Lue keskustelun säännöt.
Maailman tylsimmät ylioppilasjuhlat
02.06.2019 |
Olin viikonloppuna kaksissa ylioppilasjuhlissa ja mietin, että onko siellä tosiaan jollakin hauskaa ja kokevatko järjestäjät oikeasti, että nyt on juhlatunnelma katossa ja kaikki onnistui.
Molemmissa juhlissa tällainen kaava: eteisessä onnitellaan ylioppilasta ja vanhempia. Sitten ohjataan noutopöytään. Tarjolla voileipäkakkua, pikkupizzoja, kermakakkua ja paria sorttia pikkuleipiä sekä mehua, teetä ja kahvia. Sitten istutaan olohuoneessa kahvittelemassa ja hyvin väkinäisesti koitetaan keksiä jotakin puhuttavaa etäisesti tutun sukulaisperheen kanssa. Tunnelma on hiljainen ja vähän vaivautunut. Sitten käydään katsomassa ylioppilaan lahjat ja kysytään tulevaisuuden suunnitelmista. Saadaan lyhyet vastaukset. Mykkä nuoriso räppää kännyköitään.
Tässä vaiheessa paikalla on oltu puolisen tuntia ja sitten lähinnä odotetaan, että koska kehtaa lähteä pois.
99 prosenttia rippijuhlista, valmistujaisista ja muista perhejuhlista on tällaisia - ihan suoraan sanottuna tappavan tylsiä.
Mitä ihmettä voisi tehdä, että juhlat eivät olisi tällaista piinaa?
Kommentit (195)
Minä taas rakastan suomalaisuudessa sitä, että saa olla vähän epäsosiaalinenkin ilman että sitä yleisesti mitenkään tuomittaisiin. Osaan kyllä myös tässä asiassa nauraakkin itselleni, esim. bussissa kaikilla penkkiriveillä jo joku ja tulee ajatus päähän että "voi herranjestas, mitä minä nyt teen? Eeeeiiii" :D
Juhlissakin on kiva että saa olla oma itsensä, no itse olen olen oikeasti melko puhelias, mutta jos ei puhututa, niin ei tarvi heti olla miettimässä, että mitähän ne muut nyt mahtaa ajatella ja hyväksytään se että toiset on hiljaisempia kuin toiset, ei mulla ainakaan ole koskaan käynyt pahaa ajatusta jostakin vähemmän puheliaasta sukulaisesta, saa olla semmoinen kuin on, ekä pidä sitä mörökölliytenä.
Suomessa ollaan omanlaisiaan, eikä sitä tarvitse minusta hävetä ja koko ajan verrata muihin ja pitää muita kulttuureja jotenkin parempina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä ymmärtänyt ylioppilasjuhlat väärin.
Ylioppilasjuhlissa on perinteisesti käyty vain piipahtamassa ja onnittelemassa uutta ylioppilasta, eikä tarkoituskaan ole juhlakalun tai isäntäperheen viihdyttää vieraita. Onnitellaan ja nautitaan hetki vieraanvaraisuudesta ja lähetään pois.
Ylioppilasjuhlat ovat avoimen oven juhlat, johon voidaan mennä ilman kutsua.
Minulla oli neljät ylioppilasjuhlat ja nautin kovasti vieraanvaraisuudesta ja iloinen saada olla mukana jakamassa uorten menestystä ja onnea. Todella oli ilo olla juhlissa.
Eivät ole. Näin on jossain pikkupaikoilla kun muutenkin mennään aina jokaiseen 50-vuotisjuhlaan ja hautajaisiin ilman kutsua ja on koko päivän "pannu kuumana". Tämä ilmaistaan yleensä laittamalla ilmoitus lehteen.
Nykyisin kun satsataan tarjoiluihin ja juomiin yms. ei ole tarkoitus että on aina pakko varautua loputtomaan vierasmäärään. Kyllä isäntäväen pitää suunnilleen tietää paljonko vieraita tulee. Ovet eivät siis ole avoimet jos näin ei ole erikseen mainittu.
Lähetetäänkö kutsu vai ei, riippuu ihan millaiseen sukuun tuore ylioppilas on sattunut syntymään. Tämän havainnon ole tehnyt kun olen lähes 30 vuoden ajan kiertänyt joka kevät ylioppilasjuhlia. Tänä vuonna kävin viidessä eri ylioppilasjuhlissa, kahteen tuli kutsu, yhdestä juhlasta muistutettiin jo keväällä ja kahdesta ei kuulunut mitään, vaikka tiesin, että vierailuani odotetaan juhliin.
