Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytyksestä kuukausi ja mies ilkeilee
19.07.2019 |
Mies huomauttelee töistä tullessaan kuinka olen laiskan pullea ja saamaton, koska en ole ehtinyt tekemään muuta kuin imettämään ja syömään aamupalaa. Vauvan kanssa pitäisi vissiin pitäisi koko talo siivota ja tehdä ruoka ennen kuin mies tulee kotiin, vaikka olen nukkunut puoleen päivään yöheräilyjen takia. Toinen asia mistä mies koko ajan jaksaa huomauttaa on somen käyttö. Imettäessäni pidän yhteyttä ystäviini ja tätä mies pitää todisteena laiskuudestani.
Kommentit (196)
En halua olla ilkeä, mut en tajua miks teette lapsia tollasten miesten kanssa. Mun mieheni ei koskaan kommentoisi painoani tai valittaisi että olen laiska kun olen lapsen hänelle synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miks teet lapsia tollasen lapsellisen kakaran kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sain talon ja kolme lasta hoidettua. Tein kaikki kotityöt. Toiset vaan pystyy.
Tuo on pientä, mä juoksin tuon lisäksi maratoneja monta kuukaudessa, osallistuin bikinifitnesskisoihin ja rakensin perheelle uuden omakotitalon. Ja lapsiakin oli viisi.
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ilkeä, mut en tajua miks teette lapsia tollasten miesten kanssa. Mun mieheni ei koskaan kommentoisi painoani tai valittaisi että olen laiska kun olen lapsen hänelle synnyttänyt.
Täytyy myöntää että tämä oli minunkin ensimmäinen ajatus.
Millaista arkea tällaisissa perheissä eletään jos mies ei tiedä miten väsyttävää se aika vauvan kanssa on? Siis aidosti ihmettelen. Meillä vauva heräsi tuolloin aina 2-3 tunnin välein rinnalle ja mies nukkui samassa huoneessa niin hänkin nukkui huonosti. Sanoi aina puolivitsillä aamuisin että: "Onneksi pääsee töihin" ;) Meillä oli vielä ns "helppo" vauva ja molemmat rättiväsyneitä, ei siinä huushollin puunaus siistiksi ollut kummallakaan ensimmäisenä mielessä. Kyllä se oli molemmilla että tehtiin se minimi ettei ihan sikolätissä asuttu.
Nääh mulla oli 5 hehtaaria pihaa Ja 200 neliöä hoidettavana. Valtavasti marjapensaita. Vauva syntyi kesäkuussa. Silloin kun vauva nukkui pumppasin maitoa Ja se oli mun lepohetki somessa. Muutoin siivosin, kokkasin ja poimin marjat. Myös sukulaisille. Mun vauva on vieläkin huonouninen vaikka on jo 2. Saattaa valvontaa koko yön. Kaikkeen tottuu myös unettomuuteen.
Luulin että olin laiska mutta sitten: järkkäsin ristiäiset kun vauav oli 1kk ja joulun 6kk sekä muuton samaan aikaan. Pakkasin kaiken yksin. Silti tuntuu että oli kamalasti luppoaikaa. Kai se on luonteesta kiinni. Sanon vaan, että nauroin silloin ystävälle joka sanoi että oma aika vähenee koko ajan vauvan kasvetessa. Ja kyllä 1-2v on jalassa kiinni koko ajan ja nukkuu loppuviimeksi aiva liian vähän. En tiedä miten pärjäät sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän kyllä näin naisenakin erikoisena, jos ei mitään muuta ole ehtinyt päivän aikana tekemään kuin syömään aamiaisen. Tosin itse jätin imettämisen kokonaan välistä, niin elämä jatkui normaalia rataa myös synnytyksen jälkeen.
Miksi sen pitää jatkua normaalina lapsen saannin jälkeen? Pidän kyllä naisena erikoisena, että imetys jätetään välistä vain koska minäminä...
Koska en ollut mikään manaatti, jonka ainoa tehtävä on maata sohvalla ja syödä. Kun olin kotona, hoidin tietenkin kaikki kotityöt ja valmistin ruuan töistä palaavalle. Lapsiperhe-elämä on ihan tavallista perhe-elämää, ei mitenkään invalidisoivaa.
Sulla taitaa olla tissiongelma, ja sen myötä heikko identiteetti naisena. Ja muutenkin tuo kärttyilysi viittaa depressiivisyyteen. Hinkkasitko kaakelinsaumoja hammasharjalla?
Ensimmäisen lapsen saaminen on niin kokonaisvaltaisesti elämän mullistava tapahtuma, että on ihan normaalia, että kuukauden kohdalla vasta opetellaan sitä uutta elämää ja rytmiä. Kotihommat eivät todellakaan ole päällimmäisenä siinä kohtaa. Kuulostaa ihan tutulta siis esikoisen kanssa, mutta kyllä se helpottaa, kun saatte rytmiä päiviin. Toisen kanssa on sitten muutenkin helpompaa ja lisäkäsiä kasvaa jostain ja kokemus tuo varmuutta. Eikö mies sitten viikonloppunakaan näe, millaisia päivät/yöt vauvan kanssa ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellista ei nyt ole äitien kehua kuinka moni on hoitanut kaikki kotihommat, miehensä ja pihatyöt ohimennen toisella kädellä synnytyksen jälkeen iloisesti lauleskellen vaan se, että aloittajan mies haukkuu ja aliarvostaa puolisoaan.
