Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmuuden epäkiitollisin vaihe on lapsen ollessa teini-iässä
31.07.2019 |
Tässä punnitaan oikeasti vanhemmuus, tahtotila, sisukkuus ja motivaatio. Huomaan miettiväni joka toinen päivä, miksi olin niin idiootti, että tein lapsen. Joka toinen päivä taas olen kiitollinen, että tuli tehtyä nuorena.
Mutta tämä 16 vuotiaan tyttären kanssa eläminen... huh huh.
Tässä kasvattaa käytännössä aikuisen ihmisen kokoista tyyppiä, joka on valtava kuluerä, eikä kiitosta ole näkyvissä. Menot ovat aikuisen naisen, kosmetiikka, hygieniatarvikkeet, vaatteet, netti, puhelin yms. kyllä te tiedätte.
Lukio alkaa ja kulut nousevat entisestään. Välillä hirvittää, että miten lukiosta selviää, vaikka olen hyvätuloinen.
Joka päivä saa kantaa kaupasta ruokaa ja kaikkea menee.
Ja sitten se ikuisuusaihe: teinin opettaminen hyväksi rahankäyttäjäksi ja säästeliääksi. Jokaisesta asiasta käydään jäätävä väittely, kaikesta pitää jankata ja toistaa. Epäsiisteyttä on kestänyt monta vuotta eikä mikään mene päähän.
Kun itse tulee töistä kaupan kautta viiden jälkeen, keittiön kaapit on levällään, kaikkialla astioita ja banaanikärpäsiä kiitos pöydälle jääneiden ruokien.
Mikään ei mene kaaliin, mitään kehitystä ei tapahtu. Sitten ovesta pelmahtaa monta teiniä lisää, kaikki syövät jotain ja sotkevat, pyydän siivoamaan.
Arki on jatkuvaa kieltämistä, käskemistä, toivomista, kauppakassien raahaamista ja kinaamista. En tietenkään uhriudu joten jatkuvasti pyydän lasta osallistumaan ja käsken.
Eilen käytiin jäätävä riita sen takia, minkä takia jogurttia ei juoda litraa päivässä, että miksi kaurapuuro on ihan hyvä aamupala ja miksi astianpesukone pitää oma-aloitteisesti tyhjentää ja täyttää ilman käskyä.
Usein tuntuu, että ei vaan jaksa, miksi piti tehdä lapsi ja miten pitkään tätä konkurssia jatkuu?
Kommentit (104)
61/104
|
31.07.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ei pidä paikkaansa. Kaikki sisarukset olivat meillä erilaisia uhma-teini-opiskeluikineen. Yhdellä on vasta nyt täällä kuvailtujen käytösten perusteella teini-ikä ja poika 26 v. akateeminen koulutus ja hyvä duuni.
Ihmisen kehitys ja kypsymyminen eri aisioihin itsenästymisessä on kiinni myös asioista, joihin ei kasvatta-
malla päästä. Itse oppivat elämän kautta ja on hyvä, että kaveripiirissä on monenlaisia ihmisiä eikä vain samoja taustoja ja arvoja jakavia. Näin oppivat ymmärtämään ja arvostamaan niitä asioita, joita itse on saanut oli se sitten aikaa, yhdessäoloa, turvaa tms. Samalla kunnioittavat ja ymmärtävät muita vaikkeivat
hyväksyisi tai jakaisi samoja mielipiteitä tai elämäntapaa. Kokemusta 3 lapsen äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta voisivat mun mielestä poistua ne äidit, jotka eivät samaistu ap:n kokemuksiin. Mitä iloa teille tulee siitä, että vähättelette toisen äidin kokemuksia ja nostatte omaa häntäänne? Tuleeko teille jotenkin parempi olo, koska tasan tarkkaan tiedätte, että ei siitä ainakaan aloittajan mieli parane. Kyllähän tän palstan toimintametodit tietää, mutta vähän solidaarisuutta toisia äitejä kohtaan hei, kaikilla on eri elämäntilanne eikä täällä voi kenenkään taustoja tietää. Tää on kanava purkaa tunteita, mitä se vastahyökkäily tai tarpeeton kritiikki/puolustuskannalle meno auttaa? Ei mitään, perustakaa oma ketju, jossa nostelette häntiänne ja kehutte itseänne. Joskus voisi myös kehua ja kannustaa toisia, oletteko tulleet ajatelleiksi?
