Pitääkö parisuhteessa myös vaimon päästä matkustelemaan vaikka ei olisi maksukykyä?
Jos vaimolla ei ole omaa maksukykyä tarpeeksi esimerkiksi kunnon ulkomaanmatkaan niin onko mielestänne OK, että matkalle menee vain mies tai ehkä mies ja lapset? Vaimo jää yksin kotiin.
Entä jos mies maksaakin matkan myös vaimolle niin pitääkö miehen vastavuoroisesti päästä 200:n euron kampaamokäyneille ja munakarvojen vahaukseen? Helpostihan siinä käy naisilla niin ”ettei ole varaa yli tonnin matkaan”...
Kommentit (231)
Miksi lasten pitää päästä matkustaan jos ei ole varaa?? Sitten vasta kun tienaavat itse!
Ainakin meidän perheessä nillittävältä mieheltä loppuisi täysin kaupassakäynti-, kokkaus-, pyykinpesu- ja siivouspalvelut, jos minä niin päätän. Minulla menee noihin paljon aikaa ja aika on rahaan verrattava hyödyke.
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Tietysti jos vaimon ottaminen matkalle mukaan on pelkkä kulu eikä lainkaan ilo niin ei tietenkään ole pakko maksaa toisen matkaa.
Mutta eikö sekin kivempaa olisi jos miehellekin tehtäisiin maksulliset 200:n euron kampaamokäynnit ja munakarvavahaukset? Miksi sinä et maksa miehelle niitä?
Ei mieskään maksa minun kampaamojani, miksi minä maksaisin hänen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Tietysti jos vaimon ottaminen matkalle mukaan on pelkkä kulu eikä lainkaan ilo niin ei tietenkään ole pakko maksaa toisen matkaa.
Mutta eikö sekin kivempaa olisi jos miehellekin tehtäisiin maksulliset 200:n euron kampaamokäynnit ja munakarvavahaukset? Miksi sinä et maksa miehelle niitä?
Ei mieskään maksa minun kampaamojani, miksi minä maksaisin hänen?
Kyllä minä ihan mielelläni maksan miehelle hänen käyttämänsä 15e parturin hinnan, jos koen etten kehtaa pitkätukkaisen kanssa kulkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan koskaan tuu ymmärtämään ihmisiä, joille parisuhteessa, etenkin lapsien jälkeen, on olemassa joku mun ja sun elintaso. Mulle se on perheen elintaso, piste! Ja mä oon meistä se harkitsevainen ja varakkaampi.
Oon yrittänyt ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. No mulle lähisukukin on lähes samaa tasoa, mutta eipä meillä ketään loiseläjiä olekaan. Ehkä tilanne olis toinen, jos lähipiiriin kuuluisi joku itsekäs hyötyjä.
Muuten ihan kulunut provon aihe.
Mun olis hyvin vaikea kokea miehen tienaamia rahoja omikseni.
Ymmärrän, en mun mieskään koe mun rahoja omikseen. Hän ei siis suunnittele matkoja mun rahoilla. Mutta jos mä haluan ulos syömään tai matkalle, niin mä en sano miehelle, että maksa puolet, vaan suhteutan matkat ja menot niin, että kaikki pääsee mukaan ja perheen normaalimenot ei kärsi. En laske, kumpi maksaa enemmän.
Tajuan, ettei tämä voi toimia aina ja kaikkialla, mutta niin kuin joku muu kirjoitti, raha ei mullekaan ole niin tärkeää. Riittää, että siitä ei joudu koko ajan murehtimaan. Ja meidän nettotulot on yhteensä tällä hetkellä noin 3200 eli ei mitään rikkaita olla.
Jos on lapsia ja ollaan naimisissa niin talous on silloin minusta yhteinen. Ei me ainakaan lasketa mitään sun ja mun rahoja vaan yhteiset rahat on. Minä vieläpä tienaan aika reilusti enemmän - silti ei tulisi mieleenkään jättää toista matkalta pois.
Minusta tästä on vähän turha vääntää. Parisuhteet alkaa niin eri lähtökohdista. Jos menee aikuisena yhteen niin on varmaan luontevaa pitää rahat erillään. Kumpikin on tottunut omiin tuloihinsa.
