Mitä väärinkäsityksiä sinun ammatista on olemassa?

Että me ollaan varmasti hyviä matikassa.

Todellisuudessa riittää, että osaa käyttää yksinkertaista laskinta.

Mikäs siinä kassalla istuskellessa.... tänäänkin askelia 19 880 ja purettu 7 lavaa tavaraa. Jos nyt istuisin en pääsisi ylös 😄 kaupoissahan ei mitään muuta tehtävää kuin rahastaminen....

- Katselen töissä alastomia potilaita "sillä silmällä". Tai arvostellaan kollegoiden kanssa, onko potilaiden sääret sheivattu/roikkuuko tissit tms.

- Katselen potilastietojärjestelmästä läheisten/julkkisten tietoja

- Hoidamme töissä pääasiassa omia ihmissuhdekuvioita eikä niinkään potilaita

- Panemme keskenämme (lääkärit/hoitajat/jne) kuin kanit

- Oikeastaan mitään ammattitaitoa ei tarvita, riittää, kun kuuntelen potilasta ja pidän kädestä kiinni

- Olen vapaa-ajallani kiinnostunut ihmisten vaivoista ja sairauksista

- Koska teen kolmivuorotyötä, saan vapaata koska vaan ja yövuorojen välissä ei tarvitse nukkua ("näppärää, kun voi kesällä ottaa aurinkoa rannalla yövuorojen välissä")

Sairaanhoitaja, töissä yo-sairaalan päivystyksessä

Ole gigolo, luullaan , että vain panen ja nauratan naisia!

Kesälomat ovat palkallisia opettajilla ja kitaransoiton opetus on helppoa, ei tarvitse, kuin heiluttaa hiukan oikeaa kättään. Yksi aikuisoppilas oli ihmeissään, kun joutui käyttämään vasentakin kättä. Eräs ihmetteli, että saanko palkkaakin tästä kun opetan. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuvittaja. Väärinkäsityksiä on paljon, kuten luovilla aloilla aina

- Osaan piirtää mitä tahansa, millä tyylillä tahansa, millä välineillä tahansa. Olipa kyseessä moderni realistinen auto 3D:nä, hiilipiirrokset, abstrakti taide, 1400-luvun keski-aikainen puupiirros, japanilainen sarjakuva, amerikkalainen sarjakuva, naapurin rouvan valokuvarealistinen omapotretti, Minttu & Ville sarjikset, Sin City sarjakuvat, 1940-luvun propaganda julisteet tai 1800-luvun romantiikan maalaismaisemat. (Hyvät kuvittajat ovat tunnettuja juuri siitä omasta tyylistään, esim. Frank Miller, Mauri Kunnas, Hayao Miyazaki, Juba Tuomola) 

- Tarkoittaa siis myös sitä, että kuvittajiin ja heidän tuotoksiin EI tarvitse tutustua ennakkoon, kunhan nappaa jonkun 

- Ei saa käyttää mallikuvia, se on huijaamista, sillä minähän muistan kaiken ulkoa (sama, jos sanot leipurille, että se huijaa, kun ei osaa kaikkia maailman reseptejä ulkoa). 

- Osaan automaattisesti kaikkia muitakin käsitöitä neulomisesta ompelemiseen ja virkkaamisesta askarteluun.

- Jos osaan piirtää, osaan maalata, ja jos osaan maalata, osaan piirtää. 

- Kuvituksien tulee olla mahdollisimman halpoja, mielellään ilmaisia

- Kuvitukseen ei kulu aikaa kuin max 30min, mielellään vaan 2 tuntia, kun ne tehdään vaan ihan äkkiä käden käänteessä harrastelumielessä.

- Kuvituksia ei tarvitse suunnitella eikä niihin tarvitse tehdä taustatyötä, ne heitetään lonkalta

- Osaan lukea asiakkaan ajatuksia enkä tarvitse mallikuvia, kun hän osaa aivan varmana selittääkin kuvitustarpeensa minulle (vinkki; jos et ole kuvittaja tai kuvien kanssa muuten tekemisissä, et 90% varmuudella osaa. Iloisen sarjakuvamaisen kissan, joka kehrää, voi piirtää 100 eri tavalla ja tyylillä.)

