Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuuden epäkiitollisin vaihe on lapsen ollessa teini-iässä
31.07.2019 |
Tässä punnitaan oikeasti vanhemmuus, tahtotila, sisukkuus ja motivaatio. Huomaan miettiväni joka toinen päivä, miksi olin niin idiootti, että tein lapsen. Joka toinen päivä taas olen kiitollinen, että tuli tehtyä nuorena.
Mutta tämä 16 vuotiaan tyttären kanssa eläminen... huh huh.
Tässä kasvattaa käytännössä aikuisen ihmisen kokoista tyyppiä, joka on valtava kuluerä, eikä kiitosta ole näkyvissä. Menot ovat aikuisen naisen, kosmetiikka, hygieniatarvikkeet, vaatteet, netti, puhelin yms. kyllä te tiedätte.
Lukio alkaa ja kulut nousevat entisestään. Välillä hirvittää, että miten lukiosta selviää, vaikka olen hyvätuloinen.
Joka päivä saa kantaa kaupasta ruokaa ja kaikkea menee.
Ja sitten se ikuisuusaihe: teinin opettaminen hyväksi rahankäyttäjäksi ja säästeliääksi. Jokaisesta asiasta käydään jäätävä väittely, kaikesta pitää jankata ja toistaa. Epäsiisteyttä on kestänyt monta vuotta eikä mikään mene päähän.
Kun itse tulee töistä kaupan kautta viiden jälkeen, keittiön kaapit on levällään, kaikkialla astioita ja banaanikärpäsiä kiitos pöydälle jääneiden ruokien.
Mikään ei mene kaaliin, mitään kehitystä ei tapahtu. Sitten ovesta pelmahtaa monta teiniä lisää, kaikki syövät jotain ja sotkevat, pyydän siivoamaan.
Arki on jatkuvaa kieltämistä, käskemistä, toivomista, kauppakassien raahaamista ja kinaamista. En tietenkään uhriudu joten jatkuvasti pyydän lasta osallistumaan ja käsken.
Eilen käytiin jäätävä riita sen takia, minkä takia jogurttia ei juoda litraa päivässä, että miksi kaurapuuro on ihan hyvä aamupala ja miksi astianpesukone pitää oma-aloitteisesti tyhjentää ja täyttää ilman käskyä.
Usein tuntuu, että ei vaan jaksa, miksi piti tehdä lapsi ja miten pitkään tätä konkurssia jatkuu?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä totean, että kasvatustyö punnitaan teini-iässä. Ihmettelin ja odottelin sitä kauheaa teini-ikää mutta ei sitä koskaan tullut. Ihan hyviä aikuisia on varttunut. Aamu-unisuus oli ongelmista suurin.
Mitä sä jeesustelet? Eli olet parempi kasvattaja koska lapsesi eivät kiukutelleet murrosiässä? Kait ymmärrät, että heiltä on jäänyt kehitysvaihe kokonaan käymättä? Teinin kuuluu käydä läpi se vaihe, kapinoida ja erkaantua vanhemmistaan angstin kautta jollain tasolla. Olet epäonnistunut kasvattaja, jos kaikki lapsesi ovat kasvaneet aikuisiksi ilman tunnemyllerrystä, sori vaan.
Monihan kehuu ettei uhmaikää ollut lapsella, mutta sitten tulee se paha teini-ikä jolloin uhmataan kunnolla. Joskus taas on tosi paha uhma ja teininä sitten ollaan säyseitä. Kunhan vaan jossain vaiheessa kapinoi ja uhmaa vanhempia. Jos ei, on jotain pielessä.
Ja höpön höpön. Erkaantua voi ilman räyhäämistä ja juopottelua. Mutta vaatii kyllä hyviä ja luottamuksellisia välejä, keskusteluja ja toisen hyväksymistä sellaisena kuin on.
Kukaan ei ole puhunut juopottelusta. Se on ihan perus psykologian käsitteistöä, että vanhemmastaan ei voi erkaantua ilman kapinaa ja konfliktia. Pelottavaa on, jos kuvittelet olevasi kasvatuspsykologian yläpuolella? Ne lapset, jotka eivät kapinoi kotona koskaan, kapinoivat jossain muualla. Vain joku narsku on tyyppi, joka kuvittelisi olevansa yli-ihminen ja kykenevänsä kasvattamaan täydellisiä lapsia...
Lasten kuuluu ottaa pannuun ja niihin kuuluu mennä joskus hermo, samoin vanhemman tulee herättää negatiivisiakin tunteita ja vanhempaa pitää uskaltaa uhmata. Jos ei, luottamus ei ole kunnossa, koska tunteita ei uskalla näyttää.
Ex oli jäätävän tunnelukkoinen ja dissosioiva traumakimppu, jonka äiti jaksoi aina ylistää hänen kilttiä poikaa, joka ei koskaan pahaa sanaa äidille ole sanonut. Samoin oma mummoni ylisti sarjapettävää, kaappijuoppoisääni, joka oli maailman paras poika, miniä oli vaan kiittämätön.
Olen tympääntynyt teihin "täydellisiä lapsia" kasvattaneisiin naisiin, olette niin sokeita.
