Synnytyksestä kuukausi ja mies ilkeilee

Vierailija kirjoitti:

Jos mies tekee fyysistä työtä, niin hän varmaan kuvittelee, että hän on ainoa teidän perheessänne, joka tekee fyysistä työtä. Läheskään kaikki miehet eivät vain tajua, kuinka raskasta kotiäitinä oleminen onkaan. Oletteko jutelleet asiasta?

Myös vauva saama huomio voi vaikuttaa asiaan. Moni mies kokee jäävänsä vaille vaimonsa huomiota vauvan synnyttyä ja ottaa sen liian henkilökohtaisesti. Miehet ovat kuitenkin pohjimmiltaan aikuisinakin kuin pieniä lapsia.

Onhan se makaaminen raskasta ja vaarallista. Liiallinen makaaminen altistaa veritulpille ja diabetekselle.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni ei tissiä oppinut syömään, mutta lypsää yritin silti. Vaikeahan se oli kun likka nukkui vain sylissä. Ja pinnasängyssä hetken. Että yritä siinä a) syödä b) juoda c) lypsää koneella tissiä d) tehdä mitään muutakaan.

Tottumus kysymys tuo nukkuminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on mennyt niin, että voidaan puhua normaalista synnytyksestä ja vauva on terve, tuntuu todella oudolta, jos ei päivän aikana saa mitään aikaiseksi.

Suihkussa käy parissa minuutissa, eikä pukeutuminen kestä juuri sen kauempaa. Kevyen meikin tekee parissa minuutissa, ja juu, kannattaa panostaa vähän itseensä. On itselle mukavampaa, kun peilistä ei katso tyyppi, jolla on harmaa iho ja mustat renkaat silmien ympärillä. Kokemuksesta puhun.

Pesukone pesee itsekseen, pyykit voi ripustaa mieskin.

Ennen maalla emäntä hoiti vauvaa, lypsi lehmät ja ruokki muut elukat, laittoi ruuat...ihan normisetti.

Toki vauva tarkoittaa elämänmuutosta, mutta ei elämän pysäyttämistä.

Hauskasti aina unohdetaan vanhoista ajoista puhuttaessa että taloudessa oli usein isovanhemmat ja joskus jopa sisaruksia.

Ja vielä enemmän unohdetaan nostalgian kaipuussa mitä saat@n@n raatamista se arki pientiloilla oli, aamusta iltaan, oli vauva tai ei. En nostaisi sitä vertailukohdaksi

Ja äiti- sekä lapsikuolleisuus huimissa lukemissa. Oi niitä aikoja!

Se johtui lääketieteen kehittymättömyydestä, ei laiskuuden puutteesta. Suomessa on nykyään matala synnyttävien kuolleisuus, koska täällä laitetaan vaihtamaan omat lakanat joka ehkäisee veritulppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies tekee fyysistä työtä, niin hän varmaan kuvittelee, että hän on ainoa teidän perheessänne, joka tekee fyysistä työtä. Läheskään kaikki miehet eivät vain tajua, kuinka raskasta kotiäitinä oleminen onkaan. Oletteko jutelleet asiasta?

Myös vauva saama huomio voi vaikuttaa asiaan. Moni mies kokee jäävänsä vaille vaimonsa huomiota vauvan synnyttyä ja ottaa sen liian henkilökohtaisesti. Miehet ovat kuitenkin pohjimmiltaan aikuisinakin kuin pieniä lapsia.

Onhan se makaaminen raskasta ja vaarallista. Liiallinen makaaminen altistaa veritulpille ja diabetekselle.

Vastasyntyneen äiti saa kivasti liikuntaa noustessaan monta kertaa yössä syöttämään ja kuivittamaan vauvaa, kävelemään pieni itkijäinen sylissään tuntitolkulla ympyrää. Ja sama pitkin päivää.

Mutta kadehtikaamme hänen kahden tunnin mittaisia vauva kainalossa nautittuja aamu-unosiaan.

Voi hyvänen aika, nythän sitä aikaa vielä on tehdä vaikka ja mitä!

Vuosi eteenpäin, niin silloin vois olla nämä jutut.

Kyllä nainen ehtii hoitaa kodin, käydä suihkussa, meikata, hoitaa lapset ja pihankin.

Kokemuksella puhun, seitsemän lapsen kanssa aikoinaan.