Oman havaintoni mukaan turha odottaa kutsua akateemisilta suvulta, jotka vaalivat vanhoja perinteitä ja juhlat on järjestetty pitkälti avoimien ovien periaatteella.
Ja jotkut taas, joiden suvussa on vähemmän ylioppilaita ja juhliin panostetaan jopa ruokatarjoilua myöten, lähettävät kutsukortit hyvissä ajoin, olenpa nähnyt kutsu kortit, jossa on ollut jopa kellon aika tarkasti, milloin sopii tulla onnittelemaan tuoretta ylioppilasta. Todennäköisesti isäntäpari olettaa vieraiden viipyvän kauan ja jättåvän muut ylioppilasjuhlat väliin.
Meillä on ollut kahdet ylioppilasjuhlat ja kutsukortteja ei ole lähetetty, on vain lähetetty tekstiviesti puhelimeen ja muistutettu päivästå.
Itse taas olen kokenut juuri päinvastoin. Jos ylioppilasjuhlat ovat se normi suvussa tai tuttavapiirissä, olisi avoin kutsu todella hankala koska tulevaa vierasmäärää on hankala arvioida. Se saattaa pahimmillaan olla valtava jos kaikki vanhempien työkaveritkin päättävät tulla paikalle tai jäädä vähäiseksi jos suvussa tai tuttavapiirissä onkin vaikka jonkun toisen saman ikäisen ylppärijuhlat toisella puolella maata jonne enemmistö menee.
Samoin juhlista halutaan tehdä juhlavat eikä jokaisen naapurin ja kylänmiehen vierailua ehkä pidetä toivottavana. Itse miellän isot juhlat juuri näiksi joissa pienemmällä paikalla on ylioppilaita vielä aika vähän ja sinne sitten tulee jokainen kummin kaima moista ihmettä katsomaan.
Miellä ainakin on nimenomaan odotettu kutsuja joilla isäntäperhe on rajannut vierasmäärän omiin tiloihinsa ja juhlatyyliinsä sopivaksi. Silloin voi panostaa tarjoiluihin kun ei ole pakko varata hirveää määrää sitä "bulkkia tarjottavaa" josta luultavasti iso osa jää syömättä ja juomatta.
Mutta ehkä tästä huomaa että jokaisella on oma kokemuspiirinsä eikä tämä ero johdu välttämättä mistää "piireistä" vaan on enemmänkin tietyn paikkakunnan tai tietyn suvun oma tapa joitaa asiat.
NäinMeillä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä ymmärtänyt ylioppilasjuhlat väärin.
Ylioppilasjuhlissa on perinteisesti käyty vain piipahtamassa ja onnittelemassa uutta ylioppilasta, eikä tarkoituskaan ole juhlakalun tai isäntäperheen viihdyttää vieraita. Onnitellaan ja nautitaan hetki vieraanvaraisuudesta ja lähetään pois.
Ylioppilasjuhlat ovat avoimen oven juhlat, johon voidaan mennä ilman kutsua.
Minulla oli neljät ylioppilasjuhlat ja nautin kovasti vieraanvaraisuudesta ja iloinen saada olla mukana jakamassa uorten menestystä ja onnea. Todella oli ilo olla juhlissa.
Eivät ole. Näin on jossain pikkupaikoilla kun muutenkin mennään aina jokaiseen 50-vuotisjuhlaan ja hautajaisiin ilman kutsua ja on koko päivän "pannu kuumana". Tämä ilmaistaan yleensä laittamalla ilmoitus lehteen.
Nykyisin kun satsataan tarjoiluihin ja juomiin yms. ei ole tarkoitus että on aina pakko varautua loputtomaan vierasmäärään. Kyllä isäntäväen pitää suunnilleen tietää paljonko vieraita tulee. Ovet eivät siis ole avoimet jos näin ei ole erikseen mainittu.
