Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehen teinitytär sai vauvan eikä haluakaan olla äiti, tahtoo että otamme lapsen meille! Raivostuttaa.

Vierailija
31.07.2019 |

Tyttö täytti juuri 18v, koulut kesken ym. Aborttia suositeltiin vahvasti sekä isänsä että äitinsä suunnalta, mutta päätti toisin. Lapsen isä ei ole kuvioissa ja tytön äiti asuu toisella paikkakunnalla. Tyttö on koko ajan nykyään vauvan kanssa meillä. On ahdistunut ja haluton hoitamaan vauvaa itse.

Tänään hän heitti ilmoille ehdotuksen, että me "adoptoisimme" lapsen. En tiedä edes onko sellainen mahdollista, mutta olen hyvin ärsyyntynyt tästä. Hän päätti ehdoin tahdoin tehdä lapsen kaikesta huolimatta. Meillä on miehen kanssa omat elämät ja suunnitelmat. Ja siihen ei oikein sovi lapsenlapsen sijaisvanhemmuus. Minulla ei ole vielä lapsia ja suunnitelmissa ehkä yhteinen, aika näyttää. Nyt tämä kuvio kuormittaa kaikkia.

Toisaalta ei ole miehelle helppoa, onhan kyseessä oma tytär ja lapsen lapsi, mutta eihän tämä nyt niin voi menmä, että vauva jää meidän ristiksemme.

Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta?

Kommentit (237)

Vierailija
61/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.

No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei.  Sen hän saa päättää aivan vapaasti.

En suosittele mitään huoltajuuksia.  Nähty lähipiirissä miten käy.  Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella.   Lopputulema on, että kukaan ei voita.  Lapsi suurin häviäjä.  

Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi.  Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt.  Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat.  Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.

Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja.  Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan.  Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena  ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan.  Hän oli rohkea selviytyjä.  Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu.  Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.  

Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.

Meidän systeemissä kuitenkin on tukia yh-äideille, joten niiden olemassaolosta on hyvä muistuttaa. Ne voivat auttaa huonossa taloudellisessa tilanteessa olevan nuoren äidin jaloilleen. Meidän kulttuurissa kuitenkin painotetaan ydinperhettä, jossa vanhempi hoitaa lapsensa, ei isovanhemmat. Siksi kaikille on suotuisampaa, että tämä nuori äiti muuttaa omilleen itsenäistymään, kuin jää aloittajan nurkkiin ikiajoiksi.

Vierailija
62/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kylmästi ja rakkaudettomastu kirjoitit. Tokikaan ei ole helppo tilanne, mutta silti, nyt vähän rakkautta sydämestäsi etsimään! 

Voisiko tytöllä olla synnytykse jälkeinen masennus? Teidän tehtävänne aikusina vastuullisina ihmisinä on auttaa tyttöä saamaan elämänsä kuntoon.

 Ja jos vauva meinaa jäädä ilman hyvää hoitoa, niin ilman muuta itse ainakin ottaisin lapsen suojiini, rakastaisin ja hoivaisin kuin omaani <3

Höpö höpö. Kuinka kukaan ryhtyisi vieraan kakaroita nurkissaan sietämään. Kaktus adoptioon ja muija äidilleen.

Jokainen tunne-elämältään terve, rakastamiseen kykenevä aikuinen.

Sinulla tuntuu olevan ikävä ja ankea elämä, tsemppiä! *paijaa hiljaa*

Vieraan kakara on vieraan kakara. Erityisesti kun on käsketty abortoida se ja muija ei ole uskonut. Maatkoon nyt niinkuin on pedannut. Täysikäinen on vastuussa itsestään ja kakarastaan.

Kakara? Käsketty abortoida? Sinäkö muka aikuinen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.

No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei.  Sen hän saa päättää aivan vapaasti.

En suosittele mitään huoltajuuksia.  Nähty lähipiirissä miten käy.  Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella.   Lopputulema on, että kukaan ei voita.  Lapsi suurin häviäjä.  

Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi.  Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt.  Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat.  Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.

Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja.  Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan.  Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena  ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan.  Hän oli rohkea selviytyjä.  Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu.  Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.  

Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.

Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi?  Asumaan vanhempiensa luona, niinkö?  Vai minne?  Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?

Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin.  Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa.  Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan  apuun.  Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?  

Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä.  Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.  

Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?

