Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isän "epänormaali" suhde 16v tyttäreensä pilaa avoliittomme?
Todella kyllästynyt
07.06.2019 |
Tämä on ainoa paikka minne voin kirjoittaa nimettömänä, tästä minua kalvavasta ongelmasta, joten toivon asiallisia vastauksia. Asumme avoliitossa uusperheessä, jossa on lapsia ikä vuosilta 10-18v. Miehelläni on 16v tytär, johon hänellä on mielestäni jotenkin omituinen suhde. Tai sanotaanko näin, että kun tytär on paikalla, mies ei osoita minulle MITÄÄN hellyyden merkkejä, ei edes puhu minulle. On ikään kuin minua ei olisi olemassakaan. Tämä ärsyttää minua suunnattomasti, joka sitten näkyy ulospäinkin, ja tästä johtuen mes vielä vähemmän huomioi minua. Tämä taas aiheuttaa lisää ärsytystä minussa, ja lopputulos on se, että ne viikot kun tämä 16v tytär on kotona, emme puhu toisillemme, emme huomioi toisiamme mitenkään, olemme kuin ilmaa. Tällä 16v tytärellä ei ole juurikaan ikinä ollut tyttökavereita, ainoastaan poikia. Nyt näyttää ettei hänellä ole enää näitä poikiakaan kavereina, vaan hän on kaikki päivät ja illat kotona, isin kainalossa tietenkin. Isänsä on hänelle niin paras kaveri kuin tietenkin isä. Isi , isi, isi. Kun isi on paikalla, tytär änkeää hänen seuraansa ihan kokoajan, ja pyytää isiään hänen kanssaan joka paikkaan. Tämä tytär ESITTÄÄ jotain roolia kun isi on paikalla, hän lässyttää isilleen kuin pikkulapsi ja esim. nuohoaa lattialla koiramme kanssa, kenestä hän ei todellakaan ole pätkääkään kiinnostunut kun isi ei ole paikalla. Tiedän että minun pitäisi aikuisena vaan kestää, ja olen hakenu jo ulkopuolista apua näihin omiin vaikeisiin tunteisiini. Olen myös puhunut miehelleni siitä, miten minua todellakin loukkaa , kun hän ei kiinnitä minuun mitään huomiota silloin kun tytär on kotona. En voi käsittää miksi. Pelkääkö mies jotenkin näyttää tunteitaan minulle kun tytär on läsnä? He saunovat ja suihkuttelevat yhdessä jne, minun kanssani mies ei tätä tee. He juttelevat, nauravat, löhöävät sohvalla toisiaan silitellen ja ovat kuin mikäkin parisuhteessa oleva pari. Siis vähän jo ällöttää mutta tiedän ettei siinä ole mitään seksuaalista takana. Mielestäni suhde ei kuitenkaan ole ihan terve heidän välillään, ja olen varmaan tosi itsekäs kun mielestäni minullekin kuuluisi osoittaa huomiota välillä. Minä pyykkään, teen ruoat ja siivoan kuitenkin kokoajan kaikkien sotkut.
Olen todella vakavasti miettinyt kokoajan enemmän ja enemmän eroamista, mutta se olisi todella kova paikka myös omilleni lapsilleni itseni lisäksi, koska rakastan miestäni. En vaan enää meinaa kestää tätä hylkimistä ja sitä että katson vieresä kun mies pitää hauskaa tyttärensä kanssa. Ymmärrän että lapset ovat aina ykkösiä mutta joku raja sentään.
Kommentit (767)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin, ettei tässä ole kyse perheen yhteisestä saunahetkestä vaan nimenomaan tytär ja isä haluavat saunoa kaksin ilman muuta perhettä. Se on outoa.
Haluavat saunoa ilman perheeseen tulleita tunkeilijoita. Siinä ei ole mitään outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Täällä ne taas istuu kylki kyljessä, tytär tuli välittömästi isäänsä kiinni kun menin suihkuun. Pikkutoppi ja mikroshortsit jalassa siellä isäänsä lirkuttelee. Siis tio on vaan niin oksettavaa. Jotenkin silmät on auennut taas lisää. Tyttö pyysi isäänsä punttisalille mutta koska isi ei lähtenyt, ei lähtenyt tyttökään. No, tuossa ne istuu vierekkäin taas kylki kyljessä koko illan, ja nauravat telkkarin jutuille. Kunnes tyttl sanoo isilleen "isi, tuu syömään mun kans iltapalaa" ja isihän tulee.