Lähetetäänkö kutsu vai ei, riippuu ihan millaiseen sukuun tuore ylioppilas on sattunut syntymään. Tämän havainnon ole tehnyt kun olen lähes 30 vuoden ajan kiertänyt joka kevät ylioppilasjuhlia. Tänä vuonna kävin viidessä eri ylioppilasjuhlissa, kahteen tuli kutsu, yhdestä juhlasta muistutettiin jo keväällä ja kahdesta ei kuulunut mitään, vaikka tiesin, että vierailuani odotetaan juhliin.
Oman havaintoni mukaan turha odottaa kutsua akateemisilta suvulta, jotka vaalivat vanhoja perinteitä ja juhlat on järjestetty pitkälti avoimien ovien periaatteella.
Ja jotkut taas, joiden suvussa on vähemmän ylioppilaita ja juhliin panostetaan jopa ruokatarjoilua myöten, lähettävät kutsukortit hyvissä ajoin, olenpa nähnyt kutsu kortit, jossa on ollut jopa kellon aika tarkasti, milloin sopii tulla onnittelemaan tuoretta ylioppilasta. Todennäköisesti isäntäpari olettaa vieraiden viipyvän kauan ja jättåvän muut ylioppilasjuhlat väliin.
Meillä on ollut kahdet ylioppilasjuhlat ja kutsukortteja ei ole lähetetty, on vain lähetetty tekstiviesti puhelimeen ja muistutettu päivästå.
Itse taas olen kokenut juuri päinvastoin. Jos ylioppilasjuhlat ovat se normi suvussa tai tuttavapiirissä, olisi avoin kutsu todella hankala koska tulevaa vierasmäärää on hankala arvioida. Se saattaa pahimmillaan olla valtava jos kaikki vanhempien työkaveritkin päättävät tulla paikalle tai jäädä vähäiseksi jos suvussa tai tuttavapiirissä onkin vaikka jonkun toisen saman ikäisen ylppärijuhlat toisella puolella maata jonne enemmistö menee.
Samoin juhlista halutaan tehdä juhlavat eikä jokaisen naapurin ja kylänmiehen vierailua ehkä pidetä toivottavana. Itse miellän isot juhlat juuri näiksi joissa pienemmällä paikalla on ylioppilaita vielä aika vähän ja sinne sitten tulee jokainen kummin kaima moista ihmettä katsomaan.
Miellä ainakin on nimenomaan odotettu kutsuja joilla isäntäperhe on rajannut vierasmäärän omiin tiloihinsa ja juhlatyyliinsä sopivaksi. Silloin voi panostaa tarjoiluihin kun ei ole pakko varata hirveää määrää sitä "bulkkia tarjottavaa" josta luultavasti iso osa jää syömättä ja juomatta.
Mutta ehkä tästä huomaa että jokaisella on oma kokemuspiirinsä eikä tämä ero johdu välttämättä mistää "piireistä" vaan on enemmänkin tietyn paikkakunnan tai tietyn suvun oma tapa joitaa asiat.
Miksi nykyään ei enää osata ennakoida tai kaiken pitäisi olla vaivatonta ja helppoa.
Ja miten ihmeellä ennen pystyttiin järjestämään ylioppilasjuhlat, vaikka kylmäsäilytystiloja oli vähän, asuttiin ahtaasti ja kaikki piti leipoa itse.
Ylioppilasjuhlien kutsuvieras-ilmiö on tullut 2000-luvulla. Esim 80-90-luvulla ei kukaan kutsuja lähettänyt. Näin oli omassa juhlassakin 80-luvun lopulla. Sitä olisi pidetty nolona ja etiketin vastaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan öbaut meni minun kohdallani, vaikka olinkin ns. pakkokutsuttava. Tyttäreni on nyt juhlittavan pojan tyttöystävä, joten ei olisi ollut oikein sopivaa etten olisi saanut kutsua, vaikka suhdetta on takana vain muutama kuukausi.
Hieman jännitti. Pojan vanhemmat huomasivat minun tulleen paikalle vasta kun olin ollut jo viitisen minuuttia pihalla juttelemassa nuorison kanssa. Emme siis tunteneet toisiamme. Itsekin jo ihmettelin että tänne pihalleko nyt sitten jään. Annoin ylioppilaalle ruusun ja setelikuoren jo pihalla, koska vanhempia ei siinä näkynyt, olivat siis muiden vieraiden kanssa sisällä.
