Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä, joka et halua periaatteesta naimisiin. Mikä siinä naimisiin menossa oikein pelottaa?
Etkö todella rakasta kumppaniasi, jäätkö odottamaan mahdollista parempaa ehdokasta, vai missä mättää? Tuntuu, että hetken hedonismi vetoaa millenniaaleihin enemmän kuin avioliitto ja perhe, vaikka nuo ovat todella antoisia ja perisnteisiä instituutioita.
Mikä syynä?
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos toinen osapuoli haluaa naimisiin, voitteko suostua hänen vuokseen, ja jos niin miksi ette? Jos tuleekin vastaan joku parempi?
Ei ole mahdollista, sopimukseen tarvitaan kaksi.
Parempia voi olla, mutta jos ei rakasta.
Yksi niitä harvoja asioita joihin ei voida ketään pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tykkää siitä, että mulle sanellaan joku pakko ulkoa päin miten tulee toimia. Mulle on ihan sama ollaanko me naimisissa vai ei. Tämä ei vaikuta kykyyni olla parisuhteessa. Tietty jos on kamalan yksinkertainen niin ei voi tällaista käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on pohjimmiltaan juridinen sopimus. Kaikki se uskonnollinen ja traditionaalinen höttö siinä ympärillä on vain ylimääräistä somistetta. Minulla on tapana allekirjoittaa vain sellaisia sopimuksia, joista on minulle hyötyä. Avioliitosta ei ole hyötyä. Ei siihen sen kummempia liity. Järkipäätös.
Leskeneläke.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tykkää siitä, että mulle sanellaan joku pakko ulkoa päin miten tulee toimia. Mulle on ihan sama ollaanko me naimisissa vai ei. Tämä ei vaikuta kykyyni olla parisuhteessa. Tietty jos on kamalan yksinkertainen niin ei voi tällaista käsittää.
Just tämä, individualismi on uusi uskonto. "Minullehan ei sanella mitään", siis miettikää miten lapsellista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tykkää siitä, että mulle sanellaan joku pakko ulkoa päin miten tulee toimia. Mulle on ihan sama ollaanko me naimisissa vai ei. Tämä ei vaikuta kykyyni olla parisuhteessa. Tietty jos on kamalan yksinkertainen niin ei voi tällaista käsittää.
Just tämä, individualismi on uusi uskonto. "Minullehan ei sanella mitään", siis miettikää miten lapsellista :D
Elän aika kuuliaisesti ja muut huomioiden. Miten olisin parempi, jos avioituisin? Sinä olet lapsellinen ja itsekeskeinen, kun yrität sanella tuntemattomille ihmisille, että heidän pitää avioitua ja elää laillasi, tai muuten heissä on jotain vialla. Ei kovin miellyttävä piirre ihmisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on pohjimmiltaan juridinen sopimus. Kaikki se uskonnollinen ja traditionaalinen höttö siinä ympärillä on vain ylimääräistä somistetta. Minulla on tapana allekirjoittaa vain sellaisia sopimuksia, joista on minulle hyötyä. Avioliitosta ei ole hyötyä. Ei siihen sen kummempia liity. Järkipäätös.
Leskeneläke.
Sehän on jokin pari tonnia vain yhteensä, kun puoli vuotta sitä vain maksetaan?
Emmä tiiä. Kai pelkään menettäväni itseni siinä.
Miehen kanssa ollut 4 vuotta ja lapsi 8kk. Jos kattelee tän vauvavuoden loppuun eikä tee sinä aikana suuria päätöksiä suuntaan tai toiseen. Hormonit vielä ihan sekasin muutenkin kun vielä imetän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen suhteeni oli avoliitto. Meillä oli yhteinen asunto, ja siitäpä ei päässytkään ihan helposti kun ex ei halunnut myydä sitä eikä pystynyt osuuttani lunastamaan.
Yhteisomistuksen purkua sitten jouduin hakemaan käräjien kautta. Kesti kauan ja tuli kalliiksi.
