Synnytyksestä kuukausi ja mies ilkeilee

Ihanan jännä miehen oot löytänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä näin naisenakin erikoisena, jos ei mitään muuta ole ehtinyt päivän aikana tekemään kuin syömään aamiaisen. Tosin itse jätin imettämisen kokonaan välistä, niin elämä jatkui normaalia rataa myös synnytyksen jälkeen.

En ihan ymmärrä mitä tuolla tarkoitit. Vaikka ei imettäisikään niin kyllä se vauva yöllä heräilee syömään. Näin ainakin meillä.

Tietenkin, siihen oli ratkaisu pullo yöpöydällä. Aamulla ei edes muistanut että oli syöttänyt lapsen. Se on mihin lapsen totuttaa...

Ensimmäisen imetyksessä epäonnistuneena, mutta muiden kanssa onnistuneena pakko kyllä sanoa, että pulloruokinnalla ei elämä helpotu erityisesti. Varsinkin jos imettäessä myös onnistuu pumppaamaan maitoa niin, että pääsee itsekin joskus jonnekin. Imetys ei myöskään pilaa rintoja jos se on ollut syysi sitä välttää, saa vaan heti taas menkat riesakseen. Ei oikeastaan ole mitään järjevää syytä jättää imettämättä tarkoituksella, kun kerran lapsen saaminen on ollut juttusi niin miksei imetys kun sitä lasta on kuitenkin pakko hoitaa. Imetys on onnistuessaan todella helppoa.

Kyllä minäkin pidän normaalisti synnyttänyttä naista laiskana tai masentuneena jos ei jaksa mitään muuta kuin somettaa päivän aikana vauvan kanssa. Mutta ei se laiska tai masentunut mamma yhtään piristy ryhtymällä pullorumbaan. (Nykyään sekin kyllä tehdään "rennosti, luomusti, stressaamatta" eli pesemättä pulloja ja juottamalla härskiintynyttä korviketta niin aikaa jää somelle.. ei onneksi kaikki, mutta on näitä "syyllistämisestä" valittajia, jotka ei kestä mitään sanomista.)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä sain talon ja kolme lasta hoidettua. Tein kaikki kotityöt. Toiset vaan pystyy.

Monet jotka ankarasti arvostelevat muita, eivät todellisuudessa itse ole nähneet mitään. Unohtuiko sinulla isovanhempien osuus lastenhoidosta?

Itse en ole lainkaan saanut lastenhoitoapua ja siksi en kehtaisi pröystäillä tuollaisella. Jaksaminen on yksilöllistä neiti täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään muu ei särähtänyt korvaani kuin se että sometat kun imetät vauvaa. Vauvaa täytyy katsoa silmiin imettäessä! Lue ihmeessä lisää asiasta.

Muuten voin sanoa että miehesi on idiootti ja vielä neuvo, että keskustelkaa asioista.

Kiitos ja näkemiin.

Pieni tissinen tässä terve! Mulla on kaikki lapset syödessään tuijottaneet mun käsivartta tai kainaloa tai jotain sinne päin. Ihan normaaleja noista on tullut.

Isotissisen kokemus: 1. lapsi söi tunnista puoleentoista. Ei juuri katsekontaktia syntynyt. Aloin lukea kirjoja imettäessä.

2. lapsi samoin söi yleensä sen tunnin. Luin kuvakirjoja isommalle sen verran kuin hän malttoi leikeistään osallistua imetyssessioihin. Muutoin luin aikuisten kirjallisuutta.

3. lapsi hämmästyksekseni imaisi maitonsa kymmenessä minuutissa - ei tullut luettua siinä kuin sanomalehteä korkeintaan.

4. söi tunnin. Pääasiassa lueskelin tuon ajan, koska isommat viihtyi leikeissään - vanhin oli jo koulussa.

Yksikään vauvoistani ei ollut kiinnostunut muusta seurustelusta syödessään. Itse asiassa jossain vaiheessa heitä häiritsi varsinkin se, jos joku tuli siihen viereen tuijottamaan (vauvat osaavat murista syödessään, vähän kuin koira tai kissa ruokakupillaan :D).

Imetin jokaista pitkään, jopa yli kaksi vuotta. Joten aikaa oli kyllä riittävästi todeta, haluaako vauva imetyksen aikana muuta sosiaalista toimintaa. Mielestäni tunnin ihokontakti äitiin ja samalla ravinnonsaanti on jo hyvin läheisyyttä ilmentävä ja tukeva prosessi. Samanaikainen silmiintuijottelu on siinä asennossa jo fyysisesti haastavaa. Muu seurustelu alkaa, kun vauva sylkäisee nännin syötyään kylliksi.