Äidit ja vauvat ovat erilaisia, toiset äidit ovat duracell-pupuja jotka jostain syystä (ihmettelen aina miksi) tarvitsevat tekemistä koko ajan ja eivät väsy.
Toiset väsyvät, kärsivät unen puutteesta ja vauva ei nuku monia tunteja putkeen.
On myös niitä, jotka haluavat olla rauhassa ja elellä hitaammin kun on pieni vauva. Se on myös luvallista. ☺ ei kaikkien tarvitse olla tehopakkauksia.
Ymmärrän aloittajaa, itse olin järjettömän väsynyt ja alapää jomotti pitkään. Kyllä vauva muutti elämää ja kotityöt jäivät vähemmälle, tein vain välttämättömän. enkä tunne siitä syyllisyyttä, eikä pidä tuntea muidenkaan.
Keskustelkaa miehen kanssa, mies ei saa olla ilkeä eikä sanoa mitä sylki suuhun tuo. Ei tarvita mitään hymistelyä, mutta ei myöskään moittimista.
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ilkeä, mut en tajua miks teette lapsia tollasten miesten kanssa. Mun mieheni ei koskaan kommentoisi painoani tai valittaisi että olen laiska kun olen lapsen hänelle synnyttänyt.
Arvasin odottaa noita kommentteja mutta itseasiassa tuo mies on hyvä aviomies ja isä ja ovat edelleenkin naimisissa ja lapset aikuisia jo. Tuo kommentti vaan osoitti kuinka out monet muutkin aikuiset ovat kotiäidin hommista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sain talon ja kolme lasta hoidettua. Tein kaikki kotityöt. Toiset vaan pystyy.
Tuo on pientä, mä juoksin tuon lisäksi maratoneja monta kuukaudessa, osallistuin bikinifitnesskisoihin ja rakensin perheelle uuden omakotitalon. Ja lapsiakin oli viisi.
Montako minuuttia pidit jokaista lasta sylissä päivittäin ja oliko sulla kantorepussa pari lasta juostessasi?
Vierailija kirjoitti:
Nääh mulla oli 5 hehtaaria pihaa Ja 200 neliöä hoidettavana. Valtavasti marjapensaita. Vauva syntyi kesäkuussa. Silloin kun vauva nukkui pumppasin maitoa Ja se oli mun lepohetki somessa. Muutoin siivosin, kokkasin ja poimin marjat. Myös sukulaisille. Mun vauva on vieläkin huonouninen vaikka on jo 2. Saattaa valvontaa koko yön. Kaikkeen tottuu myös unettomuuteen.
Luulin että olin laiska mutta sitten: järkkäsin ristiäiset kun vauav oli 1kk ja joulun 6kk sekä muuton samaan aikaan. Pakkasin kaiken yksin. Silti tuntuu että oli kamalasti luppoaikaa. Kai se on luonteesta kiinni. Sanon vaan, että nauroin silloin ystävälle joka sanoi että oma aika vähenee koko ajan vauvan kasvetessa. Ja kyllä 1-2v on jalassa kiinni koko ajan ja nukkuu loppuviimeksi aiva liian vähän. En tiedä miten pärjäät sitten.
Niin? Ja tätähän aloittaja juuri kysyikin? Ja tämä vuodatuksesihan juuri paljon auttoikin aloittajaa?
Onnittelut sinulle erittäin suuresta empatiakyvystä ja myötäelämisesta, olet kaiken muun lisäksi suurisydäminen ihminen ymmärtämään ihmisiä ja heidän elämäntilanteitaan, vaikka olisivatkin erilaisia kuin itse olet. Olet varmaan täydellinen ystävä. 😁
Ja moni muu täällä, mikä into teillä on kertoa kuinka erinomaisesti itse hoiditte kaiken ja melkein ilman nukkumista. Huh huh.
No, sitähän tässä kysyttiinkin. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sain talon ja kolme lasta hoidettua. Tein kaikki kotityöt. Toiset vaan pystyy.
Minäkin pystyin ensimmäisen jälkeen mihin vaan. Toinen olikin niin levoton, että rauhoittui vain sylissä.
Lisäksi olin itse vuosia vanhempi ja työstä väsyneempi.
Meillä mies ei ole koskaan sanonut mitään tuollaista. Ensimmäiset kuukaudet keskityin vain vauvaan, sen jälkeen pystyin jo keskittymään kotitöihinkin. Mutta vain omasta aloitteestani, mies ei missään vaiheessa pyytänyt sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sain talon ja kolme lasta hoidettua. Tein kaikki kotityöt. Toiset vaan pystyy.
Tuo on pientä, mä juoksin tuon lisäksi maratoneja monta kuukaudessa, osallistuin bikinifitnesskisoihin ja rakensin perheelle uuden omakotitalon. Ja lapsiakin oli viisi.