Rauhoittuhan nyt. Vaikka kaikilla elämä ei olekaan jatkuvaa taistelua teinien kanssa, ei se tarkoita että oltaisiin aina samaa mieltä kaikesta heidän kanssaan.
Ohis, myös kahden fiksun teinin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hulluksi tässä tulee,. Kun tulen töistä olen kompastua reppuun, kenkiin ja takkiin . Jos tyttö on kotona nyhjää koneella kuulokkeet päässä ellei viuhdo sitten jossain kavereiden kanssa akku loppuneena ja mä odota kotona sydän syrjällään. Vastaus kaikkeen on joo joo ja kohta ja haista v""u. Vinkuu nälkää ja sitten kun mä sanon että tuolla on makaronilaatikkoa niin alkaa vinkuminen että eikun mä tahdon mäkkiin ! Jugurttia ja mehua juo tölkin suista , kerran jääkaapista katosi jugurttipurkki joka löytyi pilaantumasta tyttären huoneesta. Meikinpoistolappujaan jättää kylppäriin lavuaarin reunalle, suihkun jälkeen märän pyyhkeen lattialle. Pukeutuu kuin pennin h""a mutta en jaksa puuttua enää asiaan vaan valitsen taisteluni , menköön ulos tyyliin pelkissä bikineissä jos tahtoo. Naama pitäisi saada täyteen metallirojua, on killutimia kulmissa ja huulissa. Niihin olen antanut luvan, tatuointiin en vaikka kerjää jotain hiivatin mandalaa niskaan. Tyttö on kasiluokalla, itkettää ajatella että tätä kestää vielä ainakin kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä totean, että kasvatustyö punnitaan teini-iässä. Ihmettelin ja odottelin sitä kauheaa teini-ikää mutta ei sitä koskaan tullut. Ihan hyviä aikuisia on varttunut. Aamu-unisuus oli ongelmista suurin.
Mitä sä jeesustelet? Eli olet parempi kasvattaja koska lapsesi eivät kiukutelleet murrosiässä? Kait ymmärrät, että heiltä on jäänyt kehitysvaihe kokonaan käymättä? Teinin kuuluu käydä läpi se vaihe, kapinoida ja erkaantua vanhemmistaan angstin kautta jollain tasolla. Olet epäonnistunut kasvattaja, jos kaikki lapsesi ovat kasvaneet aikuisiksi ilman tunnemyllerrystä, sori vaan.
Monihan kehuu ettei uhmaikää ollut lapsella, mutta sitten tulee se paha teini-ikä jolloin uhmataan kunnolla. Joskus taas on tosi paha uhma ja teininä sitten ollaan säyseitä. Kunhan vaan jossain vaiheessa kapinoi ja uhmaa vanhempia. Jos ei, on jotain pielessä.
Ja höpön höpön. Erkaantua voi ilman räyhäämistä ja juopottelua. Mutta vaatii kyllä hyviä ja luottamuksellisia välejä, keskusteluja ja toisen hyväksymistä sellaisena kuin on.
Kukaan ei ole puhunut juopottelusta. Se on ihan perus psykologian käsitteistöä, että vanhemmastaan ei voi erkaantua ilman kapinaa ja konfliktia. Pelottavaa on, jos kuvittelet olevasi kasvatuspsykologian yläpuolella? Ne lapset, jotka eivät kapinoi kotona koskaan, kapinoivat jossain muualla. Vain joku narsku on tyyppi, joka kuvittelisi olevansa yli-ihminen ja kykenevänsä kasvattamaan täydellisiä lapsia...
Lasten kuuluu ottaa pannuun ja niihin kuuluu mennä joskus hermo, samoin vanhemman tulee herättää negatiivisiakin tunteita ja vanhempaa pitää uskaltaa uhmata. Jos ei, luottamus ei ole kunnossa, koska tunteita ei uskalla näyttää.
Ex oli jäätävän tunnelukkoinen ja dissosioiva traumakimppu, jonka äiti jaksoi aina ylistää hänen kilttiä poikaa, joka ei koskaan pahaa sanaa äidille ole sanonut. Samoin oma mummoni ylisti sarjapettävää, kaappijuoppoisääni, joka oli maailman paras poika, miniä oli vaan kiittämätön.
Olen tympääntynyt teihin "täydellisiä lapsia" kasvattaneisiin naisiin, olette niin sokeita.
Jos sulla on ollut huono tuuri ihmissuhteissa niin ei kannata yleistää. Ei kaikilla ole.
Mitä on kapinointi? Joku kapinoi kirjoittamalla päiväkirjaansa, toinen jakaa ystävien kanssa, kolmas hyppää laskuvarjolla. Ei kapinointi tarkoita, että huudetaan ja räyhätään.
Sulla varmaan on noin. Meillä ei ole. Hyvöt tulot jne. Nytkö pitäs surkutella ja olla paska ihminen.
Vierailija kirjoitti:
No oho. Minusta teinityttäreni on ihan huippua seuraa. Toki, kasvatustyötä on tehty alusta asti, nyt olisikin myöhäistä aloittaa (Ei tarkoitettu vittuiluksi).