Suunnittelin päivän ohjelman aina edellisenä iltana, niin kyllä se siitä vaan sujui.

Eiköhän jokainen hoida sen vauvansa ja vauva-aikansa ihan niin kuin itselle ja omalle elämälle sopii.

Jos joku on superaktiivinen, niin olkoon ja jos ei ole niin olkoon sellainen kun on.

Uskon, että ne jotka tekevät vauvan kanssa sen sata asiaa tekevät sen ihan muunakin aikana. Täyttävät elämänsä tekemisellä.

Sitten on taas niitä, jotka muunakaan aikana eivät koko ajan touhua jotakin niin ei kait silloin halua ja jaksa touhuta vauvan kanssakaan, riittää se vauvan hoito ja perusjuttujen hoito ihan hyvin. Eivät tarvitse sitä tekemistä elämänsä täytteenä. Voi vaikka välillä vaan olla, jos vauva nukkuu. Sekin on joillekin tarpeen, jaksaa sitten paremmin.

Joskus kyllä tuntuu, että ne ihmiset, joiden on "pakko" tehdä aina jotain eivät uskalla olla hiljaa omien ajatustensa kanssa, onko se niin pelottavaa?

Ihmiset on erityyppisiä, ei ne vauvan myötä eriksi muutu eikä tarvitsekaan.

Olkaa niinkuin olkaakin, mutta antakaa myös toisten olla.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, nythän sitä aikaa vielä on tehdä vaikka ja mitä!

Vuosi eteenpäin, niin silloin vois olla nämä jutut.

Kyllä nainen ehtii hoitaa kodin, käydä suihkussa, meikata, hoitaa lapset ja pihankin.

Kokemuksella puhun, seitsemän lapsen kanssa aikoinaan.

Suunnittelin päivän ohjelman aina edellisenä iltana, niin kyllä se siitä vaan sujui.

Mitä se sinun mies teki? Kävi töissä ja lopun aikaa makasi sohvalla "työstä väsyneenä"?

Olen samaa mieltä miehesi kanssa. Tee itsellesi yhtenä päivänä lista johon kirjoitat ajan kuinka paljon olet somessa, kuinka paljon teet kotitöitä ym. niin näet itse olisiko jotain parannettavaa. Mielestäni on kurjaa miehen puolestakin tulla kotiin jos mitään ei ole tehty, päivä ollut pelkkää makoilua ja sitten alat vielä vaatimaan omaa aikaa.

Nimimerkki 5 lasta ja kyllä jos olen ollut poissa niin miehenikin on saanut kodin siivottua ja ruoan laitettua.

Myös lapsen unirytmiä pitää alkaa totuttamaan siihen että päivällä eletään ja yöllä nukutaan. Vauvat tuppaavat sitten heräilemään enemmän kun päivällä nukkuvat paljon. Jopa 1 kk vanhat.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on mennyt niin, että voidaan puhua normaalista synnytyksestä ja vauva on terve, tuntuu todella oudolta, jos ei päivän aikana saa mitään aikaiseksi.

Suihkussa käy parissa minuutissa, eikä pukeutuminen kestä juuri sen kauempaa. Kevyen meikin tekee parissa minuutissa, ja juu, kannattaa panostaa vähän itseensä. On itselle mukavampaa, kun peilistä ei katso tyyppi, jolla on harmaa iho ja mustat renkaat silmien ympärillä. Kokemuksesta puhun.

Pesukone pesee itsekseen, pyykit voi ripustaa mieskin.

Ennen maalla emäntä hoiti vauvaa, lypsi lehmät ja ruokki muut elukat, laittoi ruuat...ihan normisetti.

Toki vauva tarkoittaa elämänmuutosta, mutta ei elämän pysäyttämistä.

"Ennen maalla emäntä hoiti vauvaa, lypsi lehmät ja ruokki muut elukat, laittoi ruuat...ihan normisetti."

Huhhuh..mitä tekstiä ja sitä vielä v. 2019 joku jaksaa ihannoida ja tarjota mallia tämän päivän äideille. Äly hoi, mitä sun päässä liikkuu, vai etkö tunne edes omaa historiaasi.

