Synnytyksestä kuukausi ja mies ilkeilee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä on erilainen. Itse olisin tullut hulluksi, jos olisin kuukauden vain maannut kotona. Pakko oli päästä tekemään jotain. Joku toinen taas on erilainen. Mitä noista tappelemaan. Ihmiset ovat eri luonteisia.

Joo, minulla ihan sama juttu. Tosin esikoisen saadessani en ehtinyt ihmeemmin makaamaan ensimmäisen kuukauden aikana. Istuin toki paljon imettämässä, siihen vähintään 10 tuntia vuorokaudessa. Laiskana nukuin muutaman tunnin pätkissä, loput ajasta meni vauvan hoitamiseen. Ihmisillä kaikkein suurin elämänmuutos on naisilla ensimmäisen lapsen syntyessä, miehet pääsee tuossakin helpolla.

Ja heti tietenkin sain alapeukutuksia, kun kerroin, että olisin tullut hulluksi, jos olisin kuukauden joutunut makaamaan. Se olikin minusta ihmeellistä, kun lapset oli pieniä, että jos uskalsi sanoa, että tykkäsi olla kotona vauvan kanssa ja useammankin lapsen, heti sai mulkaisuja. Kun vauva-aika pitäisi olla kaikille surkeaa ja alapää puoliksi halki ja uupunut ja väsynyt ja pälli repeää ja mitä kaikkea. Yhtä valitusta.

Opin äkkiä olemaan hiljaa ja ajattelemaan, että kell onni on, se onnen kätkekööt. Ihmiset ei saa olla erilaisia, vaan kaikkien pitäisi vain valittaa ja valittaa.  

Sama homma on miehen kanssa. Jos naisporukassa et ala haukkumaan miestäsi, niin sinut suljetaan aika äkkiä ulos. Kaikilla pitää mennä päin helvettiä ja miehen olla sika, joka ei ymmärrä ja tekee kaiken väärin.

Ap on väsynyt ja hänen pitää levätä. Joku toinen ei ole ja hän haluaa puuhata. Mutta kumpaa alapeukutetaan enemmän. Sitä, joka ei ole väsynyt ja haluaa puuhata. Näin se vain menee.

Samaa mieltä. Moni nainen aiheuttaa tuolla jatkuvalla valittamisella ja mollaamisella omat kriisinsä.

Miksi te teette lapsia tuollaisten tollojen/ junttien kanssa?

Ap uhriutuu tahallaan - ota vastuu valinnoistasi. Olisit perustanut perheen aikuisen kypsän miehen kanssa, joka tajuaa äitiyden ja perhe-elämän arvon.

Äiti ja 3 lasta

Ps: Minulla muslimies (Marokko), joka arvostaa perhettä ja äitiyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, nythän sitä aikaa vielä on tehdä vaikka ja mitä!

Vuosi eteenpäin, niin silloin vois olla nämä jutut.

Kyllä nainen ehtii hoitaa kodin, käydä suihkussa, meikata, hoitaa lapset ja pihankin.

Kokemuksella puhun, seitsemän lapsen kanssa aikoinaan.

Suunnittelin päivän ohjelman aina edellisenä iltana, niin kyllä se siitä vaan sujui.

Mitä se sinun mies teki? Kävi töissä ja lopun aikaa makasi sohvalla "työstä väsyneenä"?

Töitä on katsos muunkinlaisia kuin julkisen sektorin suojatyöpaikka, joten joidenkin työpäivät on raskaampia kuin sinun työsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä näin naisenakin erikoisena, jos ei mitään muuta ole ehtinyt päivän aikana tekemään kuin syömään aamiaisen. Tosin itse jätin imettämisen kokonaan välistä, niin elämä jatkui normaalia rataa myös synnytyksen jälkeen.

En ihan ymmärrä mitä tuolla tarkoitit. Vaikka ei imettäisikään niin kyllä se vauva yöllä heräilee syömään. Näin ainakin meillä.