Olin poiminut kielokimpun pojan äidille aamulenkilläni. Ihasteli, mutta siirsi sen terassille. No - ymmärrän kyllä tuon tuoksuasian, mutta siltikin tuli olo ettei oikein kelvannut. Muistan itse aikoinani ilahtuneeni uuden ylioppilaan äitinä saamastani kukkakimpusta huomionosoituksena, siksi sen vein. Huomasi rinnassani olleen lyyrarivistön ja näytti omaansa. Sain itse ehdottaa maljan nostamista juhlittavalle. Minusta se olisi ollut vanhempien tehtävä. Seisoin siinä vain lasi kourassa pitkään, kun kukaan ei sanonut mitään maljasta.
Olin luullut että pistäydyn vain puoleksi tunniksi, mutta tarjolla olikin ruokaa, siis noutopöytä. Oli vähän hankalaa, kun piti siinä yrittää keskustella samalla, koska ihmiset eivät tietenkään tunteneet minua ja vähän kai ihmettelivät kuka olen. Pojan vanhemmat olisivat voineet mielestäni esitellä minut muille paikallaolijoille yhdellä kertaa, koska paikalla oli isäntäväen lisäksi myös apujoukkoja.
Normaali kekkeri, mutta viivyinkin sitten 1,5 tuntia. Vähän harmitti se, etten ollut tajunnut kiittää kutsusta ja lähettää tervehdystä vaikkapa postin kautta. Jäi vähän sellainen olo, että tyttäreni oli tervetullut tietysti, mutta minusta ei ollut niin väliä. Vieraiden ihmisten juhlissa olin, mutta kokemus tämäkin.
Tyttäresi olisi pitänyt olla kanssasi koko sen ajan, kun olit siellä. Silloin sinullakin olisi ollut seuralainen ja lisäksi muillekin näkyvä "syy" olla siellä.
Toisaalta se, että tämä nuori pari oli seurustellut vasta muutaman kuukauden, olisi oikeuttanut sinut jäämään pois koko juhlasta. Kohteliaisuudesta sinut kutsuttiin, mutta kukaan ei olisi pitänyt sitä minkäänlaisena dissaamisena, vaikka olisit laittanut onnittelukortin ja kenties pienen rahasumman tyttäresi mukana tälle pojalle. Ei noin lyhyen seurustelun takia sinun olisi vielä mitenkään tarvinnut heille esittäytyä. Joten oikeastaan vähän turhaa, että menitkään sinne. Ei tietysti väärinkään, sinuthan kutsuttiin.
Juuri tämmöisiähän nämä juhlat tuppaavat olemaan. Olen minä olut aika jäykissä häissäkin. Viime kesänä kuitenkin olin rennoissa, suorastaan hauskoissa hautajaisissa, mutta siihen oli erityiset syynsä.
Mielestäni yo-juhlissa sen juhlakalun on oltava vieraitten keskellä suurin piirtein koko ajan. On epäkohteliasta linnottautua omaan huoneeseensa kännykkää näpräämään. Hänen on myös oltava koko ajan valmiina menemään vieraita vastaan. Miksi joidenkin on niin vaikea keksiä jutun juurta? Jotkut ei tosiaan edes vastaa, vaikka heiltä jotain kysyisi, tuijottavat vaan mykkinä jonnekin. Ihan nuoret ymmärtää, he on vielä arkoja ja ujoja, mutta vanhemmat ihmiset haloo! Koko elämä on ollut aikaa opetella kanssakäymistä vähemmän tuttujenkin kanssa, saati sitten tuttujen.
Käyn nyt vielä vastaamassa.
Tyttäreni olikin koko ajan vieressäni, paitsi lyhyttä käyntiä yläkerrassa. Olimme sopineet asiasta, koska en mitenkään olisi voinut olla luonnollisesti aivan vieraiden ihmisten keskellä yksin, vaikka olenkin seurallinen ihminen. Tietenkään vieraista kukaan ei tuntenut tytärtänikään.
Se tosiaan tuossa hieman kaduttaa, että vastasin kutsuun niin nopeasti, ajattelematta. Olisin voinut tosiaan lähettää tervehdykseni tyttären kautta, olla menemättä paikalle ollenkaan. Kun olin jo vastannut, en halunnut myöskään alkaa keksiä tekosyitä.
