Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen teinitytär sai vauvan eikä haluakaan olla äiti, tahtoo että otamme lapsen meille! Raivostuttaa.
31.07.2019 |
Tyttö täytti juuri 18v, koulut kesken ym. Aborttia suositeltiin vahvasti sekä isänsä että äitinsä suunnalta, mutta päätti toisin. Lapsen isä ei ole kuvioissa ja tytön äiti asuu toisella paikkakunnalla. Tyttö on koko ajan nykyään vauvan kanssa meillä. On ahdistunut ja haluton hoitamaan vauvaa itse.
Tänään hän heitti ilmoille ehdotuksen, että me "adoptoisimme" lapsen. En tiedä edes onko sellainen mahdollista, mutta olen hyvin ärsyyntynyt tästä. Hän päätti ehdoin tahdoin tehdä lapsen kaikesta huolimatta. Meillä on miehen kanssa omat elämät ja suunnitelmat. Ja siihen ei oikein sovi lapsenlapsen sijaisvanhemmuus. Minulla ei ole vielä lapsia ja suunnitelmissa ehkä yhteinen, aika näyttää. Nyt tämä kuvio kuormittaa kaikkia.
Toisaalta ei ole miehelle helppoa, onhan kyseessä oma tytär ja lapsen lapsi, mutta eihän tämä nyt niin voi menmä, että vauva jää meidän ristiksemme.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
Ap saa päättää ottaako hän vieraan kersan kattonsa alle hoidettavakseen vai ei. Et kai kuvittele miehen hoitavan lastenlastaan? :D :D :D Ollaanpa nyt realistisia. Jos kakara tulee aloittajan ja miehensä luokse asumaan, ap kumminkin hoitaa kakaran. Onko se mielestäsi oikeudenmukaista, että mies ottaa vaimonsa hoidettavaksi vieraan kersan? Ei ole. Naisella kuuluu olla päätösvalta, koska nainen sitä kersaa hoitaisi.
Tätä kannattaa ap:n miettiä suhteessa omiin lapsihaaveisiinsa. Ihan yhtä lailla yksin hänkin vauvoineen jäisi, jos mies on kykenemätön pitämään huolta jälkeläisistään.
Ei mieheni kyllä ole mitenkään kykenemätön pitämään huolta jälkeläisistään, joku nyt tässä ketjussa näytti vain keksivän, että asia on näin. Päinvastoin, hän on hyvä ja huolehtiva vanhempi, joka on hoitanut mielellään ja rakastaen kasvatusvastuunsa ja enemmänkin. Pitänyt hoitovapaat pienenä ja ollut läsnä, hoitanut kodin ym. Heillä oli lasten äidin kanssa yhteishuoltajuus.
Ja jos jostain kumman syystä tilanne menisi niin, että vauva tulisi meille asumaan (mikä ei tule tapahtumaan), niin mieheni tiedostaa varsin hyvin, että se olisi lähinnä hänen vastuullaan, sillä kyseessä ei ole minun lapseni lapsi. Eikä hän minulta moista vastuunottoa edes odota. Enkä sitä vastuuta suostuisi ottamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Kyllä minä ainakin toivoisin, että lapseni huolehtisi omasta lapsestaan itsenäisesti omassa huushollissaan ja yrittäisin siihen kaikin voimin kannustaa. Antaisin hoitoapua joo mutta en pää- tai edes 50% vastuuta.
Jos oma lapsi olisi täysin kykenemätön hoitamaan (mt-ongelmat, addiktio, luoja varjele näiltä), niin toki ottaisin sitten meille asumaan hänet ja lapsenlapsen ja toimisin sijais/oheisvanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?
Olen ollut tytön äitinä vastaavassa tilanteessa. Meillä tehtiin sellainen ratkaisu, että hoidettiin lapset (kaksoset) yhteistuumin. Kävin itse töissä. Kaikki vapaa-ajat menivät tyttären lapsiin. Ei ole tarvinnut katua. Tyttö sai opiskella ja käydä myös kavereitten kanssa ulkona, mikä on nuorelle tarpeellista. Lapset ovat jo kasvaneet ja tytär on hyvässä uraputkessa työelämässä. Kyllä nuorta äitiä pitää auttaa ja häntä pitää tukea ja rohkaista, että kyllä tästä selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?
Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?
Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.
Ap
Mies on niin lapsirakas että haluaa viettää 40 vuotta elämästään alaikäisten lasten kanssa, mutta lapsenlapsiin tämä rakkaus ei enää ylläkään? Vai onko mieheltä kysytty, mitä hän haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tytöllä synnytyksen jälkeinen masennus?
Synnytyksen jälkeinen laiskuus sillä on.
Entä lapsen isällä joka on jättänyt tytön kantamaan koko vastuun miehenkin lapsesta?
Kummallista ettå kukaan ei koskaan ota asiaksi sitä miten miehet saadaan täyteen vastuusee lapsistaan. Kummallista vaatuuttomuuden hyväksyntää
Tai onhan se kyllä niin ettå vain naiset ovat aikuisia.
Millä keinoin sinä aiot isän saada vastuuseen? Isäähän ei saada kuin maksamaan elarit ja moni jättää senkin tekemättä ja elatuttaa kakaransa muilla veronmaksajilla Kelan kautta. Ihan vapaasti saa ideoida miten nämä isät saadaan vastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tytön äitinä vastaavassa tilanteessa. Meillä tehtiin sellainen ratkaisu, että hoidettiin lapset (kaksoset) yhteistuumin. Kävin itse töissä. Kaikki vapaa-ajat menivät tyttären lapsiin. Ei ole tarvinnut katua. Tyttö sai opiskella ja käydä myös kavereitten kanssa ulkona, mikä on nuorelle tarpeellista. Lapset ovat jo kasvaneet ja tytär on hyvässä uraputkessa työelämässä. Kyllä nuorta äitiä pitää auttaa ja häntä pitää tukea ja rohkaista, että kyllä tästä selvitään.
Juu, tottakai pitää auttaa ja rohkaista, mutta tässä tapauksessa esim. tuollainen mainitsemasi järjestely ei tule kyseeseen, koska meillä on omiakin perhesuunnitelmia ja työelämät, harrastukset, omat elämämme.
Enkä suoraan sanottuna pidä ajatuksesta, että kaikki vapaa-aika menisi tytön lapseen. Mutta mieshän sen hoitaisi, kun hänen lapsenlapsena. En silti saman katon alle tahtoisi vierasta vauvaa, kyllähän se muuttaa kaiken.
Saisi sanoa parisuhteelle hyvästit varmasti.
Se apu ja rohkaisu on enemmänkin taloudellista ja asioiden järjestelyapua, kuuntelemista jne. kuin varsinaista lastenhoitoapua tai asioiden tekemistä hänen puolestaan.
Minusta on harmillista ja surullista, että tytölle "kävi" näin, sillä hänellä tulee olemaan kovia kasvun paikkoja ja haastavia aikoja noin nuorena. Toivottavasti myös hyvät ajat koittavat ja pääsee jaloilleen.
Itse ajattelen myös, että hänen olisi pitänyt saada opiskella ja elää nuoren ihmisen elämää. Mutta on myös niin, että tilanne on nyt se, että se ei ole mahdollista. Toivottavasti lapsen hieman kasvettua pystyy jstkamaan elämäänsä. Toki silloin tällöin harvakseltaan on ihan ok ottaa vauva meille hoitoon, mutta en todella ole minkään säännöllisen hoitoavun kannalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
Ap saa päättää ottaako hän vieraan kersan kattonsa alle hoidettavakseen vai ei. Et kai kuvittele miehen hoitavan lastenlastaan? :D :D :D Ollaanpa nyt realistisia. Jos kakara tulee aloittajan ja miehensä luokse asumaan, ap kumminkin hoitaa kakaran. Onko se mielestäsi oikeudenmukaista, että mies ottaa vaimonsa hoidettavaksi vieraan kersan? Ei ole. Naisella kuuluu olla päätösvalta, koska nainen sitä kersaa hoitaisi.
Tätä kannattaa ap:n miettiä suhteessa omiin lapsihaaveisiinsa. Ihan yhtä lailla yksin hänkin vauvoineen jäisi, jos mies on kykenemätön pitämään huolta jälkeläisistään.
