Maailman tylsimmät ylioppilasjuhlat

Vierailija kirjoitti:

Musiikkia taustalle. En ymmärrä miten niin harvat tajuavat sen. Sellaista helppoa, hyvän mielen musiikki, joka ei vie huomiota, mutta joka tuo ääntä ja tunnelmaa.

Sukujuhlat on kyllä pahimpia pönötystapahtumia. Kun on "pakko" kutsua kaikki sedät, täsit ja serkut, kenen kanssa ei muuten olisi tekemisissä. En ymmärrä miksi näin? Miksi on pakko kutsua ne pönöttäjät sinne, kun nähdään ainoastaan muissa pönötysjuhlissa? En minä tule kutsumaan häihini yhtään tätiä vain velvollisuudentunteesta. Siinähän suuttuvat, eipä tavata juuri muutenkaan.

Jep. Pahin mitä tapahtuu on että loukkaantuvat niin etteivät enää kutsu minua heidän juhliinsa, eikä tarvitse keksiä enää tekosyitä miksen tule 🤷🏼‍♀️

Entisillä naapureilla oli bebop-bändi niiden takapihalla soittamassa ylppäreissä. Tuli itsellekin tosi iloinen juhlafiilis ihan sivusta seuratenkin. Kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta, mutta loistava tunnelmanluoja.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä hyvä ettei mitään typerää ohjelmaa ole. Ihanku ei olis jo tarpeeks järjestelmistä isäntäväellä ilman jotain typerää ohjelmaakin.

Jotain leikkejäkö te haluatte? 😂

Eikös ylppäreissä muutenkin ole se idea, että porukka lähinnä käy vaan ja lähtee. Lähimmät jää pidemmäksi aikaa oleilemaan.

Mitä järkeä tuollaisessa on? Hirveä järjestäminen ruokien ja huushollin kanssa, ja vieraat käy sitten puolen tunnin ajan pällistelemässä, eivätkä edes viihdy. Pitää olla melko rahanahne ylioppilas (tai vanhemmat) jos eivät edes yritä saada vieraita viihtymään.

Ei niitä ylppäreitä ole käsittääkseni pakko järjestää, eikä niihin osallistuminenkaan ole pakollista.

Olen ratkaissut tämän ongelman, olen aina töissä juuri sen viikonlopun kun on yo-juhlia. Ja rippijuhlia. En ole hyvä juhlija muutenkaan. Lähetän rahaa päivänsankarille lahjaksi ja yleensä saan kutsun saapua kylään myöhemmin kesällä, ilman pönötystä.

Juhlan isännän ja emännän on huolehtia, että vieraat viihtyy. Vaihtaa muutama sana, tarjota juotavaa ja syötävää ja huolehtia, että kaikki viihtyy.

Vieraita voi esitellä toiselleen tyyliin: "Virtasilla on mökki teidän suunnalla", "Aune on kova leipomaan, kuten sinäkin, Sinikka", "Mäkiset osti just uuden auton", "Eikö teidän molempien pojat päässyt just armeijasta". Mitä tahansa, mikä auttaa ihmisiä aloittamaan juttelun ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Kokeilkaa, toimii hyvin.

Yleisin syy masentaviin juhliin on väkisin paikalle kutsutut vieraat. He eivät kiinnosta kutsujia eikä näitä vieraita kiinnosta juhlat. Molemmat ovat toimineet siis "koska täytyyhän sukulaiset kutsua" ja "on sinne juhliin vissiin pakko mennä". Jos juhlista jätettäisiin pois tämä pakkokutsuminen ja pyydettäisiin ne ihmiset ketä sinne oikeasti halutaan ja ketkä oikeasti haluavat tulla, olisi juhlien taso ja mielekkyys aivan eri luokkaa.

En ole ollut yksissäkään ylppäreissä. En siis ole menettänyt mitään. :D

'

Aloittaja on nyt hieman metsikössä. Ylioppilasjuhlat eivät ole ns. bileet eikä sinne mennä pitämään hauskaa. Tarkoitus on onnitella uutta ylioppilasta ja osallistua  hänen iloonsa suoritetusta tehtävästä. Vieraat ovat useimmiten ystäviä ja sukulaisia, jotka saapuvat paikalle, koska haluavat, joten iloitseminen ystävän tai nuoren sukulaisen puolesta ei liene ylivoimaista. Jos tähän ei pysty tai viitsi, kannattaa pysyä poissa. 

AP, sukusi taitaa olla Pohjanmaalta.