Palstamiehet valittavat jatkuvasti, kun suominaiset on niin rumia meikkaamattomina, kulahtaneissa vaatteissa ja värjäämättömissä hiuksissa, niin on selvää, että ainakaan ulkonäköön ei naisilla riitä rahaa. Aloitus on muutenkin provo, ei palstamiehet matkustele, se on niille ehdoton ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.
Oletpa ihana nainen. Kiristät hintaa seurastasi ja uhkailleet avioerolla. Miehesi ei kyllä mitään menettäisi vaikka jättäisi sinut rannalle.
Kuka tässä on ketään kiristänyt? Kyllähän aikuinen ihminen ymmärtää , miten Suomen laki toimii. -ohis
Olen yrittänyt puhua että mies menisi vahaukseen. Varsinkin selkäkarvat saisi mielestäni hoitaa pois ihan säännöllisesti.
Minun hyvin toimeentuleva mies on ilolla kustantanut minut ja lapset ja sukulaisperheitä yhteisille matkoille. Yhdessä on mukavampaa hänenkin mielestä.
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Tietysti jos vaimon ottaminen matkalle mukaan on pelkkä kulu eikä lainkaan ilo niin ei tietenkään ole pakko maksaa toisen matkaa.
Mutta eikö sekin kivempaa olisi jos miehellekin tehtäisiin maksulliset 200:n euron kampaamokäynnit ja munakarvavahaukset? Miksi sinä et maksa miehelle niitä?
Siis todellakin maksan nuo miehelle, jos hän menee vapaaehtoisesti ja saan jäädä seuraamaan. Kyllä minä tykkäisin, kun maantienharmaa kuontalo saa siistin kampauksen ja värin. Voin jopa jatkossa föönata miehen hiukset kuosiinsa, nyt mies ei tee muuta kuin haroo päätään pyyhkeellä ja antaa kuivaa itsekseen. Pallikarvojen vahaus voi olla mielenkiintoista seurattavaa :)
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan koskaan tuu ymmärtämään ihmisiä, joille parisuhteessa, etenkin lapsien jälkeen, on olemassa joku mun ja sun elintaso. Mulle se on perheen elintaso, piste! Ja mä oon meistä se harkitsevainen ja varakkaampi.
Oon yrittänyt ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. No mulle lähisukukin on lähes samaa tasoa, mutta eipä meillä ketään loiseläjiä olekaan. Ehkä tilanne olis toinen, jos lähipiiriin kuuluisi joku itsekäs hyötyjä.
Muuten ihan kulunut provon aihe.
Aloittaja ei sitä suoraan sanonut, mutta rivien välistä oli luettavissa, että kyse ei ollut elintasoeroista vaan prioriteeteista. Molemmilla on suunnilleen yhtä paljon rahaa käytössään, mutta vaimon rahat eivät riitä hänen osuuteensa ulkomaan matkasta, koska hän on käyttänyt sen muuhun.
Ajattelepa asiaa niin, että olet ollut siinä uskossa, että te molemmat laitatte rahaa sivuun ulkomaan matkaa varten ja vähän ennen kuin matka pitäisi maksaa, sanoo miehesi, että hän ei voi maksaa osuuttaan, kun osti juuri uuden moottoripyörän. Voi olla, että sinustakin tuntuisi paremmalta jättää mies ajelemaan sillä pyörällään ja mennä lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan koskaan tuu ymmärtämään ihmisiä, joille parisuhteessa, etenkin lapsien jälkeen, on olemassa joku mun ja sun elintaso. Mulle se on perheen elintaso, piste! Ja mä oon meistä se harkitsevainen ja varakkaampi.
Oon yrittänyt ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. No mulle lähisukukin on lähes samaa tasoa, mutta eipä meillä ketään loiseläjiä olekaan. Ehkä tilanne olis toinen, jos lähipiiriin kuuluisi joku itsekäs hyötyjä.
Muuten ihan kulunut provon aihe.
Mun olis hyvin vaikea kokea miehen tienaamia rahoja omikseni.