Montako minuuttia pidit jokaista lasta sylissä päivittäin ja oliko sulla kantorepussa pari lasta juostessasi?
Oletan, että oli sarkasmia tuo ylläoleva.
Kummallista että nykyään vastasynnyttäneet äidit eivät saa olla rauhassa. Ennen synnyttäneillä oli lapsivuodeaika jossa äiti sai levätä ja tutustua lapseen ja sen hoitoon sillä aikaa kun sukulaiset tai/ja tuttavat auttoivat arkisissa askareissa. Kyllä se synnyttänyt tarvitsee aikaa toipumiseen, kummallista että pitäisi heti olla tekemässä kaikkea, ja syyllistetään jos ei pysty.
Vaikka tääkin ketju on täynnä trollailua niin sanon silti. Jokaisen miesvauvan pitäisi käydä synnyttämässä kun ois mahdollista, katsotaan miten kestaisi. Loppuisi se ivailu kun omat paikat repeisi jne. Lapset loppuisi maapallolta.
https://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/a/201704240093008 tämä video kertoo kaiken :D
Miehet on aina sellaisia. Kotityöt kuulema hoituu ihan itsestään. Ja sympatiaa ei heru, vaikka joka paikkaan särkee ja sattuu. Auya armias, kun miehellä on pienikin flunssa, niin on maailmanloppu. Ja nämä puppelipojat pitäisi sotatilassa meitä suojella 🤣
Vierailija kirjoitti:
Pidän kyllä näin naisenakin erikoisena, jos ei mitään muuta ole ehtinyt päivän aikana tekemään kuin syömään aamiaisen. Tosin itse jätin imettämisen kokonaan välistä, niin elämä jatkui normaalia rataa myös synnytyksen jälkeen.
Elämässä laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. Huonompi homma, jos samassa asunnossa asuvalla parilla ovat asiat tärkeysjärjestyksessä. Onhan noita nähty ... Oma mieheni valitti, kun jätin kupillisen kahvia jäähtymään. Tämä tapahtui silloin, kun piti hypätä pikaisesti tarkistamaan, mitä vauvalla on hätänä.
Jollekin on tärkeintä kodin siisteys, viis lasten hyvinvoinnista. Toiselle taas lapsi kaikki kaikessa, eikä mitään muuta voi edes ajatella kuin lasta.
Myös vauvat ovat erilaisia. Joku viihtyy itsekseen ja nukkuu pitkät päiväunet, joku toinen taas vaatii jatkuvasti seuraa yötä päivää ja tunnetaan "vaativana vauvana". Ja molemmat voivat olla samoilla vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks kaikki, siis KAIKKI suomalaiset miehet on tuollaisia?! Täällä Jenkeissä ei tulisi kuulonkaan tuollainen miesvauvojen vapaamatkustelu.
Jenkeissä naiset saavat jotain aikaan työpäivän aikana. Et taita kuitenkaan asua siellä, koska kutsut työntekemistä vapaamatkusteluksi.
Vauvan hoito 24/7 on melkoinen työ ja sisältää suunnattoman vastuun.
Jos sitä ei tekisi äiti vaan jokin ulkopuolinen taho, kustannukset olisivat melkoiset. - Ja silloin kyllä puhuttaisiin työstä, koska esim. kolmessa vuorossa työskentelevä lastenhoitotiimi, jolla olisi yksityiselämä jossain muualla, tuskin sitoutuisi "työvauvaan" tunnetasolla kovin syvästi.
Alue: Aihe vapaa
Reissutöissä oleva ystäväni mies kehtasi kysyä vaimoltaan: mitä sä oikein teet kaiket päivät täällä kotona.
Ensin vaimo loukkaantui ja pahoitti mielensä kun aina yksin kotona pienten lasten kanssa ilman mitään tukiverkkoa tai autoa. Kauppareissukin kesti kävellen (lastenehdoilla) pari 146tuntia sun muut lekuri/neuvolakäynnit. Kaikki kotityöt oli vaimolla huolimatta siitä nukkuiko itse vai ei. Silloin kun lapset kotihoidetaan niin koti on sekaisin ihan kuin päiväkotikin. Ei se sen kummempaa ole.
Vaimo suivaantui niin paljon, että kotityöt jaettiin ja isukki joutui tekemään osansa (iltaisin) ja v-loppuisin. Sitten vaimo muistutti miehen leppoisista hotelli-illoista ja herkullisista hotelliaamiaisista sun muista asiakaslounaista jne... ja ryhtyi myös lounastamassa silloin tällöin lasten kanssa ulkona. Jätti myöskin toisinaan isukin yksin lasten kanssa vloppuna eikä edes tehnyt ateriaa valmiiksi. Imurista tuli myöskin isän uusi pysyvä lelu!
Tylyä, kun täällä kehutaan mitä kaikkea itse tekee äitiyslomalla kun pitäisi kertoa kuinka kauan jaksaa joka päivä pitää vauvaa sylissä, jutella, laulaa ja leperrellä ja huomioida vanhempia lapsia, kuten lukea heille tai pelata pelejä.