Lue keskustelun säännöt.
Mitä väärinkäsityksiä sinun ammatista on olemassa?
Meillä maatila, tuet on kuulemma meidän palkkaa. Joka vuosi ostetaan uusi traktori ja pelloilla pyöritään viikko keväällä ja toinen syksyllä.
Kommentit (525)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen isännöitsijä ja työhön liittyy todella paljon vääriä käsityksiä, mutta itseasiassa suurin osa kysyy suoraan, että "mitä sinä siis teet". Muutamia luuloja:
- En tee muuta kuin pidän pari yhtiökokousta vuodessa, loppuajan laskutan taloyhtiötä tyhjästä ja päivitän saunavuorolistaa.
- Minä päätän kenelle talossa annetaan autopaikka käyttöön ja kenelle ei.
- Päätän myös autopaikkojen hinnasta, vastikkeen määrästä ja siitä kuinka paljon veden lisälaskuja peritään asukkailta. Vastiketta tietenkin korotan vain siksi että korotan omaa palkkiota.
- Haluan tehdä taloon isoja ja mahdollisimman kalliita remontteja. Kaikki urakoitsijat ovat minun läheisiä ystäviäni.
- Tiedän kaiken talotekniikasta, joten remontin aikana ei tarvita suunnittelijoita tai mitään selvityksiä.
- Minä olen tietysti tavoitettavissa 24/7, viikonloppuisin ja koko kesän. Minulle voi soittaa yöllä neljältä, jos avaimet katosi baarireissulla, niin tulen avaamaan oven.Yllättävän usein tuo on totta. Meidänkin taloyhtiössä aina pikkuremontit maksaa mystisen sopivasti juuri sen verran kuin yhtiön tilillä on säästöjä ja urakoitsijan numero on isännöitsijän henkilökohtaisessa puhelimessa, voi soitella hänelle vaikka sienimetsään :) Eikä koskaan ole saatu muilta edes tarjouksia vaikka on kolmelta pyydetty. Eikä myöskään siitä remontista ole tehty erittelyä mitä mikäkin maksaa. Näin meillä.
Jaa no erikoista että yhä maksatte tuollaiselle isännöitsijälle. Ja miksi päätätte tehdä nuo remontit? Ei isännöitsijä niistä päätä, vaan yhtiökokouksessa osakkaat. Voitte pyytää itse tarjoukset, jos epäilette isännöitsijää (tai vaihtaa luotettavampaan). Vaatikaa erittelyt, tilintarkastajakin tarvitsee ne.
Tiukassa on nämä väärät käsitykset.
Ei ole muitakaan isännöitsijöitä kaupungissa jotka lisää haluaisivat taloyhtiöitä hoidettavakseen. Hallituksen puheenjohtaja on niin yksinkertainen että ei pärjäisi hetkeäkään ilman isännöitsijää joka vie häntä kuin lammasta narussa. Isännöitsijä taas tarvitsee yksinkertaista hallituksen puheenjohtajaa joka uskoo kaiken mitä hän sanoo, eikä ymmärrä/huomaa väärinkäytöksiä ja virheitä. Ovat niin symbioosissa keskenään ja hallituksen puh.johtaja junailee itselleen sopivia korjauksia ja projekteja. Loput hallituksessa on lampaita, samoin kuin osakkaat. Yksin on vaikea pitää puoliansa, varsinkin kun ei koskaan pääse kokouksiin. Tilintarkastajiakaan tuskin on tai tuskin ovat koskaan mitään tilejä tarkastaneetkaan. Mitään ilmoituksia ei koskaan tule mistään maksuista, hankinnoista, rempoista, katonpesuista tai yhtään mistään. Yleisavaimilla mennään asuntoon jos katsotaan tarpeelliseksi, pyytämättä ja yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen farmaseutti ja tässä muutama haukotuttava harhaluulo oikaisuineen:
- Farmaseutiksi opiskellaan ammattikoulussa tai AMK:ssa. (Ei, farmaseutiksi opiskellaan yliopistossa. Koulutukseen kuuluu runsaasti kemiaa, molekyylibiologiaa, laboratoriotyöskentelyä, farmakologiaa, farmakokinetiikkaa, farmakodynamiikkaa, tautioppia, jne.)