Vierailija
64/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten käytännössä onnistuisi se, että tytön isä puolisoineen ottaisi vastuun vauvasta? Hoitaako lapsen äiti häntä työpäivien ajan, mutta kaiken muun hoitaisi isä vaimonsa kanssa? Mahtaako nelikymppinen mies tuosta vain taipua hoitamaan vastasyntynyttä öitä myöten, kun pitää kuitenkin töissä käydä. Itse arvelen, että viikon jälkeen vauvan hoito kaikkinensa jää äitipuolen vastuulle ja hänen pitää vielä neuvoa ja opastaa tyttöä. Aloittajalla ei itsellään tainnut olla lapsia, joten miten tuo lapsettomalta sujuu kylmiltään.

Kaikkein paras ratkaisu olisi etsiä tytölle ensikotipaikka. Sieltä hän saa äitiyteen sellaista tukea, jota tarvitsee. Aloittaja ei kertonut, onko heillä valmiuksia siihen, epäilen.

Vierailija
65/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen teinitytär sai vauvan eikä haluakaan olla äiti, tahtoo että otamme lapsen meille! Raivostuttaa.

Kai nyt sanoit heti siinä tilanteessa teiniäidille, että "älä nyt helvetti naurata, mä en sun lastas ota!"?

Trollihan tämäkin kirjoitus oli.

Mutta usein mietin, kuinka paljon pahoinvointia onkaan tässä maassa, kun tulee edes mieleen provota tällä tavalla. Senn lisäksi varmasti on oikeastikin ihmisiä, jotka manaa helvettiä joka suuntaan kun vähän taas ahdistaa. 

Niin soisin kaikkien olevan onnellisia.

Ei todellakaan ollut trolli. Minä kirjoitin tuon, enkä ole ollenkaan pahoinvoiva. Mietin vain mikä minun ensireaktioni olisi, jos olisin aloittajan kaltaisessa tilanteessa; aloittaja ei siis ole ollenkaan varma, tekeekö itse lapsia ja heillä on miehensä kanssa tulevaisuuden suunnitelmia, joihin ei lapsi välttämttä sovi. Kyllä minun ensireaktioni siis olisi juurikin tuollainen kuin kirjoitin aiemmin.

Mutta hyvä kai se on, että tällä pallolla on paljon sellaisia ihmisiä, jotka yhtään kakistelematta ottaisivat huollettavakseen "vieraan" lapsen, oli heidän oma elämäntilanteensa sitten millainen hyvänsä. Vaikka ylläoleva kommenttini, jota nyt trolliksi moititaan, oli aika kärkäs, niin toivon toki täydestä sydämestäni että kaikki lapset saisivat hyvän ja rakastavan kodin.

Vierailija
66/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

ero tulossa, nyt pian tai myöhemmin.... ei tuu toimii

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.

No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei.  Sen hän saa päättää aivan vapaasti.

En suosittele mitään huoltajuuksia.  Nähty lähipiirissä miten käy.  Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella.   Lopputulema on, että kukaan ei voita.  Lapsi suurin häviäjä.  

Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi.  Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt.  Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat.  Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.

Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja.  Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan.  Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena  ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan.  Hän oli rohkea selviytyjä.  Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu.  Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.  

Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.

Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi?  Asumaan vanhempiensa luona, niinkö?  Vai minne?  Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?

Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin.  Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa.  Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan  apuun.  Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?  

Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä.  Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.  

Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?

Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.

Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.

Vierailija
68/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on juuri niin, kuten joku sanoikin, että ei ole miehellenikään helppo asia se, että oma lapsenlapsi annettaisiin pois sijoitukseen vieraalle. Mutta toisaalta ei hän ole kovin mielissään ryhtymään tämän isäksikään. Vaikea paikka. Toki ensisijaista on nyt saada tytölle apua ja jaloilleen vauvan kanssa, omaan kotiin.

Mutta niin, minä en näe vaihtoehtona sijaisvanhemmuutta, enkä oikein löydä järkevää ratkaisua siihen, miten se edes järjestyisi. Olemme molemmat kokopäivätyössä käyviä ihmisiä ja meillä on omat elämänsuunnitelmamme. Lisäksi haluamme ehkä piakkoin yhteisen lapsen, ja en ole innostunut näistä lisämuuttujista. Ei tytär voi sysätä elämäänsä meidän harteillemme.