Mihin aikaan mies tulee töistä? Jos on heräillyt yöllä vähän väliä ja ollut sängyssä pitkään korvausaikaa, ja mies tulee kolmelta, ei aikaa kaikkeen jää paljoa.  Illan mittaan sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä näin naisenakin erikoisena, jos ei mitään muuta ole ehtinyt päivän aikana tekemään kuin syömään aamiaisen. Tosin itse jätin imettämisen kokonaan välistä, niin elämä jatkui normaalia rataa myös synnytyksen jälkeen.

En ihan ymmärrä mitä tuolla tarkoitit. Vaikka ei imettäisikään niin kyllä se vauva yöllä heräilee syömään. Näin ainakin meillä.

Mihin aikaan mies tulee töistä? Jos on heräillyt yöllä vähän väliä ja ollut sängyssä pitkään korvausaikaa, ja mies tulee kolmelta, ei aikaa kaikkeen jää paljoa.  Illan mittaan sitten. 

What? Saisitko ajatuksen selkeämmin ilmaistua? En tajua sun pointtia tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, nythän sitä aikaa vielä on tehdä vaikka ja mitä!

Vuosi eteenpäin, niin silloin vois olla nämä jutut.

Kyllä nainen ehtii hoitaa kodin, käydä suihkussa, meikata, hoitaa lapset ja pihankin.

Kokemuksella puhun, seitsemän lapsen kanssa aikoinaan.

Suunnittelin päivän ohjelman aina edellisenä iltana, niin kyllä se siitä vaan sujui.

Mitä se sinun mies teki? Kävi töissä ja lopun aikaa makasi sohvalla "työstä väsyneenä"?

Töitä on katsos muunkinlaisia kuin julkisen sektorin suojatyöpaikka, joten joidenkin työpäivät on raskaampia kuin sinun työsi.

Minä olen tehnyt työni yksityisellä puolella, joskus nuorena oli pätkä julkisen puolen töissä. Pieleen meni ilkeilysi, sinä pahansuopa vellip*rse.

Lilja4Marocco kirjoitti:

Miksi te teette lapsia tuollaisten tollojen/ junttien kanssa?

Ap uhriutuu tahallaan - ota vastuu valinnoistasi. Olisit perustanut perheen aikuisen kypsän miehen kanssa, joka tajuaa äitiyden ja perhe-elämän arvon.

Äiti ja 3 lasta

Ps: Minulla muslimies (Marokko), joka arvostaa perhettä ja äitiyttä.

Minullakin on 3 lasta, joita kaikkia olen imettänyt ja arvostan äitiyttä, mutta ymmärrän tässä kyllä ap:n miestä. Ei ole mitenkään normaalia, ettei koko päivän aikana saa muuta aikaan kuin itse aamupalan syötyä, vaikka imettäminen hyvin intensiivistä tuossa vaiheessa onkin. Nyt sille vauvalle kelpaa kuitenkin vallan mainiosti vain ruoka ja uni. Kohta se haluaa vuorovaikutusta ja jatkuvaa syliä, virikkeitä, jne. Jos ei nyt saa mitään tehtyä, niin ei saa myöhemminkään.

Heh, jos tämä olis kertomus miehestä joka ei sais vauvan kans muuta aikaan ku aamupalan itselleen, ni paskamyrskyn ja pilkan määrä olis mieletön! :'D

"Kyllä kuule me äidit hoidetaan vauvan lisäksi myös pyykit, tiskit, ruoat ym...."

Mut joo, mammaa pitää ymmärtää ja paapoa. Ei sitä tosiaan mitään muuta voi ku maata ja somettaa, se nyt on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä sain talon ja kolme lasta hoidettua. Tein kaikki kotityöt. Toiset vaan pystyy.

Onnistuiko tämä myös ensimmäisen lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä näin naisenakin erikoisena, jos ei mitään muuta ole ehtinyt päivän aikana tekemään kuin syömään aamiaisen. Tosin itse jätin imettämisen kokonaan välistä, niin elämä jatkui normaalia rataa myös synnytyksen jälkeen.

En ihan ymmärrä mitä tuolla tarkoitit. Vaikka ei imettäisikään niin kyllä se vauva yöllä heräilee syömään. Näin ainakin meillä.

