Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

Ihmedieettinne ei paranna tätä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpirauhasen liikatoiminta, rinnastetaan vajaatoimintaan vaikka liikatoiminta rajumpi ja hoitamattomana voi kuolla. Sairauden ollessa vielä hallitsematon en mm. Pysty nukkumaan juuri lainkaan, ripuloin kaikki ruuat eli vessa oltava 20 sekunnin päässä, meinaan vähän väliä pyörtyä, sydän hakkaa rinnasta ulos, henkeä ahdistaa niin että luulee saavansa jonkun kohtauksen ynnä muita pahoja oireita. Valitettavasti toistuvien liikatoimintajaksojen vuoksi mulle on jäänyt sydänongelmia, hengenahdistusta, tolkuton väsymys, pissalla ramppaaminen ja ärtynyt suolisto vaikka välillä oonkin ns. terve.

 

En jaksa lukea 15 sivua läpi, mutta vastaan silti siltä varalta että joku toinen ei ole sitä tehnyt. Vajaatoiminta voi johtaa hoitamattomana kuolemaan myös, ja tekee ihmisen helposti täysin toimintakyvyttömäksi, erity

Käy mittauttamassa. Itse tuskailin oireiden, painonnousun ym. kanssa useamman vuoden ennen kuin hyväksyin ajatuksen, että syynä voi olla jokin muukin kuin oma saamattomuus, huono ruokavalio ym. Kilpirauhasen vajaatoiminta oli selvä ja loppuiän kestävä lääkitys alkoi saman tien. Se vain harmittaa että en älynnyt mennä jo aiemmin kokeisiin, tilanne ei olisi päässyt niin pahaksi.

Diabetes 1. Liian usein sekoitetaan elintapasairaus tyyppi kakkoseen. Toki sen verran sanon, että ihan aina DM2 ei ole elintavoista johtuva, mutta hyvin usein. Ykköstyyppi ei johdu elintavoista eikä sen syntymistä voida estää omalla toiminnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Diabetes 1. Liian usein sekoitetaan elintapasairaus tyyppi kakkoseen. Toki sen verran sanon, että ihan aina DM2 ei ole elintavoista johtuva, mutta hyvin usein. Ykköstyyppi ei johdu elintavoista eikä sen syntymistä voida estää omalla toiminnalla. 

D2 sairastan ja olen sitä mieltä, että väärä nimitys koko sairaudelle. Juurikin sekaannusten takia.

Ihmiset ei tunnu käsittävän, että monikin sairaus on yksilöllistä. Jos mulla toimii tämä hoito ja sulla sitten toinen. Tai oireiden pitäisi olla samat kaikilla. ARGH!

Joudun omaa D2 diagnoosiani jatkuvasti selittelemään muille. Mä kuulemma valehtelen, kun tällä hetkellä sokerit pysyy ruodussa 1 (yksi) metformin tabletilla, ruokavaliolla ja liikunnalla. Mulla on noin 15 kiloa ylimääräistä.

Pahimmat vastaanväittäjät ovat vanhempani. Isäni 68 v, hän on normaalipainoinen ja myös D2. Hän käyttää kolmea erilääkettä, pistää myös insuliinia, on kasvissyöjäksi pamahtanut (hyvä niin), hoikka ja urheilullinen. Hän on jättänyt sokerin pois valiostaan ja vähentänyt hiilareita. Raitistui n. 10 vuotta sitten ja tupakkaa polttaa enää satunnaisesti.

Yrittänyt noille selittää sitäkin, että kyllähän se entinen eletty elämä isälläkin vaikuttaa. Hyvä, että on paljon sairautensa takia tehnyt, mutta ei niitä ryyppyvuosia noin vaan kropasta pyyhitä. Haimaa on silloin jo kulutettu äärimmilleen, niin nythän se kiukuttelee sitten.

En mäkään kuvittele, että mun tilanne pysyy loppuelämäni näineen. Pitäisi saada tahdon voimaa, että sais kiloja vähemmälle. Eikä sekään varmasti lupaa, että D2 olisi taakse jäänyttä elämää. Eihei. Vaikka pääsisin ihannepainoon ja pystyisin jatkamaan elämääni näineen, voi tilanne vielä pahentuakin. Etenkin kun perintötekijät ottaa huomioon, niin varmaan paheneekin.

