Synnytyksestä kuukausi ja mies ilkeilee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesesmies44v kirjoitti:

Mun molemmat vaimot hoiti vauvan, piti kodin perussiistinä ja usein tekivät ruuan valmiiksi, kun tulin töistä kotiin. Molemmat nauttivat äitiyslomasta ja hoitovapaasta, jota oli varaa pitää reilu vuosi. Sitten palasivat töihin. Molemmat fiksuja 'uranaisia'. Kumpikaan ei ollut synnytysmasentunut tai vastaavaa. Molemmat nauttivat äitiydestä. Olisi hyvä tuoda tätäkin esille jatkuvan valittamisen rinnalla.

Meillä taas mies on pitänyt kiinni maineestaan ja kunniastaan, jo suvun ja ystävien silmissä, että vielä 70v eläkeläisenä tekee ahkerasti kotitöitä ja auttaa lapsenlapsien hoidossa.

Oli 65v työssä ja teki raskasta kolmivuorotyötä ja kantoi vastuunsa perhe-elämästä, lapsista ja kotitöistä.

Teistä poiketen, meillä lapset eivät olleet hoidossa veronmaksajien piikkiin, vaan mies halusi 5v asti olevan kotihoidossa ja yhdessä sumplittiin työvuorot että se oli mahdollista.

Jotenkin kalahti korvaa, kun puhuit molemmista vaimoista, niin onko he kuitenkin ex-vaimoja, vain oliko sinulla useampi vaimo tekemässä niitå kotitöitä ja passaamassa sinua, avuntonta olentoa, äidin ja anoppien lisäksi.

Ensimmäinen vaimo (ex) ja nykyinen (toinen) vaimo. Ihan kahdestaan ollaan kaikki kotityöt hoidettu ja hyvin on mennyt. Lapset vasta isompina olleet isovanhemmilla hoidossa. Vauva-aikana halusimme olla mahdollisimman paljon lasten kanssa keskenämme.

Tuohan kuulostaa hyvältä ja olit osallistuva isä. Jotenkin ensimmäisestä viestissäsi kuitenkin hehkutut, kuinka molemmat vaimosi piti kodin siistinä, teki kotityöt ja hoiti siinä sivussa lapset.

Ja kyllä kotivanhemmalta menee päivä ihan lasten kanssa puuhastellessa, oli sitten mies tai nainen. Jo tälläinen perustarve kuin ulkoilu, vie päivässä pukemisineen useamman tunnin päivässä, kun suosituksen mukaan lapsi tarvitsee ulkoilua ja liikuntaa 2-3h päivä, niin jo siinä vierähtää lähes puolet toisen vanhemman työpäivästä.

Monelta tuntuu unohtuvan, että ei se vauvan hoitaminen suju noin vain kun lapsi on ensimmäinen. Sama, jos vain auton kyydissä istunut laitetaan ilman opastusta ajamaan Helsingin keskustaan pahimpaan ruuhka-aikaan. Ei taida sujua kovin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies tekee fyysistä työtä, niin hän varmaan kuvittelee, että hän on ainoa teidän perheessänne, joka tekee fyysistä työtä. Läheskään kaikki miehet eivät vain tajua, kuinka raskasta kotiäitinä oleminen onkaan. Oletteko jutelleet asiasta?

Myös vauva saama huomio voi vaikuttaa asiaan. Moni mies kokee jäävänsä vaille vaimonsa huomiota vauvan synnyttyä ja ottaa sen liian henkilökohtaisesti. Miehet ovat kuitenkin pohjimmiltaan aikuisinakin kuin pieniä lapsia.

Onhan se makaaminen raskasta ja vaarallista. Liiallinen makaaminen altistaa veritulpille ja diabetekselle.

Vastasyntyneen äiti saa kivasti liikuntaa noustessaan monta kertaa yössä syöttämään ja kuivittamaan vauvaa, kävelemään pieni itkijäinen sylissään tuntitolkulla ympyrää. Ja sama pitkin päivää.

Mutta kadehtikaamme hänen kahden tunnin mittaisia vauva kainalossa nautittuja aamu-unosiaan.

Jos tosiaan on tuollaista joka yö, kannattaa tutkia asiaa. Ei ole normaalia tuntitolkulla joka yö tällainen. Kaiken saa kuulostamaan dramaattisemmalta kuin onkaan.