Nyt olen naimisissa. Kävimme maistraatissa vähän ennen 50-vuotispäiviä leskeneläkkeen takia.
Meillä on avioehto ja keskinäinen testamentti.
Jos eroaisimmekin, olisi taloudelliset selvitykset helppoja ja yhteinen omaisuus määrättäisi jaettavaksi jos jompikumpi alkaisi hankalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos toinen osapuoli haluaa naimisiin, voitteko suostua hänen vuokseen, ja jos niin miksi ette? Jos tuleekin vastaan joku parempi?
Jos toinen osapuoli haluaisi ehdottomasti naimisiin, niin syitähän ei olisi kuin kaksi: saada jäädä asumaan mun asuntooni kuolemani jälkeen sekä leskeneläke, joka sekin maksetaan vasta kuolemani jälkeen. Muita etujahan avioliitosta ei toiselle osapuolelle olisi. Todennäköisesti alkaisin miettiä, missä jamassa meidän suhteemme oikeasti onkaan, jos toinen jo suunnittelee ja varmistelee elämäänsä mun kuolemani jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on pohjimmiltaan juridinen sopimus. Kaikki se uskonnollinen ja traditionaalinen höttö siinä ympärillä on vain ylimääräistä somistetta. Minulla on tapana allekirjoittaa vain sellaisia sopimuksia, joista on minulle hyötyä. Avioliitosta ei ole hyötyä. Ei siihen sen kummempia liity. Järkipäätös.
Leskeneläke.
Sehän on jokin pari tonnia vain yhteensä, kun puoli vuotta sitä vain maksetaan?
Leskeneläke on noin puolet vainajan eläkkeestä. Se on paljon.
Niin, toiset on saman ihmisen kanssa avoliitossa pitkään ja toiset ehtii siinä ajassa mennä naimisiin, erota, mennä uusiin kihloihin, erota, seurustella, erota... Antaa ihmisten elää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto alistaa naista. Tätähän naiset ei kestä tietää tai käsitellä. Nimenvaihto, valkoinen hääpuku, talutus alttarille. Kaikki naisen ihmisarvoa loukkaavia eleitä joita naiset itse puolustavat. Niinhän ne Saudeissakin puolustaa kaikkea, jopa vapauden verukkeella vaikka toisin valitseminen ei ole edes mahdollista. :)
En aio avioitua ainakaan miehen kanssa, koska miehet eivät tee missään maailman kulttuurissa liiton eteen mitään. Nainen vaihtaa nimen, mies saa aina nimen lapsille, miehet pettävät paljon röyhkeämmin. Miehet ostavat enemmän seksiä ja hankkivat sivusuhteita. Silti säälittävät, lapsen tasolla olevat vaimot eivät kritisoi mitään miehen tekemää, toisten naisten kimpussa voidaan kyllä olla. Kun mies pakottaa nimenvaihtoon tai haluaa akkansa synnyttävän vain poikia, se on ihan ok. Kun vapaa nainen haluaa seksiä miehen kanssa, hän on olevinaan likainen.
En halua tulla millään lailla yhdistetyksi näihin sekopäisiin, lapsellisiin ja epäloogisiin vaimoihin joille on ok hävittää tytöt väestörakenteesta avioliiton perinteiden takia. Miehen ja naisen avioliitto perustuu orjuudelle (naisen on saanut omistaa, pätee edelleen VALTAOSASSA maailmaa)
Ja feminismi muka sairasta :DDDDDDDDDDDDDD Katsokaa niitä miehiänne. Pohtikaa miksi ukko ei vaihda nimeään tai luovu kotitalostaan. Suomessakin nainen on menettänyt kansalaisuuden 60-luvulle asti, mikäli hän on avioitunut ulkomaalaisen kanssa. Tosi kaunishhhh perinnehhhhh!
Nainen menettää kansalaisuuden, oman nimensä, oman talonsa, tyttölapsensa. Tosi kaunista :D
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhteistä kotia, lapsia tai omaisuutta. Mihin kummaan tarvitsisin avioliittoa?
