Pitääkö parisuhteessa myös vaimon päästä matkustelemaan vaikka ei olisi maksukykyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ihan itse päättää ketä pitää elämässään tärkeänä ja millaista mallia haluaa lapsilleen näyttää. Mitään velvollisuutta ei olle kelleen maksaa mitään matkoja.

Mutta naisella on kaikki oikeus käyttää palkkansa kalliisiin kampaamo käynteihin, vaatteisiin, laukkuihin ja pillukarvavahauksiin? Sehän on hieno esimerkki lapsille vai mitä?

Ihan samanlainen oikeus kuin miehellä ostaa uusi auto/moottoripyörä/vene ja siihen erikoisvanteet + renkaat / moottori. Kalastusvehkeet tai juosta joka viikonloppu kavereiden kanssa mökillä/ralleissa/kalassa.

Vastaus: Totta kai pitää !

Vai onko teidän jääkaappi jaettu vaimon ja miehen hyllyihin ? Vaimo syö tulojensa mukaan kaurapuuroa ja mies uunilohta. Lapset syö noin joka 3.päivä kun on isän vuoro maksaa jälkikasvun ruoka. Vaimon pitää olla pimeässä klo 19 alkaen ja nukkua junnupatjalla kun aviomies voi poltella valoja peräti klo 23 ja kerää voimia Hästensillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ihan itse päättää ketä pitää elämässään tärkeänä ja millaista mallia haluaa lapsilleen näyttää. Mitään velvollisuutta ei olle kelleen maksaa mitään matkoja.

Mutta naisella on kaikki oikeus käyttää palkkansa kalliisiin kampaamo käynteihin, vaatteisiin, laukkuihin ja pillukarvavahauksiin? Sehän on hieno esimerkki lapsille vai mitä?

Vastaa nyt vielä jotain älykästä ja henkevää sille naiselle, joka maksaa miehensä matkat mutta ei halua ostella laukkuja?

Kumminkin tuhlaa omia rahojaan kampaamokäynteihin ja mirrinvahauksiin eikä maksa miehen autonvahausta! Onko se oikein häh? Kun kaikki naiset tuhlaa rahansa semmoseen ja on sun lompakolla häh? 🤬

(En lähtisi minkään riidanhaastajan kanssa mihinkään, riippumatta siitä kuka maksaisi mitä).

Ei ole perusoikeus. Vaimo/mies sopii keskenään mikä on budetti reissulle, jos se ei molemmille ok, niin sitten ei tehdä yhteistä matkaa. Lapset reissaa äidin/isän matkassa sitten omat reissut. Eipä tuo sen kummoisempaa, näin on tehty meilläkin jo monta kertaa. Hyvin on toiminut.

Vaimo, koira ja lapset jäävät aina kotiin kun lähden kuluttamaan vaivalla tienattuja rahojani.

Avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen tulojensa mukaan.

Käsitän tämän niin, että sana elatus käsittää kaikki perheen tekemiset. (voihan sen kääntää niinkin, että jos tuloisampi mies kustantaa kaikesta muusta tulojensa mukaan enemmän, jää sille vaimolle oikeasti oloista rahoista rahaa siihen matkaan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkailu ei ole perusoikeus. Se matkustaa kenellä on varaa.

No en minä kattelis miestä joka matkustelee ilman minua. Parempi yksin kuin katsella sivusta toisen hurvitteluja.

Olet siis kateellinen kaikesta miehen kivasta mitä hänellä on ilman sinua?

Uskon, että hän tarkoitti että olisi mieluummin yksin kuin olisi parisuhteessa tällaisen henkilön kanssa.

Sehän on ihan win-win tilanne molemmille, kummankaan ei tarvitse halveksia toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen maksaa omat matkansa, vaikka oltaisiin aviossa. Sitten pitää mitoittaa matkat niin, että molemmilla on varaa siihen.

Minä en ainakaan ole maksamassa mieheni matkaa, eikä toisinpäin. Alusta asti on ollut hyvin selvä, että molemmat maksavat omat menonsa. Meillä on avioehto.

Tuo kuulostaa ihan siltä, että teillä on hyvin lämminhenkinen liitto. 😊

Meillä on ihan hyvä liitto. Kunnioitamme toisiamme. Olemme samaa mieltä mieheni kanssa raha-asioissa. Meitä molempia ärsyttää rahakupparit.

Olisin halunnut pitää omat asunnotkin, mutta mieheni sai ylipuhuttua asumaan saman katon alle. Onneksi hän ei ole mikään avuton kyhjäri, pääni hajoaisi sellaisesta.