Dramaattisemmalta kuulostaa se paheksunnan määrä, jota muutama viikko sitten synnyttänyt ap on saanut osakseen, koska hänen miehensä ei tajua mitään synnytyksen fysiologisista saati psykologisista vaikutuksista naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesesmies44v kirjoitti:

Mun molemmat vaimot hoiti vauvan, piti kodin perussiistinä ja usein tekivät ruuan valmiiksi, kun tulin töistä kotiin. Molemmat nauttivat äitiyslomasta ja hoitovapaasta, jota oli varaa pitää reilu vuosi. Sitten palasivat töihin. Molemmat fiksuja 'uranaisia'. Kumpikaan ei ollut synnytysmasentunut tai vastaavaa. Molemmat nauttivat äitiydestä. Olisi hyvä tuoda tätäkin esille jatkuvan valittamisen rinnalla.

Meillä taas mies on pitänyt kiinni maineestaan ja kunniastaan, jo suvun ja ystävien silmissä, että vielä 70v eläkeläisenä tekee ahkerasti kotitöitä ja auttaa lapsenlapsien hoidossa.

Oli 65v työssä ja teki raskasta kolmivuorotyötä ja kantoi vastuunsa perhe-elämästä, lapsista ja kotitöistä.

Teistä poiketen, meillä lapset eivät olleet hoidossa veronmaksajien piikkiin, vaan mies halusi 5v asti olevan kotihoidossa ja yhdessä sumplittiin työvuorot että se oli mahdollista.

Jotenkin kalahti korvaa, kun puhuit molemmista vaimoista, niin onko he kuitenkin ex-vaimoja, vain oliko sinulla useampi vaimo tekemässä niitå kotitöitä ja passaamassa sinua, avuntonta olentoa, äidin ja anoppien lisäksi.

Ensimmäinen vaimo (ex) ja nykyinen (toinen) vaimo. Ihan kahdestaan ollaan kaikki kotityöt hoidettu ja hyvin on mennyt. Lapset vasta isompina olleet isovanhemmilla hoidossa. Vauva-aikana halusimme olla mahdollisimman paljon lasten kanssa keskenämme.

Tuohan kuulostaa hyvältä ja olit osallistuva isä. Jotenkin ensimmäisestä viestissäsi kuitenkin hehkutut, kuinka molemmat vaimosi piti kodin siistinä, teki kotityöt ja hoiti siinä sivussa lapset.

Ja kyllä kotivanhemmalta menee päivä ihan lasten kanssa puuhastellessa, oli sitten mies tai nainen. Jo tälläinen perustarve kuin ulkoilu, vie päivässä pukemisineen useamman tunnin päivässä, kun suosituksen mukaan lapsi tarvitsee ulkoilua ja liikuntaa 2-3h päivä, niin jo siinä vierähtää lähes puolet toisen vanhemman työpäivästä.

Enhän mä sitä tarkoittanut yhtään.

Naurettavaa kerskuilla, kuinka sai pienen vauvan kanssa hoidettua kymmenen lasta, siivottua asunnon lattiasta kattoon, tehtyä tuoretta ruokaa ja joogattua joka päivä. Miksi ihmeessä tätäkin pitäisi suorittaa? Oma vauvani on nyt kuusi viikkoa ja otan tämän ajan lomana. Tilasin siivoojan jo ennen synnytystä käymään kerran viikossa. Päivät vietän vauvan kanssa, käymme kävelyllä ja muuten usein vain oleskellaan. Teen todella vaativaa työtä, joten tämä äitiysloma on tervetullut (ja ainoa) tauko katkeamattomaan uraputkeen. En imetä, joten saan myös öisin nukkua, koska vauva heräilee harvoin ja myös mies herää vähintään kerran. Kun mies tulee töistä, hän ottaa vauvan ja laitan ruuan/pesen pyykkiä jne. Palaan töihin heti kun äitiysloma loppuu ja mies jää vuorostaan kotiin ainakin vuodeksi. Ei tästä mitään palkintoja jaeta, kuka rehkii eniten. Kannattaa yrittää rentoutua ja nauttia vauvasta.

Itse palkkasin hoitajan vauvalle heti kun vauva syntyi. Pääsi meikämamma samantien joogaan ja pilatekseen, ja mies sai rauhassa tehdä töitään ja golfata. Näin meillä varakkailla hoidetaan hommat, eikä kukaan kitise.

Laitan nyt pisteen moraalipaniikille, joka koskee tätä somen käyttämistä imetysaikana. Suomen ainoa imetyksen opettaja on linjannut jokseenkin näin: äidin omaa aikaa on se, kun vauva syö tyytyväisenä rinnalla, siinä ehtii katsoa uutiset ja ajankohtaisohjelmatkin (jokseenkin noin). Nykyään on kännykät, joilla voi pitää yhteyttä sukuun ja kavereihin ja, hui, roikkua vaikka täällä. Jokainen teistä, jotka luette tämän, sometatte juuri nyt.