Ehkä teillä,  mutta ei meillä. Nukkui 12 tunnin unia heräämättä syömään kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä näin naisenakin erikoisena, jos ei mitään muuta ole ehtinyt päivän aikana tekemään kuin syömään aamiaisen. Tosin itse jätin imettämisen kokonaan välistä, niin elämä jatkui normaalia rataa myös synnytyksen jälkeen.

En ihan ymmärrä mitä tuolla tarkoitit. Vaikka ei imettäisikään niin kyllä se vauva yöllä heräilee syömään. Näin ainakin meillä.

Mihin aikaan mies tulee töistä? Jos on heräillyt yöllä vähän väliä ja ollut sängyssä pitkään korvausaikaa, ja mies tulee kolmelta, ei aikaa kaikkeen jää paljoa.  Illan mittaan sitten. 

What? Saisitko ajatuksen selkeämmin ilmaistua? En tajua sun pointtia tuosta.

Ap kertoi,  että mies valittaa kotiin palatessaan siitä,  ettei ap ole siihen mennessä tehnyt jo kaikkea mitä pitäisi,  koska on lojunut sängyssä.  Siis ehkä n. 3-4:n tunnin aikana, imetykset välillä.  Jos ap olisi noussut vaikka kuudelta, voisi tilanne olla  eri.  Mutta aikainen nousu on vaikeaa, jos on valvonut yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, nythän sitä aikaa vielä on tehdä vaikka ja mitä!

Vuosi eteenpäin, niin silloin vois olla nämä jutut.

Kyllä nainen ehtii hoitaa kodin, käydä suihkussa, meikata, hoitaa lapset ja pihankin.

Kokemuksella puhun, seitsemän lapsen kanssa aikoinaan.

Suunnittelin päivän ohjelman aina edellisenä iltana, niin kyllä se siitä vaan sujui.

Mitä se sinun mies teki? Kävi töissä ja lopun aikaa makasi sohvalla "työstä väsyneenä"?

Töitä on katsos muunkinlaisia kuin julkisen sektorin suojatyöpaikka, joten joidenkin työpäivät on raskaampia kuin sinun työsi.

Ohis, mutta älä viitsi olla lapsellinen. Julkisella on raskaita ja helppoja töitä ja yksityisellä on raskaita ja helppoja töitä. Esimerkiksi lääkärit tekee monessa julkisessa sairaalassa 24 h työvuoroja. Joku muu tekee tuntista työpäivää kaupan kassalla.

Lilja4Marocco kirjoitti:

Miksi te teette lapsia tuollaisten tollojen/ junttien kanssa?

Ap uhriutuu tahallaan - ota vastuu valinnoistasi. Olisit perustanut perheen aikuisen kypsän miehen kanssa, joka tajuaa äitiyden ja perhe-elämän arvon.

Äiti ja 3 lasta

Ps: Minulla muslimies (Marokko), joka arvostaa perhettä ja äitiyttä.

Arvostaako tämä mies myös sometusta ja ystävien tapaamista?

Vierailija kirjoitti:

Lilja4Marocco kirjoitti:

Miksi te teette lapsia tuollaisten tollojen/ junttien kanssa?

Ap uhriutuu tahallaan - ota vastuu valinnoistasi. Olisit perustanut perheen aikuisen kypsän miehen kanssa, joka tajuaa äitiyden ja perhe-elämän arvon.

Äiti ja 3 lasta

Ps: Minulla muslimies (Marokko), joka arvostaa perhettä ja äitiyttä.

Minullakin on 3 lasta, joita kaikkia olen imettänyt ja arvostan äitiyttä, mutta ymmärrän tässä kyllä ap:n miestä. Ei ole mitenkään normaalia, ettei koko päivän aikana saa muuta aikaan kuin itse aamupalan syötyä, vaikka imettäminen hyvin intensiivistä tuossa vaiheessa onkin. Nyt sille vauvalle kelpaa kuitenkin vallan mainiosti vain ruoka ja uni. Kohta se haluaa vuorovaikutusta ja jatkuvaa syliä, virikkeitä, jne. Jos ei nyt saa mitään tehtyä, niin ei saa myöhemminkään.