Tein muuten heti tavattuamme selväksi, että teen mitä itse huvittaa. Ja maksan myös omat menoni. Jos minua huvittaa lähteä viikoksi yksin lomalle. Lähden, enkä kysele mieheni mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan koskaan tuu ymmärtämään ihmisiä, joille parisuhteessa, etenkin lapsien jälkeen, on olemassa joku mun ja sun elintaso. Mulle se on perheen elintaso, piste! Ja mä oon meistä se harkitsevainen ja varakkaampi.

Oon yrittänyt ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. No mulle lähisukukin on lähes samaa tasoa, mutta eipä meillä ketään loiseläjiä olekaan. Ehkä tilanne olis toinen, jos lähipiiriin kuuluisi joku itsekäs hyötyjä.

Muuten ihan kulunut provon aihe.

Mun olis hyvin vaikea kokea miehen tienaamia rahoja omikseni.

Noo kyllä sinä ymmärrät sitten kun hoidat teidän yhteisiä lapsia kotona sekä peset miehen pyykkejä ja saat siitä sen 300e / kk ja mies miettii mitä kivaa ostaisi omilla rahoillaan jotka ihan itse tienasi kun sinä piioit kotona ;)

Mikä sinua estää töihin menemästä?

Jos kotona on pieni vauva, niin töihin meno on liki mahdotonta. Paitsi jos mies jää kotiin.

Precis. Valinnan mahdollisuus on ollut olemassa alusta alkaen. Seuraavaksi varmaan kerrot, että sinun kannatti jäädä kotiin, koska miehellä on parempi palkka, hänen urakehityksensä kannalta kotiinjääminen ei ollut vaihtoehto tai hän on yrittäjä. Eli precis: olet laskenut oman elintasosi parempituloisen miehen varaan ja valinnut kodin ja lapset omien palkkatulojen sijaan.

Mies voi aina sanoa, että ei halua lapsia. Eikun palstamiehistä ihan jokainen on tullut isäksi sillä, että vaimo on huijannut ehkäisystä.

Otetaanpa uusiksi: jos kotona on pieni vauva, niin töihin meno on liki mahdotonta. Paitsi jos mies jää kotiin.

Ja sinun elämäsi kaatuu yhteen vuoteen kun olet vauvan kanssa kotona? Vai teetkö niitä lapsia kuin kone ja syytä vieläki muita miten et voi töissä käydä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen maksaa omat matkansa, vaikka oltaisiin aviossa. Sitten pitää mitoittaa matkat niin, että molemmilla on varaa siihen.

Minä en ainakaan ole maksamassa mieheni matkaa, eikä toisinpäin. Alusta asti on ollut hyvin selvä, että molemmat maksavat omat menonsa. Meillä on avioehto.

Tuo kuulostaa ihan siltä, että teillä on hyvin lämminhenkinen liitto. 😊

Meillä on ihan hyvä liitto. Kunnioitamme toisiamme. Olemme samaa mieltä mieheni kanssa raha-asioissa. Meitä molempia ärsyttää rahakupparit.

Olisin halunnut pitää omat asunnotkin, mutta mieheni sai ylipuhuttua asumaan saman katon alle. Onneksi hän ei ole mikään avuton kyhjäri, pääni hajoaisi sellaisesta.

Tein muuten heti tavattuamme selväksi, että teen mitä itse huvittaa. Ja maksan myös omat menoni. Jos minua huvittaa lähteä viikoksi yksin lomalle. Lähden, enkä kysele mieheni mielipidettä.

Tuo edelleen kuulostaa, että liittonne perustuu muuhun kuin suureen rakkauteen ja tunteeseen.

Ok, kunnioitatte toisianne ja olette samaa mieltä raha-asioista, fine.

Sehän tässä ketjussa on monella muullakin asian ydin, tärkein ja päällimmäisin kriteeri parisuhteessa: raha.

Tuo, että et kysele miehen mielipidettä jos huvittaa lähteä lomalle yksin taas ei kuulosta kovin kunnioittavalta toiminnalta, varsinkin kun sanamuoto kommentissa on kovin "yksioikoinen".

Aikuisen ei tarvitse pyytää lupaa tai anella, mutta keskustella ja informoida voi kovin monella tapaa. Tuntuu, että oma tapasi ei ole kovin lämminhenkinen eikä toista huomioiva.

Vaan pikemminkin töks töks.

