Maailman tylsimmät ylioppilasjuhlat

Mä olin eilen juhlissa, joissa juhlakalun siskot yrittivät varastaa huomion. Lahjapöydällä oli kehystettynä juhlakalun ylppäritodistuksen ja epävirallisen yo-kuvan lisäksi myös siskojen isot yo-kuvat JA toisen siskon kihlajaiskuva JA toisen siskon hyväksyntäkirje opiskelupaikasta. Nämä kaikki siis kehystettynä rinnakkain siinä lahjapöydässä, että kaikki varmasti näkevät. 

Toki ymmärrän, että tuo kihlaus tapahtui lopputalvesta ja maisterihaun (?) tulokset tulivat huhtikuussaloppukeväästä, eli sikäli "ajankohtaisia isoja uutisia", mutta että viedä nyt huomio vastavalmistuneesta ylioppilaasta. Toinen siskoista kertoi kaikille kihlautumisestaan ja tulevista häistään ja toinen hehkutti maisemanvaihdosta ja maisteriuttaan. Joo, toki näistä saa kertoa vieraille, mutta ettäkö kehystettynä kissankokoisiin kehyksiin? 

Meillä miehen sukulaisten juhlat on juuri tuollaisia, mitä ap kertoi. Kaikki katselee seinille ja yrittää esittää näkymätöntä, ettei tarvitsisi puhua kenenkään kanssa. Sitten keksitään  tekosyy, että päästään äkkiä lähtemään kotiin. Tai sitten se tekosyy onkeksitty jo ennen juhliin lähtemistä, eli ei saavuta paikalle ollenkaan:) Välillä juhlissa on pitkiä hiljaisia ja kiusaantuneita hetkiä.

Sitten on meidän puolen juhlia, josissa juttu lentää ja kaikilla on hauskaa. Alkoholia ei tarvita tunnelman luomiseen eikä  tunnelman vapauttamiseen. Kaikki on selvinpäin. 

Mies ei alkuun halunnut lähteä mihinkään juhliin, koska oli tottunut oman sukunsa pönötysjuhliin. Oli sitten ihan ihmeissään, kun kävi meidän suvun juhlissa, että siellähän oli ihan hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että hauskuutta saa vain ryyppäämällä... uskallan olla tästä eri mieltä!

Niin, nuo ap:n juhlathan olivat hyvä esimerkki tosi kivoista juhlista, eikä siellä mitään ryypätty!

Vierailija kirjoitti:

Mä olin eilen juhlissa, joissa juhlakalun siskot yrittivät varastaa huomion. Lahjapöydällä oli kehystettynä juhlakalun ylppäritodistuksen ja epävirallisen yo-kuvan lisäksi myös siskojen isot yo-kuvat JA toisen siskon kihlajaiskuva JA toisen siskon hyväksyntäkirje opiskelupaikasta. Nämä kaikki siis kehystettynä rinnakkain siinä lahjapöydässä, että kaikki varmasti näkevät. 

Toki ymmärrän, että tuo kihlaus tapahtui lopputalvesta ja maisterihaun (?) tulokset tulivat huhtikuussaloppukeväästä, eli sikäli "ajankohtaisia isoja uutisia", mutta että viedä nyt huomio vastavalmistuneesta ylioppilaasta. Toinen siskoista kertoi kaikille kihlautumisestaan ja tulevista häistään ja toinen hehkutti maisemanvaihdosta ja maisteriuttaan. Joo, toki näistä saa kertoa vieraille, mutta ettäkö kehystettynä kissankokoisiin kehyksiin? 

 

Ette varmaankaan usko, mutta aikoinaan minun ylioppilasjuhliini isosiskoni tuli oma ylioppilaslakkinsa päässään. Ettei pääse unohtumaan, että hänkin on yo. Näin sen tulkitsin. MInusta se oli pöyristyttävän loukkaavaa ja huonoa käytöstä, josta kukaan (minäkään) ei tietysti sanonut mitään. Kaikkea se kateus teettää.

Vierailija kirjoitti:

Juhlan isännän ja emännän on huolehtia, että vieraat viihtyy. Vaihtaa muutama sana, tarjota juotavaa ja syötävää ja huolehtia, että kaikki viihtyy.

Vieraita voi esitellä toiselleen tyyliin: "Virtasilla on mökki teidän suunnalla", "Aune on kova leipomaan, kuten sinäkin, Sinikka", "Mäkiset osti just uuden auton", "Eikö teidän molempien pojat päässyt just armeijasta". Mitä tahansa, mikä auttaa ihmisiä aloittamaan juttelun ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Kokeilkaa, toimii hyvin.