Aviopuolison suku pohjanmaalta ja aina niin isoissa kuin pienissäkin juhlissa ollut hiljainen ja vaivautunut tunnelma.

Omat juhlani olisivat varmaan olleet tuollaiset joten en pitänyt niitä lainkaan. Tosin tässä omaakin syytä, kun etäinen suku ja tavallaan jo rippijuhlissa oli tuo tilanne ja en halunnut enää toistaa samaa. En usko, että olisi tullut juhlista mikään kiva päivä. Ihmiset myös kyselevat aina kaikkea niin paljon ja tavallaan, kun en edes pärjännyt lukiossa niin hyvin niin olisi ollut vaikeaa vastata. En siis syytä tästä muita, mutta en usko että sukumme koskaan pystyisi selviämään mistään niin hauskoista juhlista. Kaikki tavallaan on niin väkinäistä ja ihmiset omissa ryhmissään. Sitten olisikin lista ollut tosi pieni jos oltaisiin rajattu ketään. En itsekään ole koskaan harrastanut juomista, mutta olisin sen verran jostain Leijonien kultajuhlista mukaani ottanut, että olisi ollut mukavaa oikeasti iloita ja vähän kunnolla juhlia. Tosin ehkä huono viittaus, kun joidenkin mielestä nekin juhlat olivat ihan kauheat ja kaikki joivat ja rellestivät. Itse näin ne vaan hauskana juttuna. 

Voi tutustua ja oikein perehtyä käsitteeseen "small talk" ja soveltaa käytäntöön - ei tule tylsää missään. Useimmiten ihmiset ovat iloisia, kun alkaa jutella heidän kanssaan. Helpottaa kaikkien jännitystä.

Pönötystilanteissa ilmeisesti pelätään kuin aikanaan koulussa, että sanotaan jotain tyhmää ja kaikki nauravat puhujalle. Mutta en ole kertaakaan sellaista kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä juhliin jos ei itse keksi mitään sanottavaa? Yo-juhlissa vieraiden tulisi pitää kannustavia puheita nuorelle tulevaisuudesta onnittelujen lisäksi ja kertoa omia kokemuksiaan ja vinkkejään. Itse olen ollu vieraana tämmöisen "paremman" väen yo-juhlissa jossa tämmöistä tapahtui ja se oli hienoa. Itsellenihän ei ole koskaan ollut mitään juhlia tai kannustusta tarjolla.

Ei minullakaan ollut juhlia. Pidetty ehkä oltaisiin, mutta en sitten itse enää halunnut. Lukio meni huonosti arvosanojen suhteen ja muutenkaan ne eivät olleet mukavia vuosia. Niinpä olin aika lannistunut ja surullinenkin kun sieltä viimein ulos pääsin. Meillä suku ei myöskään olisi pystynyt tuohon kannustamiseen ja puheiden pitoon. Tuskin kaikki olisivat edes suutaan auki saaneet ja jo rippijuhla oli hyvä esimerkki. Itse silloin kiersin puhumassa pyödästä pyötään ja kukaan ei viitsinyt itse nähdä vaivaa. Kaikki vaan omissa porukoissaan. Oli vähän liian vaikea tehtävä yrittää jutella kaikille, kun montaa en vielä tuntenut kunnolla. Vanhempani eivät tavallaan ole myös välittäneet minusta ja ottivat juhlista kieltäytymisenkin vaan jonakin asiana, että ärsytin heitä. Myöhemmin tosin olivat sitä mieltä, että mitä nyt niintä lainkaan olisi pitänytkään ja oli vaan hyvä ettei juhlia ollutkaan. Näiden syiden vuoksi tavallani halusin eroon koko juhlista ja en kokenut olevani edes juhlien arvoinen. Joku kiva porukka olisi varmaan auttanut ja olisin voinut pienet pitää. Oikeastaan se päivä oli elämäni yksi ikävämmistä monesta syystä. Koin iloa, että viimein sain lakin, mutta muuten olo ilo surullinen ja lannistunut. Ihan päinvastaista mitä monella muulla.

Kyllä monissa yo-juhlissa "kohokohta" on se tervetulomaljan kohottaminen, sitten lässähtää. Kun juhlat järjestetään yleensä juhlakalun kotona, niin juhlatilat ovat sen mukaan kyhättyjä. Viimeksi istuimme pöydässä, joka oli nostettu vanhempien makuuhuoneeseen (!), siellä oli niin ahdasta, ettei oikein pystynyt liikkumaan mihinkään.