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta voisivat mun mielestä poistua ne äidit, jotka eivät samaistu ap:n kokemuksiin. Mitä iloa teille tulee siitä, että vähättelette toisen äidin kokemuksia ja nostatte omaa häntäänne? Tuleeko teille jotenkin parempi olo, koska tasan tarkkaan tiedätte, että ei siitä ainakaan aloittajan mieli parane. Kyllähän tän palstan toimintametodit tietää, mutta vähän solidaarisuutta toisia äitejä kohtaan hei, kaikilla on eri elämäntilanne eikä täällä voi kenenkään taustoja tietää. Tää on kanava purkaa tunteita, mitä se vastahyökkäily tai tarpeeton kritiikki/puolustuskannalle meno auttaa? Ei mitään, perustakaa oma ketju, jossa nostelette häntiänne ja kehutte itseänne. Joskus voisi myös kehua ja kannustaa toisia, oletteko tulleet ajatelleiksi?
Sananvapaus. Ja joku vanhempi voi saada ideoita kasvatukseen.
Minusta teini-ikä on kaikkein palkitsevin ja mukavin ikä tähän asti:) Ei tarvitse olla enää jatkuvasti vahtimassa ja paapomassa, voi jo luottaa siihen että kyllä hän osaa itse. Voi keskustella, käydä ravintolassa, katsoa minuakin kiinostavia sarjoja, elokuvia ja uutisia pelkkien piirrettyjen sijaan. Voi matkustaa kaupunkikohteisiin ja kulkea museoissa ilman pelkoa siitä koska lapsi saa itkupotkuväsymysraivarin. Voi lyödä kympin pöydälle ja pyytää teiniä hakemaan itselleen syötävää jos menee myöhään, ei tarvitse sumplia lastenvahteja. Teini
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta voisivat mun mielestä poistua ne äidit, jotka eivät samaistu ap:n kokemuksiin. Mitä iloa teille tulee siitä, että vähättelette toisen äidin kokemuksia ja nostatte omaa häntäänne? Tuleeko teille jotenkin parempi olo, koska tasan tarkkaan tiedätte, että ei siitä ainakaan aloittajan mieli parane. Kyllähän tän palstan toimintametodit tietää, mutta vähän solidaarisuutta toisia äitejä kohtaan hei, kaikilla on eri elämäntilanne eikä täällä voi kenenkään taustoja tietää. Tää on kanava purkaa tunteita, mitä se vastahyökkäily tai tarpeeton kritiikki/puolustuskannalle meno auttaa? Ei mitään, perustakaa oma ketju, jossa nostelette häntiänne ja kehutte itseänne. Joskus voisi myös kehua ja kannustaa toisia, oletteko tulleet ajatelleiksi?
Miksi pidetään kehuskeluna jos on hyviä kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että aika pieniltä vaikuttavat ap: murheet. Itse olen ihan kauhuissani 14-vuotiaan pojan kanssa, jota ei kiinnosta koulu eikä oikein mikään muukaan ja saa pelätä, milloin se kokeilee päihteitä ja ties mitä. Enkä voi tehdä asialle mitään, jos se vaikka tosissaan päättää vaan lähteä ovesta ulos ja tehdä mitä huvittaa. Pelkään yli kaiken, että se ajautuu huonoon seuraan (muutama kaveri on sellainen, joka soittaa mun hälytyskelloja) ja alkaa vaikka käyttää huumeita.
Harvoin pelkällä puhumisella saa muutosta aikaan. Fiksu teini ymmärtää kyllä kun oikeudet sidotaan velvoitteisiin: käyttörahaa tai tavaraa saa kun sovitut kotityövelvoitteet hoituvat ja tiettyjä sääntöjä noudatetaan. Ottakaa käyttöön kuukausiraha vähintäänkin hupimenoja varten. Selkeästi etukäteen kerrotte, mitä kaikkea sillä pitää pystyä kattamaan. Jos raha loppuu kesken, seuraavassa kuussa on uusi tilaisuus jatkaa taloudenpidon opettelua. Ja sitä syödään, mitä on kaapissa. Jos jugurtti loppuu nopeammin, ollaan ilman ja syödään muuta kunnes uusi tölkki on ostettu. Vanhemmat päättävät, mitä kaupasta ostetaan, varsinkin kun maksavat kauppaostokset. Keskustelut uudesta systeemistä kannattaa käydä rakentavassa hengessä silloin kun on itse rauhallinen, kuulla myös teinin mielipide ja tulla vastaavasti joissain tärkeimmissä asioissa vastaan. Meillä hyvä keskustelunavaus oli ”ollaan ajateltu alkaa maksaa sulle kuukausirahaa”, mistä teini jopa ilahtui. Vihaisena olisin varmaan huutanut, että nyt laitan pisteen tuolle perseilylle. Pahimpia raivareita kuunnellessa ajattelen, että mun lapsiparka siinä yrittää selvitä hormonimyrskyssä. Helpottaa kummasti. Voimia kaikille teinien vanhemmille ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskinta aikaa on mielestäni tämä nykyinen, laps on 3,5 v ja tätä on jatkunut vuos. Teini-iässä parasta on se, et se on vasta joskus 10 v päästä.