- Farmaseutti päättää, voiko kelakorvauksen antaa ja voi halutessaan joustaa hieman (Ei päätä, eikä voi. Kelan kriteerit ovat tarkat ja apteekki saa rahasakon, jos aikarajoista poiketaan)
- Farmaseutti utelee itsehoitopuolella euronkuvat silmissä, voiko auttaa ja mihin vaivaan lääke tulee. (Ei. Haluan tietää, koska minun on lain mukaan varmistettava, että itsehoitolääkettä käytetään oikein ja tarkoituksen mukaisesti. Lisäksi neuvon aina asiakkaalle edullisimman mahdollisen valmisteen, en suinkaan kalleinta.)
- Lääkkeentoimitustilanteessa farmaseutti vain klikkaa lääkkeet, mitä on määrätty ja liimaa tarrat paikoilleen. (Klikkaan lääkkeen, mutta siitä käynnistyy monivaiheinen prosessi, jossa tarkistan saako lääkkeestä kelakorvauksen ja millä indikaatiolla, onko lääkkeellä rinnakkaisvalmisteita, mikä on lääkkeen annostus ja vastaako annostus sitä, mikä sen kuuluisi olla ko diagnoosissa [jos ei, löytyykö siitä maininta reseptistä], paljonko lääkettä voi toimittaa yhteensä kelakorvattuna, onko asiakkaalla lääkeinteraktioita ko lääkkeen kohdalla, paljonko lääkettä jää reseptille jne. Tämän lisäksi hyvä farmaseutti käy vielä asiakkaan kanssa keskustelun, onko lääke toiminut, kuten sen kuuluisi, miten asiakas lääkkeen ottaa, kuinka hän säilyttää sitä, onko tullut haittoja jne.)
- Farmaseutti ei todellisuudessa tiedä lääkkeistä mitään, koska hän lukee pakkauksen takaa (Suurin osa varsinkin alalla pitkään toimineista farmaseuteista muistavat kyllä ulkoa, mutta tarkistuksessa ei ole mitään pahaa. Monet lääkäritkin tarkistavat lääkkeen oikean annostuksen ennen kuin määräävät sitä.
Tieto lääkkeestä ei kuitenkaan ole pelkästään yhtä kuin sen annostus. Lääkeaineita on satoja ja jokaisen niiden kohdalla on ulkoa muistettava [vähintään jonkun hälytyskellon on soitava], vaarallisimmat interaktiot, vasta-aiheet, vaikutustapa, metaboloituminen jne).
Olisi kiva, jos tämän keskustelun saisi pysäytettyä kun sanoo, että lääke on tuttu ja toimii.
Muuten tosi mielenkiintoinen. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tehtäväni on vain hymyillä nätisti ja tarjoilla.
Lentoemäntä
Mutta sehän on?
Ei ole.
Mitä muuta siihen sisältyy pelastussuunnitelman ja hätätilannetoimien muistamisen lisäksi?
Röntgenhoitajana painan vain nappia ja kone hoitaa kaiken automaattisesti. Ja päivät pitkät napsin keuhkokuvia perusterveistä ja täyspäisistä aikuisista.
Moni varmasti yllättyisi kun kuulisi että jotkut röntgenhoitajat eivät kuvaa perinteisiä röntgenkuvia ollenkaan, tai että osalla työnkuvaan kuuluu radioaktiivisen aineiden käsittelyä.
Että olen putkiaivoinen, tylsä ja huumorintajuton. Triviaaleihin asioihin tarttuva pilkunnussija.
Ennakkoluulojen takia, ammattiani kysyttäessä sanon olevani johtaja, mitä olenkin.
Olen insinööri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kääntäjä vaan kääntää sana sanasta, eikä tekstin sisältöä tarvitse ymmärtää ollenkaan. Kun pyydät tarkennusta johonkin epäselvään, niin asiakas vastaa suunnilleen ”käännä vaan just niin kuin siinä sanotaan”. Ok, tehdään niin, mutta älä sitten valita, jos missään ei ole päätä eikä häntää.