Vieraat oli jaettu neljään eri huoneeseen ja lisäksi pihalla oli teltta. Isän puoleiset sukulaiset istuivat keskenään ja äidin puoleiset keskenään. Tällaisissa juhlissa tulee todella piinaava olo sen jälkeen, kun ruoka on syöty, kahvit juotu ja "kuulumiset" vaihdettu. Ylioppilas itse oli linnoittautunut omaan huoneeseensa, että jos halusi hänen kanssaan jutskata, piti mennä sinne. 

Huh onneks meijän suvussa ei oo ollu vielä noin tylsistyttäviä yo-juhlia ikinä.:-D

Vierailija kirjoitti:

Täällä on pakko olla myös juhlien järjestäjiä paikalla. Miksi teidän juhlissa ei tarjottu kuohuviiniä? Miksi ei ollut musiikkia taustana? Miksi kukaan, edes jompikumpi vanhemmista, ei puhunut valmistujaisille?

Uteliaisuudesta kyselen, kun minäkin vietin eilen puolitoista tuntia tällaisessa voileipäkakkua-kahvia-onilmojapidellyt -juhlissa.

Ylioppilasjuhlathan on tyypillisesti sellaiset, että väki tulee ja menee, eivät kaikki vieraat ole yhtäaikaa paikalla. Jos vanhemmat pitävät puheen, se on voinut olla jo ihan juhlien alussa eikä sitä kaikki vieraat kuule.

Olimme eilen ylppäreissä. Suku ja kummit oli kutsuttu klo 15, ystävät kahdessa aallossa klo 16 ja 17. Nää oli isot juhlat, väkeä kävi paljon. Puheita ei ainakaan meidän vierailun aikana pidetty.

Tullessa oli skumpat ja viiniä ruoan kanssa, samoin kahvin kanssa oli konjakit. Kaikki vieraat olivat omilla autoilla, koska juhlat ei olleet kaupunkialueella, eli alkoholiin ei suurin osa edes koskenut tai joi vain pienen lasin skumppaa. Ne jotka ei olleet kuskina, ottivat ehkä lasin, kaksi viiniä ruoan kanssa ja jokunen otti konjakinkin. Luonnolisesti alkoholitonta juomaa oli tarjolla monipuolisesti. Tarjoilut olivat mielettömän hyvät, perhe on asunut useammassa maassa ja tarjoilussa oli otettu nämä huomioon tosi hienosti, kuitenkin niin että syntyi hyvä kokonaisuus.

Läheskään kaikki vieraat ei tunteneet toisiaan, silti jutun juurta syntyi ilman taustamusiikkeja ja taikureita. Tunnelma oli ihan hilpeä, puheensorinaa ja naurua. Tilaa tietty lisäsi se, että vieraat pystyivät olemaan myös ulkona terasseilla.

Ihan öbaut meni minun kohdallani, vaikka olinkin ns. pakkokutsuttava. Tyttäreni on nyt juhlittavan pojan tyttöystävä, joten ei olisi ollut oikein sopivaa etten olisi saanut kutsua, vaikka suhdetta on takana vain muutama kuukausi.

Hieman jännitti. Pojan vanhemmat huomasivat minun tulleen paikalle vasta kun olin ollut jo viitisen minuuttia pihalla juttelemassa nuorison kanssa. Emme siis tunteneet toisiamme. Itsekin jo ihmettelin että tänne pihalleko nyt sitten jään. Annoin ylioppilaalle ruusun ja setelikuoren jo pihalla, koska vanhempia ei siinä näkynyt, olivat siis muiden vieraiden kanssa sisällä.

Olin poiminut kielokimpun pojan äidille aamulenkilläni. Ihasteli, mutta siirsi sen terassille. No - ymmärrän kyllä tuon tuoksuasian, mutta siltikin tuli olo ettei oikein kelvannut. Muistan itse aikoinani ilahtuneeni uuden ylioppilaan äitinä saamastani kukkakimpusta huomionosoituksena, siksi sen vein. Huomasi rinnassani olleen lyyrarivistön ja näytti omaansa. Sain itse ehdottaa maljan nostamista juhlittavalle. Minusta se olisi ollut vanhempien tehtävä. Seisoin siinä vain lasi kourassa pitkään, kun kukaan ei sanonut mitään maljasta.