Ihanko oikeasti kuvittelet sen ajan "emäntien" riemusta kiljuneen, kun mies oli savotassa, merellä, sodassa jne. Ja lastenhoito ja kotityöt jäi naisten harteille ja kysymys oli elämästä tai kuolemasta, eikä muuta vaihtoehtoa ollut.

Ja tilastot kertovat sen ajan äideistä omaa kieltään, kun äidit uupuivat. Moni vauva menetti henkensä, äidin käden kautta, "kätkytkuolemat" oli yleisiä, eikä niitä tutkittu, laittomia abortteja tehtiin valtavasti ja sen ajan "emännät" oli jo 50v raihnaisia, nivelet kuluneet jne ja monen naisen osa oli raskas ja työntäyteinen, eikä aina voinut edes puhua ihmisarvosta. Ja tätä kaikkea joku jaksaa ihannoida ja saman kohtalon pitäisi kokea tämän päivän äidit.

Mene jututtamaan näitä 90-100v emäntiä vanhainkotiin, niin ehkä asenteesi ja ihanteesi muuttuvat ja kuuntelet itkeviä ja katkeria mummoja, mitä kaikkea he ovat kokeneet elämässä. Ja sinä vielä tarjoat samaa kohtaloa tämän päivån äideille.

Sinuna häpeäisin silmät päästäni. Mutta sitähän sinä et osaa, kun tarkoitus on vain syyllistää ja loukata tämän päivän nuoria äitejä.

Ap. Miehesi kokee, etteivät asiat ole oikealla tolalla. Briorisoi työt, niin saat jokseenkin tehtyä kaiken miehen kotiintuloon mennessä. Ei äitiys ole mikään syy roikkua somessa ja olla hoitamatta kotia. Suunnittele, niin saat ajan riittämään. Turha etsiä syytä miehestä.

oikeastiko kodin ja perheen pyörittäminen on nykyihmisille vaikeeta?

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä miehesi kanssa. Tee itsellesi yhtenä päivänä lista johon kirjoitat ajan kuinka paljon olet somessa, kuinka paljon teet kotitöitä ym. niin näet itse olisiko jotain parannettavaa. Mielestäni on kurjaa miehen puolestakin tulla kotiin jos mitään ei ole tehty, päivä ollut pelkkää makoilua ja sitten alat vielä vaatimaan omaa aikaa.

Nimimerkki 5 lasta ja kyllä jos olen ollut poissa niin miehenikin on saanut kodin siivottua ja ruoan laitettua.

Myös lapsen unirytmiä pitää alkaa totuttamaan siihen että päivällä eletään ja yöllä nukutaan. Vauvat tuppaavat sitten heräilemään enemmän kun päivällä nukkuvat paljon. Jopa 1 kk vanhat.

Voi elämän kevät!

Nyt on kyllä lääkkeiden oton aika.

Jokainen meistä on erilainen. Itse olisin tullut hulluksi, jos olisin kuukauden vain maannut kotona. Pakko oli päästä tekemään jotain. Joku toinen taas on erilainen. Mitä noista tappelemaan. Ihmiset ovat eri luonteisia.

Aika paljon on vauvasta kiinni, miten ensimmäiset kuukaudet menevät. Esikoinen oli ekat kuukaudet tissillä jopa 8 h päivässä ja nukkui maksimissaan yhdet 40 min päikkärit. Yöllä söi pari kertaa ja hereillä olleessaan viihtyi myös jonkin aikaa lattialla tai sitterisså. Söi ongelmitta missä vain, mutta jos ruokailut myöhästyi minuutinkin ensimmäisestä inahduksesta, alkoi suora huuto, jonka lopetti vain imetys. Aika vauvantahtisesti silloin mentiin. Kuopus söi neljä kertaa päivässä viisi minuuttia kerrallaan ja pystyi odottamaan ruokaansa, mutta ei pystynyt syömään esim kaupungilla ja pääosan hereilläoloajastaan viihtyi sylissä tai muuten kyljessä kiinni toiselle vuodelle asti. On edelleen pienenä koululaisena kylkimyyryläinen. Nukkui parit päikkärit ja helposti 2-3 tuntia kerrallaan. Yöunet toki sitten lyhyemmät kuin esikoisella. Aika erilaisiksi päivät ja rytmit näiden lasten kanssa muodostuivat, ja näiden vauvojen välille mahtuu varmasti yhtä monta erilaista lasta kuin vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

oikeastiko kodin ja perheen pyörittäminen on nykyihmisille vaikeeta?