Tämä minuakin kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on pohjimmiltaan juridinen sopimus. Kaikki se uskonnollinen ja traditionaalinen höttö siinä ympärillä on vain ylimääräistä somistetta. Minulla on tapana allekirjoittaa vain sellaisia sopimuksia, joista on minulle hyötyä. Avioliitosta ei ole hyötyä. Ei siihen sen kummempia liity. Järkipäätös.
Leskeneläke.
Sehän on jokin pari tonnia vain yhteensä, kun puoli vuotta sitä vain maksetaan?
Leskeneläke on noin puolet vainajan eläkkeestä.
Eihän ole. Ei leskeneläke noin määärydy. Se on 324,33 e/kk kuuden kuukauden ajan. Tuon jälkeen en saisi enää mitään.
Sinänsä mitään leskeneläkettä ei pitäisi olla olemassakaan enkä halua sellaista tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on pohjimmiltaan juridinen sopimus. Kaikki se uskonnollinen ja traditionaalinen höttö siinä ympärillä on vain ylimääräistä somistetta. Minulla on tapana allekirjoittaa vain sellaisia sopimuksia, joista on minulle hyötyä. Avioliitosta ei ole hyötyä. Ei siihen sen kummempia liity. Järkipäätös.
Leskeneläke.
Sehän on jokin pari tonnia vain yhteensä, kun puoli vuotta sitä vain maksetaan?
Leskeneläke on noin puolet vainajan eläkkeestä.
Eihän ole. Ei leskeneläke noin määärydy. Se on 324,33 e/kk kuuden kuukauden ajan. Tuon jälkeen en saisi enää mitään.
Sinänsä mitään leskeneläkettä ei pitäisi olla olemassakaan enkä halua sellaista tukea.
Sä puhut nyt Kelan maksamasta eläkkeestä ja tuo edellinen kirjoittaja työeläkelaitosten maksamasta eläkkeestä.
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Tässähän se hyvin tiivistettynä tulikin.
Yhdessä oltu ensi syksynä 23vuotta ja en voisi onnellisempi kumppanistani olla.
En usko ikuiseen rakkauteen. En ole koskaan uskonut.
Kertoo paljon nykyajan parisuhteista, että jo yhdessä ollessa varaudutaan eroon. "Avoliitosta on helpompi erota" jne. Moniko on nykyään enää parisuhteessa sillä ajatuksella, että kyseessä on loppuelämän suhde? Kun ero on valmiiksi mielessä, niin eipä siihen sitten kovin suuria vastoinkäymisiä taideta tarvita että eroon todella päädytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos toinen osapuoli haluaa naimisiin, voitteko suostua hänen vuokseen, ja jos niin miksi ette? Jos tuleekin vastaan joku parempi?
Jos toinen osapuoli haluaisi ehdottomasti naimisiin, niin syitähän ei olisi kuin kaksi: saada jäädä asumaan mun asuntooni kuolemani jälkeen sekä leskeneläke, joka sekin maksetaan vasta kuolemani jälkeen. Muita etujahan avioliitosta ei toiselle osapuolelle olisi. Todennäköisesti alkaisin miettiä, missä jamassa meidän suhteemme oikeasti onkaan, jos toinen jo suunnittelee ja varmistelee elämäänsä mun kuolemani jälkeen.
"Kuis sää mun kuolemaani ny jo pohdit?"
Alue: Aihe vapaa
Se on tätä nykyajan individualismia. Ei tarvitse miettiä pätkän vertaa yhteisöä, antaako sille jonkun singaalin vaiko eikö anna toiminnallaan.
Minusta avioliitto on tärkeä insituutio paitsi parille itselleen myös siinä merkityksessä, että halutaan kertoa muillekin, että me kaksi muuten ollaan sitouduttu toisiimme.
Pelkuruutta se on loppuviimein, vaikka mitä muuta väitetäänkin.