Ei ole tarkoitettu vit tui luk si mutta tuo on kyllä puhdasta sitä.
Siis nyt oikeasti, luuletteko te oikeasti, että murrosiän hyvä käytös on kasvatuksen ansiota? Tai päinvastoin.
Nyt en puhu mistään itsensä viiltelystä ja alkoholin yliannostuksista, vaan dramaattisuudesta ja reagoinnista, murrosiän kiukuttelusta ja itsepäisestä inttämisestä. Siis NORMAALIIN murrosikään kuuluvasta käytöksestä.
Tiesitkö, että jokainen lapsi reagoi eri tavalla muutoksiin ja esimerkiksi jos ei ole ollut uhmaikää, saattaa tulla voimakkaampi murkkuikä. Juuri näin meillä kävi, olin neuvolassa aikoinaan huolissani puuttuvasta uhmasta. Rauhoiteltiin, että sieltä se tulee teini-iässä sitten. Ja voi pojat, että tuli.
Yhtä lailla kun en ottanut omiin nimiini uhmaiättömyyttä silloin taaperona, en ota tätä murrosiän dramaattisuuttakaan kontolleni. Ei ole minun ansiotani, ettei hän kirkunut kaupan lattialla kolmen vanhana, kuten ei sekään nyt ole minun syytäni, että tytön mielialat heittelevät jäätävästi ja pää on tehty puusta.
Pikkuisen sympatiaa nyt hei toisia äitejä kohtaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hulluksi tässä tulee,. Kun tulen töistä olen kompastua reppuun, kenkiin ja takkiin . Jos tyttö on kotona nyhjää koneella kuulokkeet päässä ellei viuhdo sitten jossain kavereiden kanssa akku loppuneena ja mä odota kotona sydän syrjällään. Vastaus kaikkeen on joo joo ja kohta ja haista v""u. Vinkuu nälkää ja sitten kun mä sanon että tuolla on makaronilaatikkoa niin alkaa vinkuminen että eikun mä tahdon mäkkiin ! Jugurttia ja mehua juo tölkin suista , kerran jääkaapista katosi jugurttipurkki joka löytyi pilaantumasta tyttären huoneesta. Meikinpoistolappujaan jättää kylppäriin lavuaarin reunalle, suihkun jälkeen märän pyyhkeen lattialle. Pukeutuu kuin pennin h""a mutta en jaksa puuttua enää asiaan vaan valitsen taisteluni , menköön ulos tyyliin pelkissä bikineissä jos tahtoo. Naama pitäisi saada täyteen metallirojua, on killutimia kulmissa ja huulissa. Niihin olen antanut luvan, tatuointiin en vaikka kerjää jotain hiivatin mandalaa niskaan. Tyttö on kasiluokalla, itkettää ajatella että tätä kestää vielä ainakin kaksi vuotta.
Kasiluokka oli pahin. Siis niin paha, että otin yhteyttä perhetyöhön ja meillä kävi perheneuvolan henkilö täällä setvimässä pahimpia. Se auttoi, saatiin keskustelukanavia auki. Tyttö on hyvin samanlainen kun minä ja ei tietenkään haluaisi olla, joten se viha kohdistui sitten niitä piirteitä kohtaan, joita tunnisti alitajuisesti itsessään ja halusi välttää.
Nyt parin vuoden jälkeen helpottaa, vaikka hirveää onkin vielä usein.
Lukiokirjoja saa lainattua kirjastoista, tori.fi:n kautta usein vanhojentanssimekkoja ilmaiseksi tarjolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roope Lipasti saman asian äärellä tänään:
https://yle.fi/uutiset/3-10859848
tai kuuntele: https://areena.yle.fi/1-50174220Ahaaaah niin tämä. Huippu kirjoitus. Teinien vanhempien kesäkärsimystä ei kaikki ymmärrä. Kesästähän tämä suurin osa johtuu, kun kesätyöt loppuivat ja oli aikaa loisia kotona kuukauden verran riivaamassa.
ap
”Loisia” ja ”riivaamassa” kertoo kaiken asenteesta. Mitäs jos ajattelisi, että vietetään yhdessä ainutkertaista aikaa joka ei koskaan palaa.
Ehkä ei kannata takertua yhteen termiin. Täällä ketjussa on aika paljon ironiaa ja sarkasmia, jotka ei välity niitä tajuamattomille. Löysää pipoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oho. Minusta teinityttäreni on ihan huippua seuraa. Toki, kasvatustyötä on tehty alusta asti, nyt olisikin myöhäistä aloittaa (Ei tarkoitettu vittuiluksi).
Ei ole tarkoitettu vit tui luk si mutta tuo on kyllä puhdasta sitä.
Siis nyt oikeasti, luuletteko te oikeasti, että murrosiän hyvä käytös on kasvatuksen ansiota? Tai päinvastoin.
Nyt en puhu mistään itsensä viiltelystä ja alkoholin yliannostuksista, vaan dramaattisuudesta ja reagoinnista, murrosiän kiukuttelusta ja itsepäisestä inttämisestä. Siis NORMAALIIN murrosikään kuuluvasta käytöksestä.