Ja höpö höpö taas. Minä kirjoitin aiemmin, kuinka meillä molemmat vauvat haki unirytmiä ensimmäiset 2 kk ja saattoivat valvoskella kokonaisia öitä. Kyllä ne ensimmäiset kuukaudet meni ihan koomassa, yritti vaan selviytyä hengissä päivästä toiseen. Sitten kun pisin unipätkä ajoittui edes pääsääntöisesti yöhön alkoi ihan uusi elämä.

Katsos kun ihmiset on erilaisia. Jotkut kärsii luonnostaan unenpuutteesta enemmän kuin toiset. Ja jotkut sitten ilmeisesti rasittuu niistä jaloissa pyörivistä lapsista enemmän kuin toiset, jos sinusta on vaikeampaa hoitaa kotia levänneenä ison vauvan kanssa kuin kuolemanväsyneenä vastasyntyneen kanssa. Kyllä se minulla menee heittämällä toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Oleellista ei nyt ole äitien kehua kuinka moni on hoitanut kaikki kotihommat, miehensä ja pihatyöt ohimennen toisella kädellä synnytyksen jälkeen iloisesti lauleskellen vaan se, että aloittajan mies haukkuu ja aliarvostaa puolisoaan.

Äidit ja vauvat ovat erilaisia, toiset äidit ovat duracell-pupuja jotka jostain syystä (ihmettelen aina miksi) tarvitsevat tekemistä koko ajan ja eivät väsy.

Toiset väsyvät, kärsivät unen puutteesta ja vauva ei nuku monia tunteja putkeen.

On myös niitä, jotka haluavat olla rauhassa ja elellä hitaammin kun on pieni vauva. Se on myös luvallista. ☺ ei kaikkien tarvitse olla tehopakkauksia.

Ymmärrän aloittajaa, itse olin järjettömän väsynyt ja alapää jomotti pitkään. Kyllä vauva muutti elämää ja kotityöt jäivät vähemmälle, tein vain välttämättömän. enkä tunne siitä syyllisyyttä, eikä pidä tuntea muidenkaan.

Keskustelkaa miehen kanssa, mies ei saa olla ilkeä eikä sanoa mitä sylki suuhun tuo. Ei tarvita mitään hymistelyä, mutta ei myöskään moittimista.

Ihmiset nyt elävät oma näköistä elämää. Toiset elää sohvalla sikolätissä vaikka lapsia ois 0. Se ei ollut mun pointti vaan se, että lapsi vaatii joka päivä enemmän ja saattaa valvottaa vuosia. Lapsi pärjää ja kasvaa vaikka äiti antaa 0% huomiota. Se millaiseksi lapsi sitten kasvaa on eri asia.

Enkä minäkään aivan kaikkea jaksanut. Oli päiviä kun en jaksanut puhua vauvalle. Niinkuin sanoin luonne kysymys. Mutta jos miehen kaverit hehkuttaa kuinka heidän vaimot kuuraa ja kokkaa gurmeta sitä varmaan odottaa omaltakin vaimolta.

Miehet ovat myös yksiä mustasukkaisia lapsia n. 90% miehistä.

Terv hehtaarin marjapuskat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä näin naisenakin erikoisena, jos ei mitään muuta ole ehtinyt päivän aikana tekemään kuin syömään aamiaisen. Tosin itse jätin imettämisen kokonaan välistä, niin elämä jatkui normaalia rataa myös synnytyksen jälkeen.

En ihan ymmärrä mitä tuolla tarkoitit. Vaikka ei imettäisikään niin kyllä se vauva yöllä heräilee syömään. Näin ainakin meillä.

Mihin aikaan mies tulee töistä? Jos on heräillyt yöllä vähän väliä ja ollut sängyssä pitkään korvausaikaa, ja mies tulee kolmelta, ei aikaa kaikkeen jää paljoa.  Illan mittaan sitten. 

Tämä illan mittaan ja viikonloppuisin tekeminen on meillä toiminut parhaiten. Ja meillä siis molemmat vuorotellen kotona, joten perspektiiviä tullut myös toisen rooliin.

Vierailija kirjoitti:

Heh, jos tämä olis kertomus miehestä joka ei sais vauvan kans muuta aikaan ku aamupalan itselleen, ni paskamyrskyn ja pilkan määrä olis mieletön! :'D

"Kyllä kuule me äidit hoidetaan vauvan lisäksi myös pyykit, tiskit, ruoat ym...."