Tämän päivän lapsiperheellä kyllä on aivan erilaiset haasteet, kuin koskaan aikaisemmin, sillä lapset saavat hoivaa ja turvaa paljon enemmän, joka näkyy lapsen asemassa ja hyvinvoinnissa..

Ja erityisesti äidit joutuvat paljon lujemmalle, kuin ennen ja jostakin syystä, moni isä taantuu lapsen tasolle ja isän maine ja kunnia huolehtia perheestään, on kokenut inflaation eli sellaista ei edes ole olemsssa.

Ennen äiti sai toipua rauhassa synnytyksestä, oltiin sairaalassa 1-2 vk, täydessä hoidossa ja vauvat hoiti lastenhoitajat, ei äidit.

Ihmettelen, mitä tämän päivän isät oikein tekevät työpäivän jälkeen, kun on lyhyet työpäivät, pitkät lomat, arkipyhävapaat jne.

Makaavat sohvallako ja laiskottelevat?

Mun isä jo 50-luvulla hoiti meitä lapsia ja teki suurimman osan kotitöistä, kun äiti oli kolmivuorotyössä, oli paljon harrastuksia ja poliittisesti osallistuva. Ja näin oli myös kaverini ja naapurien perheillä.

Sama kun omat lapset syntyivät 70-80-luvulla ja edelleen mies tekee paljon kotitöitä ja on aktiivinen isoisä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä on erilainen. Itse olisin tullut hulluksi, jos olisin kuukauden vain maannut kotona. Pakko oli päästä tekemään jotain. Joku toinen taas on erilainen. Mitä noista tappelemaan. Ihmiset ovat eri luonteisia.

Joo, minulla ihan sama juttu. Tosin esikoisen saadessani en ehtinyt ihmeemmin makaamaan ensimmäisen kuukauden aikana. Istuin toki paljon imettämässä, siihen vähintään 10 tuntia vuorokaudessa. Laiskana nukuin muutaman tunnin pätkissä, loput ajasta meni vauvan hoitamiseen. Ihmisillä kaikkein suurin elämänmuutos on naisilla ensimmäisen lapsen syntyessä, miehet pääsee tuossakin helpolla.

"Ennen maalla" lapsia ei hoivattu, ne vain pidettiin hengissä. Mistä muuten kuvittelette nykyisinkin tiedossa olevan sanonnan "huutaminen vahvistaa keuhkoja" olevan peräisin? Jos kotona ei ollut ketään vauvaa hoitavaa, mummoa tai 4-vuotiasta lasta, niin lapsi kapaloitiin ja jätettiin yksin, siinä vauva sai huutaa niin pitkään kuin jaksoi. Jos äidiltä ei tullut maitoa, lapsi sai vedellä laimennettua lehmänmaitoa, joka juotettiin lehmänsarvesta. Vaikea uskoa, että joku kaipaa noita aikoja takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä näin naisenakin erikoisena, jos ei mitään muuta ole ehtinyt päivän aikana tekemään kuin syömään aamiaisen. Tosin itse jätin imettämisen kokonaan välistä, niin elämä jatkui normaalia rataa myös synnytyksen jälkeen.

Kyllä minulla ainakin muuttui oikeastaan koko maailma kun esikoiseni syntyi. Mikä olikaan ihanampaa kun makoilla sängyssä/sohvalla vauva vieressä ja imettää lapsetahtisesti! Katselin samalla telkkaa tai puhelinta, silittelin ja ihailin vauvaa ja nukuttiin yhdessä. Onko se todistus siitä että olet ns "hyvä nainen" kun tehokkaasti luuttuat kotia kun vauva nukkuu tai istuu sitterissä yksin tai lattialla? Minusta ei. Vauva on ykkönen.

Synnytyksestäkin on ap:lla vasta kuukausi!

Haistata ap pitkät sille miehelle ja kaikille muillekin tehoäideille joiden mielestä pitää vaan suorittaa. Vauva on pieni vain hetken eli nauti! Tuskin harmittelet myöhemmin sitä että olisi pitänyt siivota enemmän ja olla vauvan kanssa vähemmän. Kyllä se on toisin päin. Sano miehellesi että olet kotona nyt vauvaa varten ja peskööt itse pyykkinsä ja tiskinsä.