- Kuvitusta voi vaihtaa lennosta parilla pyyhkäisyllä sen sijaan, että työ joudutaan mahdollisesti aloittamaan kokonaan alusta.

- Kuvittaja ei ole opiskellut oikeita asioita, eikä tarvitse ammattiarvostusta, kun on tärkeämpiäkin ammatteja (kummasti vaan silti kaikille kelpaavat elokuvat, tv-sarjat, pelit, kirjat, sarjakuvat, taulut, postikortit, taide-elämykset, graafiset suunnittelut, lasten koulukirjat jne. joissa tarvitaan kuvittajan ammattitaitoa)

Sama koskee tosiaan käsityöläisiäkin, "sehän on vaan harrastus". Kaikki arvostavat käsitöitä mutta kun tulee maksun aika, arvostus loppuu siihen. Todetaan "kyllä minä tiedän mitä langat/kangas maksaa" ja itse työ pitäisi saada ilmaiseksi. Youtubessa just vasta kuuntelin jonkun kuvittajan kertomusta siitä kuinka kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, isot tatuointikuvat mm. koska "sehän on harrastus ja sinä tykkäät piirtämisestä". Hän oli muistaakseni ehdottanut reilua vaihtokauppaa että asiakas voisi leikata hänen hiuksensa niin hän voi piirtää sen kuvan. Toinen tuumasi että "hei, minä olen opiskellut kampaajaksi!" eikä suostunut vaihtokauppaan. No niinhän taiteilijatkin on useimmiten opiskelleet alalle,  harva on itseoppinut. Tunnen tuon tuskan, itsekin joskus tehnyt jotain myyntiin ja materiaalien hinnalla saa ehkä kaupaksi. Joskus kun myy jotain tuotetta poistohintaan, saa heti paljon kyselyjä että teetkö tuollaisen mullekin. Sitten kun ilmoitan että toki teen mutta tämä tuote on poistohinnalla ja uusi maksaa kaksi kertaa enemmän tilaustyönä, ostaja katoaa kuin hiekanjyvä Saharaan. Samaan aikaan nikottelematta maksetaan kiinalaisesta tehdastuotteesta paljon enemmän kaupassa kuin suomalaisen käsityöläisen tekemänä. Yksi tuoteryhmä on myös käsityönä tehdyt kortit, joista ei haluta maksaa enemmän kuin kaupassa olevista painokoneen tekemistä korteista. Toki kuvaaja tai taiteilija ansaitsee palkkansa niissä mutta jos joku askartelee kortin käsityönä, arvo on puolet siitä. Vaikka senkin tekemiseen saattaa mennä tunti jos toinenkin, tekniikasta riippuen. 

Tuo on niin totta. En ole ammattiompelija, mutta olen ommellut melkein kaikki vaatteeni viimeiset 35 vuotta ja kaavoituskin sujuu erimuotoisille ihmisille. Olen siis aika hyvä (tosi hyvä), mutta minulla ei ole alan koulutusta.

Omituisen moni puolituttu ja aivan vasta tapaamanikin ihminen on ihastunut vaatteisiini ja sanonut, että sinähän voit sitten ommella minullekin, voin vähän maksaakin. Kädentaidottomat vain eivät ymmärrä sitä, miten paljon aikaa menee kankaan saattamiseen vaatekappaleeksi. Inhoan kaikenlaista tinkimistä ja kaupanhieromista, joten kieltäytyminen ompelemasta (virkkaamasta, neulomasta, korjaamasta jne.) on kiusallinen prosessi. Vuosia sitten löysin vahingossa pettämättömän tavan kieltäytyä: sanoin eräälle leninkiä tai kaksiosaista juhlapukua (vuoritettua tietenkin) havittelevalle erikoisempaa kaavoitusta tarvitsevalle tuttavalle, että sopiihan se, mutta hän saisi pitää minulle seuraa työn alusta loppuun saakka - kaksi viikonloppua ja vähintään pari tuntia joka ilta viikon - ja vaikka silitellä saumoja auki siinä rupatellessamme. Hän ihan tosissaan järkyttyi kuullessaan, miten paljon työvaiheita ja aikaa tarvittiin. Eikä ole kysynyt sen koommin. Hän arvostaa omaa aikaansa ihan liikaa tuhlatakseen sitä, kun kerran kaupasta saa helpommalla. Ja minä myös.