Tämä on vaikeaa, jos on paljon vieraita. Kun ne, joilla olisi jotain yhteistä saattavat olla toisten vieraiden takana ja jo kohta samassa onkin tulossa taas uusia vieraita ja välillä täytyy käydä huolehtimassa keittiöväestä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin eilen juhlissa, joissa juhlakalun siskot yrittivät varastaa huomion. Lahjapöydällä oli kehystettynä juhlakalun ylppäritodistuksen ja epävirallisen yo-kuvan lisäksi myös siskojen isot yo-kuvat JA toisen siskon kihlajaiskuva JA toisen siskon hyväksyntäkirje opiskelupaikasta. Nämä kaikki siis kehystettynä rinnakkain siinä lahjapöydässä, että kaikki varmasti näkevät. 

Toki ymmärrän, että tuo kihlaus tapahtui lopputalvesta ja maisterihaun (?) tulokset tulivat huhtikuussaloppukeväästä, eli sikäli "ajankohtaisia isoja uutisia", mutta että viedä nyt huomio vastavalmistuneesta ylioppilaasta. Toinen siskoista kertoi kaikille kihlautumisestaan ja tulevista häistään ja toinen hehkutti maisemanvaihdosta ja maisteriuttaan. Joo, toki näistä saa kertoa vieraille, mutta ettäkö kehystettynä kissankokoisiin kehyksiin? 

 

Joku taas tässä ketjussa halusi tekemistä ja katseltavaa.

Noista vihjeistähän joku saa jotain keskusteltavaa.

Mutta mää en tuollaisia vihjeitä tarvitsisi.

Eräs pitojuhlien järjestäjä sanoi mulle kerran juhlissa, että suomalaiset eivät osaa juhlia. Hän järjesti mielellään juhliin jotain muusikkoa tai bändiä, että olisi tunnelmaa.

Minustakin kyse on koko suomalaisten tavasta juhlia. Viiskymppiset, häät, ylppärit, mitä vaan, niin kaikkialla on sama kiusaantunut hiljaisuus eikä jutella tuosta vaan. Poikkeus on hautajaiset, missä on yleensä naurettu yllättävän paljon.

Esittäydyin kerran kaverin häissä tuntemattomalle, joka istui ruokapöydässä vieressäni, sanoin nimeni ja että mitä kautta tunnen morsiusparin ja kättelin. Hän vastasi: Niin.

Kysyin sitten, että mikäs sun nimi on ja oletko sukua vai mitenkä. Hän oli Timo, sulhasen sukua. Ei keskustelu oikein edennyt...

Ite oon niitä, jotka oikein tsemppaavat että jutunjuurta olisi, osallistun typeriinkin hääleikkeihin vapaaehtoisesti ja käyn kiittämässä lähtiessä. Niitäkin on, jotka huokailun jälkeen vain liukenevat.

Jos osutaan samoihin juhliin niin pliis, vastaa ees kysymykseen ja heittäydy villiksi, kysy jotain vuorostasi!

Pääasia että olette antaneet lahjakortin rahana minimi 50 euroa.

Kaikki ne missä minä käyny samalla kaavalla. Suku ja ns äitin kaverit kutsuttu teinin pyynnöstä vaan siksi että saa rahhaa niistä muuten väliä. Äiti kertoo kiitokset teinit toivoo että häipykää. Sillä en enää nykyään mene enkä Anna rahaa. Saatan kortin laittaa. Ei kiinnosta nääs minuakaan 🤣 että tälläinen niuho tämä muori

Vierailija kirjoitti:

Kyllä monissa yo-juhlissa "kohokohta" on se tervetulomaljan kohottaminen, sitten lässähtää. Kun juhlat järjestetään yleensä juhlakalun kotona, niin juhlatilat ovat sen mukaan kyhättyjä. Viimeksi istuimme pöydässä, joka oli nostettu vanhempien makuuhuoneeseen (!), siellä oli niin ahdasta, ettei oikein pystynyt liikkumaan mihinkään.

Vieraat oli jaettu neljään eri huoneeseen ja lisäksi pihalla oli teltta. Isän puoleiset sukulaiset istuivat keskenään ja äidin puoleiset keskenään. Tällaisissa juhlissa tulee todella piinaava olo sen jälkeen, kun ruoka on syöty, kahvit juotu ja "kuulumiset" vaihdettu. Ylioppilas itse oli linnoittautunut omaan huoneeseensa, että jos halusi hänen kanssaan jutskata, piti mennä sinne. 