Oletko kertaakaan tullut kotiin siten, että olisivat valmiiksi jo kahden eivätkä huomaisi sinun tulevan? Onko se samanlaista silloinkin, vai alkaako show silloin kun olet paikalla?
En muista. Tähän taloon ei pääse "huomaamatta" ja mies on aika vähän kotona päivisin. Illat ne kylki kyljessä istuu. Varmaan kohta tytär pyytää isäänsä taas saunaan. Ja tämä ei ole provoa vaan totisinta totta. Välillä näyttää että isääkin jo häiritsee tyttären jatkuva perskärpäily mutta ei osaa toimia eikä sanoa mitään poikkipuolista. Jotenkin pelkää tytön reaktiota ihan älyttömästi. En käsitä. Kai luulee että tyttö tekee samantien itsarin "jos isikään ei enää välitä".
Tytär on varmasti isällä tärkein henkilö maailmassa ja aina se ehdoton ykkönen. Ainakin minulle on yhden tytön isänä näin. Jokin evoluutioon ja ihmisen psyykkiseen kehitykseen liittyvä juttu. Ihmisapinoina olemme luonnostamme moniavioisia eläimiä eikä ole "normaalia" ihmiselle luontaisesti ole ollut kymmeniin tuhansiin vuosiin jääkauden hellitettyä että olisi yksiavioinen ja yksi alunperin vieras tuntematon ihminen muodostuisi elämän merkittävimmäksi suhteeksi. Omiin lapsiin taas suhde on aivan eri luonnostaan ja tietenkin järkevää luonnon ja evoluution kannalta että on voimakas hoivavietti ja huolehtimisvietti jälkeläisistä, ne ovat kuitenkin mitä meistä jäljelle jää maailmaan kuollessamme ja oman lapsen selviäminen on kaikkein tärkeintä. Rasittavin ja raskain elämäntapahtuma mitä ihmiselle voi käydä on oman lapsen kuolema, se että joutuisi hautaamaan oman lapsensa olisi niin raskasta että avioero ei ole sen rinnalla mitään. Olen avioeron kokenut, oli se raskasta, mutta siitä toipui n. 1,5-2 vuodessa. Jos oma lapseni kuolisi ennen minua niin todennäköisesti tappaisin itseni. Tytär haluaa näyttää ja osoittaa isänsä uudelle heilalle asemansa ja sen mikä uuden naisystävän asema on tässä kuviossa. Avoliitto ei ole edes mikään liitto ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia sanotaan perinteisesti äpäriksi.
Jos tytär on isälle kaikkein tärkein, niin sittenhän isä ei voi edes muodostaa uutta parisuhdetta. Toki voi jonkinlainen suhde olla, mutta se ei ole vakava suhde, koska ne suurimmat tunteet kohdistuvat muualle kuin kumppaniin.
Ja kun kuolet, geenisi jäävät tähän maailmaan joka tapauksessa, oli sinulla eläviä jälkeläisiä eli ei. Muillakin ihmisillä on samoja geenejä kuin sinulla, ne eivät ole kenenkään yksityisomaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin, ettei tässä ole kyse perheen yhteisestä saunahetkestä vaan nimenomaan tytär ja isä haluavat saunoa kaksin ilman muuta perhettä. Se on outoa.
Haluavat saunoa ilman perheeseen tulleita tunkeilijoita. Siinä ei ole mitään outoa.
TADAA!! Koko ketjun älykkäin kommentti, voimme lopettaa tämän vatvomisen asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin, ettei tässä ole kyse perheen yhteisestä saunahetkestä vaan nimenomaan tytär ja isä haluavat saunoa kaksin ilman muuta perhettä. Se on outoa.
Haluavat saunoa ilman perheeseen tulleita tunkeilijoita. Siinä ei ole mitään outoa.