No, minä en ole ollut koskaan makaajatyyppiä. Kyse ei ole ”hyvyydestä” vaan siitä, että tarvitsen fyysistä toimintaa koko ajan.

Ei tuollainen ole normaalia, merkki jostain adhd tai jotain. Normaalit ihmiset osaa olla paikallaan, rentoutua ja levätä.

Miten ihmeessä et tosiaan mitään muuta saa aikaan ku aamupalan syötyä?! Miten pääset edes neuvolaan tai lääkäriin tai mitään....

Olittekohan te neuvolassa perhe, jolle oli lääkäriaika varattu ennen meitä ja kaikkien aikataulu meni paskaks, kun te ette päässeet millään vauvan kans liikkeelle, kun oli niin hankalaa..? Hohhoijaa. Näitä koko maailman tulee pyöriä nyt sen ympärillä ku meille tuli lapsi -tyyppejä on älyttömästi. Kaikkien muiden pitää joustaa ja tajuta, että itse ei kyetä mihinkään enää.

Imetys vaatii paljon, mutta kyllä ap oikeesti saamaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on mennyt niin, että voidaan puhua normaalista synnytyksestä ja vauva on terve, tuntuu todella oudolta, jos ei päivän aikana saa mitään aikaiseksi.

Suihkussa käy parissa minuutissa, eikä pukeutuminen kestä juuri sen kauempaa. Kevyen meikin tekee parissa minuutissa, ja juu, kannattaa panostaa vähän itseensä. On itselle mukavampaa, kun peilistä ei katso tyyppi, jolla on harmaa iho ja mustat renkaat silmien ympärillä. Kokemuksesta puhun.

Pesukone pesee itsekseen, pyykit voi ripustaa mieskin.

Ennen maalla emäntä hoiti vauvaa, lypsi lehmät ja ruokki muut elukat, laittoi ruuat...ihan normisetti.

Toki vauva tarkoittaa elämänmuutosta, mutta ei elämän pysäyttämistä.

"Ennen maalla emäntä hoiti vauvaa, lypsi lehmät ja ruokki muut elukat, laittoi ruuat...ihan normisetti."

Huhhuh..mitä tekstiä ja sitä vielä v. 2019 joku jaksaa ihannoida ja tarjota mallia tämän päivän äideille. Äly hoi, mitä sun päässä liikkuu, vai etkö tunne edes omaa historiaasi.

Ihanko oikeasti kuvittelet sen ajan "emäntien" riemusta kiljuneen, kun mies oli savotassa, merellä, sodassa jne. Ja lastenhoito ja kotityöt jäi naisten harteille ja kysymys oli elämästä tai kuolemasta, eikä muuta vaihtoehtoa ollut.

Ja tilastot kertovat sen ajan äideistä omaa kieltään, kun äidit uupuivat. Moni vauva menetti henkensä, äidin käden kautta, "kätkytkuolemat" oli yleisiä, eikä niitä tutkittu, laittomia abortteja tehtiin valtavasti ja sen ajan "emännät" oli jo 50v raihnaisia, nivelet kuluneet jne ja monen naisen osa oli raskas ja työntäyteinen, eikä aina voinut edes puhua ihmisarvosta. Ja tätä kaikkea joku jaksaa ihannoida ja saman kohtalon pitäisi kokea tämän päivän äidit.

Mene jututtamaan näitä 90-100v emäntiä vanhainkotiin, niin ehkä asenteesi ja ihanteesi muuttuvat ja kuuntelet itkeviä ja katkeria mummoja, mitä kaikkea he ovat kokeneet elämässä. Ja sinä vielä tarjoat samaa kohtaloa tämän päivån äideille.

Sinuna häpeäisin silmät päästäni. Mutta sitähän sinä et osaa, kun tarkoitus on vain syyllistää ja loukata tämän päivän nuoria äitejä.

Ennenvanhaan oli muuta sukua jotka hoiti asioita kun oli sellainen asia kuin "lapsivuodeaika" eli toivuttiin synnytyksestä ja imetettiin vauvaa. Jos ei ollut isompia lapsia tai anoppia tai omaa äitiä auttamassa, niin siskoja, serkkulikkoja ja pikkupiikoja. Se on harhakäsitys että ennen synnytettiin ja jatkettiin töitä lapsi kainalossa.