Pakko kommentoida tähän vaikka vähän ohi meneekin aiheesta. Olin kirjakaupassa töissä ja siihen maailman aikaan vielä myytiin ja ostettiin sanakirjoja. Asiakas halusi ostaa suomi-englanti-suomi-sanakirjan ja selaisi sitä hetken. Kysyi eikö ole muunlaisia, sellaisia missä on vain yksi sana käännettynä, hän ei halua tuollaista kirjaa missä lukee monta sanaa suomenkielisen sanan jälkeen eli kuten "kuusi= six, tree, fir, spruce". Mistä hän tietää mikä niistä on oikea :D.
Joo, yks mun kaveri on englanninopettaja ja kerran opetti eräässä yrityksessä businessenglantia firman insseille.
Inssit kuvittelivat että joka kielessä on ikään kuin ruudukkomaisesti sanat ja ilmaukset jotka ovat samat joka kielessä, eikä tarvitse opetella kuin vastaavuudet.
Open piti sitten selittää, että näin ei ole vaan että jokainen kieli on ykislällinen orgaaninen kokonaisuus, esim. joku englannin sana voi tarkoittaa viittä eri asiaa, joista yksi merkitys on suomeksi sama, mutta nelja muuta eivät ole. Sanonnat ovat myös kulttuurisidonnaisia, niitä ei voi kääntää suoraan sanasta sanaan. Kielissä on myös paljon kulttuuriin ja historiaan liittyvää ainesta, joilla ei ole vastinetta muissa kielissä.
Minä olen opettanut englantia eri ammattiryhmille 90-luvun puolivälistä lähtien ja voin vakuuttaa, että inssit eivät ole yksinään tuossa ruudukkoajattelun maailmassa. Osaan selittää tyhjentävästi sen, että mikään ei mene yksi yhteen kahden kielen välillä, mutta kammoan kysymystä siitä, miksi näin ei muka voi sanoa. Voisin kyllä esitelmöidä tunnin tai pari tästä asiasta ja siitä, että ei ole kirjoitettu miksei-sanakirjoja ja mikseimuka-kielioppiohjeita, mutta siitä ei hyötyisi kumpikaan osapuoli. Omanlaatuisiaan opiskelijoita ovat myös ne pomot ja erityisesti pomoksi haluavat, joita työnteko kielen oppimiseksi ei oikein miellytä ja jotka maksavina asiakkaina päättävät, että tätä vaikeaa juttua eivät tarvitse, joten se skipataan. Ja sitten ei ymmärretä sitä, että ei sitä seuraavaa vaikeaa juttua voi oppia, jollei osaa tuota edellistä.
Kaikkein eniten kammoan tilannetta, jossa oppilas tuskastuu kielenoppimisen hankaluuksiin ja puuskahtaa, että eikö se muka riitä, että ymmärtää. Sitten keskustellaan siitä, mitä tapahtuu, kun ei ymmärretäkään, mutta kumpikaan puhuja ei tajua, ettei ymmärrä. Ope saa olla kieli keskellä suuta, jos haluaa olla loukkaamatta ketään ja murtamatta kenenkään motivaatiota. On tämä silti maailman paras ammatti. :)
Että kun olen biologi niin tiedän jokaisen kasvin, muurahaisen, kakan, oksennuksen, luun, karvan, höyhenen, kalansuomun, elinkierron osan jne ja vieläpä globaalisti. Ja että tunnistan puutarha- ja huonekasveja. Aika hyvin se typistyy se oma ammatti siihen asioiden tunnistamiseen muiden mielessä.
Työssäni mallinnan liiketoiminnan aiheuttamia ympäristöriskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen leikkausalisairaanhoitaja instrumenttipuolella. Vanhemmat ihmiset luulevat että leikkaussalityöni on hissuttelua instrumenttien kanssa; räpsyttelen kauniisti silmiäni komealle kirurgille ja ojentelen instrumenttejä pyynnöstä.
Nuorempi väki taas luulee että työ on kuin Sykkeessä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, veri roiskuu ja ihmisiä kuolee.
Mitä se sitten on? Kaikkea em. välillä. Iso osa työstä on leikkauksen valmistelua. Valmistelevat toimenpiteet vievät helposti aikaa tunnista kahteen ennenkuin kirurgi voi suorittaa ensi viillon. Kirurgi ei ole mukana valmisteluissa. Yhtä leikkausta varten on henkilökuntaa kolmen sairaanhoitajan lisäksi anestesialääkäri, kirurgi ja ja usein myös Ansari lääkäri.Muuten hyvä, mutta taas unohtui se sairaalahuoltaja joka siivoaa sen salin leikkauskuntoon.