Mut joo, mammaa pitää ymmärtää ja paapoa. Ei sitä tosiaan mitään muuta voi ku maata ja somettaa, se nyt on selvä.

Taas pitää muistuttaa, että nyt on kyse kuukauden ikäisestä vauvasta. Ota selvää, miten raskasta sellaisen hoitaminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä on erilainen. Itse olisin tullut hulluksi, jos olisin kuukauden vain maannut kotona. Pakko oli päästä tekemään jotain. Joku toinen taas on erilainen. Mitä noista tappelemaan. Ihmiset ovat eri luonteisia.

Joo, minulla ihan sama juttu. Tosin esikoisen saadessani en ehtinyt ihmeemmin makaamaan ensimmäisen kuukauden aikana. Istuin toki paljon imettämässä, siihen vähintään 10 tuntia vuorokaudessa. Laiskana nukuin muutaman tunnin pätkissä, loput ajasta meni vauvan hoitamiseen. Ihmisillä kaikkein suurin elämänmuutos on naisilla ensimmäisen lapsen syntyessä, miehet pääsee tuossakin helpolla.

Ja heti tietenkin sain alapeukutuksia, kun kerroin, että olisin tullut hulluksi, jos olisin kuukauden joutunut makaamaan. Se olikin minusta ihmeellistä, kun lapset oli pieniä, että jos uskalsi sanoa, että tykkäsi olla kotona vauvan kanssa ja useammankin lapsen, heti sai mulkaisuja. Kun vauva-aika pitäisi olla kaikille surkeaa ja alapää puoliksi halki ja uupunut ja väsynyt ja pälli repeää ja mitä kaikkea. Yhtä valitusta.

Opin äkkiä olemaan hiljaa ja ajattelemaan, että kell onni on, se onnen kätkekööt. Ihmiset ei saa olla erilaisia, vaan kaikkien pitäisi vain valittaa ja valittaa.  

Sama homma on miehen kanssa. Jos naisporukassa et ala haukkumaan miestäsi, niin sinut suljetaan aika äkkiä ulos. Kaikilla pitää mennä päin helvettiä ja miehen olla sika, joka ei ymmärrä ja tekee kaiken väärin.

Ap on väsynyt ja hänen pitää levätä. Joku toinen ei ole ja hän haluaa puuhata. Mutta kumpaa alapeukutetaan enemmän. Sitä, joka ei ole väsynyt ja haluaa puuhata. Näin se vain menee.

Se johtuu syyllistämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen luontaisesti laiska ja silti onnistu kodin siivous, pyykit ja perheen ruokkiminen.

Sama, mutta ymmärrän myös että lapset on erilaisia. Onhan itsellä ollut niitä 4.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä et tosiaan mitään muuta saa aikaan ku aamupalan syötyä?! Miten pääset edes neuvolaan tai lääkäriin tai mitään....

Olittekohan te neuvolassa perhe, jolle oli lääkäriaika varattu ennen meitä ja kaikkien aikataulu meni paskaks, kun te ette päässeet millään vauvan kans liikkeelle, kun oli niin hankalaa..? Hohhoijaa. Näitä koko maailman tulee pyöriä nyt sen ympärillä ku meille tuli lapsi -tyyppejä on älyttömästi. Kaikkien muiden pitää joustaa ja tajuta, että itse ei kyetä mihinkään enää.

Imetys vaatii paljon, mutta kyllä ap oikeesti saamaton.

Tuliko oikeesti luettua aloitus?

Vauva on kuukauden vanha (n. neliviikkoinen).

Jos on ensimmäinen lapsi, niin kyllä moni on äiti väsynyt siinä vaiheessa, jos syöttelee vauvaa muutaman kerran yölläkin, saati jos lapsi todella valvottaa ja vaatii paljon hoivaa.

Itse ensimmäisen kanssa olin kyllä väsynyt 2 kuukautta ja ensi viikkoina ei todellakaan istuttu niiden tikkien kanssa. Valokuvissa näytän haamulta. Silti vauva oli helppo ja ns. kiltti eli ei itkenyt juurikaan, mutta oli maratonsyömäri.