Täysikäinen aikuinen lapsi äpä#rineen on ihan eri asia kuin oma vauva. Millainen ihminen ei eroa tajua?
Mies, joka hylkää oman tyttärensä tämän raskauden vuoksi - aika kultakimpale isänä tosiaan. Kun lisätään vielä, että on jo vaari-iässä, ap:n kannattaisi ehkä jo juosta.
Kukaan ei ole hylännyt ketään. Jos aikuinen ihminen vasten vanhempiensa neuvoja haluaa lisääntyä niin kyllä tämä täysikäinen aikuinen on silloin yksin vastuussa siitä lapsestaan. Ei sitä omille vanhemmille lykätä jos ei huvita kukaan hoitaa.
Ja Attendo saa aikanaan käännellä vanhemmat. Niinhän.
M ikään ei takaa, että vaikka kaikkeisi uhraisit lastesi ja lapsipuoltesi hyväksi niin että yksikään niistä jeesaisi sinua kun olet vanha. Ainoa mikä auttaa varmasti on se, että on sen verran rahaa ja omaisuutta sukan varressa, että saa sen hoitoonsa ostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?
Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.
Ap
Mies on niin lapsirakas että haluaa viettää 40 vuotta elämästään alaikäisten lasten kanssa, mutta lapsenlapsiin tämä rakkaus ei enää ylläkään? Vai onko mieheltä kysytty, mitä hän haluaa?
Yltää se rakkaus lapsenlapseenkin, mutta ei ole isovanhemman ja uuden vaimon tehtävä olla vanhempia lapsenlapselle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tytön äitinä vastaavassa tilanteessa. Meillä tehtiin sellainen ratkaisu, että hoidettiin lapset (kaksoset) yhteistuumin. Kävin itse töissä. Kaikki vapaa-ajat menivät tyttären lapsiin. Ei ole tarvinnut katua. Tyttö sai opiskella ja käydä myös kavereitten kanssa ulkona, mikä on nuorelle tarpeellista. Lapset ovat jo kasvaneet ja tytär on hyvässä uraputkessa työelämässä. Kyllä nuorta äitiä pitää auttaa ja häntä pitää tukea ja rohkaista, että kyllä tästä selvitään.
Juu, tottakai pitää auttaa ja rohkaista, mutta tässä tapauksessa esim. tuollainen mainitsemasi järjestely ei tule kyseeseen, koska meillä on omiakin perhesuunnitelmia ja työelämät, harrastukset, omat elämämme.
Enkä suoraan sanottuna pidä ajatuksesta, että kaikki vapaa-aika menisi tytön lapseen. Mutta mieshän sen hoitaisi, kun hänen lapsenlapsena. En silti saman katon alle tahtoisi vierasta vauvaa, kyllähän se muuttaa kaiken.
Saisi sanoa parisuhteelle hyvästit varmasti.Se apu ja rohkaisu on enemmänkin taloudellista ja asioiden järjestelyapua, kuuntelemista jne. kuin varsinaista lastenhoitoapua tai asioiden tekemistä hänen puolestaan.
Minusta on harmillista ja surullista, että tytölle "kävi" näin, sillä hänellä tulee olemaan kovia kasvun paikkoja ja haastavia aikoja noin nuorena. Toivottavasti myös hyvät ajat koittavat ja pääsee jaloilleen.
Itse ajattelen myös, että hänen olisi pitänyt saada opiskella ja elää nuoren ihmisen elämää. Mutta on myös niin, että tilanne on nyt se, että se ei ole mahdollista. Toivottavasti lapsen hieman kasvettua pystyy jstkamaan elämäänsä. Toki silloin tällöin harvakseltaan on ihan ok ottaa vauva meille hoitoon, mutta en todella ole minkään säännöllisen hoitoavun kannalla.
Ap
Minä ainakin laittaisin oman olemassa olevan (vaikka sitten 18 täyttäneen) lapseni tarpeet puolison lapsihaaveiden edelle, jos ei olisi mahdollisuuksia molempia täyttää.
Eli etusijalle se vauva, joka on jo maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?
Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.
Ap
Mies on niin lapsirakas että haluaa viettää 40 vuotta elämästään alaikäisten lasten kanssa, mutta lapsenlapsiin tämä rakkaus ei enää ylläkään? Vai onko mieheltä kysytty, mitä hän haluaa?