Eli ne isän muut lapsetkin ovat perheeseen tulleita tunkeilijoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin, ettei tässä ole kyse perheen yhteisestä saunahetkestä vaan nimenomaan tytär ja isä haluavat saunoa kaksin ilman muuta perhettä. Se on outoa.
Haluavat saunoa ilman perheeseen tulleita tunkeilijoita. Siinä ei ole mitään outoa.
TADAA!! Koko ketjun älykkäin kommentti, voimme lopettaa tämän vatvomisen asiasta.
Siis älyvapain, piti kirjoittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin, ettei tässä ole kyse perheen yhteisestä saunahetkestä vaan nimenomaan tytär ja isä haluavat saunoa kaksin ilman muuta perhettä. Se on outoa.
Haluavat saunoa ilman perheeseen tulleita tunkeilijoita. Siinä ei ole mitään outoa.
Eikö ole outoa perustaa uusperhe, jos pitää tyttöystäväänsä ja tämän lapsia tunkeilijoina?
Teoriassa tuohon saunomiseen voisi olla jokin viaton selitys. Esim. jos tytöllä ja isällä on ollut aina tapana saunassa puhua asiat halki ja parantaa maailmaa. Sellainen on aika yleistä, eikö se Miesten vuoro -leffakin perustu siihen, että saunassa kielenkannat irtoavat ja vaikeistakin asioista on helpompi puhua.
Siellä on helliä hetkiä suihkussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneen miehen näkökulma asiaan: minulla on 6-vuotias tytär ja hän on minulle ehdottomasti maailman tärkein ihminen, sen jälkeen omat vanhempani ja veljeni yhtä tärkeinä kakkossijalla kaikki. Olen hyvissä väleissä ex-vaimoni kanssa, voin olla siellä yötäkin vierashuoneessa tarvittaessa, jos olemme esim. lähdössä tyttäreni kanssa matkoille ja kätevämpi mennä sinne illalla ja olla yötä jos esim. lento lähtee aikaisin. Itse asun siis yli sadan kilometrin päässä lentokentästä ja ex-vaimo kymmenen kilometrin päässä.
Tuo vain esimerkkinä että välit ovat hyvät, ikään kuin kaverit edelleen, mutta ei enää aviopari. Nyt saan itse elää kuten haluan enkä kaipaa ikinä enää uutta sellaista parisuhdetta jossa asuisin yhdessä jonkun kanssa. Uusperhe ei tulisi mielenkään. Asun yksin ja tapaan tytärtäni joka on kaikki kaikessa minulle. Vähän ongelmana on ollut se että en pysy kieltämään tytöltäni mitään, siis yhtään mitään.
En kestä nähdä tyttäreni pettymystä tai pahaa mieltä kerta kaikkiaan. Olen menestyvä varakas ja hyvätuloinen ylsityislääkäri, mutta tuntuuhan se joskus liialliselta kun leluihin menee 200€ kuukaudessa. No sama se, meneekö 20€ vai 200€ sinänsä. Ei vaikuta talouteeni mitään tuo käytännössä. Johan maksan kirkollisveroakin 1500-2000€ vuodessa. Ei kuitenkaan tulisi myöskään mieleenkään erota kirkosta, olen harras luterilainen.
Avioero ei johtunut minusta vaan vaimo jätti minut kun olin vakavasti sairaana n. 3,5 vuotta avioliiton lopusta, vaimo ei kestänyt sairauttani ja otti eron. Itse en Jumalan edessä luvattua lupausta rikkoisi ikinä vaan lupasin haluta rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä kunnes kuolema meidät erottaa
No tuttu psykologi sanoi että tytöstä kasvaa sietämätön aikuinen jos hänelle ei aiheudu pettymyksiä koskaan. No kyllä niitä tulee, mutta ne saa tuottaa tytön äiti ja samoin päiväkodissa ja esikoulussa joutuu oppimaan ja sietämään pettymyksiä ja sitä ettei saa aina kaikkea mitä haluaa. Mutta minä en niitä pettymyksiä tuota, en kerta kaikkiaan kykene siihen.