Tiesitkö, että jokainen lapsi reagoi eri tavalla muutoksiin ja esimerkiksi jos ei ole ollut uhmaikää, saattaa tulla voimakkaampi murkkuikä. Juuri näin meillä kävi, olin neuvolassa aikoinaan huolissani puuttuvasta uhmasta. Rauhoiteltiin, että sieltä se tulee teini-iässä sitten. Ja voi pojat, että tuli.
Yhtä lailla kun en ottanut omiin nimiini uhmaiättömyyttä silloin taaperona, en ota tätä murrosiän dramaattisuuttakaan kontolleni. Ei ole minun ansiotani, ettei hän kirkunut kaupan lattialla kolmen vanhana, kuten ei sekään nyt ole minun syytäni, että tytön mielialat heittelevät jäätävästi ja pää on tehty puusta.
Pikkuisen sympatiaa nyt hei toisia äitejä kohtaan...
Onko joku väittänyt, ettei teini ole dramaattinen ja kiukuttele ikinä?
En minä ainakaan. Käytöstavat heille kuitenkin on opetettu, joten mitään "haista vi-ttu" huutoa ei ole ikinä tässä talossa kuulunut.
Ed
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tällä hetkellä elämä meidän perheen teinien kanssa on juuri sitä palkitsevaa ja ihanaa. Näkee että ihan ihmisiä niistä uhmaikäisistä housuunpissaavista yökukkujista on tullut. Voi tuntea suurta ylpeyttä. Lasten kanssa voi tehdä mitä vaan. Erityisesti keskustella ja miettiä tulevaa.
Ei tarvitse kiirehtiä kotiin, ei hommata lastenvahtia tai selvitä kaikesta yksin. Voi vaan lauttaa viestiä että onhan ruoka uunissa, nälkäinen äiti on tulossa kohta kotiin.
Shoppailu (netissä tai kaupoissa) on nuoren kanssa paljon kivempaa kuin pikkulasten kuravaateostokset.
Tytär on myös ihana henkilökohtainen kampaaja, manikyristi ja kosmetologi. Poika yksityinen mikrotukihenkilö.
Ihania!
Minkä ikäinen tytär? Taidat olla itse iäkkäämpi äiti?
Tytär 14, poika 16 v. Minä 43 v. Miksi kysyt?
Arvasin. Mutta tuon ikäisten lasten ei pitäisi olla mitään äidin umppalumppia, vaan itsenäisiä ihmisiä, jotka opettelevat elämäntaitoja, eikä äidin varpaankynnen lakkaamista ja tukan kihartamista. On varmaan ihanaa sulla, mutta ei sen noin päin pitäisi mennä.
T. entinen teini, jonka piti aina rasvailla äidin jalkoja
Höpö höpö.
Ei tarvitse rasvata jalkoja. Tytär haluaa koristella sormenkynsiäni ("harrasta" kynsienlaittoa) ja suoristaa hiuksiani juhliin mennessä. En sitten ole niin nolon näköinen.
Lasten kanssa kyllä väännetään monesta asiasta, mutta kokonaisuuten tämä on paljon helpompaa kuin pienempien kanssa. Itkupotkuraivareita ei nykyisin tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä totean, että kasvatustyö punnitaan teini-iässä. Ihmettelin ja odottelin sitä kauheaa teini-ikää mutta ei sitä koskaan tullut. Ihan hyviä aikuisia on varttunut. Aamu-unisuus oli ongelmista suurin.
Mitä sä jeesustelet? Eli olet parempi kasvattaja koska lapsesi eivät kiukutelleet murrosiässä? Kait ymmärrät, että heiltä on jäänyt kehitysvaihe kokonaan käymättä? Teinin kuuluu käydä läpi se vaihe, kapinoida ja erkaantua vanhemmistaan angstin kautta jollain tasolla. Olet epäonnistunut kasvattaja, jos kaikki lapsesi ovat kasvaneet aikuisiksi ilman tunnemyllerrystä, sori vaan.
Monihan kehuu ettei uhmaikää ollut lapsella, mutta sitten tulee se paha teini-ikä jolloin uhmataan kunnolla. Joskus taas on tosi paha uhma ja teininä sitten ollaan säyseitä. Kunhan vaan jossain vaiheessa kapinoi ja uhmaa vanhempia. Jos ei, on jotain pielessä.
Ja höpön höpön. Erkaantua voi ilman räyhäämistä ja juopottelua. Mutta vaatii kyllä hyviä ja luottamuksellisia välejä, keskusteluja ja toisen hyväksymistä sellaisena kuin on.
Kukaan ei ole puhunut juopottelusta. Se on ihan perus psykologian käsitteistöä, että vanhemmastaan ei voi erkaantua ilman kapinaa ja konfliktia. Pelottavaa on, jos kuvittelet olevasi kasvatuspsykologian yläpuolella? Ne lapset, jotka eivät kapinoi kotona koskaan, kapinoivat jossain muualla. Vain joku narsku on tyyppi, joka kuvittelisi olevansa yli-ihminen ja kykenevänsä kasvattamaan täydellisiä lapsia...
