Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuuden epäkiitollisin vaihe on lapsen ollessa teini-iässä
31.07.2019 |
Tässä punnitaan oikeasti vanhemmuus, tahtotila, sisukkuus ja motivaatio. Huomaan miettiväni joka toinen päivä, miksi olin niin idiootti, että tein lapsen. Joka toinen päivä taas olen kiitollinen, että tuli tehtyä nuorena.
Mutta tämä 16 vuotiaan tyttären kanssa eläminen... huh huh.
Tässä kasvattaa käytännössä aikuisen ihmisen kokoista tyyppiä, joka on valtava kuluerä, eikä kiitosta ole näkyvissä. Menot ovat aikuisen naisen, kosmetiikka, hygieniatarvikkeet, vaatteet, netti, puhelin yms. kyllä te tiedätte.
Lukio alkaa ja kulut nousevat entisestään. Välillä hirvittää, että miten lukiosta selviää, vaikka olen hyvätuloinen.
Joka päivä saa kantaa kaupasta ruokaa ja kaikkea menee.
Ja sitten se ikuisuusaihe: teinin opettaminen hyväksi rahankäyttäjäksi ja säästeliääksi. Jokaisesta asiasta käydään jäätävä väittely, kaikesta pitää jankata ja toistaa. Epäsiisteyttä on kestänyt monta vuotta eikä mikään mene päähän.
Kun itse tulee töistä kaupan kautta viiden jälkeen, keittiön kaapit on levällään, kaikkialla astioita ja banaanikärpäsiä kiitos pöydälle jääneiden ruokien.
Mikään ei mene kaaliin, mitään kehitystä ei tapahtu. Sitten ovesta pelmahtaa monta teiniä lisää, kaikki syövät jotain ja sotkevat, pyydän siivoamaan.
Arki on jatkuvaa kieltämistä, käskemistä, toivomista, kauppakassien raahaamista ja kinaamista. En tietenkään uhriudu joten jatkuvasti pyydän lasta osallistumaan ja käsken.
Eilen käytiin jäätävä riita sen takia, minkä takia jogurttia ei juoda litraa päivässä, että miksi kaurapuuro on ihan hyvä aamupala ja miksi astianpesukone pitää oma-aloitteisesti tyhjentää ja täyttää ilman käskyä.
Usein tuntuu, että ei vaan jaksa, miksi piti tehdä lapsi ja miten pitkään tätä konkurssia jatkuu?
Kommentit (104)
Ja joka käänteessä kuulet vi*ttuilua kaikista omista heikkouksistasi joita teini on vuosien varrella oikein kerännyt muistiinsa. Muuten ei kyllä muista kuinka eilen oli puhetta että tänään pesisi koneellisen pyykkiä kun on päivällä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vauva-aika mitään verrattuna teini-ikäisen kasvattamiseen. Ainut hyvä puoli teini-iässä on, että se menee ohi. Viimeistään kahdeksantoistavuotiaana tapahtuu normaalioloissa selkeää seestymistä, tosin siitä eteenpäin on vaarana nuoren alkoholisoitumisen, mikäli innostuu bilettämään liikaa. Vauva-aika kestää vain vuoden tai pari, teini-ikä ainakin tytöillä helpostikin neljä tai viisi vuotta. Omaa vanhemmuuttaan ei kannata juuri noina vuosina kyseenalaistaa. Vanhemmuus punnitaan sitten, kun lapset ovat omillaan ja heidän elämänhallintansa on kunnossa.
Kolmen lapsen äitinä totean, että kasvatustyö punnitaan teini-iässä. Ihmettelin ja odottelin sitä kauheaa teini-ikää mutta ei sitä koskaan tullut. Ihan hyviä aikuisia on varttunut. Aamu-unisuus oli ongelmista suurin.
Vierailija kirjoitti:
Roope Lipasti saman asian äärellä tänään:
https://yle.fi/uutiset/3-10859848
tai kuuntele: https://areena.yle.fi/1-50174220
Ahaaaah niin tämä. Huippu kirjoitus. Teinien vanhempien kesäkärsimystä ei kaikki ymmärrä. Kesästähän tämä suurin osa johtuu, kun kesätyöt loppuivat ja oli aikaa loisia kotona kuukauden verran riivaamassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä totean, että kasvatustyö punnitaan teini-iässä. Ihmettelin ja odottelin sitä kauheaa teini-ikää mutta ei sitä koskaan tullut. Ihan hyviä aikuisia on varttunut. Aamu-unisuus oli ongelmista suurin.