No tähän on totuttu.
Kyllä arvostan myös sairaalahuoltajan työtä. He todellakin siivoavat leikkaussalin toimenpiteen jälkeen ja laittavat salin perusjärjestykseen, jotta on taas hyvä aloittaa seuraava leikkaus. Mutta tässä minä kirjoitinkin lähinnä omasta työnkuvastani instrumenttihoitajana.
Ja edelleen se penteleen autocorrect… :D ansari -> assistenssi-> assistentti eli leikkauksessa mukana oleva avustava lääkäri joka on usein erikoistumassa kirurgiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuvittaja. Väärinkäsityksiä on paljon, kuten luovilla aloilla aina
- Osaan piirtää mitä tahansa, millä tyylillä tahansa, millä välineillä tahansa. Olipa kyseessä moderni realistinen auto 3D:nä, hiilipiirrokset, abstrakti taide, 1400-luvun keski-aikainen puupiirros, japanilainen sarjakuva, amerikkalainen sarjakuva, naapurin rouvan valokuvarealistinen omapotretti, Minttu & Ville sarjikset, Sin City sarjakuvat, 1940-luvun propaganda julisteet tai 1800-luvun romantiikan maalaismaisemat. (Hyvät kuvittajat ovat tunnettuja juuri siitä omasta tyylistään, esim. Frank Miller, Mauri Kunnas, Hayao Miyazaki, Juba Tuomola)
- Tarkoittaa siis myös sitä, että kuvittajiin ja heidän tuotoksiin EI tarvitse tutustua ennakkoon, kunhan nappaa jonkun
- Ei saa käyttää mallikuvia, se on huijaamista, sillä minähän muistan kaiken ulkoa (sama, jos sanot leipurille, että se huijaa, kun ei osaa kaikkia maailman reseptejä ulkoa).
- Osaan automaattisesti kaikkia muitakin käsitöitä neulomisesta ompelemiseen ja virkkaamisesta askarteluun.
- Jos osaan piirtää, osaan maalata, ja jos osaan maalata, osaan piirtää.
- Kuvituksien tulee olla mahdollisimman halpoja, mielellään ilmaisia
- Kuvitukseen ei kulu aikaa kuin max 30min, mielellään vaan 2 tuntia, kun ne tehdään vaan ihan äkkiä käden käänteessä harrastelumielessä.
- Kuvituksia ei tarvitse suunnitella eikä niihin tarvitse tehdä taustatyötä, ne heitetään lonkalta
- Osaan lukea asiakkaan ajatuksia enkä tarvitse mallikuvia, kun hän osaa aivan varmana selittääkin kuvitustarpeensa minulle (vinkki; jos et ole kuvittaja tai kuvien kanssa muuten tekemisissä, et 90% varmuudella osaa. Iloisen sarjakuvamaisen kissan, joka kehrää, voi piirtää 100 eri tavalla ja tyylillä.)
- Kuvitusta voi vaihtaa lennosta parilla pyyhkäisyllä sen sijaan, että työ joudutaan mahdollisesti aloittamaan kokonaan alusta.