Eikä kyse ole vaan heistä. Vaan ihan työkaverit, ihmiset, joiden kanssa keskustelee... Täällä palstallakin. :D

No ei oo varsinaisesti sairaus, mut runsaat menkat voi laittaa kehon tosi huonoon kuntoon. On ollut nuorempana niin runsaat menkat et tuli paha anemia. Ja kun sitä ei silloin välttämättä tajua et ei oo normaalia et veri tulee vaan kuin hanasta kun nousee seisomaan. Ihan järkyttävää. Siinä sitten kärsit kun luulet et muillakin on silleen, huoh.

Sisäilmasairaus, kemikaaliherkkyys, dermografimus (tulee homeesta), masennus, sisäilmapainotteinen astma (tämäkin johtuu homeesta).

Täällä kans dissosiivista persoonallisuushäiriötä sairastava, mun ns työkaverit sekoittaa sen että olisin mielisairas. En ole, lääkkeet on,elän normaalia elämää. 

Keuhkoahtaumatauti. 

Ihmiset olettavat että sen voi saada vain tupakoitsijat. Koskaan en ole yhtään savuketta polttanut.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans dissosiivista persoonallisuushäiriötä sairastava, mun ns työkaverit sekoittaa sen että olisin mielisairas. En ole, lääkkeet on,elän normaalia elämää. 

Mitä lääkkeitä syöt?

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans dissosiivista persoonallisuushäiriötä sairastava, mun ns työkaverit sekoittaa sen että olisin mielisairas. En ole, lääkkeet on,elän normaalia elämää. 

Ns työkaverit? 😂

Koko lääkedosettini on kuulemma turha. Yleensä en siitä hiiskukaan. Verenpainelääke, beetasalpaaja, vatsahappolääke, tyroksiini ja masennuslääke. Eli sairastan verenpainetautia, närästystä palleatyrän takia, kilpirauhasvikaa ja dystymiaa eli kaksoismasennusta. Rakenteellinen uniapnea on myös ja yliliikkuvat nivelet sekä kivikovat sidekudokset. Viimemainittuja hoidan myofaskiapallolla ja piikkimatolla ja venyttämällä.  Lisäksi on stressistä ja vaihdevuosista johtuva korkea syke. Tuttujen mukaan en kuulemma sairasta ollenkaan yhtikäsmitään masennusta ja lenkillä sekä jumpassa käyminen auttaisi noihin loppuihinkin. Lääkkeet vaan aiheuttavat tautini. Lisäksi pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Kilpirauhasen vajaatoiminta on ainoa tauti, joka tekee edes jonkun vaikutuksen kaikkitietäjiin. Oikeasti yritän hoitaa sairauksiani ja ennaltaehkäistä seurauksia. Olen hankkinut kaikki hoidot mitä olen voinut saada. Kelan terapiakin käyty. Jumppaan ja lenkille en kauheasti pysty, koska voimat menevät työssäkäyntiin, omien asioiden hoitoon ja palautumiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, ADHD, mutta todennäköisesti minulta löytyisi muutakin jos menisin uudelleen perusteellisiin tutkimuksiin. En saata huomata jotain muille ilmiselvää, aivoni eivät suodata informaatiota oikein. Joku laite saattaa piipittää töissä korvani juuressa, mutta tajuan sen vasta kun joku sanoo asian tai saatan etsiä jotain tulostuspaperilaatikkoa ihan joka paikasta, vaikka eteisessä lattialla olisi laatikko jossa on kissan kokoisilla kirjaimilla lappu "UUDET TULOSTUSPAPERIT". Toisaalta välillä pieninkin uusi ärsyke sattaa tehdä vaikka sen, että en vaikkapa kuule mitä joku sanoo jonkun pienen laitteen hurinan takia. Pienessäkään univajeessa olen humalassa olevan oloinen, ahdistuessa saatan mennä täysin lukkoon ja änkyttää. Tasapainoni ja kehonhallintani on huonoa, toivon että voisin istua ruuhkabussissa penkillä ilman että tuomitaan. En kuitenkaan kehtaa kun

"Minulle tuli tuo sama kokemus mielialalääkkeen kanssa. Pystyin rauhoittumaan, ajatukset eivät laukanneet ennakoivasti moniin eri suuntiin ja eri kysymyksiin, vaan pystyin kuuntelemaan, mitä asiakas tiskin toisella puolella selitti, ja pystyin käsittelemään yhden asian kerrallaan."