Lasten kuuluu ottaa pannuun ja niihin kuuluu mennä joskus hermo, samoin vanhemman tulee herättää negatiivisiakin tunteita ja vanhempaa pitää uskaltaa uhmata. Jos ei, luottamus ei ole kunnossa, koska tunteita ei uskalla näyttää.
Ex oli jäätävän tunnelukkoinen ja dissosioiva traumakimppu, jonka äiti jaksoi aina ylistää hänen kilttiä poikaa, joka ei koskaan pahaa sanaa äidille ole sanonut. Samoin oma mummoni ylisti sarjapettävää, kaappijuoppoisääni, joka oli maailman paras poika, miniä oli vaan kiittämätön.
Olen tympääntynyt teihin "täydellisiä lapsia" kasvattaneisiin naisiin, olette niin sokeita.
Rauhoittuhan nyt. Vaikka kaikilla elämä ei olekaan jatkuvaa taistelua teinien kanssa, ei se tarkoita että oltaisiin aina samaa mieltä kaikesta heidän kanssaan.
Ohis, myös kahden fiksun teinin äiti
Otatko yleensäkin elämässä tuollaisen ylemmän tason roolin, joka ojentaa toisia edes tietämättä, missä mielentilassa on kirjoitettu? Tuo "rauhoitteleminen" anonyymissä nettiketjussa on toisen keskustelijan yläpuolelle asettumista ja aika perinteinen keino yrittää osoittaa, että on fiksu ja analyyttinen. Mutta jos sulle tulee tosta pätemisestä parempi mieli, niin ehkä voisit sitten ajatella niin, että joillekin tulee parempi mieli pään tuulettamisesta.
Sinä varmaan tunget naaman tyynyyn ja kiljut sinne, jos ylipäätään tunnet sellaista kamalan pahaa käsitettä kuin vihastuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roope Lipasti saman asian äärellä tänään:
https://yle.fi/uutiset/3-10859848
tai kuuntele: https://areena.yle.fi/1-50174220Ahaaaah niin tämä. Huippu kirjoitus. Teinien vanhempien kesäkärsimystä ei kaikki ymmärrä. Kesästähän tämä suurin osa johtuu, kun kesätyöt loppuivat ja oli aikaa loisia kotona kuukauden verran riivaamassa.
ap
”Loisia” ja ”riivaamassa” kertoo kaiken asenteesta. Mitäs jos ajattelisi, että vietetään yhdessä ainutkertaista aikaa joka ei koskaan palaa.
Ehkä ei kannata takertua yhteen termiin. Täällä ketjussa on aika paljon ironiaa ja sarkasmia, jotka ei välity niitä tajuamattomille. Löysää pipoa.
ap
Kyllähän kaikki väsyvät välillä kanssaihmisiinsä. Sun teksteistä vaan paistaa, että teini-ikäiset ovat kauhea taakka. Lapsiinsa voi suhtautua niin monella tapaa. Kyllä lapset sen vaistoavat kun vanhemmat laskevat päiviä että pääsisivät heistä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2 teiniä joista toisella lisäksi ADHD. Vanhempi tyttö on 15 ja nuorempi 13. Jatkuvasti saa hakea lastenhuoneiden lattioilta lautasia ennenkuin alkavat kasvaa hometta, kahvikuppeja ja vesilaseja kerätä pitkin kämppää sekä taas kerran pitää palopuheen että jos ette jaksa laittaa koneeseen asti niin tuokaa edes keittiöön. Nuorempi etenkin juo jatkuvasti uudesta lasista ja jättää niitä ympäriinsä. Nuorimmaisen kanssa saa myös taistella jatkuvan ruuan mässytyksen , energiajuomien lipityksen sekä hygienian kanssa. On vähän väliä tunkemassa suuhun leipää tai muroja eikä meinaa mennä suihkuun edes silloin kun sisko kivahtaa "hyi helv sie haiset!". Vanhempi tyttö taas tarvitsisi jatkuvasti raha meikkeihin, muodikkaisiin vaatteisiin, latella istumiseen kaverien kanssa ym. Latte. Minä join 15-vuotiaana pannukahvia kaverin huoneen säkkituolissa, oma tyttö taas hörppii ylihintaista lattea keskustan kahvilassa!
Mun lapsillani oli teineinä kuukausiraha ja sillä saivat ostaa meikkinsä, lattensa yms. Toki minä maksoin suihkugeelit, shampoot, hammastahnat yms, mutta varsinaiset meikit tyttö kustansi kuukausirahoistaan. Vaatteiden kohdalla katsoin, mikä onmielestäni järkevä hinta maksaa takista, farkuista, kengistä tms ja annoin sen teinille. Jos halusi kalliimmat, niin maksoi erotuksen omista rahoistaan.
Kun lapseni alkoivat omatoimisesti ottaa jääkaapista ja kaapeista ruokaa, lakkasin ostamasta muroja yms epäterveellisiä. Jos teki mieli syödä jotain, löytyi porkkanoita, kirsikkatomaatteja, hedelmiä ja marjoja yms. Juomaksi oli saatavilla vettä, maitoa ja kahvia. Jos teini halusi limsaa tai energiajuomia, niin osti omista kuukausirahoistaan.