Ei tätä foorumia montaa päivää tarvi seurata, niin tulee just se fiilis, että yks tai muutama neropatti availee samantyyppisiä ketjuja päivästä toiseen, useampia päivässä. Enkä taida olla ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.

Oletpa ihana nainen. Kiristät hintaa seurastasi ja uhkailleet avioerolla. Miehesi ei kyllä mitään menettäisi vaikka jättäisi sinut rannalle.

Menettäisi hän 300 000 euroa.

No, mutta pääsisi sinusta eroon = priceless, ja vaikka siitä joutuisi maksamaan 300 000 euroa, niin jäisi edelleen "priceless"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia ja ollaan naimisissa niin talous on silloin minusta yhteinen. Ei me ainakaan lasketa mitään sun ja mun rahoja vaan yhteiset rahat on. Minä vieläpä tienaan aika reilusti enemmän - silti ei tulisi mieleenkään jättää toista matkalta pois.

No saako se mies ostaa yhteisillä rahoilla moottoripyörän? Tai käydä yhteisillä rahoilla Jokereiden KHL-peleissä?

Jos rahat ovat yhteisiä, pitäisi niitä olla molemille käytössä yhtä paljon.

Ai sillä tapaa, että kotiin ja lapsiin menevät rahat on naisen osuutta ja mies pistää oman osansa typeryyksiin? Ei toimi näin.

Ei varmaan toimi sitenkään, että nainen on ostellut käsilaukkuja ja kenkiä ja sitten miehen osuudella pitää ostaa sohva tai mennä lomalle.

Mites on, jos vaimo tai mies täyttää vaikka 50-vuotta. Tiedetään, että hän on haaveillut matkasta paikkaan X. Ei ole koskaan siellä käynyt. Muutenkin matkat on tehty sitä halvinta noudattaen, että sopii kummankin budjettiin. Olisi elämys päästä hiukan erilaiseen.

Nyt on kuitenkin niin ikävästi, että paikkaan X tarvitaan hiukan sponssausta toiselta puoliskolta. Miten se onnistuu vai onnistuuko?

1. Puoliso ilman muuta auttaa rahallisesti, onhan mukavaa päästä yhdessä reissuun ja paikkaan X. Ja kun on synttäritkin. Molemmat ovat tyytyväisiä.

2. Ei mennä paikkaan X vaan halvempaan, jossa on jo oltu. Kumpikin maksaa itse osuutensa. Kumpikaan ei ole paikkaan ja matkaan ihan tyytyväinen mutta pääasia huushollissa kun on kulujen tasajako. Synttärisankarille jää vähän hailu olo.

3. Puoliso sponssaa mielellään juhlan kunniaksi molempien reissun ja silloin päivänsankari saa käyttää omia rahojaan väljemmin matkalla. Tai laittaa säästöön tai ihan miten itse haluaa. Molemmat nauttivat matkasta ja saavat yhteisiä, mukavia muistoja vahvistamaan liittoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tätä foorumia montaa päivää tarvi seurata, niin tulee just se fiilis, että yks tai muutama neropatti availee samantyyppisiä ketjuja päivästä toiseen, useampia päivässä. Enkä taida olla ainoa.

Huomattu on. Se kiinnostaisi, että mikä diagnoosi tai trauma tai muu syy hänellä siihen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan koskaan tuu ymmärtämään ihmisiä, joille parisuhteessa, etenkin lapsien jälkeen, on olemassa joku mun ja sun elintaso. Mulle se on perheen elintaso, piste! Ja mä oon meistä se harkitsevainen ja varakkaampi.

Oon yrittänyt ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. No mulle lähisukukin on lähes samaa tasoa, mutta eipä meillä ketään loiseläjiä olekaan. Ehkä tilanne olis toinen, jos lähipiiriin kuuluisi joku itsekäs hyötyjä.

Muuten ihan kulunut provon aihe.

Mun olis hyvin vaikea kokea miehen tienaamia rahoja omikseni.

Noo kyllä sinä ymmärrät sitten kun hoidat teidän yhteisiä lapsia kotona sekä peset miehen pyykkejä ja saat siitä sen 300e / kk ja mies miettii mitä kivaa ostaisi omilla rahoillaan jotka ihan itse tienasi kun sinä piioit kotona ;)

Mikä sinua estää töihin menemästä?

Jos kotona on pieni vauva, niin töihin meno on liki mahdotonta. Paitsi jos mies jää kotiin.