Mielestäni tytön pitäisi itse nyt ottaa vastuu lapsestaan ja elämästään, mutta toki häntä tuemme ja autamme. Mutta se apu ja tukeminen ei ole sitä, että ryhdymme vanhemmaksi tai hoitopaikaksi hänen vauvalleen. Voimme auttaa taloudellisesti ja auttaa järjestelemään asioita, mutta emme tehdä niitä hänen puolestaan. Meillä on myös miehen kanssa oikeus omaan elämään.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

On kyllä niin wt-meininkiä taas ettei tosikaan. AV ei koskaan petä!

Vierailija
70/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.

No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei.  Sen hän saa päättää aivan vapaasti.

En suosittele mitään huoltajuuksia.  Nähty lähipiirissä miten käy.  Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella.   Lopputulema on, että kukaan ei voita.  Lapsi suurin häviäjä.  

Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi.  Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt.  Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat.  Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.

Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja.  Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan.  Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena  ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan.  Hän oli rohkea selviytyjä.  Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu.  Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.  

Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.

Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi?  Asumaan vanhempiensa luona, niinkö?  Vai minne?  Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?

Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin.  Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa.  Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan  apuun.  Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?  

Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä.  Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.  

Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?

Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.

Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.

Tämä yh-äiti on ihan itse täysi-ikäisenä ihmisenä päättänyt harrastaa seksiä, olla huolehtimatta ehkäisystä ja olla hankkimatta aborttia. Kaikki ihan omia valintoja vastoin omien vanhempien neuvoja. Miten kellään on pokkaa tulla tuossa tilanteessa vinkumaan, ettei sen kakaran hoitaminen ja vanhemmuus nyt kiinnostakaan. Lasia menemään vaan niin yhteiskunta huolehtii niistä n parhaaksi katsomallaan tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.

No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei.  Sen hän saa päättää aivan vapaasti.

En suosittele mitään huoltajuuksia.  Nähty lähipiirissä miten käy.  Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella.   Lopputulema on, että kukaan ei voita.  Lapsi suurin häviäjä.  

Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi.  Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt.  Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat.  Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.

Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja.  Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan.  Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena  ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan.  Hän oli rohkea selviytyjä.  Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu.  Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.  

Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.

Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi?  Asumaan vanhempiensa luona, niinkö?  Vai minne?  Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?

Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin.  Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa.  Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan  apuun.  Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?  

Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä.  Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.  

Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?

Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.

Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.

Täysikäinen ihminen hankkii oman kodin. Harvalla täällä Suomessa on sellaisia lukaaleja, että koko suku kakaroineen mahtuu loisimaan.

Vierailija
72/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kylmästi ja rakkaudettomastu kirjoitit. Tokikaan ei ole helppo tilanne, mutta silti, nyt vähän rakkautta sydämestäsi etsimään! 

Voisiko tytöllä olla synnytykse jälkeinen masennus? Teidän tehtävänne aikusina vastuullisina ihmisinä on auttaa tyttöä saamaan elämänsä kuntoon.

 Ja jos vauva meinaa jäädä ilman hyvää hoitoa, niin ilman muuta itse ainakin ottaisin lapsen suojiini, rakastaisin ja hoivaisin kuin omaani <3

Höpö höpö. Kuinka kukaan ryhtyisi vieraan kakaroita nurkissaan sietämään. Kaktus adoptioon ja muija äidilleen.

Jokainen tunne-elämältään terve, rakastamiseen kykenevä aikuinen.

Sinulla tuntuu olevan ikävä ja ankea elämä, tsemppiä! *paijaa hiljaa*

Vieraan kakara on vieraan kakara. Erityisesti kun on käsketty abortoida se ja muija ei ole uskonut. Maatkoon nyt niinkuin on pedannut. Täysikäinen on vastuussa itsestään ja kakarastaan.

Kakara? Käsketty abortoida? Sinäkö muka aikuinen?

Aloituksessa kerrotaan, että tän muijan vanhemmat ovat kehittäneet hakemaan abortin. Kun ei näin tehnyt, on täysikäinen ihminen vastuussa itsestään ja kakarastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kerran haluat lapsen niin miksi et adoptoi kun nyt on mahdollisuus? Miksi naiset ovat niin itsekkäitä?

Vierailija
74/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.

No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei.  Sen hän saa päättää aivan vapaasti.

En suosittele mitään huoltajuuksia.  Nähty lähipiirissä miten käy.  Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella.   Lopputulema on, että kukaan ei voita.  Lapsi suurin häviäjä.  

Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi.  Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt.  Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat.  Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.

Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja.  Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan.  Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena  ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan.  Hän oli rohkea selviytyjä.  Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu.  Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.  

Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.

Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi?  Asumaan vanhempiensa luona, niinkö?  Vai minne?  Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?

Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin.  Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa.  Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan  apuun.  Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?  

Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä.  Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.  

Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?

Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.

Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.

Myös yh-äideillä omilla teoilla on seurauksensa. Kukaan ei ole pakottanut tätä vahinkolaukausta tekemään. Päinvastoin oma valinta. Vanhemmat eivät ole vastuussa täysikäisustä ihmisistä. Harvalla edes on mahdollisuuksia ottaa ylimääräistä porukkaa kotiinsa elätettäväksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ottaisin heti oman lapseni ja hänen vauvansa kotiini asumaan ja hoitaisin sitä vauvaa hänen puolestaan.

En kuitenkaan tekisi samaa, jos kyseessä olisi mieheni lapsi. Se on vaan eri asia, onko kyse omasts vai vieraasta lapsesta. Eri asia jollain lapsettomalla vauvakuumeisella, joka hihkuisi riemusta saadakseen hoitovauvan.

Vierailija
76/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika vanhan miehen kanssa olet ap lisääntymässä

Vierailija
77/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap miehineen voi ihan hyvin todeta lapsen väen vängällä pitäneelle teiniäidille, että he ovat kyllä valmiita auttamaan jonkun verran, mutta heidän luonaan ei voi notkua koko ajan ja jos haluaa antaa lapsen adoptioon, niin antaa sen sitten virallisia teitä jollekin lapsettomuudesta kärsivälle pariskunnalle.

Siis olettaen toki, ettei Ap:n miestäkään kiinnosta ottaa lasta hoitoon.

Vierailija
78/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.

No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei.  Sen hän saa päättää aivan vapaasti.

En suosittele mitään huoltajuuksia.  Nähty lähipiirissä miten käy.  Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella.   Lopputulema on, että kukaan ei voita.  Lapsi suurin häviäjä.  

Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi.  Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt.  Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat.  Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.

Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja.  Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan.  Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena  ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan.  Hän oli rohkea selviytyjä.  Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu.  Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.  

Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.

Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi?  Asumaan vanhempiensa luona, niinkö?  Vai minne?  Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?

Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin.  Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa.  Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan  apuun.  Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?  

Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä.  Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.  

Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?

Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.

Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.

Tämä yh-äiti on ihan itse täysi-ikäisenä ihmisenä päättänyt harrastaa seksiä, olla huolehtimatta ehkäisystä ja olla hankkimatta aborttia. Kaikki ihan omia valintoja vastoin omien vanhempien neuvoja. Miten kellään on pokkaa tulla tuossa tilanteessa vinkumaan, ettei sen kakaran hoitaminen ja vanhemmuus nyt kiinnostakaan. Lasia menemään vaan niin yhteiskunta huolehtii niistä n parhaaksi katsomallaan tavalla.

Eli lapsi on sinun mielestäsi jonkinlainen rangaistus suojaamattomassa seksistä, ei elävä ja tunteva ihminen, jonka kehitykseen varhaiset vuodet ja kiintymyssuhteet vahvasti vaikuttavat?

Vierailija
79/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies ajattelee? Sinähän et hänen lapsenlapsestaan päätä.

No ei, mutta ap päättää kyllä, onko hän tämän miehensä lapsenlapsen hoitaja vai ei.  Sen hän saa päättää aivan vapaasti.

En suosittele mitään huoltajuuksia.  Nähty lähipiirissä miten käy.  Ensin ollaan ihan kaikki ok, sitten kun isovanhemmat on kiintyneet lapseen kuin omaansa, tulee erimielisyyksiä, lapsen äiti alkaa pallotella lapsella.   Lopputulema on, että kukaan ei voita.  Lapsi suurin häviäjä.  

Ei kukaan 18-vuotias olekaan kypsä äidiksi.  Mutta siihen on vaan ruvettava kypsymään, kun on keittonsa keittänyt.  Helppohan tytön on olla siellä isänsä ja tämän vaimon kotona, kun ei tarvitse olla yksin lapsen kanssa ja tietää, että jos hän ei lasta hoida, niin kyllä se isä ja hänen vaimonsa hoitavat.  Siinä kuviossa ei äidiksi kypsytäkään.