Itselläni ei ole lapsia, mutta olen vasta 24, joten minun teiniajoistani ei ole ihan järjettömän pitkä aika. Muistan kyllä, kuinka äiti oli turha, kielsi kaiken, oli perseestä ja en malta odottaa että pääsen omilleni. Nykyään olen tosi hyvää pataa äidin kanssa, istutaan iltaa monta kertaa viikossa ja ollaan hyviä ystäviä - jutellaan syvällisiä ja jaetaan elämämme asioita. En tiedä mitä tekisin ilman äitiä. Ihan fiksu aikuinenkin minusta kasvoi, kiitos äidin silloin niin ärsyttävän kurin. Kyllä tämä aika tulee sinnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet päässyt helpolla. Ei mitään todellisia ongelmia.
Sitten tiedät mikä on vaikeaa kun selvität miksi näpistänyt, lintsannut koulusta, kokeillut alkoholia tai rikkonut jotain. Ei tule kotiin.
Pahimmassa tapauksessa kokeilee vielä huumeita.
Minusta kuulut luokkaan helpon teinin äiti.
Ja vielä teini voi olla aggressiivinen ja käydä käsiksi sinuun.
En puhu nyt omista teineistä mutta kuopus on näpistänyt karkkia ja kokeillut alkoholia.
Kummastakin jäi kiinni.
Rankkaa aikaa minulle sekä teinille.
Saatika vielä nämä jotka ei suostu kouluun menemään.
Teinisi menee lukioon niin sekin tosi hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta voisivat mun mielestä poistua ne äidit, jotka eivät samaistu ap:n kokemuksiin. Mitä iloa teille tulee siitä, että vähättelette toisen äidin kokemuksia ja nostatte omaa häntäänne? Tuleeko teille jotenkin parempi olo, koska tasan tarkkaan tiedätte, että ei siitä ainakaan aloittajan mieli parane. Kyllähän tän palstan toimintametodit tietää, mutta vähän solidaarisuutta toisia äitejä kohtaan hei, kaikilla on eri elämäntilanne eikä täällä voi kenenkään taustoja tietää. Tää on kanava purkaa tunteita, mitä se vastahyökkäily tai tarpeeton kritiikki/puolustuskannalle meno auttaa? Ei mitään, perustakaa oma ketju, jossa nostelette häntiänne ja kehutte itseänne. Joskus voisi myös kehua ja kannustaa toisia, oletteko tulleet ajatelleiksi?
Sananvapaus. Ja joku vanhempi voi saada ideoita kasvatukseen.
Sananvapaus ei ole yhtä kuin "pakko olla mielipide aivan kaikkeen". En tajua miten köyhää on ihmisen elämä, joka tulee ketjuun tällaiseen tuuletusketjuun pätemään ja kertomaan omista ihanista teineistään. Ei sananvapaus ole mikään velvollisuus, tiesitkö, että maailma jatkaa kulkuaan vaikka sivuutat jotkut sopimattomat ketjut? Ei kukaan saa mitään vinkkejä siitä, että joku kirjoittaa tällaiseen ketjuun: ei meillä vaan ole ollut ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli olet päässyt helpolla. Ei mitään todellisia ongelmia.
Sitten tiedät mikä on vaikeaa kun selvität miksi näpistänyt, lintsannut koulusta, kokeillut alkoholia tai rikkonut jotain. Ei tule kotiin.
Pahimmassa tapauksessa kokeilee vielä huumeita.
Minusta kuulut luokkaan helpon teinin äiti.
Ja vielä teini voi olla aggressiivinen ja käydä käsiksi sinuun.
En puhu nyt omista teineistä mutta kuopus on näpistänyt karkkia ja kokeillut alkoholia.