Mitä sä jeesustelet? Eli olet parempi kasvattaja koska lapsesi eivät kiukutelleet murrosiässä? Kait ymmärrät, että heiltä on jäänyt kehitysvaihe kokonaan käymättä? Teinin kuuluu käydä läpi se vaihe, kapinoida ja erkaantua vanhemmistaan angstin kautta jollain tasolla. Olet epäonnistunut kasvattaja, jos kaikki lapsesi ovat kasvaneet aikuisiksi ilman tunnemyllerrystä, sori vaan.
Monihan kehuu ettei uhmaikää ollut lapsella, mutta sitten tulee se paha teini-ikä jolloin uhmataan kunnolla. Joskus taas on tosi paha uhma ja teininä sitten ollaan säyseitä. Kunhan vaan jossain vaiheessa kapinoi ja uhmaa vanhempia. Jos ei, on jotain pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän teinit on ainakin ihan parhaita, niiden kaverit myös. Joskus vähän sotkuisia, väsyneitä ja rasittavia, mutta niin olen minäkin. Aivan varmasti me vanhemmat ollaan myös noloja, mutta siitä huolimatta teinit lähtee mukaan perhereissuille, maalle ja kaikenlaisiin juhliin. Kaupungillekin lähtevät tarvittaessa.
Sama juttu. Lapset on löytäneet kivoja kavereita ja meillä on usein yökyläläisiä ja hengailijoita.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vauva-aika mitään verrattuna teini-ikäisen kasvattamiseen. Ainut hyvä puoli teini-iässä on, että se menee ohi. Viimeistään kahdeksantoistavuotiaana tapahtuu normaalioloissa selkeää seestymistä, tosin siitä eteenpäin on vaarana nuoren alkoholisoitumisen, mikäli innostuu bilettämään liikaa. Vauva-aika kestää vain vuoden tai pari, teini-ikä ainakin tytöillä helpostikin neljä tai viisi vuotta. Omaa vanhemmuuttaan ei kannata juuri noina vuosina kyseenalaistaa. Vanhemmuus punnitaan sitten, kun lapset ovat omillaan ja heidän elämänhallintansa on kunnossa.
Joo RIP oma mielenterveys 2016-2019. Tätä on jatkunut lapsen seiskaluokasta asti, kahdeksas luokka oli pahin ja nyt just lukion ensimmäiselle mentäessä alkaa omat hermot olla riekaleina. KAUAN tätä pa s k aa kestää??? Ja koska sen pennun voi potkasta kotoa ilman että syyllistyy heitteillejättöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 2 teiniä joista toisella lisäksi ADHD. Vanhempi tyttö on 15 ja nuorempi 13. Jatkuvasti saa hakea lastenhuoneiden lattioilta lautasia ennenkuin alkavat kasvaa hometta, kahvikuppeja ja vesilaseja kerätä pitkin kämppää sekä taas kerran pitää palopuheen että jos ette jaksa laittaa koneeseen asti niin tuokaa edes keittiöön. Nuorempi etenkin juo jatkuvasti uudesta lasista ja jättää niitä ympäriinsä. Nuorimmaisen kanssa saa myös taistella jatkuvan ruuan mässytyksen , energiajuomien lipityksen sekä hygienian kanssa. On vähän väliä tunkemassa suuhun leipää tai muroja eikä meinaa mennä suihkuun edes silloin kun sisko kivahtaa "hyi helv sie haiset!". Vanhempi tyttö taas tarvitsisi jatkuvasti raha meikkeihin, muodikkaisiin vaatteisiin, latella istumiseen kaverien kanssa ym. Latte. Minä join 15-vuotiaana pannukahvia kaverin huoneen säkkituolissa, oma tyttö taas hörppii ylihintaista lattea keskustan kahvilassa!
Vierailija kirjoitti:
Ja joka käänteessä kuulet vi*ttuilua kaikista omista heikkouksistasi joita teini on vuosien varrella oikein kerännyt muistiinsa. Muuten ei kyllä muista kuinka eilen oli puhetta että tänään pesisi koneellisen pyykkiä kun on päivällä kotona.