Molemmat lapseni ovat jo aikuisia, mutta osaavat käyttää rahaa. Eivät osta osamaksulla mitään, osaavat säästää ja osaavat myös arvioida, paljonko ylipäätään voivat käyttää johonkin ylimääräiseen. Eivät elä niin, että rahapäivänä ostetaan se, mitä on kovasti haluttu, ja sen jälkeen mietitä, millä saisi rahan riittämään vielä laskuihin ja elämiseenkin.
Kannattaisiko sinunkin kokeilla tyttärellesi kuukausirahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tällä hetkellä elämä meidän perheen teinien kanssa on juuri sitä palkitsevaa ja ihanaa. Näkee että ihan ihmisiä niistä uhmaikäisistä housuunpissaavista yökukkujista on tullut. Voi tuntea suurta ylpeyttä. Lasten kanssa voi tehdä mitä vaan. Erityisesti keskustella ja miettiä tulevaa.
Ei tarvitse kiirehtiä kotiin, ei hommata lastenvahtia tai selvitä kaikesta yksin. Voi vaan lauttaa viestiä että onhan ruoka uunissa, nälkäinen äiti on tulossa kohta kotiin.
Shoppailu (netissä tai kaupoissa) on nuoren kanssa paljon kivempaa kuin pikkulasten kuravaateostokset.
Tytär on myös ihana henkilökohtainen kampaaja, manikyristi ja kosmetologi. Poika yksityinen mikrotukihenkilö.
Ihania!
Minkä ikäinen tytär? Taidat olla itse iäkkäämpi äiti?
Tytär 14, poika 16 v. Minä 43 v. Miksi kysyt?
Arvasin. Mutta tuon ikäisten lasten ei pitäisi olla mitään äidin umppalumppia, vaan itsenäisiä ihmisiä, jotka opettelevat elämäntaitoja, eikä äidin varpaankynnen lakkaamista ja tukan kihartamista. On varmaan ihanaa sulla, mutta ei sen noin päin pitäisi mennä.
T. entinen teini, jonka piti aina rasvailla äidin jalkoja
Höpö höpö.
Ei tarvitse rasvata jalkoja. Tytär haluaa koristella sormenkynsiäni ("harrasta" kynsienlaittoa) ja suoristaa hiuksiani juhliin mennessä. En sitten ole niin nolon näköinen.
Lasten kanssa kyllä väännetään monesta asiasta, mutta kokonaisuuten tämä on paljon helpompaa kuin pienempien kanssa. Itkupotkuraivareita ei nykyisin tule.
Ohis: Sori, mutta ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Lasten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä totean, että kasvatustyö punnitaan teini-iässä. Ihmettelin ja odottelin sitä kauheaa teini-ikää mutta ei sitä koskaan tullut. Ihan hyviä aikuisia on varttunut. Aamu-unisuus oli ongelmista suurin.
Mitä sä jeesustelet? Eli olet parempi kasvattaja koska lapsesi eivät kiukutelleet murrosiässä? Kait ymmärrät, että heiltä on jäänyt kehitysvaihe kokonaan käymättä? Teinin kuuluu käydä läpi se vaihe, kapinoida ja erkaantua vanhemmistaan angstin kautta jollain tasolla. Olet epäonnistunut kasvattaja, jos kaikki lapsesi ovat kasvaneet aikuisiksi ilman tunnemyllerrystä, sori vaan.
Monihan kehuu ettei uhmaikää ollut lapsella, mutta sitten tulee se paha teini-ikä jolloin uhmataan kunnolla. Joskus taas on tosi paha uhma ja teininä sitten ollaan säyseitä. Kunhan vaan jossain vaiheessa kapinoi ja uhmaa vanhempia. Jos ei, on jotain pielessä.
Ja höpön höpön. Erkaantua voi ilman räyhäämistä ja juopottelua. Mutta vaatii kyllä hyviä ja luottamuksellisia välejä, keskusteluja ja toisen hyväksymistä sellaisena kuin on.
Kukaan ei ole puhunut juopottelusta. Se on ihan perus psykologian käsitteistöä, että vanhemmastaan ei voi erkaantua ilman kapinaa ja konfliktia. Pelottavaa on, jos kuvittelet olevasi kasvatuspsykologian yläpuolella? Ne lapset, jotka eivät kapinoi kotona koskaan, kapinoivat jossain muualla. Vain joku narsku on tyyppi, joka kuvittelisi olevansa yli-ihminen ja kykenevänsä kasvattamaan täydellisiä lapsia...
Lasten kuuluu ottaa pannuun ja niihin kuuluu mennä joskus hermo, samoin vanhemman tulee herättää negatiivisiakin tunteita ja vanhempaa pitää uskaltaa uhmata. Jos ei, luottamus ei ole kunnossa, koska tunteita ei uskalla näyttää.
Ex oli jäätävän tunnelukkoinen ja dissosioiva traumakimppu, jonka äiti jaksoi aina ylistää hänen kilttiä poikaa, joka ei koskaan pahaa sanaa äidille ole sanonut. Samoin oma mummoni ylisti sarjapettävää, kaappijuoppoisääni, joka oli maailman paras poika, miniä oli vaan kiittämätön.