Tytärhän saa kaupungilta asunnon koska vaan, koska on yksinhuoltaja.  Sossu tukee muutenkin paljon, saa tukea jopa huonekalujen ostoon ja välttämättömien kodinkoneitten hankintaan.  Oma tyttäreni sai lapsen hyvin nuorena  ja niin vain lähti elämään lapsen kanssa kahdestaan.  Hän oli rohkea selviytyjä.  Totta kai autoin häntä paljon, mutta periaate oli se, että hän on se lapsen äiti ja huoltaja ja se, jonka kanssa lapsi asuu.  Tähän suuntaan pitää asioita lähteä junailemaan.  

Ei jumalaut! Missään sivistysmaassa ei heitettäisiin nuorta äitiä sossun huomaan ja vielä glorifioitaisi asiaa.

Mihinkäs sun mielestäsi tämä nuori äiti kuuluisi?  Asumaan vanhempiensa luona, niinkö?  Vai minne?  Miksi vanhemmat olisi velvollisia elättämään aikuista lastaan ja vielä lapsenlastaankin, jos kerran yhteiskunta ei sun mielestä saisi tukea tätä?

Sori vaan, mutta aika moni tuon ikäinen asuu jo yksin.  Sossun huoma ja sossun huoma, sä et nyt taida tajuta asiaa.  Totta kai on turvauduttava yhteiskunnan  apuun.  Yhteiskunta tukee lapsiperheitä noin yleensäkin, joten pitäisiko täysi-ikäisen ihmisen sun mielestä vaan loisia vanhempiensa kotona ja vielä oman lapsensa kanssa?  

Mun lapsi muutti 17-vuotiaana omilleen, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  Sen jälkeen ei ikinä enää lapsuudenkotiin muuttanutkaan, vaan itsenäistyi omaan elämäänsä.  Yhteiskunta tuli häntäkin tietyssä määrin, eihän opiskelijalla ole tuloja.  

Mikä sun neuvosi sitten olisi tuossa ap:n tapauksessa?

Useimmissa sivistysmaissa on aivan normaalia, että lapsi asuu kotona esimerkiksi korkeakouluopintojen ajan. Itsekin asuin kotona 20-vuotiaaksi. Sain paitsi taloudellista apua, myös seuraa ja kannustusta. Se tuli tarpeeseen minullekin, joten en osaa edes kuvitellakaan, miten kamalaa olisi tuossa iässä olla yh-äiti, joka heitetään altaan syvään päähän ”itsenäistymään”.

Suomen systeemi asumistukineen mahdollistaa tämän tilanteen. Mikäpä siinä. Mutta edelleenkään en tajua, mitä hienoa ja glorifioimisen arvoista on siinä, että 18-vuotias yh-äiti ”selviytyy yksin” sossun maksamassa asunnossa. Paljon hienompaa on minusta, jos hänellä on niin hyvät välit perheeseensä, että voi asua kotona.

Myös yh-äideillä omilla teoilla on seurauksensa. Kukaan ei ole pakottanut tätä vahinkolaukausta tekemään. Päinvastoin oma valinta. Vanhemmat eivät ole vastuussa täysikäisustä ihmisistä. Harvalla edes on mahdollisuuksia ottaa ylimääräistä porukkaa kotiinsa elätettäväksi.

Tällä asialla on kaksi puolta. Jos vanhemmat eivät ole vastuussa täysi-ikäisistä lapsista, eivät myöskään lapset ole vastuussa täysi-ikäisistä vanhemmistaan.

Hyvinvointiyhteiskunnassa tämä vielä toimii jotenkin fyysisten tarpeiden puolesta, mitä nyt attendo pistää mummot nukkumaan yöuniaan klo 14. Mutta henkiset tarpeet jäävät monella aika niukalle täyttämiselle, kun sukupolvien ketjua ei edes yritetä ylläpitää.

Vierailija
80/237 |
01.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Antaa adoptioon sitten, kyllä sille halukkaat ja kunnolliset vanhemmat löytyy. Parempi sekin kuin äitileikkiin kyllästynyt teinimutsi tai kiertää huostalaitoksia koko ikänsä ennen aikuisuutta. 

Kyllä se elämä on jo sillä lapsella pilalla joka tapauksessa. On todella ikävåä ettå nuoret eivät usko aikuisia tälläisisså asioissa. Jäisi monen elämä menemättå pilalle.

Ap onhan sillä lapsella isäkin. Sinne vaan. Kumma että teinien lapsikin on aina tytön ja tytön lähipiirin riesana. Mikå vaan tilanne niin lapsen isä häviää kuin pieru saharaan eikå kanna mitään vastuuta omasta jälkeläisestä.