- Kuvittaja ei ole opiskellut oikeita asioita, eikä tarvitse ammattiarvostusta, kun on tärkeämpiäkin ammatteja (kummasti vaan silti kaikille kelpaavat elokuvat, tv-sarjat, pelit, kirjat, sarjakuvat, taulut, postikortit, taide-elämykset, graafiset suunnittelut, lasten koulukirjat jne. joissa tarvitaan kuvittajan ammattitaitoa)
Sama koskee tosiaan käsityöläisiäkin, "sehän on vaan harrastus". Kaikki arvostavat käsitöitä mutta kun tulee maksun aika, arvostus loppuu siihen. Todetaan "kyllä minä tiedän mitä langat/kangas maksaa" ja itse työ pitäisi saada ilmaiseksi. Youtubessa just vasta kuuntelin jonkun kuvittajan kertomusta siitä kuinka kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, isot tatuointikuvat mm. koska "sehän on harrastus ja sinä tykkäät piirtämisestä". Hän oli muistaakseni ehdottanut reilua vaihtokauppaa että asiakas voisi leikata hänen hiuksensa niin hän voi piirtää sen kuvan. Toinen tuumasi että "hei, minä olen opiskellut kampaajaksi!" eikä suostunut vaihtokauppaan. No niinhän taiteilijatkin on useimmiten opiskelleet alalle, harva on itseoppinut. Tunnen tuon tuskan, itsekin joskus tehnyt jotain myyntiin ja materiaalien hinnalla saa ehkä kaupaksi. Joskus kun myy jotain tuotetta poistohintaan, saa heti paljon kyselyjä että teetkö tuollaisen mullekin. Sitten kun ilmoitan että toki teen mutta tämä tuote on poistohinnalla ja uusi maksaa kaksi kertaa enemmän tilaustyönä, ostaja katoaa kuin hiekanjyvä Saharaan. Samaan aikaan nikottelematta maksetaan kiinalaisesta tehdastuotteesta paljon enemmän kaupassa kuin suomalaisen käsityöläisen tekemänä. Yksi tuoteryhmä on myös käsityönä tehdyt kortit, joista ei haluta maksaa enemmän kuin kaupassa olevista painokoneen tekemistä korteista. Toki kuvaaja tai taiteilija ansaitsee palkkansa niissä mutta jos joku askartelee kortin käsityönä, arvo on puolet siitä. Vaikka senkin tekemiseen saattaa mennä tunti jos toinenkin, tekniikasta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Röntgenhoitaja. Kahdenlaisia ennakkoluuloja.
A) Ollaan napinpainajia. Tutkinto rinnastettavissa lähäreihin.
B) Ollaan radiologeja, yleislääkäreitä ja sairaanhoitajia. Lisäksi meillä on telepaattisia kykyjä. Lähettävän lääkärin ei tarvitse laatia lähetettä, koska me luemme etänä heidän ajatuksistaan potilaan taustatiedot, mitä tutkitaan ja mitä epäillään. Mitä milloinkin potilas tarvitsee, me tiedämme vastauksen.
Ai niin! Yksi hyvin sinnikäs harhaluulo on, että uhraamme vapaaehtoisesti terveytemme urallemme ja sairastumme kaikki syöpään nuorina. Todellisuudessa nykyään röntgenhoitajat saavat hyvin vähän säteilyä. Monessa ammatissa saa paljon enemmän.
Olen ruokakaupassa myyjänä ja asiakas näkee minut yleensä vain kassalla. Joten helppoa istumatyötähän se. Mistä niitä rasitusvammoja nyt voi tulla istuessa. No, aamulla kello 6 aloitetaan kuorman purku, noin 1000 litraa maitoa, satoja kiloja juustoja, kymmeniä kiloja rasvoja, jogurtteja, viilejä, kermoja, hiivoja, tuhansia kiloja heviä (perunat 10-15 kg säkeissä, banaanit 20 kg laatikoissa jne), lavallinen pakasteita ymym. Siinä ohessa tilataan tuotteet huomiselle, ens viikolle, kampanjoihin, tapahtumiin, asiakkaille. Juostaan tuli hännän alla ja tauot pidetään jos ehditään. Teollista elintarviketta pistetään välillä hyllyyn, kun tuli 7 lavaa jauhoja, sokeria, kahvia, limsoja ymym. Niitä ei mallailla rauhallisesti vaan lätkitään vauhdilla hyllyyn, jopa sinne 2m korkealle ylähyllylle. Tuota kun tekee 7h päivässä, niin ei ihme että nivelet loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen farmaseutti ja tässä muutama haukotuttava harhaluulo oikaisuineen:
- Farmaseutiksi opiskellaan ammattikoulussa tai AMK:ssa. (Ei, farmaseutiksi opiskellaan yliopistossa. Koulutukseen kuuluu runsaasti kemiaa, molekyylibiologiaa, laboratoriotyöskentelyä, farmakologiaa, farmakokinetiikkaa, farmakodynamiikkaa, tautioppia, jne.)
- Farmaseutti päättää, voiko kelakorvauksen antaa ja voi halutessaan joustaa hieman (Ei päätä, eikä voi. Kelan kriteerit ovat tarkat ja apteekki saa rahasakon, jos aikarajoista poiketaan)
- Farmaseutti utelee itsehoitopuolella euronkuvat silmissä, voiko auttaa ja mihin vaivaan lääke tulee. (Ei. Haluan tietää, koska minun on lain mukaan varmistettava, että itsehoitolääkettä käytetään oikein ja tarkoituksen mukaisesti. Lisäksi neuvon aina asiakkaalle edullisimman mahdollisen valmisteen, en suinkaan kalleinta.)