Ja sitten tämä läskikysymys. Imetys on todella hyvä tapa vähentää painoa, se todellakin ihan tutkitustikin kuluttaa energiaa. Joten imettämässä istuminen tai, hui, löhöäminen on erinomainen ajankäyttövalinta, kun vauva on pieni.

Eka vauvakuukausi voi aika tavalla valvottaa, myöhemminkin ehtii puunata. Ja puunatkoon se, jota häiritsee, kuten AV:n siivousketjujen viisaus kuuluu. Ilmeisesti täällä on sellaisten miesten kokoontumisajot, joita häiritsee.

Tosiasia nyt kuitenkin on, vaikka kotona oleva vanhempi tekisi naapurinkin kotityöt, omien kotitöiden lisäksi, koti siisti ja tiskit tiskattu, kukaan ei niitä muistele, kun elämänne on päättymässä, ei edes lapsi.

Hyvä kiintymyssuhde, joka luodaan jo vauvana, kantaa lasta läpi elåmän ja antaa turvaa ja eväitä aikuisuuteen, paljon, paljon enemmän kuin siisti koti ja kotitöiden tekeminen

Ja vanhempien kanssa vietetyt hetket, ja se aika on lyhyt, kun lapsi tarvitsee vanhempiaan, mutta ne hetket säilyvät niin lapsen kuin vanhempien muistossa läpi eliniän.

En ole vielä tavannut ainuttakaan kuolemaisillaan oleva ihmistä, joka katuisi elämän viimeisillä hetkillä, kun en kotona siivonnut enemmän, pessyt pyykkiä tai tiskannut, mutta niin moni vanhempi katuu, ettei ollut lapselle aikaa hoitaa, helliä, sylitellä, antaa turvaa ja lohtua, kun sen aika oli, sillä se aika on tässä ja nyt, eikä 5vuoden päästä, sillä lapsi ei odota, milloin vanhemmilla on vapaata kotitöistä.

Ja nuo muistot säilyvät lapsen mielessä läpi elinikänsä ja vanhempien asenteet ja esimerkit siirtyvät lapselle ja kun lapsi on joskus itse vanhempi, hän siirtää ne omille lapsille, sen kaiken huolenpidon ja rakkauden mitä lapsena on itse saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies tekee fyysistä työtä, niin hän varmaan kuvittelee, että hän on ainoa teidän perheessänne, joka tekee fyysistä työtä. Läheskään kaikki miehet eivät vain tajua, kuinka raskasta kotiäitinä oleminen onkaan. Oletteko jutelleet asiasta?

Myös vauva saama huomio voi vaikuttaa asiaan. Moni mies kokee jäävänsä vaille vaimonsa huomiota vauvan synnyttyä ja ottaa sen liian henkilökohtaisesti. Miehet ovat kuitenkin pohjimmiltaan aikuisinakin kuin pieniä lapsia.

Onhan se makaaminen raskasta ja vaarallista. Liiallinen makaaminen altistaa veritulpille ja diabetekselle.

Vastasyntyneen äiti saa kivasti liikuntaa noustessaan monta kertaa yössä syöttämään ja kuivittamaan vauvaa, kävelemään pieni itkijäinen sylissään tuntitolkulla ympyrää. Ja sama pitkin päivää.

Mutta kadehtikaamme hänen kahden tunnin mittaisia vauva kainalossa nautittuja aamu-unosiaan.

Jos tosiaan on tuollaista joka yö, kannattaa tutkia asiaa. Ei ole normaalia tuntitolkulla joka yö tällainen. Kaiken saa kuulostamaan dramaattisemmalta kuin onkaan.

Dramaattisemmalta kuulostaa se paheksunnan määrä, jota muutama viikko sitten synnyttänyt ap on saanut osakseen, koska hänen miehensä ei tajua mitään synnytyksen fysiologisista saati psykologisista vaikutuksista naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Lilja4Marocco kirjoitti:

Miksi te teette lapsia tuollaisten tollojen/ junttien kanssa?

Ap uhriutuu tahallaan - ota vastuu valinnoistasi. Olisit perustanut perheen aikuisen kypsän miehen kanssa, joka tajuaa äitiyden ja perhe-elämän arvon.

Äiti ja 3 lasta

Ps: Minulla muslimies (Marokko), joka arvostaa perhettä ja äitiyttä.