Lapsistani on tullut hyvinkoulutettuja, työssäkäyviä ja perheellisiä aikuisia. - Vaikkei tuijotettukaan silmiin imetysaikana.

Vierailija kirjoitti:

Muuhun en ota kantaa, mutta puhelin pois kun imetät! Tästähän on useita tutkimuksia, että se häiritsee vauvan ja äidin vuorovaikutusta ja suhteen rakentumista.

Joo, parempi olisi lukea Dostojevskin tuotanto niiltä osin, joita et ole aiemmin ehtinyt ja kevennyksenä siinä ohella naisnobelisteja :D

(Olisin tullut hulluksi, jos olisi 10 tuntia vuorokaudessa pitänyt yrittää tihrustaa niitä vauvan silmiä siltä varalta, että hän olisi sattunut avaamaan ne ja vielä ryhtynyt johonkin silmäpeliin...

Saakeli näitä lapsettomia neuvojiahan riittää - sulje korvasi heiltä ap, ja hyödynnä imetyssessiot myös omaksi virkistykseksesi :) )

Sen uskon, että sometus häiritsee silloin, kun aktiivisen lapsen kanssa ollaan muutoin.

Mutta tosiasia usein on, ettei sitä nälkäänsä tyydyttävää imeväistä kiinnosta muu seuranpito, joten äidillä on totisesti lupa käyttää apuvälineitä pysyäkseen ympäri vuorokauden hereillä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä sain talon ja kolme lasta hoidettua. Tein kaikki kotityöt. Toiset vaan pystyy.

Ihan ensimmäisen lapsenkin kohdalla? varmasti, uskotaan :D

Jos kaikki on mennyt niin, että voidaan puhua normaalista synnytyksestä ja vauva on terve, tuntuu todella oudolta, jos ei päivän aikana saa mitään aikaiseksi.

Suihkussa käy parissa minuutissa, eikä pukeutuminen kestä juuri sen kauempaa. Kevyen meikin tekee parissa minuutissa, ja juu, kannattaa panostaa vähän itseensä. On itselle mukavampaa, kun peilistä ei katso tyyppi, jolla on harmaa iho ja mustat renkaat silmien ympärillä. Kokemuksesta puhun.

Pesukone pesee itsekseen, pyykit voi ripustaa mieskin.

Ennen maalla emäntä hoiti vauvaa, lypsi lehmät ja ruokki muut elukat, laittoi ruuat...ihan normisetti.

Toki vauva tarkoittaa elämänmuutosta, mutta ei elämän pysäyttämistä.

Ei se lapsi kauaa ole vauva, miksi vauva-ajasta ei saisi nauttia ja olla sen vauvan kanssa?

En minäkään esikoisen kanssa ehtinyt kuin kahvia vähän hörppäämään, hän oli aika vaativa vauva. Nyt meillä kans kuukaiden ikäinen vauva ja on ihan eri sorttia. Yölläkin syö kahdesti josta ensimmäinen unipätkä on 6 tuntia. Ehdin tekemään muita asioita ihan erilailla enkä ole väsynyt. 😊

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsi kauaa ole vauva, miksi vauva-ajasta ei saisi nauttia ja olla sen vauvan kanssa?

Somettaminen ei ole vauvasta nauttimista.

Vierailija kirjoitti:

Oleellista ei nyt ole äitien kehua kuinka moni on hoitanut kaikki kotihommat, miehensä ja pihatyöt ohimennen toisella kädellä synnytyksen jälkeen iloisesti lauleskellen vaan se, että aloittajan mies haukkuu ja aliarvostaa puolisoaan.

Äidit ja vauvat ovat erilaisia, toiset äidit ovat duracell-pupuja jotka jostain syystä (ihmettelen aina miksi) tarvitsevat tekemistä koko ajan ja eivät väsy.

Toiset väsyvät, kärsivät unen puutteesta ja vauva ei nuku monia tunteja putkeen.

On myös niitä, jotka haluavat olla rauhassa ja elellä hitaammin kun on pieni vauva. Se on myös luvallista. ☺ ei kaikkien tarvitse olla tehopakkauksia.