Olen tympääntynyt teihin "täydellisiä lapsia" kasvattaneisiin naisiin, olette niin sokeita.
Rauhoittuhan nyt. Vaikka kaikilla elämä ei olekaan jatkuvaa taistelua teinien kanssa, ei se tarkoita että oltaisiin aina samaa mieltä kaikesta heidän kanssaan.
Ohis, myös kahden fiksun teinin äiti
Otatko yleensäkin elämässä tuollaisen ylemmän tason roolin, joka ojentaa toisia edes tietämättä, missä mielentilassa on kirjoitettu? Tuo "rauhoitteleminen" anonyymissä nettiketjussa on toisen keskustelijan yläpuolelle asettumista ja aika perinteinen keino yrittää osoittaa, että on fiksu ja analyyttinen. Mutta jos sulle tulee tosta pätemisestä parempi mieli, niin ehkä voisit sitten ajatella niin, että joillekin tulee parempi mieli pään tuulettamisesta.
Sinä varmaan tunget naaman tyynyyn ja kiljut sinne, jos ylipäätään tunnet sellaista kamalan pahaa käsitettä kuin vihastuminen.
Tältä viimeiseltä kommentoijalta on vissiin jäänyt se teini-ikä sitten väliin kun pitää näin kovasti meuhkata. Toivottavasti helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tällä hetkellä elämä meidän perheen teinien kanssa on juuri sitä palkitsevaa ja ihanaa. Näkee että ihan ihmisiä niistä uhmaikäisistä housuunpissaavista yökukkujista on tullut. Voi tuntea suurta ylpeyttä. Lasten kanssa voi tehdä mitä vaan. Erityisesti keskustella ja miettiä tulevaa.
Ei tarvitse kiirehtiä kotiin, ei hommata lastenvahtia tai selvitä kaikesta yksin. Voi vaan lauttaa viestiä että onhan ruoka uunissa, nälkäinen äiti on tulossa kohta kotiin.
Shoppailu (netissä tai kaupoissa) on nuoren kanssa paljon kivempaa kuin pikkulasten kuravaateostokset.
Tytär on myös ihana henkilökohtainen kampaaja, manikyristi ja kosmetologi. Poika yksityinen mikrotukihenkilö.
Ihania!
Minkä ikäinen tytär? Taidat olla itse iäkkäämpi äiti?
Tytär 14, poika 16 v. Minä 43 v. Miksi kysyt?
Arvasin. Mutta tuon ikäisten lasten ei pitäisi olla mitään äidin umppalumppia, vaan itsenäisiä ihmisiä, jotka opettelevat elämäntaitoja, eikä äidin varpaankynnen lakkaamista ja tukan kihartamista. On varmaan ihanaa sulla, mutta ei sen noin päin pitäisi mennä.
T. entinen teini, jonka piti aina rasvailla äidin jalkoja
Höpö höpö.
Ei tarvitse rasvata jalkoja. Tytär haluaa koristella sormenkynsiäni ("harrasta" kynsienlaittoa) ja suoristaa hiuksiani juhliin mennessä. En sitten ole niin nolon näköinen.
Lasten kanssa kyllä väännetään monesta asiasta, mutta kokonaisuuten tämä on paljon helpompaa kuin pienempien kanssa. Itkupotkuraivareita ei nykyisin tule.
Ohis: Sori, mutta ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Lasten kannalta.
Ohis, mutta minusta taas suhteellisen normaalia, tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roope Lipasti saman asian äärellä tänään:
https://yle.fi/uutiset/3-10859848
tai kuuntele: https://areena.yle.fi/1-50174220Ahaaaah niin tämä. Huippu kirjoitus. Teinien vanhempien kesäkärsimystä ei kaikki ymmärrä. Kesästähän tämä suurin osa johtuu, kun kesätyöt loppuivat ja oli aikaa loisia kotona kuukauden verran riivaamassa.
ap
”Loisia” ja ”riivaamassa” kertoo kaiken asenteesta. Mitäs jos ajattelisi, että vietetään yhdessä ainutkertaista aikaa joka ei koskaan palaa.
Ehkä ei kannata takertua yhteen termiin. Täällä ketjussa on aika paljon ironiaa ja sarkasmia, jotka ei välity niitä tajuamattomille. Löysää pipoa.
ap
Kyllähän kaikki väsyvät välillä kanssaihmisiinsä. Sun teksteistä vaan paistaa, että teini-ikäiset ovat kauhea taakka. Lapsiinsa voi suhtautua niin monella tapaa. Kyllä lapset sen vaistoavat kun vanhemmat laskevat päiviä että pääsisivät heistä eroon.
Mitä väärää on odottaa, että pääsee lapsista eroon? Ei se tarkoita kylmää vanhemmuutta, päinvastoin, realiteetit on hyvä pitää mielessä. Haluan että lapsi voi turvallisin mielin muuttaa kotoa ja elää elämäänsä ilman, että soittelen perään haikeita puheluita ja kyselen, onko sähkölasku maksettu yms.
Oma äitini ja mummoni olivat kauhean takertuvia ja jatkuvasti marmattivat, kun ei tule kukaan käymään. Anoppi itkee vieläkin kun lapset käyvät ja lähtevät.
