka olisi esim teinin tilanteessa paras ratkaisu), koska kokee sen olevan vastoin vakaata tahtoaan tai tunnettaan, voisi mennä juttelemaan asiasta ja saada ihan ammattilaiselta tukea. Samalla voisi heittää kaikki faktat pöytään siitä, mitä vanhemmuus ihan konkreettisesti tarkoittaa ja vaatii, mitä ei voi enää tehdä jne. Ja pitäisi vakuuttaa, että abortti on aivan hyvä ratksisu, ettei sen tunteen tai syyllistymisen pelon takia tarvitsisi pistää elämäänsä sekaisin.
Minä en kyllä antaisi lastenlapsiani vieraalle adoptioon, jos se minusta olisi kiinni. Ja jos puoliso pistäisi hanttiin niin puoliso saisi lähteä. Onneksi on ydinperhe, niin ei kukaan vaadi minua valitsemaan itsensä ja lasteni/lastenlasteni väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla kersalla tienaa hyvät rahat, kun sen myy kalliilla adoptioon jollekin epätoivoiselle, Suoneen tai ulkomaille.
Eikai kukaan nyt vauvoja narkkaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuolla kersalla tienaa hyvät rahat, kun sen myy kalliilla adoptioon jollekin epätoivoiselle, Suoneen tai ulkomaille.
Eikai kukaan nyt vauvoja narkkaa?
Alue: Aihe vapaa
Jatketaan ajatusleikkiä. Jos saat sen toivomasi lapsen, niin ehkä jo 18 vuoden päästä voit pohtia, kumpi on tärkeämpää, lapsesi auttaminen teiniäitinä hänen rukoillessaan apuasi vai uusi, nuorempi puolisosi ;)