Ylioppilasjuhlissa ei ole tarkoituskaan viipyä pitkään, Sen "piinaavan olon " voi välttää poistumalla tarjoilun jälkeen. Se on ihan etiketin mukaista. Onnittelut ja mahdollinen lahja hoidetaan juhliin tullessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan öbaut meni minun kohdallani, vaikka olinkin ns. pakkokutsuttava. Tyttäreni on nyt juhlittavan pojan tyttöystävä, joten ei olisi ollut oikein sopivaa etten olisi saanut kutsua, vaikka suhdetta on takana vain muutama kuukausi.

Hieman jännitti. Pojan vanhemmat huomasivat minun tulleen paikalle vasta kun olin ollut jo viitisen minuuttia pihalla juttelemassa nuorison kanssa. Emme siis tunteneet toisiamme. Itsekin jo ihmettelin että tänne pihalleko nyt sitten jään. Annoin ylioppilaalle ruusun ja setelikuoren jo pihalla, koska vanhempia ei siinä näkynyt, olivat siis muiden vieraiden kanssa sisällä.

Olin poiminut kielokimpun pojan äidille aamulenkilläni. Ihasteli, mutta siirsi sen terassille. No - ymmärrän kyllä tuon tuoksuasian, mutta siltikin tuli olo ettei oikein kelvannut. Muistan itse aikoinani ilahtuneeni uuden ylioppilaan äitinä saamastani kukkakimpusta huomionosoituksena, siksi sen vein. Huomasi rinnassani olleen lyyrarivistön ja näytti omaansa. Sain itse ehdottaa maljan nostamista juhlittavalle. Minusta se olisi ollut vanhempien tehtävä. Seisoin siinä vain lasi kourassa pitkään, kun kukaan ei sanonut mitään maljasta.

Olin luullut että pistäydyn vain puoleksi tunniksi, mutta tarjolla olikin ruokaa, siis noutopöytä. Oli vähän hankalaa, kun piti siinä yrittää keskustella samalla, koska ihmiset eivät tietenkään tunteneet minua ja vähän kai ihmettelivät kuka olen. Pojan vanhemmat olisivat voineet mielestäni esitellä minut muille paikallaolijoille yhdellä kertaa, koska paikalla oli isäntäväen lisäksi myös apujoukkoja.

Normaali kekkeri, mutta viivyinkin sitten 1,5 tuntia. Vähän harmitti se, etten ollut tajunnut kiittää kutsusta ja lähettää tervehdystä vaikkapa postin kautta. Jäi vähän sellainen olo, että tyttäreni oli tervetullut tietysti, mutta minusta ei ollut niin väliä. Vieraiden ihmisten juhlissa olin, mutta kokemus tämäkin.

Minusta vaikutat aika vaativalta ihmiseltä. Tyttäresi on styylannut pari kk jonkun pojan kanssa, ja odotat, että hetkellä kun saavut paikalle, isäntäväki jättää muut tekemisensä ja rynnistää luoksesi, kehuu kukkiasi ja asettaa ne keskelle juhlahuonetta ihailtavaksi ja esittelee sinut kaikille jne. Kuule, siellä juhlissa oli paljon muitakin kuin sinä. Huomaat ehkä joskus, kun itse järjestät juhlia, että yksittäisen vieraan hyysääminen on vähän liikaa vaadittu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen sukulaisten juhlat on juuri tuollaisia, mitä ap kertoi. Kaikki katselee seinille ja yrittää esittää näkymätöntä, ettei tarvitsisi puhua kenenkään kanssa. Sitten keksitään  tekosyy, että päästään äkkiä lähtemään kotiin. Tai sitten se tekosyy onkeksitty jo ennen juhliin lähtemistä, eli ei saavuta paikalle ollenkaan:) Välillä juhlissa on pitkiä hiljaisia ja kiusaantuneita hetkiä.

Sitten on meidän puolen juhlia, josissa juttu lentää ja kaikilla on hauskaa. Alkoholia ei tarvita tunnelman luomiseen eikä  tunnelman vapauttamiseen. Kaikki on selvinpäin. 

Mies ei alkuun halunnut lähteä mihinkään juhliin, koska oli tottunut oman sukunsa pönötysjuhliin. Oli sitten ihan ihmeissään, kun kävi meidän suvun juhlissa, että siellähän oli ihan hauskaa.