Kummastakin jäi kiinni.
Rankkaa aikaa minulle sekä teinille.
Saatika vielä nämä jotka ei suostu kouluun menemään.Teinisi menee lukioon niin sekin tosi hyvä asia.
Vetäisi se koulunpäättäjäiskännit kasilla (kaverinsa käräyttivät snäpissä mulle, onneksi), mutta ei ole käynyt käsiksi kylläkään tai kokeillut huumeita. On myös varastanut ala-asteella joitain leluja, jotka palautettiin anteeksipyyntöjen kanssa kauppaan (omatunto soimasi lasta niin tunnusti). En lähtis nyt väittelemään että kenen teini on pahin, jokainen kokemus ja tunnetila on varmasti aito ja ne koetaan eri tavalla. Naisten ja äitien pitäisi tukea toisiaan, eikä kilpailla. Tsemppiä. <3
ap
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että aika pieniltä vaikuttavat ap: murheet. Itse olen ihan kauhuissani 14-vuotiaan pojan kanssa, jota ei kiinnosta koulu eikä oikein mikään muukaan ja saa pelätä, milloin se kokeilee päihteitä ja ties mitä. Enkä voi tehdä asialle mitään, jos se vaikka tosissaan päättää vaan lähteä ovesta ulos ja tehdä mitä huvittaa. Pelkään yli kaiken, että se ajautuu huonoon seuraan (muutama kaveri on sellainen, joka soittaa mun hälytyskelloja) ja alkaa vaikka käyttää huumeita.
Jos helpottaa, niin minä olin samanlainen tyttö. Lintsasin ja vedin röökiä ja alkoholia, ei kiinnostanut opiskelu.
Koulun jälkeen heti menin töihin, en toiselle asteelle ja sain lapsen ensimmäisen poikakaverin kanssa, enkä käynyt kouluja. Nyt olen kohta täysi-ikäisen lapsen äiti ja vasta valmistunut maisteri, hyvässä, arvostetussa ammatissa. Pojallasi saattaa olla erilainen polku, kuin mitä ajattelit, mutta ei se tarkoita että alkaisi huumeisiin sekaantua. Itsekään en ollut niihin päin, ryyppäsin yläasteella kun silloin ei koulu kiinnostanut. (myöhemmin selvisi, että oli adhd, ei vaan ollut diagnooseja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet päässyt helpolla. Ei mitään todellisia ongelmia.
Sitten tiedät mikä on vaikeaa kun selvität miksi näpistänyt, lintsannut koulusta, kokeillut alkoholia tai rikkonut jotain. Ei tule kotiin.
Pahimmassa tapauksessa kokeilee vielä huumeita.
Minusta kuulut luokkaan helpon teinin äiti.
Ja vielä teini voi olla aggressiivinen ja käydä käsiksi sinuun.
En puhu nyt omista teineistä mutta kuopus on näpistänyt karkkia ja kokeillut alkoholia.
Kummastakin jäi kiinni.
Rankkaa aikaa minulle sekä teinille.
Saatika vielä nämä jotka ei suostu kouluun menemään.Teinisi menee lukioon niin sekin tosi hyvä asia.
Vetäisi se koulunpäättäjäiskännit kasilla (kaverinsa käräyttivät snäpissä mulle, onneksi), mutta ei ole käynyt käsiksi kylläkään tai kokeillut huumeita. On myös varastanut ala-asteella joitain leluja, jotka palautettiin anteeksipyyntöjen kanssa kauppaan (omatunto soimasi lasta niin tunnusti). En lähtis nyt väittelemään että kenen teini on pahin, jokainen kokemus ja tunnetila on varmasti aito ja ne koetaan eri tavalla. Naisten ja äitien pitäisi tukea toisiaan, eikä kilpailla. Tsemppiä. <3
ap
Ei ole kyse kilpailusta vaan myötätunnosta mitä tunnen niitä vanhempia kohtaan jotka elää jatkuvassa stressissä teininsä takia ja pelkäävät menettävänsä hänet.
Heille elämä on rankkaa ihan päivittäin.
Mulla on viisi lasta, ja vaikk olen samaa mieötä siitä että teinin kuuluu saada kapinoida, niin olen myös sitä mieltä eträ pohjatyö teini-ikää varten tehdään jo kauan ennen teink-ikää, siinä ala-asteen alkuluokilla jo. Teininä se on jo liian myöhäistä.