Olin luullut että pistäydyn vain puoleksi tunniksi, mutta tarjolla olikin ruokaa, siis noutopöytä. Oli vähän hankalaa, kun piti siinä yrittää keskustella samalla, koska ihmiset eivät tietenkään tunteneet minua ja vähän kai ihmettelivät kuka olen. Pojan vanhemmat olisivat voineet mielestäni esitellä minut muille paikallaolijoille yhdellä kertaa, koska paikalla oli isäntäväen lisäksi myös apujoukkoja.

Normaali kekkeri, mutta viivyinkin sitten 1,5 tuntia. Vähän harmitti se, etten ollut tajunnut kiittää kutsusta ja lähettää tervehdystä vaikkapa postin kautta. Jäi vähän sellainen olo, että tyttäreni oli tervetullut tietysti, mutta minusta ei ollut niin väliä. Vieraiden ihmisten juhlissa olin, mutta kokemus tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on pakko olla myös juhlien järjestäjiä paikalla. Miksi teidän juhlissa ei tarjottu kuohuviiniä? Miksi ei ollut musiikkia taustana? Miksi kukaan, edes jompikumpi vanhemmista, ei puhunut valmistujaisille?

Uteliaisuudesta kyselen, kun minäkin vietin eilen puolitoista tuntia tällaisessa voileipäkakkua-kahvia-onilmojapidellyt -juhlissa.

Ylioppilasjuhlathan on tyypillisesti sellaiset, että väki tulee ja menee, eivät kaikki vieraat ole yhtäaikaa paikalla. Jos vanhemmat pitävät puheen, se on voinut olla jo ihan juhlien alussa eikä sitä kaikki vieraat kuule.

Olimme eilen ylppäreissä. Suku ja kummit oli kutsuttu klo 15, ystävät kahdessa aallossa klo 16 ja 17. Nää oli isot juhlat, väkeä kävi paljon. Puheita ei ainakaan meidän vierailun aikana pidetty.

Tullessa oli skumpat ja viiniä ruoan kanssa, samoin kahvin kanssa oli konjakit. Kaikki vieraat olivat omilla autoilla, koska juhlat ei olleet kaupunkialueella, eli alkoholiin ei suurin osa edes koskenut tai joi vain pienen lasin skumppaa. Ne jotka ei olleet kuskina, ottivat ehkä lasin, kaksi viiniä ruoan kanssa ja jokunen otti konjakinkin. Luonnolisesti alkoholitonta juomaa oli tarjolla monipuolisesti. Tarjoilut olivat mielettömän hyvät, perhe on asunut useammassa maassa ja tarjoilussa oli otettu nämä huomioon tosi hienosti, kuitenkin niin että syntyi hyvä kokonaisuus.

Läheskään kaikki vieraat ei tunteneet toisiaan, silti jutun juurta syntyi ilman taustamusiikkeja ja taikureita. Tunnelma oli ihan hilpeä, puheensorinaa ja naurua. Tilaa tietty lisäsi se, että vieraat pystyivät olemaan myös ulkona terasseilla.

Teeskentelyjuhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi rääppiäisehdotus on ihan hyvä. Tai ylipäätään se, että menee vasta illalla ja viimeisten vieraiden joukossa. Tunnelma on mukavampi ainakin yo- ja rippijuhlissa.

Illalla on ylioppilas jo lähtenyt. Rääppiäisiä ei välttämättä järjestetä.

Mä inhoan tuollaisia rääppiäisehdotuksia. Olin totaaliyksinhuoltaja, joten järjestin todellakin kaiken aivan itse ja tietylle päivälle tietysti. Korteissa oli vp, mutta eivät ihmiset oikein ilmoittaneet. Vp oli tyyliin, että jos et pääse niin ilmoittaisitko pliis. Järkkäilyssä oli kova vaiva ja sitten ehdotellaan pari päivää myöhemmin että josko rääppiäsiin kun ei päästy silloin. En ollut samaa mieltä. Että taas siivotaan, hommataan tarjottavat, keitetään kahvia ja tarjotaan skumppaa erityisesti vain teille, kun ette muistaneetkaan tulla silloin kun juhlat olivat. Kuoresta löytyisi sitten ylioppilaalle kakskymppinen ja joku halpisruusu tuotaisiin tuolla systeemillä.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile joskus amisvalmistujaisjuhlia. Meillä oli mm. karaokea ja rallipeli isolla screenilla kunnon ratilla ja polkimilla. Ei ollut kenelläkään tylsää eikä kukaan ollut "autolla" kuten yo-juhlissa vähintään puolet vieraista

Siis teinibileet?