Perintäkäsittelijä myy ensin euronkuvat silmissä pikavippejä köyhille ja jälkikäteen nauraen lähettelee perintäkirjeitä. Yritys jossa työskentelen, ei myy kulutusluottoja, vaan toimeksiannot tulevat monenlaisita yrityksiltä (joista osa toki näitä "pikavippifirmoja"). En nauti ihmisten taloudellisesta ahdingosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan, että kuka tahansa voi alkaa alalle, koska "tykkäsin ainekirjoituksesta koulussa". No ei voi. Ala on todella tekninen nykyään, pitää hallita kaikki välineet. Minäkin käytän työssäni noin kahtakymmentä erilaista tietokoneohjelmaa (editointi- ja käsittelyjärjestelmät, arkistotyökalut, hr).

Sen lisäksi vakityöpaikan saaminen on kutistuvilla työmarkkinoilla hyvin vaikeaa, ja edellyttää paitsi yleisiä alan taitoja, myös erikoistietämystä oman alan asioista. Nykyään käynnössä kaikki alalle tulleet ovat hankkineet loppututkinnon yliopistosta.

Oman nettiblogin rustailu ei tee kenestäkään toimittajaa.

Ja vielä kuvitellaan, että jos toimittaja kertoo jostakin itselle epämieluisasta asiasta, se jutun aihe on toimittajan syy. Vähintäänkin toimittajan pitäisi tuomita se asia. Silti samat palautteenantajat valittavat, että media on puolueellista.

Kuvitellaan, että jos jutussa on siteerattu jotakin nimeltä mainittua lähdettä, koko juttu on kopioitu tai "käännetty" siitä. Vaikka juttuun siis on otettu vain ko. tieto kyseisestä lähteestä ja se sisältää pitkälle toistakymmentä muutakin lähdettä.

Ajatellaan, että meillä on loputtomasti aikaa juttua kohden tarkistella ja viilata tekstiä. Jos siinä on typo, se on lukijaan kohdistettu henkilökohtainen loukkaus.

Kaikki edellä mainittu on otettu saamastamme palautteesta. Suoraan. Uskokaa tai älkää.

T. Toimittaja, alalla 30 vuotta, YTM

Juuri näin. Minkä lisäksi toimittaja on velvollinen ottamaan suu hymyssä vastaan aggressiivista ja vähättelevää palautetta 24/7, koska eihän sillä nyt voi olla vapaa-aikaa.

En enää kerro ammattiani kuin pakkoraossa, ohimennen tapaamilleni puolitutuille sanon mieluummin vaikka olevani konttorihommissa tai palkanlaskija.

Ihan itse olette oman pesänne lianneet.

Kanttori. Työni on pelkkää virsien soittamista sunnuntaiaamuisin alkaen klo 10. :)

Lisäksi olen huumorintajuton, outo kiihkouskovainen, jolla ei ole muuta srk:n ulkopuolista musiikkielämää eikä -tietämystä. :D

Minulla on myös musiikinopettajan koulutus.

Kummasti kyllä niitä juhlia vaan vietetään ja ollaan vaikka musiikkia joka kissanristiäisiin...