Minullakin on 3 lasta, joita kaikkia olen imettänyt ja arvostan äitiyttä, mutta ymmärrän tässä kyllä ap:n miestä. Ei ole mitenkään normaalia, ettei koko päivän aikana saa muuta aikaan kuin itse aamupalan syötyä, vaikka imettäminen hyvin intensiivistä tuossa vaiheessa onkin. Nyt sille vauvalle kelpaa kuitenkin vallan mainiosti vain ruoka ja uni. Kohta se haluaa vuorovaikutusta ja jatkuvaa syliä, virikkeitä, jne. Jos ei nyt saa mitään tehtyä, niin ei saa myöhemminkään.

Kerrot ruuan maistuvan vauvalle, niin eikö jo imetyksessä mene äidiltä useampi tunti. Jos vauva syö 2-4h välein ja 15-30 min. kerrallaan ja siinä kun vaihtaa vaipat ja pesee pyllyt, niin eikö tuohon mene jo puolet työssäkäyvän vanhemman työajasta.

Ja ap.llä on kuukauden ikäinen vauva, jolla ei ole yleensä mitään rytmiä vai onko nykyvauvat niin kehittyneitä, että itse hakevat jääkaapista tuttelinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä sain talon ja kolme lasta hoidettua. Tein kaikki kotityöt. Toiset vaan pystyy.

Taas tätä iänikuista oman itsensä ylistystä. Kun minä,minä, minä blaa blaa.

Sellaistahan se on. Touhukas tyttöystävä muuttuu äitiyden myötä lihavaksi, yöpuku päällä netin ääressä makaavaksi lihakasaksi, jonka rasvainen tukka roikkuu ja joka määkii elämän raskautta.

Hyvin yleistä ja ei mitään ihmeellistä.

Älä syyllisty, vaan tee niin kuin miehetkin tekisivät eli sano: ”Mitä siivottavaa täällä muka on? Sinun se kuuluu siivota, jos likaisuus häiritsee. Heti nalkutat, kun tuikkukipot on vähän vinossa. Jos on nälkä, niin onhan siellä jääkaapissa syötävää.”. Tai tee kaikki kotityöt persiilleen, niin ei tarvi toiste tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Sellaistahan se on. Touhukas tyttöystävä muuttuu äitiyden myötä lihavaksi, yöpuku päällä netin ääressä makaavaksi lihakasaksi, jonka rasvainen tukka roikkuu ja joka määkii elämän raskautta.

Hyvin yleistä ja ei mitään ihmeellistä.

Eipä sinussakaan ole paljon kehumista, jos kommunikointi- ja sosiaalisettaidot ovat tuota luokkaa.

Ei ole kummoiset lähtökohdat lapsella, jos äiti on lihakasa ja isällä heikot sosialliset taidot ja vielä empatiakyvytön.

Mutta eihän sulla ole edes lapsia, tyttöystävästä puhumattakaan, vaan olet sama trolli ja naisten vihaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä sain talon ja kolme lasta hoidettua. Tein kaikki kotityöt. Toiset vaan pystyy.

Onnistuiko tämä myös ensimmäisen lapsen kanssa?

Ja ensimmäisten viikkojen aikana?

Edelleen täällä mesoavat nämä "työnsankarit", jotka eivät joko muista, millaista oli ensimmäisestä synnytyksestä toipuminen tai joilla kaikki on sujunut poikkeuksellisen mutkattomasti. Kiittäkööt onneaan.

Ihmiset ovat erilaisia toki. Voihan jonkun elimistö toimia niin, että synnytyskin on vain kuin yksi yskäisy. Toiset saavat pitkäaikaisia tai jopa elinikäisiä vammoja. Samankin synnyttäjän eri synnytykset voivat olla kovin erilaisia.

Tavan tyhmä pitää olla, jos oman kokemuksensa perusteella päättelee, että muilla on samanlaista - tai pitäisi olla.

On myös ihmisiä, joille kodin puunaaminen ja tavaroiden järjestely on se elämää jäsentävä juttu. Olkaa hyvät vain.

Toisille voi tärkeämpää tehdä asioita vauvan kanssa ja esim. johdatella häntä taiteen, kirjallisuuden ja musiikin maailmaan. Tällöin on mahdollista, että aikaa ei riitä yhtä paljon kodin kiillottamiseen.

Jos normaalisti sujuneen synnytyksen ja terveen vauvan kanssa ei saa edes suihkussa käytyä, ei tilanne ole kunnossa.

Kyse voi olla alkavasta masennuksesta tai jostain muusta ongelmasta (raudan puute, piilevä tulehdus tms).

Syyllistäminen ei auta.