OOtko ollenkaan ajatellut, että olet nyt tytöllesu tärkein miehen malli. Tuolla systeemillä hänelle voi tulla vaikeuksia miesten kanssa myöhemmin, kas kun on tottunut, että isi antaa kaiken eikä tuota koskaan pettymystä... lapsen kehitykseen kyllä kuuluu pettymysten sieto varsinkin kun on kysymys rahalla ostettavasta tavarasta.
Olen ajatellut, olenhan lääkäri ja lukenut psykiatriaa ja psykologiaa, olenpa ollut yliopistosairaalassa psykiatrina (erikoistuvan virassa siis) töissäkin sairaalapalveluja tehdessäni. Lisäksi minulla on ollut ensirakkautens aikoinaan opiskeluaikaan tyttö / nainen, tuolloin 22-24 -vuotiaana ja nainen oli pari vuotta vanhempi eli 24-26. Hän oli kyllä todellinen isin tyttö, isän ainoa lapsi ja isältä saanut aina kaiken mitä oli halunnut. Oli melko hankala luonne ja tottunut saamaan kaiken isiltään ja sai eselleen. Olipa toisaalta persoonassa havaittavissa epävakautta, eli epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä jos nyt ei ihan persoonallisuushäiriötä varsinaisesti kuitenkaan. Sai riidan aikaan aivan todella mitättömistä asioista ja loukkaantui heti jos vahingossakin teki jotain kuten hän ei halunnut. Oli aika myrskyinen suhde se ensirakkaus ja loppui sitten kun lähdin asepalvelukseen ja tuli etäisyyttä vähän tuosta avoliitosta.
Mieleen tulee esimerkkinä se että kun isi oli aina kuskannut työsuhdeautollaan jolla ajaessa ei bensaa tarvinnut maksaa itse täydellä autoedulla siis tyttöään joka paikkaan mihin tytär halusi vaikka Helsingistä Tampereelle ettei tarvitse junalla mennä niin tuopa sitten seurustelun alkuvaiheessa juhannuksena pyysi tai oletti ellei suorastaan käskenyt minua köyhää opiskelijaa joka maksoi itse bensansa hakemaan hänet Helsingistä juhannusruuhkassa autolla kun lähdin itse Kouvolasta ja olimme menossa Kolille juhannuksen viettoon. Ettei tytön tarvitse tulla junalla Kouvolaan tai esim. Lappeenrantaan. No tytön isä sai puhutuksi järkeä tytölle ettei juhannusruuhkassa kannata ajaa ensin Helsinkiin Kouvolasta kun ollaan menossa Pohjois-Karjalaan Kolille ja tyttö tuli sitren Lappeenrantaan junalla kun isi oli kehottanut.
Mutta toisaalta: ei se varsinaisesti minun ongelma tule olemaan vaan tyttären puolison. Tietysti en toivo toisaalta riitaista parisuhdetta tyttärelleni.
Että psykologiaa lukenut ja erikoistuvan virassa ollut, muttei kiinnosta yhtään että on todennäköisesti suurin myötävaikuttaja mahdollisten persoonallisuushäiriöiden tai niihin viittaavan käytöksen syntymisessä. Nehän eivät ole ainoastaan tytön tuleville kumppaneille hankalia, vaan itse tytölle, ja näkyvät muuallakin kuin parisuhteessa. Mutta tämähän sinun pitäisi jo kertomasi koulutus- ja ammattitaustan perusteella tietää.
Siis mikä on suurin myötävaikuttaja? Subjekti jäi lauseesta pois.
Lue uudelleen. Olla-verbi riittää tuossa muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneen miehen näkökulma asiaan: minulla on 6-vuotias tytär ja hän on minulle ehdottomasti maailman tärkein ihminen, sen jälkeen omat vanhempani ja veljeni yhtä tärkeinä kakkossijalla kaikki. Olen hyvissä väleissä ex-vaimoni kanssa, voin olla siellä yötäkin vierashuoneessa tarvittaessa, jos olemme esim. lähdössä tyttäreni kanssa matkoille ja kätevämpi mennä sinne illalla ja olla yötä jos esim. lento lähtee aikaisin. Itse asun siis yli sadan kilometrin päässä lentokentästä ja ex-vaimo kymmenen kilometrin päässä.