Ymmärrän aloittajaa, itse olin järjettömän väsynyt ja alapää jomotti pitkään. Kyllä vauva muutti elämää ja kotityöt jäivät vähemmälle, tein vain välttämättömän. enkä tunne siitä syyllisyyttä, eikä pidä tuntea muidenkaan.

Keskustelkaa miehen kanssa, mies ei saa olla ilkeä eikä sanoa mitä sylki suuhun tuo. Ei tarvita mitään hymistelyä, mutta ei myöskään moittimista.

Ihmiset on erilaisia. Osa on laiskoja ja toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on mennyt niin, että voidaan puhua normaalista synnytyksestä ja vauva on terve, tuntuu todella oudolta, jos ei päivän aikana saa mitään aikaiseksi.

Suihkussa käy parissa minuutissa, eikä pukeutuminen kestä juuri sen kauempaa. Kevyen meikin tekee parissa minuutissa, ja juu, kannattaa panostaa vähän itseensä. On itselle mukavampaa, kun peilistä ei katso tyyppi, jolla on harmaa iho ja mustat renkaat silmien ympärillä. Kokemuksesta puhun.

Pesukone pesee itsekseen, pyykit voi ripustaa mieskin.

Ennen maalla emäntä hoiti vauvaa, lypsi lehmät ja ruokki muut elukat, laittoi ruuat...ihan normisetti.

Toki vauva tarkoittaa elämänmuutosta, mutta ei elämän pysäyttämistä.

Hauskasti aina unohdetaan vanhoista ajoista puhuttaessa että taloudessa oli usein isovanhemmat ja joskus jopa sisaruksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oleellista ei nyt ole äitien kehua kuinka moni on hoitanut kaikki kotihommat, miehensä ja pihatyöt ohimennen toisella kädellä synnytyksen jälkeen iloisesti lauleskellen vaan se, että aloittajan mies haukkuu ja aliarvostaa puolisoaan.

Äidit ja vauvat ovat erilaisia, toiset äidit ovat duracell-pupuja jotka jostain syystä (ihmettelen aina miksi) tarvitsevat tekemistä koko ajan ja eivät väsy.

Toiset väsyvät, kärsivät unen puutteesta ja vauva ei nuku monia tunteja putkeen.

On myös niitä, jotka haluavat olla rauhassa ja elellä hitaammin kun on pieni vauva. Se on myös luvallista. ☺ ei kaikkien tarvitse olla tehopakkauksia.

Ymmärrän aloittajaa, itse olin järjettömän väsynyt ja alapää jomotti pitkään. Kyllä vauva muutti elämää ja kotityöt jäivät vähemmälle, tein vain välttämättömän. enkä tunne siitä syyllisyyttä, eikä pidä tuntea muidenkaan.

Keskustelkaa miehen kanssa, mies ei saa olla ilkeä eikä sanoa mitä sylki suuhun tuo. Ei tarvita mitään hymistelyä, mutta ei myöskään moittimista.

Ihmiset on erilaisia. Osa on laiskoja ja toiset ei.

viisas pääsee vähemmällä.

Jos mies tekee fyysistä työtä, niin hän varmaan kuvittelee, että hän on ainoa teidän perheessänne, joka tekee fyysistä työtä. Läheskään kaikki miehet eivät vain tajua, kuinka raskasta kotiäitinä oleminen onkaan. Oletteko jutelleet asiasta?

Myös vauva saama huomio voi vaikuttaa asiaan. Moni mies kokee jäävänsä vaille vaimonsa huomiota vauvan synnyttyä ja ottaa sen liian henkilökohtaisesti. Miehet ovat kuitenkin pohjimmiltaan aikuisinakin kuin pieniä lapsia.

Mun lapseni ei tissiä oppinut syömään, mutta lypsää yritin silti. Vaikeahan se oli kun likka nukkui vain sylissä. Ja pinnasängyssä hetken. Että yritä siinä a) syödä b) juoda c) lypsää koneella tissiä d) tehdä mitään muutakaan.

Mä olen luontaisesti laiska ja silti onnistu kodin siivous, pyykit ja perheen ruokkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on mennyt niin, että voidaan puhua normaalista synnytyksestä ja vauva on terve, tuntuu todella oudolta, jos ei päivän aikana saa mitään aikaiseksi.

Suihkussa käy parissa minuutissa, eikä pukeutuminen kestä juuri sen kauempaa. Kevyen meikin tekee parissa minuutissa, ja juu, kannattaa panostaa vähän itseensä. On itselle mukavampaa, kun peilistä ei katso tyyppi, jolla on harmaa iho ja mustat renkaat silmien ympärillä. Kokemuksesta puhun.