Precis. Valinnan mahdollisuus on ollut olemassa alusta alkaen. Seuraavaksi varmaan kerrot, että sinun kannatti jäädä kotiin, koska miehellä on parempi palkka, hänen urakehityksensä kannalta kotiinjääminen ei ollut vaihtoehto tai hän on yrittäjä. Eli precis: olet laskenut oman elintasosi parempituloisen miehen varaan ja valinnut kodin ja lapset omien palkkatulojen sijaan.

Mies voi aina sanoa, että ei halua lapsia. Eikun palstamiehistä ihan jokainen on tullut isäksi sillä, että vaimo on huijannut ehkäisystä.

Otetaanpa uusiksi: jos kotona on pieni vauva, niin töihin meno on liki mahdotonta. Paitsi jos mies jää kotiin.

Ja sinun elämäsi kaatuu yhteen vuoteen kun olet vauvan kanssa kotona? Vai teetkö niitä lapsia kuin kone ja syytä vieläki muita miten et voi töissä käydä?

Hoidon aloitus riippuu lapsesta, kaikille ei sovi sama aloitusaika. Minusta lapsen pitää osata kävellä ja jonkin verran puhuakin eikä vuoden ikäiseltä nuo aina onnistu. Lapsen sairaudet, kuten vaikka astma ja allergiat on sitten oma lukunsa.

Minun omat lapset on jo aikuisia, mutta en ymmärrä, mitä se tähän keskusteluun kuuluu.

Aika outoa minusta on ajatus, että jos minä kustannan 100 euroa enemmän yhteisestä matkasta, niin ostan itselleni sitten "hyvitykseksi" jotain tavaraa 100 euron edestä.

Eihän se ole mikään uhraus tai huono asia, jos mennään yhdessä reissuun? Se reissuhan ja siihen pääseminen on asian ydin ja hauskuus. 100 euroa on vapaaehtoisesti annettu hyvään tarkoitukseen.

Ei sitä matkaa varten annettua 100 tarvitse itselleen mitenkään "korvata" tai ostaa vastaavalla summalla jotain.

Näin ajatellen matka olisi ollutkin joku rangaistus tai vastenmielinen asia, tai puoliso joku vieras ihminen, eihän tämä logiikka nyt ole mistään kotoisin parisuhteessa.

Kummallisia parisuhteita ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.

Oletpa ihana nainen. Kiristät hintaa seurastasi ja uhkailleet avioerolla. Miehesi ei kyllä mitään menettäisi vaikka jättäisi sinut rannalle.

Menettäisi hän 300 000 euroa.

No, mutta pääsisi sinusta eroon = priceless, ja vaikka siitä joutuisi maksamaan 300 000 euroa, niin jäisi edelleen "priceless"...

Pihistä ja ilkeästä miehestä eroon = priceless

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.

Oletpa ihana nainen. Kiristät hintaa seurastasi ja uhkailleet avioerolla. Miehesi ei kyllä mitään menettäisi vaikka jättäisi sinut rannalle.

Menettäisi hän 300 000 euroa.

No, mutta pääsisi sinusta eroon = priceless, ja vaikka siitä joutuisi maksamaan 300 000 euroa, niin jäisi edelleen "priceless"...

Pihistä ja ilkeästä miehestä eroon = priceless

Mistään ei käy ilmi, että 22:n mies olisi pihi ja ilkeä. Mutta mitä itse ajattelet ihmisestä, joka laittaa avioliitolleen hintalapun ja on vielä valmis lunastamaan sen...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.

Oletpa ihana nainen. Kiristät hintaa seurastasi ja uhkailleet avioerolla. Miehesi ei kyllä mitään menettäisi vaikka jättäisi sinut rannalle.

Menettäisi hän 300 000 euroa.

No, mutta pääsisi sinusta eroon = priceless, ja vaikka siitä joutuisi maksamaan 300 000 euroa, niin jäisi edelleen "priceless"...

Pihistä ja ilkeästä miehestä eroon = priceless

Mistään ei käy ilmi, että 22:n mies olisi pihi ja ilkeä. Mutta mitä itse ajattelet ihmisestä, joka laittaa avioliitolleen hintalapun ja on vielä valmis lunastamaan sen...?

Ai ei käy ilmi. Jos on valmis jättämään vaimon kotiin vaikka olisi varaa kustantaa vaimo mukaan, se on pihiä ja ilkeää toimintaa. Huonoa esimerkkiä myös lapsille. Vaimo toimii oikein, ottaa osansa erotessa kun ei sitä liitossa muuten saa. Laki pitää huolen oikeudenmukaisuudesta kun avioehtoa ei ole.