- Lääkkeentoimitustilanteessa farmaseutti vain klikkaa lääkkeet, mitä on määrätty ja liimaa tarrat paikoilleen. (Klikkaan lääkkeen, mutta siitä käynnistyy monivaiheinen prosessi, jossa tarkistan saako lääkkeestä kelakorvauksen ja millä indikaatiolla, onko lääkkeellä rinnakkaisvalmisteita, mikä on lääkkeen annostus ja vastaako annostus sitä, mikä sen kuuluisi olla ko diagnoosissa [jos ei, löytyykö siitä maininta reseptistä], paljonko lääkettä voi toimittaa yhteensä kelakorvattuna, onko asiakkaalla lääkeinteraktioita ko lääkkeen kohdalla, paljonko lääkettä jää reseptille jne. Tämän lisäksi hyvä farmaseutti käy vielä asiakkaan kanssa keskustelun, onko lääke toiminut, kuten sen kuuluisi, miten asiakas lääkkeen ottaa, kuinka hän säilyttää sitä, onko tullut haittoja jne.)
- Farmaseutti ei todellisuudessa tiedä lääkkeistä mitään, koska hän lukee pakkauksen takaa (Suurin osa varsinkin alalla pitkään toimineista farmaseuteista muistavat kyllä ulkoa, mutta tarkistuksessa ei ole mitään pahaa. Monet lääkäritkin tarkistavat lääkkeen oikean annostuksen ennen kuin määräävät sitä.
Tieto lääkkeestä ei kuitenkaan ole pelkästään yhtä kuin sen annostus. Lääkeaineita on satoja ja jokaisen niiden kohdalla on ulkoa muistettava [vähintään jonkun hälytyskellon on soitava], vaarallisimmat interaktiot, vasta-aiheet, vaikutustapa, metaboloituminen jne).Olisi kiva, jos tämän keskustelun saisi pysäytettyä kun sanoo, että lääke on tuttu ja toimii.
Muuten tosi mielenkiintoinen. Kiitos!
Kyllä sen monesti saakin, mutta on tullut huomattua, että monesti asiakkaan mielestä lääke on hänelle tuttu, mutta käykin ilmi että siitä huolimatta hän käyttää lääkettä väärin, säilyttää sitä väärin, tai ei tiedä jotain muuta siihen liittyvää, joka kuitenkin oleellisesti vaikuttaa hänen vointiinsa. Näin ei ole kaikkien kohdalla mutta törmään tähän päivittäin useita kertoja. Tämän vuoksi minulle ei aina riitä, että asiakas sanoo lääkkeen olevan tuttu, vaan tarkennan muutamalla lyhyellä kysymyksellä, onko todella näin :)
Tässä eräs esimerkki mahdollisesta keskustelusta minun ja asiakkaan välillä:
Minä: Onko annostus pysynyt ennallaan?
Asiakas: On kyllä.
M: Ok. Onko tästä lääkehoidosta juolahtanut mieleen kysymyksiä?
A: Ei se on tuttu valmiste. Olen käyttänyt kauan :)
M: No niin. Hienoa, että kaikki on sujunut. Jatkakaa samaan malliin, eli säilytys omassa pakkauksessaan ja nautitaan runsaan veden kanssa vähintään tunti ennen vaakatasoon menoa.
A: Juu. Tai siis jaan sen dosettiin, jossa se kulkee kätevästi mukana muiden lääkkeiden kanssa laukussa. Lisäksi olen niin tottunut tekijä, että nielaisen tuommoiset pillerit tuosta vaan ilman nestettäkin.
M: Aivan. Onhan dosetti kätevä, mutta tämä lääke tulisi kuljettaa omassa purkissaan, koska sen vaikuttava aine hajoaa herkästi valossa ja kosteudessa, jolta dosetti ei sitä suojaa. Lisäksi veden nauttiminen olisi tärkeää, jotta minimoidaan valmisteen viipyminen ruokatorvessa, jossa se on hyvin ärsyttävä.