Joo TÄMÄ. Yllättäen muistuukin mieleen joku aivan kamala vääryys, jota hän on kokenut kaupan kassajonossa vuonna 2007. Asiat muistetaan aivan väärin, koska tunne, ja sitten lauottaan ne kaikki nyt. Muisti on hyvä, paitsi juuri astianpesukoneen tyhjentämisen yms. sovittujen kotitöiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä totean, että kasvatustyö punnitaan teini-iässä. Ihmettelin ja odottelin sitä kauheaa teini-ikää mutta ei sitä koskaan tullut. Ihan hyviä aikuisia on varttunut. Aamu-unisuus oli ongelmista suurin.
Mitä sä jeesustelet? Eli olet parempi kasvattaja koska lapsesi eivät kiukutelleet murrosiässä? Kait ymmärrät, että heiltä on jäänyt kehitysvaihe kokonaan käymättä? Teinin kuuluu käydä läpi se vaihe, kapinoida ja erkaantua vanhemmistaan angstin kautta jollain tasolla. Olet epäonnistunut kasvattaja, jos kaikki lapsesi ovat kasvaneet aikuisiksi ilman tunnemyllerrystä, sori vaan.
Monihan kehuu ettei uhmaikää ollut lapsella, mutta sitten tulee se paha teini-ikä jolloin uhmataan kunnolla. Joskus taas on tosi paha uhma ja teininä sitten ollaan säyseitä. Kunhan vaan jossain vaiheessa kapinoi ja uhmaa vanhempia. Jos ei, on jotain pielessä.
Ja höpön höpön. Erkaantua voi ilman räyhäämistä ja juopottelua. Mutta vaatii kyllä hyviä ja luottamuksellisia välejä, keskusteluja ja toisen hyväksymistä sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tällä hetkellä elämä meidän perheen teinien kanssa on juuri sitä palkitsevaa ja ihanaa. Näkee että ihan ihmisiä niistä uhmaikäisistä housuunpissaavista yökukkujista on tullut. Voi tuntea suurta ylpeyttä. Lasten kanssa voi tehdä mitä vaan. Erityisesti keskustella ja miettiä tulevaa.
Ei tarvitse kiirehtiä kotiin, ei hommata lastenvahtia tai selvitä kaikesta yksin. Voi vaan lauttaa viestiä että onhan ruoka uunissa, nälkäinen äiti on tulossa kohta kotiin.
Shoppailu (netissä tai kaupoissa) on nuoren kanssa paljon kivempaa kuin pikkulasten kuravaateostokset.
Tytär on myös ihana henkilökohtainen kampaaja, manikyristi ja kosmetologi. Poika yksityinen mikrotukihenkilö.
Ihania!
Minkä ikäinen tytär? Taidat olla itse iäkkäämpi äiti?
Tytär 14, poika 16 v. Minä 43 v. Miksi kysyt?
Arvasin. Mutta tuon ikäisten lasten ei pitäisi olla mitään äidin umppalumppia, vaan itsenäisiä ihmisiä, jotka opettelevat elämäntaitoja, eikä äidin varpaankynnen lakkaamista ja tukan kihartamista. On varmaan ihanaa sulla, mutta ei sen noin päin pitäisi mennä.
T. entinen teini, jonka piti aina rasvailla äidin jalkoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on ihana vaihe! Lapsesta on tullut persoona, hauska ja fiksu. Keskustelut ihan parhaita. Kirjoitan artikkelia kotona ja olen tähän aivan kypsä. Äsken 16-vuotias poikani tuli koputtamaan olkaani ja ilmoitti, että on aika ”motijoran” eli motivaatiotanssin. Sitten hän jorasi kömpelösti hetken.