En tajua lapsiin takertuvia äitejä, tässäkin ketjussa tuntuu olevan potentiaalisia uhriutujia. Lapset tulisi kasvattaa pärjääviksi aikuisiksi, jotka ovat itsenäisiä ja kykenevät kohtaamaan elämän vastoinkäymiset. Ei lasten tule olla mitään äidin pikku apureita ja palvelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oho. Minusta teinityttäreni on ihan huippua seuraa. Toki, kasvatustyötä on tehty alusta asti, nyt olisikin myöhäistä aloittaa (Ei tarkoitettu vittuiluksi).
Ei ole tarkoitettu vit tui luk si mutta tuo on kyllä puhdasta sitä.
Siis nyt oikeasti, luuletteko te oikeasti, että murrosiän hyvä käytös on kasvatuksen ansiota? Tai päinvastoin.
Nyt en puhu mistään itsensä viiltelystä ja alkoholin yliannostuksista, vaan dramaattisuudesta ja reagoinnista, murrosiän kiukuttelusta ja itsepäisestä inttämisestä. Siis NORMAALIIN murrosikään kuuluvasta käytöksestä.
Tiesitkö, että jokainen lapsi reagoi eri tavalla muutoksiin ja esimerkiksi jos ei ole ollut uhmaikää, saattaa tulla voimakkaampi murkkuikä. Juuri näin meillä kävi, olin neuvolassa aikoinaan huolissani puuttuvasta uhmasta. Rauhoiteltiin, että sieltä se tulee teini-iässä sitten. Ja voi pojat, että tuli.
Yhtä lailla kun en ottanut omiin nimiini uhmaiättömyyttä silloin taaperona, en ota tätä murrosiän dramaattisuuttakaan kontolleni. Ei ole minun ansiotani, ettei hän kirkunut kaupan lattialla kolmen vanhana, kuten ei sekään nyt ole minun syytäni, että tytön mielialat heittelevät jäätävästi ja pää on tehty puusta.
Pikkuisen sympatiaa nyt hei toisia äitejä kohtaan...
Onko joku väittänyt, ettei teini ole dramaattinen ja kiukuttele ikinä?
En minä ainakaan. Käytöstavat heille kuitenkin on opetettu, joten mitään "haista vi-ttu" huutoa ei ole ikinä tässä talossa kuulunut.
Ed
Ja taas tätä, kuka on sanonut mistään haistattelusta? Ihan omia keksitään tässä ketjussa ja vedetään johtopäätöksiä. Luetteko te edes muitten viestejä vai skippaatteko ne ja vuodatatte omaa tajunnanvirtaa? Superäidit vauhdissa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oho. Minusta teinityttäreni on ihan huippua seuraa. Toki, kasvatustyötä on tehty alusta asti, nyt olisikin myöhäistä aloittaa (Ei tarkoitettu vittuiluksi).
Ei ole tarkoitettu vit tui luk si mutta tuo on kyllä puhdasta sitä.
Siis nyt oikeasti, luuletteko te oikeasti, että murrosiän hyvä käytös on kasvatuksen ansiota? Tai päinvastoin.
Nyt en puhu mistään itsensä viiltelystä ja alkoholin yliannostuksista, vaan dramaattisuudesta ja reagoinnista, murrosiän kiukuttelusta ja itsepäisestä inttämisestä. Siis NORMAALIIN murrosikään kuuluvasta käytöksestä.
Tiesitkö, että jokainen lapsi reagoi eri tavalla muutoksiin ja esimerkiksi jos ei ole ollut uhmaikää, saattaa tulla voimakkaampi murkkuikä. Juuri näin meillä kävi, olin neuvolassa aikoinaan huolissani puuttuvasta uhmasta. Rauhoiteltiin, että sieltä se tulee teini-iässä sitten. Ja voi pojat, että tuli.
Yhtä lailla kun en ottanut omiin nimiini uhmaiättömyyttä silloin taaperona, en ota tätä murrosiän dramaattisuuttakaan kontolleni. Ei ole minun ansiotani, ettei hän kirkunut kaupan lattialla kolmen vanhana, kuten ei sekään nyt ole minun syytäni, että tytön mielialat heittelevät jäätävästi ja pää on tehty puusta.
Pikkuisen sympatiaa nyt hei toisia äitejä kohtaan...
Onko joku väittänyt, ettei teini ole dramaattinen ja kiukuttele ikinä?
En minä ainakaan. Käytöstavat heille kuitenkin on opetettu, joten mitään "haista vi-ttu" huutoa ei ole ikinä tässä talossa kuulunut.
Ed
Ja taas tätä, kuka on sanonut mistään haistattelusta? Ihan omia keksitään tässä ketjussa ja vedetään johtopäätöksiä. Luetteko te edes muitten viestejä vai skippaatteko ne ja vuodatatte omaa tajunnanvirtaa? Superäidit vauhdissa. :D
No katsopa viestit nro 22 ja 43 tässä ketjussa...
”Loisia” ja ”riivaamassa” kertoo kaiken asenteesta. Mitäs jos ajattelisi, että vietetään yhdessä ainutkertaista aikaa joka ei koskaan palaa.