Minä mä kasvatin upeat kaksi tytärtä yksinhuoltajana, ylioppilaaksi myös, mutta pojan vanhempien katseesta näkyi ... asenne. No - siihen ei ole mitään syytä, mutta tyttäreni vuoksi toivon, että suhtautuvat häneen jatkossakin niinkuin ihmiseen normaalisti suhtaudutaan. Minun ei tarvitse näihin ihmisen sen kummemmin tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kova järkkäämään juhlia, parit yojuhlat on myös pidetty. Juhlien järjestämisessä on hirveä homma, alkaen ihan siitä, että jos porukkaa on tulossa paljon, niin mihin päällystakit laitetaan. Plus siivous, ruoat, astiat, ohjelma, tarjoilu, kukat, istumapaikat, puutarhan kunnostus jnejne plus kaiken korjaaminen kun vieraat lähtee. Jos vieras on hyväksynyt kutsun, niin kyllä mä oletan että hän antaa oman panoksensa juhliin: seurustelee muiden kanssa. Mä parhaani mukaan esittelen ihmisiä toisilleen ja pidän huolta, että jokaisen vieraan kanssa tulee jutusteltua.
Mun kutsuvieraslistalta putoaa, jos istuu mörököllinä nurkassa/juo liikaa/on ilkeä muille/haukkuu juhlia tai emäntää/ei vastaa kutsuun mitenkään/ei tule vaikka on ilmoittautunut. Turn off on myös jos vieras ei kiitä jälkikäteen juhlista, tulee juhliin ilman mitään tuliaista (hinnalla ei mitään väliä) tai peruuttaa viime tingassa jostain naurettavasta syystä. Mutta näitä en vielä tiputa listoilta, menee ns seurantaan. Onneksi on paljon ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä hyvin ja ovat mukavaa juhlaseuraa, joten edelleen saan järkkäillä juhlia :-).
Sitten on myös pieniä illanistujaisia tai muita, ne on sitten eri juttu kuin isot juhlat.
Sun "juhla" kuulostaa sellaiselta, etten sinne edes haluaisi, joku perfektionisti nirppanokka siellä, kenties hieman narsistinenkin ja ylimielinen. Harmi kun kirjoitin tuon nimettömänä, ties vaikka olisin vieläkin sinun listallasi ja tuolla olis päässyt pois siitä.
Jotenkin en usko, että kuulut tuttavapiiriini :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VIeläkö jossain oikeasti on avoimia kutsuja? Luulin, että niiden aika on jo ohi. Jotenkin todella junttia. Varmaan heillä on sitten avoin kutsu myös häihin ja syntymäpäiville. Tulkoon kuka haluaa.
Ei niiden juhlien tarvitse olla hauskat. Ne ovat lasten ensimmäiset omat aikuisten juhlat siinä jatkumossa jossa myöhemmin tulee häitä, valmistujaisia, ristiäisiä ja muita. Muut aikuiset voivat suhtautua niihin sukukokouksena ja ihmissuhteiden hoitamisena. Jos juhlissa on tylsää, käy juttusille jonkun kanssa. Kysy vaikka mitä kuuluu, ja ole oikeasti kiinnostunut kuulemastasi. Niin aika lentää kuin siivillä, samalla kun ne nuoret juovat kavereiden kanssa jossain syrjemmällä skumppaa eivätkä ole kiinnostuneita hengaamaan setien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse viikonloppuna yo-juhlissa ja hämmästelin myös sitä, miten jotkut ennestään tuntemattomat vieraat eivät esittäytyneet toisilleen tai tulleet edes sanomaan käsipäivää/noteeranneet millään lailla. Kyllä ainakin minulle on kotona opetettu, että kaikkia pitää tervehtiä. Eikä ole kovin vaikea kätellessä kertoa, mikä suhde itsellä on juhlan kohteeseen (Olen X:n koulukaveri/serkku/kumminkaima). Tästä voi lähteä juttukin liikenteeseen. Mekin juttelimme puolisoni kanssa eri puolelta Suomea tulleiden vanhempien henkilöiden kanssa nuorempien möllöillessä omissa porukoissaan. Ymmärtäisin, jos nuoret eivät tällaista smalltalkia harrasta, mutta luulisi että yli kolmikymppiset nyt sentään osaisivat yleisiä käytöstapoja. Niin ja itse olen nelikymppinen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, taas päästään tähän suomalaiseen oletukseen. Lasi kuohuviiniä = Holtitonta ryyppäämistä. Juhlissa tarjolla alkoholia ruoan kanssa = Kaikki vetää perseet.