Miehen tytär on täysi-ikäinen ja vauvan äiti. Hänen pitää nyt ruveta ottamaan vastuuta omasta lapsestaan. Tyttö tarvitsee tukea ja apua, mutta sitä saa ensikodissakin. Hänen isänsä, äitinsä ja äitipuolensa voivat silti olla mukana ja apuna, mutta päävastuu on tytöllä. Kyllä siinä tekemällä oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?
Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.
Ap
Mies on niin lapsirakas että haluaa viettää 40 vuotta elämästään alaikäisten lasten kanssa, mutta lapsenlapsiin tämä rakkaus ei enää ylläkään? Vai onko mieheltä kysytty, mitä hän haluaa?
Yltää se rakkaus lapsenlapseenkin, mutta ei ole isovanhemman ja uuden vaimon tehtävä olla vanhempia lapsenlapselle.
Ap
Minä tuossa iässä ja elämäntilanteessa panostaisin kyllä ennemmin hyvään ja läheiseen isovanhemmuuteen kuin uuteen vauvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tytön äitinä vastaavassa tilanteessa. Meillä tehtiin sellainen ratkaisu, että hoidettiin lapset (kaksoset) yhteistuumin. Kävin itse töissä. Kaikki vapaa-ajat menivät tyttären lapsiin. Ei ole tarvinnut katua. Tyttö sai opiskella ja käydä myös kavereitten kanssa ulkona, mikä on nuorelle tarpeellista. Lapset ovat jo kasvaneet ja tytär on hyvässä uraputkessa työelämässä. Kyllä nuorta äitiä pitää auttaa ja häntä pitää tukea ja rohkaista, että kyllä tästä selvitään.
Juu, tottakai pitää auttaa ja rohkaista, mutta tässä tapauksessa esim. tuollainen mainitsemasi järjestely ei tule kyseeseen, koska meillä on omiakin perhesuunnitelmia ja työelämät, harrastukset, omat elämämme.
Enkä suoraan sanottuna pidä ajatuksesta, että kaikki vapaa-aika menisi tytön lapseen. Mutta mieshän sen hoitaisi, kun hänen lapsenlapsena. En silti saman katon alle tahtoisi vierasta vauvaa, kyllähän se muuttaa kaiken.
Saisi sanoa parisuhteelle hyvästit varmasti.Se apu ja rohkaisu on enemmänkin taloudellista ja asioiden järjestelyapua, kuuntelemista jne. kuin varsinaista lastenhoitoapua tai asioiden tekemistä hänen puolestaan.
Minusta on harmillista ja surullista, että tytölle "kävi" näin, sillä hänellä tulee olemaan kovia kasvun paikkoja ja haastavia aikoja noin nuorena. Toivottavasti myös hyvät ajat koittavat ja pääsee jaloilleen.
Itse ajattelen myös, että hänen olisi pitänyt saada opiskella ja elää nuoren ihmisen elämää. Mutta on myös niin, että tilanne on nyt se, että se ei ole mahdollista. Toivottavasti lapsen hieman kasvettua pystyy jstkamaan elämäänsä. Toki silloin tällöin harvakseltaan on ihan ok ottaa vauva meille hoitoon, mutta en todella ole minkään säännöllisen hoitoavun kannalla.
Ap
Minä ainakin laittaisin oman olemassa olevan (vaikka sitten 18 täyttäneen) lapseni tarpeet puolison lapsihaaveiden edelle, jos ei olisi mahdollisuuksia molempia täyttää.
Eli etusijalle se vauva, joka on jo maailmassa.
Kyllä, lapsen äidin tulisi laittaa lapsensa etusijalle, ei isoisän ja tämän uuden puolison.
Jokainenhan tekee kuten parhaaksi näkee, mutta on vaarana tuossa myös se että se puoliso lähtee jos uhraa elämänsä aikuisen lapsen ja tämän lapselle. Ei se parisuhdekaan niin toimi, että puolison tarpeita ei oteta huomioon. Tai muutetaankin suunnitelmaa yhteisestä lapsesta (jota ei vielä toisella edes ole), kun täysi-ikäisen tyttären lapsi ajaa ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.