A: Ai? Olen luullut, että lääkkeet voi jakaa dosettiin?
M: Useimmat onneksi voikin, mutta sitten on muutamia poikkeuksia, jossa on syytä olla tarkka.
Tätä lääkettä löytyy kyllä läpipainopakkauksessakin. Haluaisitteko mieluummin sellaisen purkin sijaan? Siitä voisi sitten ottaa kätevämmin matkaankin pienempi määrä.
A: No se voisikin sitten sopia paremmin, kun olen kuitenkin menevä ihminen.
M: Aivan. Laitetaanpa sitten sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope, kirjoittelemme wilma-merkintöjä kiusataksemme emmekä välitä, vaikka huomaamme, että oppilasta kiusataan. Työpäivä on oppituntien pituinen ja lasten kanssa työskentely on kevyttä puuhailua, kuin leikkiä.
Lisäksi vielä jatkuvasti julkisuudessa väärin ilmoitetut palkat. Olen kaksoiskelpoinen luokanopettaja ja englannin aineenopettaja, lisäksi minulla on tva-korvattava erityistehtävä koulussani. Olen siis opiskellut yliopistossa kaksi maisterin tutkintoa ja hoidan työni ohella ylimääräistä vastuutehtävää. Palkkani on bruttona n. 2900€. Ikälisiä on uran varrella tulossa, mutta niidenkään kanssa ei paljon hurrata.
Aika usein uutisissa näytettävä luokanopettajan keskipalkka alkaa kolmosella, mikä ei vaan voi pitää paikkaansa.
En voi kuin ihmetellä näitä avautumisia. Minua puolestaan jo melkein ärsyttää, että kaikki kuvittelevat opettajien tienaavan hirveän huonosti.
Opettajien keskipalkka todellakin on pitkälle yli kolme tonnia, koska peruspalkkakin on melkein 2900. Täydet ikälisät ovat noin 800. Itse äikänopena saan jokaisesta ylitunnista 130. Erikseen maksetaan vielä esimerkiksi kirjaston hoidosta, luokanvalvojuudesta, oppilaskunnan ohjaamisesta jne.
Mielestäni lukemani tilastot ovat aivan kohdallaan. Itse olen lähes joka vuosi tienannut yli 3500 kuussa. Mitä olen ymmärtänyt, niin kollegoiden palkat ovat samassa linjassa.
Miksi ihmeessä joku vääristelisi tilastoja? Onkohan todella jokin salaliitto menossa? Oikeasti opettaja tienaa 2000, mutta kaikki tilastot sanovat, että 3500? Eihän se voisi taulukkopalkkojen valossakaan pitää paikkansa. Jos laskee muutaman ylitunnin ja jonkin erityistehtävän ja ikälisän yhteen peruspalkan kanssa, niin onhan se ihan selvä, että useimmat tienaavat 3000-4000.
Yleensä tilastoissa ilmoitetaan aineenopettajat ja luokanopettajat erikseen. En siis puhunutkaan nyt yleisesti opettajan keskipalkasta vaan nimenomaan luokanopettajan palkasta.
Aineenopettaja tienaa tosiaan enemmän ja ylitunneistakin maksetaan. Olen työskennellyt myös aineenopettajana, jolloin palkka kipusi ylitunteineen ja lv-korvauksineen n. 3700€ nurkille. Luokanopettajalla ylitunneista ei tule korvausta. Ainakin meillä annetaan kaikille 26 viikkotuntia. Lisätehtävillä saa palkkaa hieman hilattua eteenpäin.
Ja sille, jonka mielestä alle 3000€ on liikaa lasten opettamisesta ja kasvattamisesta: suosittelen perehtymään yleisemmin eri alojen palkkaukseen. Esim. ravintola-alan palkkaus on "hauska" vertailukohde opetuspuoleen nähden: ravintolapäällikkö tienaa heittämällä enemmän kuin rehtori ja baarimikko tienaa helposti opettajaa paremmin. Onko ravintola-alan työ yhtä arvokasta, vastuullista ja yhteiskunnallisesti tärkeää?