Tämä ajattelumalli on minusta yksi suomalaisen kulttuurin oudoimmista piirteistä.
Jaa, minusta taas on outoa, jos ihminen tarvitsee alkoholia siihen, että hänellä on hauskaa. Ja jos ei oikeasti osaa rentoutua tai ei kestä ilman sitä yhtä lasillista sukulaisten kanssa, niin kannattaako oikeasti edes pitää yhteyttä sellaisiin ihmisiin?
Ei niin, että sitä tarvitsisi pitääkseen hauskaa, mutta kyllä se nostattaa mielialaa, jos tilaisuus on muuten jäykähkö. Siihenhän alkoholin suosio perustuu, että nostaa mielialaa paremmin kuin mikään tunnettu masennuslääke. Mutta vain hetkellisesti ja sopivana annoksena ja runsas käyttö vastaavasti lisää masennusta, siksi sitä ei tosiaan voi varsinaisesti suositella masennuksen hoitoon, mutta joissakin tilanteissa se saa ihmiset vapautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niiden juhlien tarvitse olla hauskat. Ne ovat lasten ensimmäiset omat aikuisten juhlat siinä jatkumossa jossa myöhemmin tulee häitä, valmistujaisia, ristiäisiä ja muita. Muut aikuiset voivat suhtautua niihin sukukokouksena ja ihmissuhteiden hoitamisena. Jos juhlissa on tylsää, käy juttusille jonkun kanssa. Kysy vaikka mitä kuuluu, ja ole oikeasti kiinnostunut kuulemastasi. Niin aika lentää kuin siivillä, samalla kun ne nuoret juovat kavereiden kanssa jossain syrjemmällä skumppaa eivätkä ole kiinnostuneita hengaamaan setien kanssa.
Juhlien ei tarvitse olla hauskat? Tähän kiteytyy koko suomalaisuus, hyvin sanottu
Vieraathan ne tunnelman tekee. Tuossahan isäntäväki on tarjonnut tilaisuuden oikein hauskaan juttutuokioon: on hyvät tarjottavat ja puitteet. Ei ne sille mitään voi jos vieras tulee suu mykkyrällä itkemään, että on tuntemattomia sukulaisia. Miten sinua olisi pitänyt viihdyttää, että olisit tehnyt vieraan ainoan tärkeän tehtävän - tuoda hyvää mieltä juhlataloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yo- juhlissa ei ole hyvän tavan mukaan syytä viipyä tuntia pidempään. Sen ajan kyllä kestää vaikka päällään seisten. Vieras ei ole se juttu vaan se ylioppilas. Hänen tärkein päivänsä tuohonastisessa elämässä ehkä.
Olkaa avoimia. Kyselkää ja puhukaa sopivaisuuden rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostelen vanhaa ketjua.
Minkälaisia tylsiä valmistujaisjuhlia teille on tulossa parin viikon päästä? Vai aiotteko tehdä jotakin, ettei olisi tylsää?
Kyllä! On sivistyneen ja kohteliaan ihmisen merkki, että osaa sen verran toimia tällaisissa sosiaalisissa tilanteissa, että ottaa osaa ja tuo jotain normaaliin keskusteluun juhlissa ja esittelee itsensä ennalta tuntemattomille ihmisille. Tervehtii saapuessa ja lähtiessä, ja kiittää juhlista. Nämä pitäisi oppia jo lapsuudessa, tai jos kotona on tämän opettamisen suhteen epäonnistuttu, niin itse ottaa selvää ja harjoittelee aikuisena. Kyllä, vieraiden kanssa keskustelua voi oppia ja harjoitella, kuten mitä tahansa muita taitoja. Turha piilotella minkään persoonan taakse, jokainen pystyy tähän 15 minuuttia, eikä tarvitse olla mikään sosiaalinen perhonen luonnostaan.
Suomessa moni on tottunut siihen, että epäkohtelias möllötys on muka se normi. Se on laiskuutta. Ei ihme, että juhlissa ei viihdytä, kun sinne mennään mököttämään, eikä tuoda itse tilanteeseen tai keskusteluun yhtään mitään.