Sama juttu meillä!

Miehen puolelta kaikki sukujuhlat menee tällä täysin samalla pönötyskaavalla, oman suvun juhlissa on paljon vapautuneempi tunnelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile joskus amisvalmistujaisjuhlia. Meillä oli mm. karaokea ja rallipeli isolla screenilla kunnon ratilla ja polkimilla. Ei ollut kenelläkään tylsää eikä kukaan ollut "autolla" kuten yo-juhlissa vähintään puolet vieraista

Siis teinibileet?

Juu teini-ikäisen valmistumista juhlistettiin. Seuraavissa hautajaisissa voidaan sitten taas pönöttää

Vierailija kirjoitti:

Ihan öbaut meni minun kohdallani, vaikka olinkin ns. pakkokutsuttava. Tyttäreni on nyt juhlittavan pojan tyttöystävä, joten ei olisi ollut oikein sopivaa etten olisi saanut kutsua, vaikka suhdetta on takana vain muutama kuukausi.

Hieman jännitti. Pojan vanhemmat huomasivat minun tulleen paikalle vasta kun olin ollut jo viitisen minuuttia pihalla juttelemassa nuorison kanssa. Emme siis tunteneet toisiamme. Itsekin jo ihmettelin että tänne pihalleko nyt sitten jään. Annoin ylioppilaalle ruusun ja setelikuoren jo pihalla, koska vanhempia ei siinä näkynyt, olivat siis muiden vieraiden kanssa sisällä.

Olin poiminut kielokimpun pojan äidille aamulenkilläni. Ihasteli, mutta siirsi sen terassille. No - ymmärrän kyllä tuon tuoksuasian, mutta siltikin tuli olo ettei oikein kelvannut. Muistan itse aikoinani ilahtuneeni uuden ylioppilaan äitinä saamastani kukkakimpusta huomionosoituksena, siksi sen vein. Huomasi rinnassani olleen lyyrarivistön ja näytti omaansa. Sain itse ehdottaa maljan nostamista juhlittavalle. Minusta se olisi ollut vanhempien tehtävä. Seisoin siinä vain lasi kourassa pitkään, kun kukaan ei sanonut mitään maljasta.

Olin luullut että pistäydyn vain puoleksi tunniksi, mutta tarjolla olikin ruokaa, siis noutopöytä. Oli vähän hankalaa, kun piti siinä yrittää keskustella samalla, koska ihmiset eivät tietenkään tunteneet minua ja vähän kai ihmettelivät kuka olen. Pojan vanhemmat olisivat voineet mielestäni esitellä minut muille paikallaolijoille yhdellä kertaa, koska paikalla oli isäntäväen lisäksi myös apujoukkoja.

Normaali kekkeri, mutta viivyinkin sitten 1,5 tuntia. Vähän harmitti se, etten ollut tajunnut kiittää kutsusta ja lähettää tervehdystä vaikkapa postin kautta. Jäi vähän sellainen olo, että tyttäreni oli tervetullut tietysti, mutta minusta ei ollut niin väliä. Vieraiden ihmisten juhlissa olin, mutta kokemus tämäkin.

Tässä on kyllä kirjoittajalla mennyt kaikki pieleen.

Muutaman kuukausen seurustelu ei edellytä kutsua ylioppilasjuhliin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on pakko olla myös juhlien järjestäjiä paikalla. Miksi teidän juhlissa ei tarjottu kuohuviiniä? Miksi ei ollut musiikkia taustana? Miksi kukaan, edes jompikumpi vanhemmista, ei puhunut valmistujaisille?

Uteliaisuudesta kyselen, kun minäkin vietin eilen puolitoista tuntia tällaisessa voileipäkakkua-kahvia-onilmojapidellyt -juhlissa.

Täällä järjestäjä, hep!

- meillä ei ole musiikkia eikä sirkushuveja koska meteliä on muutenkin riittävästi ja vieraat saavat jutella keskenään - ja jos ei ole kenenkään kanssa juteltavaa, ei ole pakko olla 1,5h (eikä edes tuoda 5€ lahjakuorta, lahjojen takia juhlia ei järjestetty, vaikka toki sankari niistäkin ilahtui).