Vierailija kirjoitti:

Perintäkäsittelijä myy ensin euronkuvat silmissä pikavippejä köyhille ja jälkikäteen nauraen lähettelee perintäkirjeitä. Yritys jossa työskentelen, ei myy kulutusluottoja, vaan toimeksiannot tulevat monenlaisita yrityksiltä (joista osa toki näitä "pikavippifirmoja"). En nauti ihmisten taloudellisesta ahdingosta.

Pankin rahoitusasiantuntijana kuulemma nautin, kun saan soittaa pikavippaajille, etten myönnä yhdistelylainaa. Joo, en. Mielelläni auttaisin, mutta aina en voi, vaikka kuinka itse haluaisin.

Vierailija kirjoitti:

Olen suuhygienisti. Harva on kuullutkaan koko termistä, joten olen heidän silmissään joko hammaslääkäri tai -hoitaja. Tarkennettuani asiaa jatkokysymys on, että mitä eroa nyt noilla muka on :D

Kollega täällä, allekirjoitan :D Poikaystävä puhui opiskeluaikoinani hammashoitajakoulustani.. Kiitti

Great question. I am self-employed as a life coach, and the biggest misconception people have is that I can fix anyone. This is not true. If someone is not willing to change, I cannot help them change.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suuhygienisti. Harva on kuullutkaan koko termistä, joten olen heidän silmissään joko hammaslääkäri tai -hoitaja. Tarkennettuani asiaa jatkokysymys on, että mitä eroa nyt noilla muka on :D

Kollega täällä, allekirjoitan :D Poikaystävä puhui opiskeluaikoinani hammashoitajakoulustani.. Kiitti

Eli jos tarkkaan mietitään, niin minäkin olen joka aamu ja ilta suuhygienisti kun pesen hampaani.

Ajan työkseni roska-autoa kaupunkialueella ja keskustoissa Turun seudulla. Muutama asia ärsyttää yli kaiken. Nimittäin ihmisten kommentit siitä, että me ollaan vain napinpainajia nykyään kun hissi hoitaa noston autoon.  Ja toiseksi, nää samat väkäleuat ovat huuli pyöreenä "etkö sä otakkaan kaikkia astioita kyytiin, kun nämähän menee kaikki sinne samalle penkalle kuitenkin".

Joo, ihan napinpainajia ollaan, kun ensin ohjastetaan kymmenen metriä pitkä ja 2,45 leveä roska-auto sinne keskustaan, varotaan muita tienkäyttäjiä, jotka eivät kunnioita yhtään isompaansa, eivätkä myöskään tajua minkä verran ison auton kääntyminen vaatii. Sitten kun päästään kohteelle ja aloitetaan peruutus kohteseen, niin saa henkensä kaupalla pelätä että joku jää alle, koska ensin peruuttavan auton takaa vetävät autoilijat, sitten pyöräilijät ja lopuksi vielä kävelijät juoksevat takaata, ettei vain tarvitsisi pysähtyä 10 sekunnin ajaksi odottamaan.

No osuuhan se perä sinne kongiin ja peilien kohdalla onkin pakko kääntää kuskin peili ikkunaa vasten ja peruuttaa "yhdellä silmällä" kun auto e muuten mahtuisi siitä menemään. Sitten vihdoin pääset pihalle katoksen viereen jossa on 8 astiaa samalle jakeelle. Ihmiset ovat täyttäneet astiat siten että kulkusuunnasta viimeiset 6 on tyhjiä ja 2 ensimmäistä on ladottu niin täyteen että maassa on n. 2 kuutioita irtonaista roskaa. Siivoat sen ensin pois ja sitten kun olet tyhjentamässä vihdoin astiaa, joku tulee sanomaan "kyllä se on helppoa nykyäänkin tuo homma kun tarvii vaan nappeja painella".