Tuo vain esimerkkinä että välit ovat hyvät, ikään kuin kaverit edelleen, mutta ei enää aviopari. Nyt saan itse elää kuten haluan enkä kaipaa ikinä enää uutta sellaista parisuhdetta jossa asuisin yhdessä jonkun kanssa. Uusperhe ei tulisi mielenkään. Asun yksin ja tapaan tytärtäni joka on kaikki kaikessa minulle. Vähän ongelmana on ollut se että en pysy kieltämään tytöltäni mitään, siis yhtään mitään.
En kestä nähdä tyttäreni pettymystä tai pahaa mieltä kerta kaikkiaan. Olen menestyvä varakas ja hyvätuloinen ylsityislääkäri, mutta tuntuuhan se joskus liialliselta kun leluihin menee 200€ kuukaudessa. No sama se, meneekö 20€ vai 200€ sinänsä. Ei vaikuta talouteeni mitään tuo käytännössä. Johan maksan kirkollisveroakin 1500-2000€ vuodessa. Ei kuitenkaan tulisi myöskään mieleenkään erota kirkosta, olen harras luterilainen.
Avioero ei johtunut minusta vaan vaimo jätti minut kun olin vakavasti sairaana n. 3,5 vuotta avioliiton lopusta, vaimo ei kestänyt sairauttani ja otti eron. Itse en Jumalan edessä luvattua lupausta rikkoisi ikinä vaan lupasin haluta rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä kunnes kuolema meidät erottaa
No tuttu psykologi sanoi että tytöstä kasvaa sietämätön aikuinen jos hänelle ei aiheudu pettymyksiä koskaan. No kyllä niitä tulee, mutta ne saa tuottaa tytön äiti ja samoin päiväkodissa ja esikoulussa joutuu oppimaan ja sietämään pettymyksiä ja sitä ettei saa aina kaikkea mitä haluaa. Mutta minä en niitä pettymyksiä tuota, en kerta kaikkiaan kykene siihen.
OOtko ollenkaan ajatellut, että olet nyt tytöllesu tärkein miehen malli. Tuolla systeemillä hänelle voi tulla vaikeuksia miesten kanssa myöhemmin, kas kun on tottunut, että isi antaa kaiken eikä tuota koskaan pettymystä... lapsen kehitykseen kyllä kuuluu pettymysten sieto varsinkin kun on kysymys rahalla ostettavasta tavarasta.
Olen ajatellut, olenhan lääkäri ja lukenut psykiatriaa ja psykologiaa, olenpa ollut yliopistosairaalassa psykiatrina (erikoistuvan virassa siis) töissäkin sairaalapalveluja tehdessäni. Lisäksi minulla on ollut ensirakkautens aikoinaan opiskeluaikaan tyttö / nainen, tuolloin 22-24 -vuotiaana ja nainen oli pari vuotta vanhempi eli 24-26. Hän oli kyllä todellinen isin tyttö, isän ainoa lapsi ja isältä saanut aina kaiken mitä oli halunnut. Oli melko hankala luonne ja tottunut saamaan kaiken isiltään ja sai eselleen. Olipa toisaalta persoonassa havaittavissa epävakautta, eli epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä jos nyt ei ihan persoonallisuushäiriötä varsinaisesti kuitenkaan. Sai riidan aikaan aivan todella mitättömistä asioista ja loukkaantui heti jos vahingossakin teki jotain kuten hän ei halunnut. Oli aika myrskyinen suhde se ensirakkaus ja loppui sitten kun lähdin asepalvelukseen ja tuli etäisyyttä vähän tuosta avoliitosta.