T. Se sama palkkauksesta puhunut
Arkikielessä, kun sanoo jonkun olevan opettaja, tarkoitetaan luokanopettajia. Se on mielestäni rasittavaa ja aiheuttaa väärinkäsityksiä. Peruskoulussa on luokanopettajia, aineenopettajia ja erityisopettajia. Lisäksi opettajia on esimerkiksi vapaassa sivistystyössä ja eri harrastuksissa. On myös lastentarhanopettajia, jotka hekin kuuluvat OAJ:hin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olenkin arkistonhoitaja, en fyysisesti ole siellä arkistossa päivät pitkät. Yleensä istun koneen äärellä.
Stereotypia: insinööri istuu konttorissa, naurattaa toimiston tyttöjä, syö pullaa, juo kahvia, saa hyvää palkkaa, naureskelee kun ei tarvi sykkiä ja duunariportaan ongelmat on niiden ongelmia.
Totuus: insinöörille lätkäistään projekti naaman eteen aikataulun ollessa "piti olla jo". Insinööri istuu konttorissa pitkiä päiviä tietokoneen ääressä verenpaine huomattavan koholla yöunien loistaessa poissaolollaan. Välillä insinööri käy projektin paikan päällä katsomassa kun mikään ei suju. Mittailee, ottaa vastuun, tekee muutoksia, lisää pitkiä päiviä. Insinööri on palkkakuopassa - suomalainen insinööri on halpa verrattuna saksalaiseen. Kun insinööri menee kotiin on perhe vihainen koska insinööri on naimisissa työn kanssa. Insinöörin energia ei riitä naisten naurattamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen isännöitsijä ja työhön liittyy todella paljon vääriä käsityksiä, mutta itseasiassa suurin osa kysyy suoraan, että "mitä sinä siis teet". Muutamia luuloja:
- En tee muuta kuin pidän pari yhtiökokousta vuodessa, loppuajan laskutan taloyhtiötä tyhjästä ja päivitän saunavuorolistaa.
- Minä päätän kenelle talossa annetaan autopaikka käyttöön ja kenelle ei.
- Päätän myös autopaikkojen hinnasta, vastikkeen määrästä ja siitä kuinka paljon veden lisälaskuja peritään asukkailta. Vastiketta tietenkin korotan vain siksi että korotan omaa palkkiota.
- Haluan tehdä taloon isoja ja mahdollisimman kalliita remontteja. Kaikki urakoitsijat ovat minun läheisiä ystäviäni.
- Tiedän kaiken talotekniikasta, joten remontin aikana ei tarvita suunnittelijoita tai mitään selvityksiä.
- Minä olen tietysti tavoitettavissa 24/7, viikonloppuisin ja koko kesän. Minulle voi soittaa yöllä neljältä, jos avaimet katosi baarireissulla, niin tulen avaamaan oven.
Kuule, työskentelen rakennusalalla ja todellakin se menee juuri niin, että isännöitsijät pitää voidella, jotta saa myytyä ylihintaisia remontteja. Pahimmat isännöitsijät vinkkaavat raksafirman omistajalle, että "rouvalla on sisustusliike", niin tyhmempikin yrittäjä tajuaa laittaa vaimonsa sisustamaan vähän tuon isännöitsijän rouvan avulla ja sen kalliilla vermeillä -> kummasti tulee taas hyvähintaisia urakoita.
Pienempänä voiteluna muutama vuosi sitten pari putkifirmaa kuskasi isännöitsijöitä "seminaarireissulle" Leville muutamaksi päiväksi.
Jopa asiakkaat ja yhteistyökumppanit luulevat, että istun tietokoneella päivät pitkät tekemättä mitään. Oikeasti paperihommia on järkyttävä määrä, tilaan korjauksia ja siivouksia, laskutan ja lähetän kymmeniä sähköposteja päivittäin ja lisäksi minun pitää usein käydä toimiston ulkopuolella tarkistamassa muiden työt ja tarvittaessa tehdä uudet tilaukset. Korjaan ja siivoan myös itse ja pyöritän koko paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen koulunkäynnin ohjaaja.
Moni luulee että keittenlen kahvia opettajille ja puuhastelen,askattelen ja leikin lasten kansaa.
Moni opettaja myös kuvittelee että olisin hänen enkilökohtainen sihteeri joka ottaa kopioita yms pikku puuhastelua.
Se on muuten avustaja, ei ohjaaja.
Merimiehillä on tyttö joka satamassa.
No ei ollut, ei ainakaan saudi arabiassa.
Ei ole.