Tai kun vaikka ajetaan omakotitaloaluetta. Auto liikkuu 5 metriä ja taas juostaan hakemaan purkkia, minkä asukas on luonnollisesti laittanut kuusiaidan sisään talon takapihalle, josta sen helposti löytää lokakuun säkkipimeässä illassa, koska asukkaalla ei ole pihavalot päällä. Tai vaikkapa tammikuun säkkipimeässä illassa, koska eihän se asukas ole tehnyt lumitöitä muuta kuin etuovelta roskikselle, ei roskikselta kadulle. Okt-alueella ajaessa pysähdyksiä tulee helposti 250-300 yhden VUORON aikana, siitä voi jokainen laskea kuinka monta porrasta tuli kiivettyä ja laskeuduttua..

Mutta kun kaikki menee nappia painamalla........

Ja niille ketkä väittää edelleen sitkeästi, että kaikki menee samaan paikkaan, niin HV. Menkää tutustumaan johonkin paikalliseen lajittelukeskukseen, kuten Turussa Topinojan jäteasema (kaatopaikkoja ei Suomessa enää ole), L&T:n vaskikadun siirtokuormaus ja käsittely-yksikkö, kuusakoski jnejne.

Onneksi tästä sentään maksetaan noin 2-3x enemmän kun ihmiset kuvittelee :D

JS87 kirjoitti:

Ajan työkseni roska-autoa kaupunkialueella ja keskustoissa Turun seudulla. Muutama asia ärsyttää yli kaiken. Nimittäin ihmisten kommentit siitä, että me ollaan vain napinpainajia nykyään kun hissi hoitaa noston autoon.  Ja toiseksi, nää samat väkäleuat ovat huuli pyöreenä "etkö sä otakkaan kaikkia astioita kyytiin, kun nämähän menee kaikki sinne samalle penkalle kuitenkin".

Joo, ihan napinpainajia ollaan, kun ensin ohjastetaan kymmenen metriä pitkä ja 2,45 leveä roska-auto sinne keskustaan, varotaan muita tienkäyttäjiä, jotka eivät kunnioita yhtään isompaansa, eivätkä myöskään tajua minkä verran ison auton kääntyminen vaatii. Sitten kun päästään kohteelle ja aloitetaan peruutus kohteseen, niin saa henkensä kaupalla pelätä että joku jää alle, koska ensin peruuttavan auton takaa vetävät autoilijat, sitten pyöräilijät ja lopuksi vielä kävelijät juoksevat takaata, ettei vain tarvitsisi pysähtyä 10 sekunnin ajaksi odottamaan.

No osuuhan se perä sinne kongiin ja peilien kohdalla onkin pakko kääntää kuskin peili ikkunaa vasten ja peruuttaa "yhdellä silmällä" kun auto e muuten mahtuisi siitä menemään. Sitten vihdoin pääset pihalle katoksen viereen jossa on 8 astiaa samalle jakeelle. Ihmiset ovat täyttäneet astiat siten että kulkusuunnasta viimeiset 6 on tyhjiä ja 2 ensimmäistä on ladottu niin täyteen että maassa on n. 2 kuutioita irtonaista roskaa. Siivoat sen ensin pois ja sitten kun olet tyhjentamässä vihdoin astiaa, joku tulee sanomaan "kyllä se on helppoa nykyäänkin tuo homma kun tarvii vaan nappeja painella".

Tai kun vaikka ajetaan omakotitaloaluetta. Auto liikkuu 5 metriä ja taas juostaan hakemaan purkkia, minkä asukas on luonnollisesti laittanut kuusiaidan sisään talon takapihalle, josta sen helposti löytää lokakuun säkkipimeässä illassa, koska asukkaalla ei ole pihavalot päällä. Tai vaikkapa tammikuun säkkipimeässä illassa, koska eihän se asukas ole tehnyt lumitöitä muuta kuin etuovelta roskikselle, ei roskikselta kadulle. Okt-alueella ajaessa pysähdyksiä tulee helposti 250-300 yhden VUORON aikana, siitä voi jokainen laskea kuinka monta porrasta tuli kiivettyä ja laskeuduttua..

Mutta kun kaikki menee nappia painamalla........