Mieleen tulee esimerkkinä se että kun isi oli aina kuskannut työsuhdeautollaan jolla ajaessa ei bensaa tarvinnut maksaa itse täydellä autoedulla siis tyttöään joka paikkaan mihin tytär halusi vaikka Helsingistä Tampereelle ettei tarvitse junalla mennä niin tuopa sitten seurustelun alkuvaiheessa juhannuksena pyysi tai oletti ellei suorastaan käskenyt minua köyhää opiskelijaa joka maksoi itse bensansa hakemaan hänet Helsingistä juhannusruuhkassa autolla kun lähdin itse Kouvolasta ja olimme menossa Kolille juhannuksen viettoon. Ettei tytön tarvitse tulla junalla Kouvolaan tai esim. Lappeenrantaan. No tytön isä sai puhutuksi järkeä tytölle ettei juhannusruuhkassa kannata ajaa ensin Helsinkiin Kouvolasta kun ollaan menossa Pohjois-Karjalaan Kolille ja tyttö tuli sitren Lappeenrantaan junalla kun isi oli kehottanut.
Mutta toisaalta: ei se varsinaisesti minun ongelma tule olemaan vaan tyttären puolison. Tietysti en toivo toisaalta riitaista parisuhdetta tyttärelleni.
Että psykologiaa lukenut ja erikoistuvan virassa ollut, muttei kiinnosta yhtään että on todennäköisesti suurin myötävaikuttaja mahdollisten persoonallisuushäiriöiden tai niihin viittaavan käytöksen syntymisessä. Nehän eivät ole ainoastaan tytön tuleville kumppaneille hankalia, vaan itse tytölle, ja näkyvät muuallakin kuin parisuhteessa. Mutta tämähän sinun pitäisi jo kertomasi koulutus- ja ammattitaustan perusteella tietää.
Siis mikä on suurin myötävaikuttaja? Subjekti jäi lauseesta pois.
Miten niin jäi? Ensimmäisen virkkeen subjektina on kaikki pilkkua edeltävä osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin minulle virkkeen merkitys oli selvä. Selkeämpää olisi tietty ollut kirjoittaa, että isä on itse suurin myötävaikuttaja. Tuo on aika tyypillinen virhe, että jokin sana tms. jää pois. Yleinen tapa kuitenkin puhekielessä.
kai tajuatte että tämä on jonkun irstailijan provo.
monilla on isä-tytär-fantasioita. minäkin usein p..rnossa sellasia kattelen, vaikken oikeasti toivo in ses tiä kellekään, enkä ole sellasta kokenut itsekään. olen nainen.
minusta tämmöset seksifantasiat ei kuulu tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin, ettei tässä ole kyse perheen yhteisestä saunahetkestä vaan nimenomaan tytär ja isä haluavat saunoa kaksin ilman muuta perhettä. Se on outoa.
Haluavat saunoa ilman perheeseen tulleita tunkeilijoita. Siinä ei ole mitään outoa.
Aika sairas täytyy miehen (ja sinun) päästään olla, jos tuntee oman avovaimonsa perheeseen tulleeksi tunkeutujaksi. 😮 Jonka kanssa ei voi saunoa yhdessä. 😮
Miksi silloin ylipäänsä on ottanut puolison, tällä sinun logiikallasi?
Silloin täytyy pysyä yksin tyttärensä kanssa.
Henkistä hyväksikäyttöä lapsena kokenut kirjoitti:
Nyt on kyllä lääkärillä koulut käyty, mutta ilmeisesti ainakin psykologian/ psykiatrian kirjat jääneet lukematta.
"Vähän ongelmana on ollut se että en pysy kieltämään tytöltäni mitään, siis yhtään mitään."
Tiedät, että tärkeintä lapsen kasvatuksessa on tehdä asioita, jotka tukevat lapsen kasvua ja kehitystä tasapainoiseksi nuoreksi aikuiseksi. Siis sellaisia asioita, jotka ovat lapselle eduksi myöhemmän elämän kannalta ja helpottavat itsenäistä elämää. Kuitenkin kohtelet tytärtäsi tavalla, joka aiheuttaa hänelle vahinkoa. Tämän teet vain voidaksesi itse tuntea olosi hyväksi. Eikö yhtään tunnu epäeettiseltä toimia tavalla, jonka tiedät vääräksi ja lisäksi vahingolliseksi tyttärellesi? En pysty kieltämään... kuka estää?