Pesukone pesee itsekseen, pyykit voi ripustaa mieskin.

Ennen maalla emäntä hoiti vauvaa, lypsi lehmät ja ruokki muut elukat, laittoi ruuat...ihan normisetti.

Toki vauva tarkoittaa elämänmuutosta, mutta ei elämän pysäyttämistä.

Hauskasti aina unohdetaan vanhoista ajoista puhuttaessa että taloudessa oli usein isovanhemmat ja joskus jopa sisaruksia.

Ja vielä enemmän unohdetaan nostalgian kaipuussa mitä saat@n@n raatamista se arki pientiloilla oli, aamusta iltaan, oli vauva tai ei. En nostaisi sitä vertailukohdaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä sain talon ja kolme lasta hoidettua. Tein kaikki kotityöt. Toiset vaan pystyy.

Tuo on pientä, mä juoksin tuon lisäksi maratoneja monta kuukaudessa, osallistuin bikinifitnesskisoihin ja rakensin perheelle uuden omakotitalon. Ja lapsiakin oli viisi.

Tuo nyt on ihan vähintä, mitä voit tehdä. Meillä lapsia oli seitsemän ja silti noiden mainitsemiesi lisäksi rakensin myös kesämökin itse - raivattuani ensin metsän tontilta ja veistettyäni seinähirret tylsällä puukolla.

Tottakai pienimmät oli rinkassa ja rintarepussa, isommat autteli puukirveillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on mennyt niin, että voidaan puhua normaalista synnytyksestä ja vauva on terve, tuntuu todella oudolta, jos ei päivän aikana saa mitään aikaiseksi.

Suihkussa käy parissa minuutissa, eikä pukeutuminen kestä juuri sen kauempaa. Kevyen meikin tekee parissa minuutissa, ja juu, kannattaa panostaa vähän itseensä. On itselle mukavampaa, kun peilistä ei katso tyyppi, jolla on harmaa iho ja mustat renkaat silmien ympärillä. Kokemuksesta puhun.

Pesukone pesee itsekseen, pyykit voi ripustaa mieskin.

Ennen maalla emäntä hoiti vauvaa, lypsi lehmät ja ruokki muut elukat, laittoi ruuat...ihan normisetti.

Toki vauva tarkoittaa elämänmuutosta, mutta ei elämän pysäyttämistä.

Hauskasti aina unohdetaan vanhoista ajoista puhuttaessa että taloudessa oli usein isovanhemmat ja joskus jopa sisaruksia.

Ja vielä enemmän unohdetaan nostalgian kaipuussa mitä saat@n@n raatamista se arki pientiloilla oli, aamusta iltaan, oli vauva tai ei. En nostaisi sitä vertailukohdaksi

Ja äiti- sekä lapsikuolleisuus huimissa lukemissa. Oi niitä aikoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oleellista ei nyt ole äitien kehua kuinka moni on hoitanut kaikki kotihommat, miehensä ja pihatyöt ohimennen toisella kädellä synnytyksen jälkeen iloisesti lauleskellen vaan se, että aloittajan mies haukkuu ja aliarvostaa puolisoaan.

Äidit ja vauvat ovat erilaisia, toiset äidit ovat duracell-pupuja jotka jostain syystä (ihmettelen aina miksi) tarvitsevat tekemistä koko ajan ja eivät väsy.

Toiset väsyvät, kärsivät unen puutteesta ja vauva ei nuku monia tunteja putkeen.

On myös niitä, jotka haluavat olla rauhassa ja elellä hitaammin kun on pieni vauva. Se on myös luvallista. ☺ ei kaikkien tarvitse olla tehopakkauksia.

Ymmärrän aloittajaa, itse olin järjettömän väsynyt ja alapää jomotti pitkään. Kyllä vauva muutti elämää ja kotityöt jäivät vähemmälle, tein vain välttämättömän. enkä tunne siitä syyllisyyttä, eikä pidä tuntea muidenkaan.

Keskustelkaa miehen kanssa, mies ei saa olla ilkeä eikä sanoa mitä sylki suuhun tuo. Ei tarvita mitään hymistelyä, mutta ei myöskään moittimista.

Ihmiset on erilaisia. Osa on laiskoja ja toiset ei.

viisas pääsee vähemmällä.

Esim mies joka laittaa vaimon siivoamaan kodin