Naurattaa vieläkin, vaikka eihän tossa mitään järkeä ollut. Äidin pieni kaappi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roope Lipasti saman asian äärellä tänään:
https://yle.fi/uutiset/3-10859848
tai kuuntele: https://areena.yle.fi/1-50174220Ahaaaah niin tämä. Huippu kirjoitus. Teinien vanhempien kesäkärsimystä ei kaikki ymmärrä. Kesästähän tämä suurin osa johtuu, kun kesätyöt loppuivat ja oli aikaa loisia kotona kuukauden verran riivaamassa.
ap
"Vuoden äiti" - palkinto aplle. Ja vinkki älä osta kaappiin ruokaa jota ei saa syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tällä hetkellä elämä meidän perheen teinien kanssa on juuri sitä palkitsevaa ja ihanaa. Näkee että ihan ihmisiä niistä uhmaikäisistä housuunpissaavista yökukkujista on tullut. Voi tuntea suurta ylpeyttä. Lasten kanssa voi tehdä mitä vaan. Erityisesti keskustella ja miettiä tulevaa.
Ei tarvitse kiirehtiä kotiin, ei hommata lastenvahtia tai selvitä kaikesta yksin. Voi vaan lauttaa viestiä että onhan ruoka uunissa, nälkäinen äiti on tulossa kohta kotiin.
Shoppailu (netissä tai kaupoissa) on nuoren kanssa paljon kivempaa kuin pikkulasten kuravaateostokset.
Tytär on myös ihana henkilökohtainen kampaaja, manikyristi ja kosmetologi. Poika yksityinen mikrotukihenkilö.
Ihania!
Minkä ikäinen tytär? Taidat olla itse iäkkäämpi äiti?
Tytär 14, poika 16 v. Minä 43 v. Miksi kysyt?
Arvasin. Mutta tuon ikäisten lasten ei pitäisi olla mitään äidin umppalumppia, vaan itsenäisiä ihmisiä, jotka opettelevat elämäntaitoja, eikä äidin varpaankynnen lakkaamista ja tukan kihartamista. On varmaan ihanaa sulla, mutta ei sen noin päin pitäisi mennä.
T. entinen teini, jonka piti aina rasvailla äidin jalkoja
On eri asia tehdä asioita vapaaehtoisesti kuin pakotettuna. Vastavuoroisuus voi toimia nuortenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä totean, että kasvatustyö punnitaan teini-iässä. Ihmettelin ja odottelin sitä kauheaa teini-ikää mutta ei sitä koskaan tullut. Ihan hyviä aikuisia on varttunut. Aamu-unisuus oli ongelmista suurin.
Mitä sä jeesustelet? Eli olet parempi kasvattaja koska lapsesi eivät kiukutelleet murrosiässä? Kait ymmärrät, että heiltä on jäänyt kehitysvaihe kokonaan käymättä? Teinin kuuluu käydä läpi se vaihe, kapinoida ja erkaantua vanhemmistaan angstin kautta jollain tasolla. Olet epäonnistunut kasvattaja, jos kaikki lapsesi ovat kasvaneet aikuisiksi ilman tunnemyllerrystä, sori vaan.
Monihan kehuu ettei uhmaikää ollut lapsella, mutta sitten tulee se paha teini-ikä jolloin uhmataan kunnolla. Joskus taas on tosi paha uhma ja teininä sitten ollaan säyseitä. Kunhan vaan jossain vaiheessa kapinoi ja uhmaa vanhempia. Jos ei, on jotain pielessä.
Ja höpön höpön. Erkaantua voi ilman räyhäämistä ja juopottelua. Mutta vaatii kyllä hyviä ja luottamuksellisia välejä, keskusteluja ja toisen hyväksymistä sellaisena kuin on.
Kukaan ei ole puhunut juopottelusta. Se on ihan perus psykologian käsitteistöä, että vanhemmastaan ei voi erkaantua ilman kapinaa ja konfliktia. Pelottavaa on, jos kuvittelet olevasi kasvatuspsykologian yläpuolella? Ne lapset, jotka eivät kapinoi kotona koskaan, kapinoivat jossain muualla. Vain joku narsku on tyyppi, joka kuvittelisi olevansa yli-ihminen ja kykenevänsä kasvattamaan täydellisiä lapsia...
Lasten kuuluu ottaa pannuun ja niihin kuuluu mennä joskus hermo, samoin vanhemman tulee herättää negatiivisiakin tunteita ja vanhempaa pitää uskaltaa uhmata. Jos ei, luottamus ei ole kunnossa, koska tunteita ei uskalla näyttää.