En usko, että kukaan keittäjän koulutuksen saanut ihminen laittaa tahallaan huonoa ruokaa lapsilleen ajatellen, että tulevat puolisot korjatkoon asian. Miksi toimit täysin vastoin kaikkea oppimaasi vai ajatteletko, että sinulla on siihen jokin erityinen oikeus? Vai oliko avioero niin mukava kokemus, että tahdot turvata niitä tyttärellesi mahdollisesti useammankin tulevaisuudessa?
Oletko muuten varma, että vaimosi halusi avioeron vain sairautesi takia?
Olipa harvinaisen huono vertaus tuo ruuan laitto tai siis väärin päin. Jos keittäjä laittaisi erityisen hyvää ruokaa lapselleen koko lapsuuden ajan ja sen jälkeenkin ja lapsi oppisi syömään näin hyvää ruokaa ja vaatisi sitä aikuisenakin niin sitten menisi oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän off topicina mutta olen itse kolmekymppinen nainen ja olen käynyt perheeni kanssa saunassa (isä ja äiti) lapsuudesta aikuisuuteen. En tietenkään säännöllisesti enää aikuisena mutta esim nykypäivänä en koe ongelmaksi esimerkiksi saunoa mökillä yhdessä vaikka isäkin olisi mukana. Se on yhtä luonnollista kun oman mutsin kanssa.
En ajatellut ennen että se olisi poikkeavaa tai seksuaalisävytteistä ennen kuin katselin näitä kommentteja jotka pitävät sitä ihan outona? En ole nähnyt saunaa minään seksiin liittyvänä paikkana vaan yhteisenä aikana ja rentoutumisena perheenkin kesken. Mietin mahtaako kukaan ajatella näin. Näin muuten aloittajan viestiin puuttumatta
Kiinnostava aihe. Mitä mieltä muuten olette, onko hyväksyttävää, että pojat 13 ja 15 hierovat äitiään päivittäin?
Miksei aloittaja voisi muuttaa lapsineen omaan asuntoon ja tavata miestä silloin kun häiriötekijöitä ei ole? Eikö se ole aika yleistä tänä päivänä muutenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin, ettei tässä ole kyse perheen yhteisestä saunahetkestä vaan nimenomaan tytär ja isä haluavat saunoa kaksin ilman muuta perhettä. Se on outoa.
Haluavat saunoa ilman perheeseen tulleita tunkeilijoita. Siinä ei ole mitään outoa.
Aika sairas täytyy miehen (ja sinun) päästään olla, jos tuntee oman avovaimonsa perheeseen tulleeksi tunkeutujaksi. 😮 Jonka kanssa ei voi saunoa yhdessä. 😮
Miksi silloin ylipäänsä on ottanut puolison, tällä sinun logiikallasi?
Silloin täytyy pysyä yksin tyttärensä kanssa.
Piiaksihan mies on tuon naisen ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Miksei aloittaja voisi muuttaa lapsineen omaan asuntoon ja tavata miestä silloin kun häiriötekijöitä ei ole? Eikö se ole aika yleistä tänä päivänä muutenkin?
Kannatan! Ei tarvitsisi siivoilla miehen sotkujakaan
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topicina mutta olen itse kolmekymppinen nainen ja olen käynyt perheeni kanssa saunassa (isä ja äiti) lapsuudesta aikuisuuteen. En tietenkään säännöllisesti enää aikuisena mutta esim nykypäivänä en koe ongelmaksi esimerkiksi saunoa mökillä yhdessä vaikka isäkin olisi mukana. Se on yhtä luonnollista kun oman mutsin kanssa.
En ajatellut ennen että se olisi poikkeavaa tai seksuaalisävytteistä ennen kuin katselin näitä kommentteja jotka pitävät sitä ihan outona? En ole nähnyt saunaa minään seksiin liittyvänä paikkana vaan yhteisenä aikana ja rentoutumisena perheenkin kesken. Mietin mahtaako kukaan ajatella näin. Näin muuten aloittajan viestiin puuttumatta
Niin sä saunot PERHEEN kanssa, isä JA ÄITI. Tuo isä saunoo kahdestaan yhden tyttärensä kanssa ilman muita lapsiaan, ilman avovaimoaan ja tämän lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Siis mikä on suurin myötävaikuttaja? Subjekti jäi lauseesta pois.