Ja niille ketkä väittää edelleen sitkeästi, että kaikki menee samaan paikkaan, niin HV. Menkää tutustumaan johonkin paikalliseen lajittelukeskukseen, kuten Turussa Topinojan jäteasema (kaatopaikkoja ei Suomessa enää ole), L&T:n vaskikadun siirtokuormaus ja käsittely-yksikkö, kuusakoski jnejne.

Onneksi tästä sentään maksetaan noin 2-3x enemmän kun ihmiset kuvittelee :D

Itse en kestäisi tuota, kun pelkäisin jatkuvasti, että joku lapsi häärää ympärillä peruutettaessa.

Luulin, ettei roskakuskien hommaan kuulu siivota jätekatosta. Jos asukkaat ovat sikailleet, niin eikö ne maassa olevat roskat vain jätetä maahan ja siivous jää asukkaiden tehtäväksi?

Viinien maahantuonti on pieneltä viinitilalta toiselle ajelua Ranskan maaseudulla ja viinin juomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että jokainen osaa siivota, ja se on lähinnä mopin työntelyä.

Apua. Älä unohda, että me ollaan myös köyhiä ja tyhmiä kuin saappaat.

Mensaan kuuluva kaverini on siivoja. Lahjakas ihminen, joka pitää siitä ettei joudu ajattelemaan työasioita vapaa-ajalla vaan nauttii elämästä.

Matkatoimistovirkailija vain varaa yksinkertaisia lentoja ja hotelleja netistä, ja veloittaa siitä hirveän ison palvelumaksun. Kyllähän jokainen osaa lentoja varata, siihen hommaan ei mitään taitoja tarvita.

Tietäisittepä totuuden, tämä palstatila ei riittäisi kertomaan vaatimuksia, mitä nykyisin esim. ammattitaitoinen liikematkavirkailija hallitsee. Ja minkä paineen alaisena työtä tehdään. Harvalla on aavistustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Labrahoitajan työstä tiedetään vain verinäytteenotto, vaikka esim. oma työni on suurimmaksi osaksi analyysipuolella. Labrat on monille aivan tuntemattomia paikkoja eikä tiedetä, että niitäkin on monenlaisia (esim. hematologia, verikeskus, kemia, genetiikka). Osa myös sekoittaa meidät laborantteihin.

Sama ala. Monesti luullaan laboranttien lisäksi sairaanhoitajiksi eli meidän olemassaolosta ei tiedetä oikeastaan mitään. Ihmetellään, kun ei osatakaan neuvoa lääkkeissä tms. Tai ihmetellään, kun labrassa ei tarpeeksi työntekijöitä ottamassa näytteitä, kun lsboranttejahan on työttöminä.

Muu sairaalan henkilökunta luulee, että analyysit on vain putkien laittamista analysaattoreihin (NOOT) ja ihmetellään, kun vastaus ei tulekaan niin nopeasti aina. Ei muutenkaan ymmärretä tiettyjä prosesseja, esim. Jääplasma ei sula sen nopeammin vaikka kuinka soiteltaisi sen perään. Siinä menee just se aika, kun siihen menee. Tähän ei voi labrahoitaja vaikuttaa.

Luullaan, että näytteenotossa kipu on pistäjästä kiinni. No ei ole (joskus ehkä), mutta lähes aina kyse on ihon kohdasta: toisessa kohdassa sattuu olemaan enemmän hermopäätteitä. Myös verisuonetovat paremmin ”esillä”, kun olet terve ja käyt polilla kuin olet sairaalassa makaamassa monta pöivää osastolla.

Jos sinulle tulee mustelma, se ei ole näytteenottajan vika (joskus ehkä), vaan tulee siitä, ettei pistokohtaa paineta jälkikäteen ja verta vuotaa kudokseen ihon alle —> mustelma.

Näitä olis loputtomiin. Tykkään kyllä työstäni :)

Olen tavarantarkastaja. Luullaan vain että kopeloin tavaroita.