Tarkoitan tällä sitä että jo sopivasta iästä lätien opetellaan vastuuntunto (sovittu imurointi todellakin tehdään, vaikka sit iltamyöhällä), kunnioitus (sanoista ja teoista kannetaan vastuu) ja muu kunnioittava toiminta, esim rahankäyttö.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Niinpa. Tuon takia mulla ei olekaan lapsia. Ma jotenkin jo nain sieluni silmin koko lapsuuden "kirjon" siita koliikkivauvasta uhmaikaiseen ja sitten kiukuttelevaan ja elamaansa kyllastyneeseen (esi)teiniin asti, jotka haistattelee v*ttua ja kaikki on ihansamaa.
Sitten kun vihdoin osaavat kayttaytya eika niista ole juurikaan vaivaa, niin muuttavat pois. Kiitti-moi.
Mulle on edelleenkin epaselvaa, etta mika tuossa lasten saamisessa ja kasvattamisessa sitten on se palkitseva osuus.
Koliikkivaihe ja se varhaislapsuuskaan ei ollut yhtään näin rankkaa, mitä tämä jatkuva jänkkääminen. Se suorastaan raivostuttaa, että pistät kaikista rahoistasi puolet suoraan tuohon aikuisen kokoiseen tyyppiin, joka ei arvosta sitä pätkääkään. Se arvostus näkyy vasta aikuisena, mutta ei paljoa lohduta, että lapsi tajuaa ehkä 20v päästä, mitä sai ja miten hyvin asiat oli sittenkin.
Ei kukaan jaksaisi parisuhteessakaan ihmistä, joka vaan ottaisi, eikä antaisi. Eikä tässä kokonaisuudessa aina jaksa miettiä niitä hyviä hetkiä lapsen kanssa, kun suurin osa arjesta on kuluu vääntämiseen, selittämiseen ja haastetuksi tulemiseen. Ymmärrän vanhempia, jotka vaan lyövät satasen käteen ja käskevät painua kylille. Mutta yhtään jos haluat kasvattaa ja osallistua lapsen elämään, joutuu käymään tämän läpi...
"Ei kukaan jaksaisi parisuhteessakaan ihmistä, joka vaan ottaisi, eikä antaisi. "
Mä ainakin koin oman vanhempani teininä noin. Mitä teinin vanhempi lapselleen antaa? Ei yhtään mitään. Vaatia kyllä osaa, vaikkei edes itse kykene toimimaan vaatimustensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joka käänteessä kuulet vi*ttuilua kaikista omista heikkouksistasi joita teini on vuosien varrella oikein kerännyt muistiinsa. Muuten ei kyllä muista kuinka eilen oli puhetta että tänään pesisi koneellisen pyykkiä kun on päivällä kotona.
Joo TÄMÄ. Yllättäen muistuukin mieleen joku aivan kamala vääryys, jota hän on kokenut kaupan kassajonossa vuonna 2007. Asiat muistetaan aivan väärin, koska tunne, ja sitten lauottaan ne kaikki nyt. Muisti on hyvä, paitsi juuri astianpesukoneen tyhjentämisen yms. sovittujen kotitöiden suhteen.
Kyllä hyvään vanhemmuuteen kuuluu oman lapsen mielipahan ymmärtäminen. Miksi ihminen, jonka tunteita et ymmärrä välittäisi sinun tiskikonepyynnöistäsi? Niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi lasta, ja vaikk olen samaa mieötä siitä että teinin kuuluu saada kapinoida, niin olen myös sitä mieltä eträ pohjatyö teini-ikää varten tehdään jo kauan ennen teink-ikää, siinä ala-asteen alkuluokilla jo. Teininä se on jo liian myöhäistä.
Tarkoitan tällä sitä että jo sopivasta iästä lätien opetellaan vastuuntunto (sovittu imurointi todellakin tehdään, vaikka sit iltamyöhällä), kunnioitus (sanoista ja teoista kannetaan vastuu) ja muu kunnioittava toiminta, esim rahankäyttö.
Ei se kasvatus mitään auta kun teinit nyt vaan muuttuu murrosiässä. Toiset on hankalia ja toiset ei.
Ihme luulo ettei teinejä ole kasvatettu jo vauvasta alkaen.
Kyllä on mutta se ei välttämättä auta.
En puhu teinien asioista mitään koska en jaksa noita pätijöitä.
Alue: Aihe vapaa