- meillä oli vieraat porrastetusti, tilojen ja tarjoilun takia 2/2.30/3/3.30 sukulaiset 17/18 ystävät, kaverit ja vanhempien ystävät, (ja n 21 ylioppilaan toiset ylioppilaskaverit, jotka tulivat meille viihtymään, koska miksi maksaa ylihintaa jossain baarissa, tämä tosin oli Ex-tempore)

Ongelmaksi muodostui lähinnä se, että ihmiset tulivat kuitenkin milloin sattui ja varsinkin se, ettei kukaan oikein malttanut häipyä vaan suurin osa oli 2-3h juttelemassa kuka kenenkin kanssa ihan ilman suurempia tutustuttamisia.

Ja meillä ei kukaan ryypännyt (no ehkä joku noista ylioppilaista?) mutta toki kuohuviinit ja ruoan kanssa viiniä oli tarjolla, aika harva sitä otti edes yhtä lasillista.

Tuollaisia ovat aika monet juhlat, varsinkin rippijuhlat. Niissä ei edes keksi mitään kysyttävää rippilapselta, kun taas yo:lta voi kysellä edes jatko-opinnoista tms.

Viime kesänä oltiin rippijuhlissa, joissa istumapaikat oli sijoiteltu siten, ettei siellä voinut alkaa virittää keskustelua muiden kanssa. Kahvia haettaessa yritin, mutta huomasin ettei muita vieraita kiinnostanut keskustella meidän kanssa. Kyseessä olivat tuttavaperheen juhlat ja nuo muut olivat jotakin sukulaisia kaikki. Kadutti että tuhlattiin noihin juhliin sekin päivä.

Vierailija kirjoitti:

Olimme eilen ylppäreissä. Suku ja kummit oli kutsuttu klo 15, ystävät kahdessa aallossa klo 16 ja 17. Nää oli isot juhlat, väkeä kävi paljon. Puheita ei ainakaan meidän vierailun aikana pidetty.

Tullessa oli skumpat ja viiniä ruoan kanssa, samoin kahvin kanssa oli konjakit. Kaikki vieraat olivat omilla autoilla, koska juhlat ei olleet kaupunkialueella, eli alkoholiin ei suurin osa edes koskenut tai joi vain pienen lasin skumppaa. Ne jotka ei olleet kuskina, ottivat ehkä lasin, kaksi viiniä ruoan kanssa ja jokunen otti konjakinkin. ---

Läheskään kaikki vieraat ei tunteneet toisiaan,

No jo sulla on ollut aikaa selvittää kaikkien vieraiden autoasiat ja juomiset, vaikka väkeä oli paljon, ja monikaan ei tuntenut toisia.

Pikkuisen liian täydellisesti kerroit tämän tarinasi. Ei uskottavaa.  

Aivan toisenlainen kokemus meillä eilen. Mukavat yo-juhlat, tosi rennot. Tervehdittiin kaikki vieraat, osan kanssa juteltiin pitempäänkin. Mä väitän kyllä, että on kiinni ihmisistä, millaiset juhlat ovat.

Mä luulen että ne joilla ylipäätään on ongelmia jutella ventovieraiden kanssa, kokee ylppärit ahdistavina. Jos on kovin ujo, ei pysty luontevasti pyörimään vain ympäriinsä jutellakseen sanan yhden ja toisen kanssa. Jos näitä ujoja on monta samassa seurueessa, voi hetki olla piinallinen. Mutta siitä on turha syyttää isäntäväkeä tai muita vieraita. Kyllä se täytyy lähteä ihmisestä itsestään, että yrittää luoda mukavan ilmapiirin ympärilleen. Ihan vain ystävällinen sana toiselle vieraalle kuten ’onpa kaunis mekko’ tai ’tulipa tänään tuulinen päivä, mutta onneksi täällä on lämpöinen tunnelma’ tai ’olipa hyvää pullaa pöydässä, joko kerkesit maistamaan’, saa kivan fiiliksen aikaan.

Mutta jos vieras suuttuu siitä, että joutuu hetken odottamaan skumppalasia tai että kielokimppu asetetaan väärään paikkaan, niin vieras on pilannut juhlansa ihan itse.

Jos vieraat ei kovin tunne toisiaan, niin siihen voi auttaa vieraiden porrastus. Me porrastettiin (osin jo tilanpuutteenkin vuoksi) juhlat niin, että ensin tulivat ylioppilaan isän puolen sukulaiset ja illemmalla äidin puolen sukulaiset ja ylioppilaan kaverit. Mukavampi se on vieraille, että juhlissa on enempi tuttuja ja vähempi vieraita.