Lue keskustelun säännöt.
Maailman tylsimmät ylioppilasjuhlat
02.06.2019 |
Olin viikonloppuna kaksissa ylioppilasjuhlissa ja mietin, että onko siellä tosiaan jollakin hauskaa ja kokevatko järjestäjät oikeasti, että nyt on juhlatunnelma katossa ja kaikki onnistui.
Molemmissa juhlissa tällainen kaava: eteisessä onnitellaan ylioppilasta ja vanhempia. Sitten ohjataan noutopöytään. Tarjolla voileipäkakkua, pikkupizzoja, kermakakkua ja paria sorttia pikkuleipiä sekä mehua, teetä ja kahvia. Sitten istutaan olohuoneessa kahvittelemassa ja hyvin väkinäisesti koitetaan keksiä jotakin puhuttavaa etäisesti tutun sukulaisperheen kanssa. Tunnelma on hiljainen ja vähän vaivautunut. Sitten käydään katsomassa ylioppilaan lahjat ja kysytään tulevaisuuden suunnitelmista. Saadaan lyhyet vastaukset. Mykkä nuoriso räppää kännyköitään.
Tässä vaiheessa paikalla on oltu puolisen tuntia ja sitten lähinnä odotetaan, että koska kehtaa lähteä pois.
99 prosenttia rippijuhlista, valmistujaisista ja muista perhejuhlista on tällaisia - ihan suoraan sanottuna tappavan tylsiä.
Mitä ihmettä voisi tehdä, että juhlat eivät olisi tällaista piinaa?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on pakko olla myös juhlien järjestäjiä paikalla. Miksi teidän juhlissa ei tarjottu kuohuviiniä? Miksi ei ollut musiikkia taustana? Miksi kukaan, edes jompikumpi vanhemmista, ei puhunut valmistujaisille?
Uteliaisuudesta kyselen, kun minäkin vietin eilen puolitoista tuntia tällaisessa voileipäkakkua-kahvia-onilmojapidellyt -juhlissa.
Meillä ei ollut kuohuviiniä, kun ylioppilas ei sitä toivonut. Mies oli ainoa joka oli sillä kannalla että kuohuviiniä pitää olla, mutta taipui sitten enemmistön edessä. Kuohuviinien sijaan meillä oli kotimaisia kuohujuomia eri makuja ja vieraat maisteli niitä innolla, eikä tarvinnut kysellä kuka on autolla ja lapsetkin saivat juoda sitä samaa mitä aikuiset. Kuohuviini olisi tullut halvemmaksi, mutta kerrankos sitä juhlitaan.
Taustamusiikki ei tullut mieleenkään, en ole koskaan aieminkaan törmännyt sellaiseen että juhlissa olisi jotain taustamusiikkia. Sehän häiritsee jutustelua, jos on jotain musiikkia. Kun ihmisiä on paljon koolla, siitä juttelusta tulee jo ihan tarpeeksi ääntä muutenkin.
Ylioppilaan isoäiti piti jonkinlaisen puheen. Taidamme olla sen verran rahvaanomaisia, ettei itselle tullut mieleenkään enkä osannut sitä vierailtakaan kaivata. Riitti ihan, että todistusta kehuttiin ja omia elämänviisauksia jaettiin sitten kahden kesken ylioppilaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä ymmärrä ikinä miten yksi lasi kuohuviiniä=täydellisen hauskat juhlat. Absolutistina tuo vaihe on muutenkin juhlien pahimpina, joutuu väkisin juomaan limpparia vaikka hapot tekevät kipeää. Uskaltaako ensi kerralla vaan olla juomatta tai käskeä tuomaan vettä? Hiljaisena ihmisenä ei haittaa väkinäinen tunnelma. Kokemani juhlat ovat vain opettaneet etten itse aio sellaisia järjestää. Elämäni paras päätös. Tykkään nauraa ja pelleillä turvallisen lähipiirin kanssa. Varta vasten suunniteltu tilaisuus vieraineen ei iloa herätä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten voi olla, ettei yo-juhlien vieraista tunne ketään? Silloin on vaivaannuttavaa. Mutta heti kun edes jonkun tuntee, voisen kanssa jutella. Ei siinä muuta tarvita,
Tyttäreni oli eilen tällaisissa juhlissa, joissa ei tuntenut kuin ylioppilaan, joka oli hänen vanha luokkakaverinsa. Kaikki entiset luokkakaverit olivat tietenkin omissa lakkiaisissaan (tytön lakkiaiset oli jo viime vuonna) joten ei siellä niitä koulustakaan tuttuja kavereita ollut. Onneksi sai luvan ottaa poikaystävän mukaan, niin oli sitten juttukaveri omasta takaa. Varmasti hän sen tuoreen ylioppilaan kanssa jutteli paljonkin, mutta muita vieraita kun ei tuntenut niin oletan, ettei kovasti siellä minglaillut. Kaikilta ei small talk suju.