No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei. Sen hän saa päättää aivan vapaasti.
En suosittele mitään huoltajuuksia. Nähty lähipiirissä miten käy. Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella. Lopputulema on, että kukaan ei voita. Lapsi suurin häviäjä.
Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi. Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt. Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat. Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.
Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja. Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan. Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan. Hän oli rohkea selviytyjä. Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu. Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.
Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.
Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi? Asumaan vanhempiensa luona, niinkö? Vai minne? Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?
Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin. Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa. Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan apuun. Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?
Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä. Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.
Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?
Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.
Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.
Joo onhan se hienoa. Muta otapa nyt huomioon, että kaikilla ei ole edes tilaa kotonaan asuttaa siinä aikuista ihmistä lapsineen. Vauva tarvitsee rauhallisen tilan ja myös nämä isovanhemmat, koska käyvät työssä. Isän vaimo ei saa äitiyslomaa, vaikka vauva valvottaisi öisin jne. Töihin on lähdettävä joka aamu.
Kuka tässä mitään on glorifioinut? Tämä on ihan käytäntöä, ei mitään haavekuvaa.
Ja kyllä, monen monet muuttavat pois kotoaan 18-vuotiaina ja ihan itse omasta halustaan, koska HALUAVAT itsenäistyä. Jos tuollakaan tytöllä ei nyt olisi sitä vauvaa, niin todennäköisesti hänkin haaveilisi yksinasumisesta, vanhempien valvonnan ulottumattomissa. Mutta koska vauva, hän on mielellään siellä isänsä luona, kun ei jaksaisi vauvaan keskittyä.
Nuorta voidaan tukea monin tavoin, vaikkei hän siinä isänsä kodissa asuisikaan.
Tässähän on kysymys siitä, että pesää yritetään tyhjentää seuraavan kierroksen vauvaa varten. Tuskin kukaan olisi hätistämässä hädin tuskin täysi-ikäistä totaaliyhäriä kotoa, jos kyseessä olisi oma lapsi.
Se on ihan totta, että kun nyt ehkä se oma yhteinen lapsi on suunnitteilla, ei tilanne ole kovin toivottava, ja ärsyttäväkin.
Toisaalta vaikka ei olisikaan yhteistä suunnitteilla, niin ei se silti olisi sen toivottavampi tai helpompi. Ja siinäkin tapauksessa ensisijaista olisi saada tyttö omilleen lapsen kanssa ja elämä kuntoon. Paras tilanne olisi tottakai se, että tyttö olisi valinnut keskeytyksen, käynyt lukion loppuun, muuttanut omilleen opiskelemaan normaalisti.
Ap
Miehesi on ehkä n 50v ja hänellä on aikuiset lapset. Miksi haluat hänen kanssaan lisääntyä?
Mieheni on 43 ja haluan lisääntyä hänen kanssaan, koska rakastan häntä ja tiedän että hän on hyvä isä ja puoliso. Ja kyllä, on aikuiset lapset, mutta se nyt ei varmaan liity tähän mitenkään.
Ap
Mies on niin lapsirakas että haluaa viettää 40 vuotta elämästään alaikäisten lasten kanssa, mutta lapsenlapsiin tämä rakkaus ei enää ylläkään? Vai onko mieheltä kysytty, mitä hän haluaa?
Yltää se rakkaus lapsenlapseenkin, mutta ei ole isovanhemman ja uuden vaimon tehtävä olla vanhempia lapsenlapselle.
Ap
Minä tuossa iässä ja elämäntilanteessa panostaisin kyllä ennemmin hyvään ja läheiseen isovanhemmuuteen kuin uuteen vauvaan.
Kysytäänkös minulta sitten ollenkaan, mitä mieltä olen siitä että haudataan ne omat lapsihaaveet ja keskitytäänkin vain tiiviiseen isovanhemmuuteen? Näin niinkuin ajatusleikkinä. Olemme naimisissa ja yhteisestä lapsesta on puhuttu pitkään. Nyt yhtäkkiä pitäisikin pistää kaikki omaan elämään liittyvät suunnitelmat uusiksi, vielä epämieleisellä tavalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tytön äitinä vastaavassa tilanteessa. Meillä tehtiin sellainen ratkaisu, että hoidettiin lapset (kaksoset) yhteistuumin. Kävin itse töissä. Kaikki vapaa-ajat menivät tyttären lapsiin. Ei ole tarvinnut katua. Tyttö sai opiskella ja käydä myös kavereitten kanssa ulkona, mikä on nuorelle tarpeellista. Lapset ovat jo kasvaneet ja tytär on hyvässä uraputkessa työelämässä. Kyllä nuorta äitiä pitää auttaa ja häntä pitää tukea ja rohkaista, että kyllä tästä selvitään.
