Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä, joka et halua periaatteesta naimisiin. Mikä siinä naimisiin menossa oikein pelottaa?
Etkö todella rakasta kumppaniasi, jäätkö odottamaan mahdollista parempaa ehdokasta, vai missä mättää? Tuntuu, että hetken hedonismi vetoaa millenniaaleihin enemmän kuin avioliitto ja perhe, vaikka nuo ovat todella antoisia ja perisnteisiä instituutioita.
Mikä syynä?
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Muutama on kyennyt ymmärtämään kysymyksen, ja vastaamaan siihen, loput hölisevät omiaan :D
Kun menen naimisiin, menen siksi, että se on juridinen sopimus, jota ei pysty korvaamaan muilla sopimuksilla niin, että se tulisi halvemmaksi(mm. testamenttiverotus pienempi). Lesken asumisoikeus on minulle ja miehelleni tärkeä, ja avioliitolla kykenemme "katsomaan toisemme" perään , eli huolehtimaan vielä sittenkin kun itsestä aika jättää. Myös leskeneläkkeellä voi olla tarvetta, kun koskaan ei tiedä missä kunnossa se toinen on toisen kuollessa yllättäen. Siinäpä ne syyt. Toki on vielä se, että olemme naimisiinmenon jälkeen aviopari, toistemme aviomies, ja vaimo. Se tuntuu ajatuksena mukavalta, ei ollenkaan ahdistavalta.
Syy miksi EN menisi naimisiin, olisi tämä kertomani toisinpäin. Eli ajatus tosien aviopuolisona olemisesta ahdistaisi, en missään nimessä haluaisi miehelleni lesken oikeutta asuntoomme, tai en haluaisi että mieheni saisi leskeneläkettä minun kuollessani, jos hän esimerkiksi olisi vammautunut työkyvyttömäksi ennen kuolemaani, ja hänen tulonnsa olisivat pienemmät kuin minulla.
Nämä "en usko avioliittoon" höpinät ovat joutavia. Ei avioliitto ole mikään uskon kysymys, vaan ihan laillinen sopimus kahden ihmisen välillä. Sama kun sanoisi että "en usko kahdenvälisiin sopimuksiin" :D :D
Mä käsitän tuon "en usko avioliittoon" niin, että ei usko avioliiton solmimisen millään tavalla takaavan, että eroa ei tulisi. Ero tulee tai ei tule ihan riippumatta siitä, onko avioliitossa vai avoliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En keksi avioliitosta mitään meille tarpeellista kulmaa. Tulemme ihan hyvin toimeen yksin tai yhdessä, ilman yhteiskunnan almuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.
Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.
Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.
Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta.
Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?
Ei käynyt mielessä, että voi myös tehdä testamentin missä avopuoliso perii kaiken.
Ihan vaan tiedoksi, avopuolison perintövero on korkeampi kuin aviopuolison. Itse aikanaan pohdin, että mitä kaikkia papereita sitä nyt tarvitsisi tehdä, että tulevaisuuden tilanteet olisi puolison kanssa hallussa (testamentit, lähioimaiseksi nimeäminen ym.) ja totesin, että on todella paljon helpompaa vain mennä naimisiin ;). Viisi minuuttia maistraatissa, yksi paperi ja kaikki on hoidettu. (Mikään pakko ei ole järjestää mitään juhlia). Avopuolisolla ei muuten ole mitään oikeutta jäädä asumaan yhteiseen asuntoon toisen kuoleman jälkeen, jos muut omistajat vaativat muuttoa (vrt. lesken ikuinen oikeus asua asunnossaan.) Voi käydä niin, että on alettava järkätä muuttoa, vaikka oma elämäntilanne ei sitä oikein sallisi. Kannattaa kyllä oikeasti miettiä mitä tapahtuu, jos pahin mahdollinen tapahtuu. Sen jälkeen sitten tarvittavat paperit kuntoon (oli se sitten se testamentti tai avioliitto).