Itse olin juuri tänään ylioppilasjuhlissa - mutta todella mukava tavata sukulaisia, joita muuten harvemmin näkee. Tätä ylioppilasperhettä en ollut tavannut 7vuoteen. Kahvit ja pikkuleivät kuten aloituksessa, mutta muutama hauska ja koskettava puhe jäi mieleen. Kukaan nuorisosta ei räplännyt kännykkäänsä ja heidän kanssaan sain kyllä ihan kunnon keskustelujakin aikaiseksi
Kyllähän siellä useampi tunti tuli oltua. Ilokseni tuli lähdettyä, vaikka aamulla vielä väsytti eilisillan menot!
onnea ylioppilaille t. m 55v
Ennen olin sitä mieltä, että juhlat ovat yleisesti ottaen ikäviä. Nyt olen kuitenkin huomannut, että kun löysin miesystävän, juhlissakin on mukavampaa. Eilisissä yo-juhlissakin viihdyin ihan hyvin, vaikka kammosin niitä etukäteen. On aivan eri asia tulla avecin kanssa kuin yksin. Vaikka tuntisikin itse päivänsankarin lisäksi muita juhlijoita, niin silti yksin on helposti vähän orpo olo tuollaisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa ei ole tapana tarjoilla alkoholijuomia. Porukat tulevat omilla autoilla ja muutoinkin. Siis juodaan kyllä muutoin, mutta pidä ajatuksesta, että yo-juhlissa tarjoillaan.
Aloittajalle tiedoksi, että voit omalla asenteellasi vaikuttaa aika paljon viihtymiseesi. Jos juttu puolitutun sukulaisperheen kanssa ei lähde lentoon, niin mene juttelemaan muiden vieraiden kanssa. Jos toinen osapuoli ei ole ihan mykkä, niin yleensä pienellä tapailulla löytyy joku aihe, josta molemmilla on sanomista ("yllättäen" huomataan, että molempien lapset harrastaa samaa lajia, molemmat pitää ruuanlaitosta tai toinen on matkustanut viime kesänä paikkaan, johon sinä aiot mennä tänä kesänä tms.) Eihän nämä keskustelut sitä maailman suurinta viihdettä ole, mutta aika kuluu kuitenkin ihan mukavasti ja joskus kohdalle osuu se "tähtihetki", kun oikeasti löytää ihmisen jonka kanssa on kiva rupatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistumis/rippi/kihlakahvit ei kai nyt välttämättä tarvitsekaan olla mitenkään järjettömän hilpeät kekkerit, vaan niiden idea on enemmänkin että lähipiiri haluaa tulla juhlakalun kunniaksi käymään, koska se on hänelle aika iso päivä elämässä. Ja kyllä, monesti näissä tapahtumissa joutuu epäsuomalaisesti juttelemaaan small talkia jonkun puolitutun kanssa!
Voihan sitä joku halutessaan järjestää täysin epätyypilliset valmistujaiset, joissa pelataan beer pongia ukin kanssa, lauletaan tädin kanssa karaokea koko suvun edessä tai herkkupöydän sijaan vieraat ohjataan ryhmäsaunaan. Tai sitten helpompaa on vain järjestää perinteisemmät juhlat.
Olisit Ap iskenyt jonkun mukavan miehen ja mennyt sen kanssa vessaan panemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnelma kohoaa kirjoitti:
Olisit Ap iskenyt jonkun mukavan miehen ja mennyt sen kanssa vessaan panemaan.
Tuore lakkipää on yleensä 18-19v, joten varmaan menohaluja olisi tarvittaessa. Kunhan muistaa vain käydä isin kumikaapilla.
Jos ei juhlissa ole Kyproksen TANTTAA, en TULE!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukujuhlat on ahdistavia, olen aina iloinen, jos sattuu olemaan töitä kun olisi joihinkin juhliin meno (vuorotyön etuja), voi sitten hyvällä syyllä käydä juhlistamassa erikseen.
Sellaista smalltalkkia ihmisten kanssa joita ei enää oikeastaan edes tunne, aina siellä on joku joka syyllistää kun "et ole käynyt etkä pitänyt yhteyttä" tai syyllisti, kunnes keksin vastata että "no etpä ole sinäkään" ;)
Hyiiiii miten kiusallisia juhlia. Parhaita on sellaiset pienen porukan juhlat, jossa voi oikeasti olla rennosti ja oikeasti kiinnostaa mitä toiset sanoo ja voi vaikka pelata tai tehdä jotain muutakin kuin istua ja jutella, jos siihen istumiseen ja jutteluun kyllästyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidettiin sellaiset kuin ylioppilas halusi.
Eli vain lähimmät ihmiset, joilla varmasti on kivaa keskenään. Pari naapuriakin pistäyty ja se oli ihan mukava ele heiltä.
Alkumaljat ja meillä oli myös viiniä ja boolia. Kukaan näistä "sisäpiiriläisistä" ei ole alkoholisti. Toki oli myös alkoholitonta virvoitusjuomaa ja kahvia suomalaiseen tapaan.