Kiva että olet saanut apua ja tuon kokemuksen. Adhd:n kaltaisia oireita esiintyy ajoittaisina monenlaisissa tilanteissa sekä muiden sairauksien oireena. Vain oikea lääkitys poistaa oireet ja siksikin erotusdiagnostiikka on tärkeää. Adhd:ssa on myös se erottava tekijä, että se on elinikäinen tila ja tällä on vaikutuksensa elämänkaaressa ja sopeutumisessa. Hoito ei johda häiriön poistumiseen vaan tähtää haittojen minimoimiseen. Mikä on valtavan merkittävää myös. Oikea hoito voi muuttaa kaiken, väärän juurisyyn hoitaminen tuottaa usein jopa haittaa. Sen lisäksi, että haittaavat oireet jäävät edelleen hoitamatta. Onneksi jatkuvasti ymmärretään enemmän ja ihmiset saavat vaikuttavaa hoitoa.

Monia adhd-henkilöitä on hoidettu pitkään eri mielialalääkkeillä ilman mitään vastetta, myös itseäni. Vasta oikea täsmähoito kyseessä olevaan haittaan toi muutoksen ja avun. Jonka olemassaoloon en suorasanottuna enää edes uskonut ja hieman pitkin hampain lähdin lääkitystä kokeilemaan sivuoireiden pelossa. Onneksi uskalsin, koskaan ei pidä luovuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 tyypin diabetes. Siihen liittyy niin paljon tietämättömyyttä ettei jaksa edes aloittaa.. Huolestuttavinta oli kuitenkin se, että päivystyksessä eräs lääkäri kysyi, että käytänkö diabetekseen mitään lääkitystä. Miten voi olla, ettei edes lääkäri tiedä, että ykköstyypin diabeetikko kuolee ilman insuliinia.

Miten voi olla, ettet ymmärtänyt, että lääkäri kysyi, mitä lääkkeitä käytät. Hän kyllä tietää, että sinulla on insuliini, mutta hän kysyi lääkityksiäsi. Niin lääkärit tekevät. Ainahan ne kysyy, onko sinulla jotain lääkkeitä. 

Noinko tuon ymmärsit? Jos asia on niin, miksei lääkäri kysy suomeksi tai katso koneelta?

Ärsyttää nykyään käydä lääkärissä, kun ei saa hoitoa suomenkielellä

ohis

Astma. Tervekeuhkoisten on vaikea ymmärtää, kun keuhkot ei vaan pelitä. Toisaalta meikäläisen eli lapsesta saakka astmaatikon on vaikea ymmärtää keuhkoterveitä, kun ei tiedä miltä tuntuu toimivat, hyvän hengityskapasiteetin keuhkot. 

KIPU.

Mulla on ollut eri syistä johtuvia kipuja, päivistä viikkoihin. Tilapäisellä tai pysyvällä lääkityksellä kivut on suht hallussa.

Olen syönyt Oxynormia pahimmillaan kuukauden kotona (joo ei niitä kovin helpolla kotiin saa), sairaala-keikoilla usein. Kun olen jossain kiputilanteessa sanonut kohonneesta kivusta, hoitaja on heti tuonut opiadia.

Silti tuttuni vähättelevät, 'minä otin kerran burana 200:sta puolikkaan ja se pisti minut ihan sekaisin, minä en särkylääkkeitä syö, ne ovat turhaa'.

Ja tietysti kipulaastari on uskon asia.

Vierailija kirjoitti:

Dissosiaatiohäiriö. Kuvittelevat usein skitsofreeniseksi enkä jaksa enää selittää eroa, niinpä en läheisillekään enää aiheesta puhu.