Noo kyllä sinä ymmärrät sitten kun hoidat teidän yhteisiä lapsia kotona sekä peset miehen pyykkejä ja saat siitä sen 300e / kk ja mies miettii mitä kivaa ostaisi omilla rahoillaan jotka ihan itse tienasi kun sinä piioit kotona ;)
Mikä sinua estää töihin menemästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo voi ottaa avioeron ja sen hintalappu olisi meillä noin 300 000€ miehen tappioksi. Sillä pääsisi kivasti matkustelemaan ilman miestä. Miehelle tulisi siis huomattavasti edullisemmaksi maksaa matka kuin olla maksamatta.
Kuulostaa tosi onnelliselta, rakkauteen perustuvalta suhteelta...
Se vasta onnelliselta ja rakkauteen perustuvalla suhteelta kuulostaa, että vaimo jätetään yksin kotiin 🙄
Kyllä meillä rahat on aina ollut yhteisiä. Se maksaa kenellä on rahaa tilillä. Välillä mä olen tienannut enemmän, välillä mies.
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia ja ollaan naimisissa niin talous on silloin minusta yhteinen. Ei me ainakaan lasketa mitään sun ja mun rahoja vaan yhteiset rahat on. Minä vieläpä tienaan aika reilusti enemmän - silti ei tulisi mieleenkään jättää toista matkalta pois.
No saako se mies ostaa yhteisillä rahoilla moottoripyörän? Tai käydä yhteisillä rahoilla Jokereiden KHL-peleissä?
Jos rahat ovat yhteisiä, pitäisi niitä olla molemille käytössä yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan koskaan tuu ymmärtämään ihmisiä, joille parisuhteessa, etenkin lapsien jälkeen, on olemassa joku mun ja sun elintaso. Mulle se on perheen elintaso, piste! Ja mä oon meistä se harkitsevainen ja varakkaampi.
Oon yrittänyt ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. No mulle lähisukukin on lähes samaa tasoa, mutta eipä meillä ketään loiseläjiä olekaan. Ehkä tilanne olis toinen, jos lähipiiriin kuuluisi joku itsekäs hyötyjä.
Muuten ihan kulunut provon aihe.
Mun olis hyvin vaikea kokea miehen tienaamia rahoja omikseni.
Noo kyllä sinä ymmärrät sitten kun hoidat teidän yhteisiä lapsia kotona sekä peset miehen pyykkejä ja saat siitä sen 300e / kk ja mies miettii mitä kivaa ostaisi omilla rahoillaan jotka ihan itse tienasi kun sinä piioit kotona ;)
Oma valinta jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan koskaan tuu ymmärtämään ihmisiä, joille parisuhteessa, etenkin lapsien jälkeen, on olemassa joku mun ja sun elintaso. Mulle se on perheen elintaso, piste! Ja mä oon meistä se harkitsevainen ja varakkaampi.
Oon yrittänyt ymmärtää, mutta kun en ymmärrä. No mulle lähisukukin on lähes samaa tasoa, mutta eipä meillä ketään loiseläjiä olekaan. Ehkä tilanne olis toinen, jos lähipiiriin kuuluisi joku itsekäs hyötyjä.
Muuten ihan kulunut provon aihe.
Mun olis hyvin vaikea kokea miehen tienaamia rahoja omikseni.
Noo kyllä sinä ymmärrät sitten kun hoidat teidän yhteisiä lapsia kotona sekä peset miehen pyykkejä ja saat siitä sen 300e / kk ja mies miettii mitä kivaa ostaisi omilla rahoillaan jotka ihan itse tienasi kun sinä piioit kotona ;)
Mikä sinua estää töihin menemästä?
Jos kotona on pieni vauva, niin töihin meno on liki mahdotonta. Paitsi jos mies jää kotiin.
Noo kyllä sinä ymmärrät sitten kun hoidat teidän yhteisiä lapsia kotona sekä peset miehen pyykkejä ja saat siitä sen 300e / kk ja mies miettii mitä kivaa ostaisi omilla rahoillaan jotka ihan itse tienasi kun sinä piioit kotona ;)