Vieraita oli 18, muutama lapsi lisäksi.
Hauskaa oli.
Miksi pyytää joitain kaukaisia sukulaisia, joiden kanssa ei ole ollut tekemisissä ties vuosikymmeneen. Ihan turhaa! Jos ystävä on läheisempi, niin hänet tietysti.
Miksi niitä setiä ja tätejä kutsutaan? - rahakuorien takia! Kun eivät tunne lasta kunnolla, kun ei olla tekemisissä niin eivät osaa ostaa hyötylahjaa. Ratkaisevat asian satasilla.
Se on vähän sellainen juttu, että jos ei niitä sukulaisia viimeistään lakkiaisiin kutsu niin seuraava kohtaaminen onkin sitten arkun äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisit laittanut shown pystyyn. Laulanut, tanssinut tai pitänyt pienen Stand up-esityksen, tai mitä nyt osaat. Vai pönötitkö naama nutturalla koko ajan ja mietit miten pääsis täältä pois?
Et kai ite pilannut murjouksellasi tunnelmaa?
Olin juhlissa, onneksi ulkona oli hyvä ilma sillä vieraita oli noin viisikymmentä henkeä ja istumapaikkoja oli vain kymmenelle ihmiselle. Jos olis ollut sade tai kylmä niin ihmettelin että minne tuollainen väkimäärä olisi istuutunut.
Isäntäperhe voisi ennen juhlia miettiä tuolipaikat etukäteen jokaiselle juhlivalle.
Aloittajan kuvailema vaivautunut tunnelma vältetään helpoiten niin että juhlien järjestäjä suunnitelee juhlien aikataulun niin että samoihin aikoihin paikalla saapuu aina ihmisiä joista iso osa tuntee toisensa jo etukäteen edes jonkin verran. Esim. kutsutaan ensin se lähipiiri, sitten tunnin päästä tulevat sukulaiset ja siitä tunnin päästä ystävät ja tutut. Toki ihan jokainen ei pääse tämän aikataulun mukaan mutta kun pääosa ihmisitä tuntee aina toisensa, vältetään suurimmat väkinäisyydet ja tunnelma nousee ihan itsestään.
Ap olisi varmaan kuollut tylsyyteen omissa valmistujaisissani :D juhlatilaksi oli vuokrattu joku kirkon todella ankea kahvittelutila. Tarjolla oli lohikeittoa, kaupan valmiskakkua, Rainbown sokeritonta laimennettavaa mehua ja kahvia/teetä. Siinä kaikki.
Myönnän, että harmitti, kun vertasin omia juhliani muiden juhliin. Ei ollut edes mitään kuohuvaa muistuttavaa, kuten Pommacia.
Sitten kun/jos saan joskus omia lapsia, niin pidän huolen, että heillä tulee olemaan kivat rippi- ja valmistujaisjuhlat.
Meillä oli juhlat. Tarjolla ei ollut alkoholia eikä meillä ollut taustamusiikkia, mutta silti ei ollut missään vaiheessa vaivaannuttavaa hiljaisuutta. Meidän suvussa pidetään yhteyttä sukulaisiin muulloinkin kuin juhlissa, joten kaikkien on hyvin helppo jutella toisten kanssa. Suurin osa juhlaväestä oli entuudestaan tuttuja ja juhlijoita oli vauvasta lähes 90-vuotiaisiin saakka. Perheessääme on ollut vähän päästä juhlia, joten sekä minun että puolisoni sukulaiset tuntevat toisensa.
Nuoren kummit ja meidän ystävät tunsivat suuren osan paikallaolijoista,, joten tästäkään ei tullut ongelmaa.
Tarjoiluihin en ota kantaa muuten, mutta pyrimme järjestämään sellaiset tarjottavat, joista löytyy jokaiselle jotakin. Erityisruokavalioista ei tarvinnut huomioida kuin gluteeniton vierailija, jolle oli osin omia tarjoiluja, osin samoja kuin muille. Moni vieraista kävi useissa juhlissa, joten tarjottavia meni odotettua vähemmän. Mutta liian kanssa aina pärjää :)
Kohtelias onnittelukäynti kestää tyypillisesti 15-30 min, jonka jälkeen seuraaviin ylioppilasjuhliin. Ylioppilasjuhlien kuuluu olla suunnistusta paikasta toiseen. Juhlat tarjoavat tilaisuuden tulla käymään myös sellaisten perheiden luona, joissa ei muuten kävisi. Ollaan tuttuja esim työn, opintojen, harrastusten tai naapuruuden kautta vain. Sukulaisten luona voi käydä samalla tavalla. Mukaan ruusuja ja piehköjä seteleitä. Sukulaiselle tosin annetaan enemmän, kuin hyvänpäiväntutuille
akateeminen
Mutta miten voi olla, ettei yo-juhlien vieraista tunne ketään? Silloin on vaivaannuttavaa. Mutta heti kun edes jonkun tuntee, voisen kanssa jutella. Ei siinä muuta tarvita,