Täällä kohtalotoveri diagnoosilla DID

Kilpirauhasen vajaatoiminta. Ihmiset eivät ymmärrä, että vaikuttaa koko kroppaam, jokaiseem soluun. Eikä sitä, ettei siinä väsymys ole sama kuin normaali väsymys vaan paljon pahempaa eikä se helpota lepäämällä. Se voi olla myös hyvin hankala hoitaa eikä lääkäreillä ole siitä riittävästi tietoa. Monet potilaatkaan eivät tiedä mikä kaikki johtuukin kr-vajaatoiminnasta. 

Allergia. Kuvitellaan, että sen saa jollakin pillerillä taiottua pois. Tai että siedätys poistaisi allergian kokonaan. Kumpikaan ei ole totta, sillä allergia on ja pysyy, vaikka sitä kuinka hoitaisi. Oireet saattavat vähän lievittyä sopivalla lääkityksellä ja/tai siedätyksellä, mutta eivät ne ihmeitä tee. Lisäksi lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja siedätys on silkkaa kidutusta koko kolme vuotta, tiedän sen kokemuksesta.

Lisäksi ihmiset olettavat, että kun ikkuna menee kiinni, niin allergiaoireet katoavat. No eivät katoa, sillä sitä siitepölyähän on tuulettamisen jäljiltä sisällä vaikka kuinka. Lisäksi vaikka itse poistuisin paikasta, jossa on allergeeneja ilmassa, niin allerginen reaktio kyllä jatkuu vielä pari vuorokautta sen jälkeen. Oireita voivat olla silmien ja nenän kutinan lisäksi voimakas väsymys, korkea kuume (yli 40 astettakin on ollut pari kertaa lapsena) ja yleinen sairas olo, vähän kuin myrkytysoireet - ja sokerina pohjalla nielun turpoaminen! Siinähän sitten haukot henkeä seuraavat parisen vuorokautta, kun joku on tehnyt pienen virheliikkeen ymmärtämättä sairauttasi.

Ja tosiaan mikään hoito ei tuota poista. Ei myöskään ole mitään takuuvarmaa ennaltaehkäisyä, kyllä me maalla kasvaneetkin olemme allergisia vähän kaikelle.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole epäillyt keliakia-diagnoosiani, mutta hämmentynyt, kun olen kertonut, että kyse on autoimmuuni-sairaudesta, joka ei koskaan parane. Ja hämmentynyt vielä enemmän, kuultuaan minkälaisia oireita ja sairauksia hoitamaton keliakia aiheuttaa.

Luulin, että tulee vaan ripuli

(puutostiloja, anemiaa, lapsettomuutta, muistihäiriöitä, osteoporoosia, syöpäriski etc)

Lapsettomuutta? Keliakia on ja viisi lasta on siitetty ja kuuleman mukaan kuudetta odottaa.

t, mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Atooppinen iho. Kutina saattaa olla todella hirvittävää ja silloin on pakko jollain lailla raapia, kun salvatkaan eivät auta. Saattaa mennä monta päivä putkeen ihan pilalle.

Usein kuulee naiiveja kyselyjä että hei ootko käynyt lääkärissä, ootko kokeillut rasvaa x (jotain tavallista hyllystä myytävää mietoa merkkiä), jopa saatetaan kysyä onko nämä oireet psykosomaattisia että jospa pääsisi niistä eroon esim. mietiskelyllä.

Yksi sanoi kun mulla oli oikein paha päivä niin että raavin itseni verille, että "no älä raavi". Jessus sentään, mitä tohonkin vastaisi.

On se varmaan kivaa jos on onni syntyä täysin terveenä! Minä en tiedä terveydestä mitään. On "siunaantunut" muitakin sairauksia kuin atooppinen iho.

Ja juu ei, se ei ole parannettavissa.

Noh, ei se raapim

Mulla on 15-20 vuotta ollut atopia sangen hyvänä lääkkeiden ja ties minkä tuntemattoman syyn ansiosta.

Mutta tämän luettuani muistin elävästi sen autuaan tunteen, kun kutisevaa ihoa raapi. Ja kuinka kipukin tuntui ihanalta siihen kutinaan verrattuna. Oli esimerkiksi tapana saunassa painaa polvitaive kuuman kaiteen reunaan. Se polttava tunne vei kutinan hetkeksi pois. Aaahh. Sitä taivaallista oloa ei voi terveihoinen tajuta, kun kipukin on helpotus.

Tsemppiä kaikille atoopikoille.