Ex oli jäätävän tunnelukkoinen ja dissosioiva traumakimppu, jonka äiti jaksoi aina ylistää hänen kilttiä poikaa, joka ei koskaan pahaa sanaa äidille ole sanonut. Samoin oma mummoni ylisti sarjapettävää, kaappijuoppoisääni, joka oli maailman paras poika, miniä oli vaan kiittämätön.
Olen tympääntynyt teihin "täydellisiä lapsia" kasvattaneisiin naisiin, olette niin sokeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tällä hetkellä elämä meidän perheen teinien kanssa on juuri sitä palkitsevaa ja ihanaa. Näkee että ihan ihmisiä niistä uhmaikäisistä housuunpissaavista yökukkujista on tullut. Voi tuntea suurta ylpeyttä. Lasten kanssa voi tehdä mitä vaan. Erityisesti keskustella ja miettiä tulevaa.
Ei tarvitse kiirehtiä kotiin, ei hommata lastenvahtia tai selvitä kaikesta yksin. Voi vaan lauttaa viestiä että onhan ruoka uunissa, nälkäinen äiti on tulossa kohta kotiin.
Shoppailu (netissä tai kaupoissa) on nuoren kanssa paljon kivempaa kuin pikkulasten kuravaateostokset.
Tytär on myös ihana henkilökohtainen kampaaja, manikyristi ja kosmetologi. Poika yksityinen mikrotukihenkilö.
Ihania!
Minkä ikäinen tytär? Taidat olla itse iäkkäämpi äiti?
Tytär 14, poika 16 v. Minä 43 v. Miksi kysyt?
Arvasin. Mutta tuon ikäisten lasten ei pitäisi olla mitään äidin umppalumppia, vaan itsenäisiä ihmisiä, jotka opettelevat elämäntaitoja, eikä äidin varpaankynnen lakkaamista ja tukan kihartamista. On varmaan ihanaa sulla, mutta ei sen noin päin pitäisi mennä.
T. entinen teini, jonka piti aina rasvailla äidin jalkoja
Ai 43v on susta iäkkäämpi äiti teineille?
Ohis
Pieniltä tuntuu murheet kun vertaa oman teinin edesottamuuksiin, siinä vaiheessa kun koulu retuperällä, yhteyksiä poliisista ja lasusta niin alkaa jogurttipurkit ja apk tyhjentämiset tuntua aikas mitättömiltä ongelmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roope Lipasti saman asian äärellä tänään:
https://yle.fi/uutiset/3-10859848
tai kuuntele: https://areena.yle.fi/1-50174220Ahaaaah niin tämä. Huippu kirjoitus. Teinien vanhempien kesäkärsimystä ei kaikki ymmärrä. Kesästähän tämä suurin osa johtuu, kun kesätyöt loppuivat ja oli aikaa loisia kotona kuukauden verran riivaamassa.
ap
"Vuoden äiti" - palkinto aplle. Ja vinkki älä osta kaappiin ruokaa jota ei saa syödä.
Mistä hyvästä saan vuoden äiti palkinnon? Otan sen mielelläni vastaan, tunteita on parempi tuulettaa täällä kun patoa ne sisälleen tai tilittää teinille, joka ei niitä pystyisi prosessoimaan.
ap
Omat lapseni olivat noin 12 v, kun yrittivät alkaa luistamaan kotitöistä. Siihen asti olivat tehneet mukisematta sen, mitä olin pyytänytkin tekemään. Kerran tulin töistä kotiin ja eteisessä oli edelleen roskapussit viemättä. Eipä mitään, menin sohvalle lukemaan kirjaa. Noin tunnin päästä esikoinen tuli raput alas ja kysyi, onko ruoka jo valmista. Nousin hölmistyneenä istumaan, menin keittiöön, silmiäni pyöritellen sanoin, että no jopas jotakin, Se Joku ei olekaan laittanut ruokaa, mutta ei ole näköjään vienyt roskiakaan. Kehotin teiniä odottelemaan, jos ruokakin ilmestyisi pöytään sen jälkeen, kun Se Joku olisi vienyt roskat, ja menin takaisin sohvalle lukemaan kirjaa. Ei mennyt kovin montaa sekuntia, kun ovi kävi ja teini lähti roskapussien kanssa ulos. Ja minä nousin sohvalta laittamaan ruokaa.
Tytär 14, poika 16 v. Minä 43 v. Miksi kysyt?