Juu, tottakai pitää auttaa ja rohkaista, mutta tässä tapauksessa esim. tuollainen mainitsemasi järjestely ei tule kyseeseen, koska meillä on omiakin perhesuunnitelmia ja työelämät, harrastukset, omat elämämme.
Enkä suoraan sanottuna pidä ajatuksesta, että kaikki vapaa-aika menisi tytön lapseen. Mutta mieshän sen hoitaisi, kun hänen lapsenlapsena. En silti saman katon alle tahtoisi vierasta vauvaa, kyllähän se muuttaa kaiken.
Saisi sanoa parisuhteelle hyvästit varmasti.Se apu ja rohkaisu on enemmänkin taloudellista ja asioiden järjestelyapua, kuuntelemista jne. kuin varsinaista lastenhoitoapua tai asioiden tekemistä hänen puolestaan.
Minusta on harmillista ja surullista, että tytölle "kävi" näin, sillä hänellä tulee olemaan kovia kasvun paikkoja ja haastavia aikoja noin nuorena. Toivottavasti myös hyvät ajat koittavat ja pääsee jaloilleen.
Itse ajattelen myös, että hänen olisi pitänyt saada opiskella ja elää nuoren ihmisen elämää. Mutta on myös niin, että tilanne on nyt se, että se ei ole mahdollista. Toivottavasti lapsen hieman kasvettua pystyy jstkamaan elämäänsä. Toki silloin tällöin harvakseltaan on ihan ok ottaa vauva meille hoitoon, mutta en todella ole minkään säännöllisen hoitoavun kannalla.
Ap
Minä ainakin laittaisin oman olemassa olevan (vaikka sitten 18 täyttäneen) lapseni tarpeet puolison lapsihaaveiden edelle, jos ei olisi mahdollisuuksia molempia täyttää.
Eli etusijalle se vauva, joka on jo maailmassa.
Kyllä, lapsen äidin tulisi laittaa lapsensa etusijalle, ei isoisän ja tämän uuden puolison.
Jokainenhan tekee kuten parhaaksi näkee, mutta on vaarana tuossa myös se että se puoliso lähtee jos uhraa elämänsä aikuisen lapsen ja tämän lapselle. Ei se parisuhdekaan niin toimi, että puolison tarpeita ei oteta huomioon. Tai muutetaankin suunnitelmaa yhteisestä lapsesta (jota ei vielä toisella edes ole), kun täysi-ikäisen tyttären lapsi ajaa ohi.
Minä en ymmärrä tuota ajatusta, että lapset olisivat vain äidin juttu. Tai siis toki, jos kysymys on totaaliyhäristä, näin ikävä kyllä on. Mutta ap:n mies on kuulemamme mukaan hyvä isä lapsilleen, joten toki tyttären elämäntilanne häntä kiinnostaa.
Kuten sanottu, minä pistäisin apua tarvitsevan 18-vuotiaan lapseni uuden puolison edelle, jos uusi puoliso pistäisi minut valitsemaan. Onneksi elän ydinperheessä, ja olemme yksimielisiä siitä, että teemme parhaamme lasten hyväksi myös heidän täytettyään 18.
No eiku jonnekki turkkiin myymään lapsi 70.000e. Kunhan siis on vaalea, sinisilmäinen jne. Tummilla lapsilla ei ole mitään arvoa.
Kuten tommonen turkkilainen totesi: sä voit tuosta vain tehdä toisen, minulta ei onnistu koskaan saada tuommoinen kaunis lapsi!
Alue: Aihe vapaa
Lisääntyminen onkin ainut asia, joka ei vaadi jotain lupaa/korttia/maksua/koulutusta tms.