Tai sitten vielä helpompi ratkaisu: pidetään rakkaus ja rahat erillään. Minä muutin puolisoni omistamaan taloon ja hän yksin omistaa sen jatkossakin. Minulle on päivänselvää, että jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, kaikki hänen omaisuutensa menee hänen lähiomaiselleen. Vastaavasti kaikki minun omaisuuteni menee minun lapselleni. Me emme kerrytä yhteistä omaisuutta vaan maksamme juoksevat menot puoliksi ja jäljelle jäävän rahan kumpikin laittaa ja käyttää kuten itse haluaa. Jos meille tulee ero tai puolisoni kuolee ennen minua, pääsen kyllä kuukaudessa-parissa vuokralle ja voin sen jälkeen pohtia pysyvämpää asumismuotoani.
Miksi sinulle on noin tärkeää, että muut ihmiset menisivät naimisiin? Eihän meidän valintamme vaikuta mitenkään sinun elämääsi.
Eli te ette koskaan osta mitään yhdessä? Onko kaikessa lappu (sohvan pohjassa, telkkarin takana ym.), että muistaa vielä kymmenen vuoden päästä, että kuka osti mitäkin. Anteeksi nyt vaan, mutta tuo ei todellakaan ole helpompi ratkaisu. Me ollaa naimisissa, joten kaikki on yhteistä, jos joskus tulee ero, niin kaikki menee puoliksi. Toki asiat täytyy edelleen jakaa, mutta vain rahallisen arvon mukaan. Ei tarvitse tapella kuka on ostanut mitäkin näinä 20 yhteisenä vuotena...
Ei taida kymmenen vuoden kuluttua olla sen television tai sohvan ostajalla enää merkitystä. Mutta kuten arvelinkin, niin toisin kuin ap väitti, hän (sinä) kuitenkin haluaisi ihmisten nimenomaan menevän naimisiin. Ei vain pohtivan ja sopivan asioita etukäteen. MOT.
Sinä itse sanoit, että eron/kuoleman sattuessa molemmat saa tasan oman omaisuutensa, joten kaikki on helppoa. Miten se on mahdollista, jos te ette tiedä mikä on kenenkin omaisuutta? Sun koko kommentin pointti oli, ettei ole mitään yhteistä, joten ei tarvitse olla pohdittu mitä niille yhteisille jutuille tehdään. Eli loppupeleissä te ette ole miettineet mitä tapahtuu omaisuudelle jakotilanteessa (paitsi toki sille talolle, joka on miehen). Kyllä mulle ainakin olisi iso juttu lähteä täysin tyhjin käsin jostain ja aloittaa täysin alusta (eli kyllä sillä on merkitystä kenen se 10 vuotta vanha sohva on, jos se toinen joutuu hankkimaan uuden sen tilalle. Varsinkin jos se sohva on aikanaan yhdessä ostettu). (Ja en ole ap)
Kommentoin tähänkin, vaikka kommenttisi ei ollutkaan mulle tarkoitettu. Mä en ole ollenkaan vakuuttunut, että erotilanteessa edes haluaisin pitää mitään sellaista, mikä muistuttaisi yhteisestä elämästä. Vaikka nykyisellään huonekalut ovatkin minun hankkimiani, ne on hankittu kuitenkin myös miehen toiveet huomioiden. Eivät ole 100%:sti sellaisia, kuin olisin itse halunnut vaan kompromissiratkaisuja. Jos mies haluaisi viedä ne mennessään, saisi viedäkin. Ja mä saisin sisustaa kotini kokonaan uudelleen ja prikulleen oman makuni mukaisesti.
Ei läheskään kaikki eroavat ole persaukisia. Voi olla ihan mukavaakin aloittaa uusi elämä sisustamalla koko koti täysin uusiksi.
Itse pidän mieluummin osakesalkkuni kuin sisustan koko kodin uudestaan vain siksi, että mies halusi kaikki huonekalut, joiden ostamiseen olen kuitenkin osallistunut, mutta kaikki tyylillään. Nuo kommentit nyt vain liittyivät siihen kommenttiin, ettei mitään yhteistä ole hankittu. Se ei kyllä pitkässä suhteessa pidä paikkaansa tai sitten tosiaan jokaiseen huonekaluun on liimattu omistajasta kertova lappu (eikä tässä mitään väärää ole, jos pariskunta on näin päättänyt tehdä).
Mä pidän aika erikoisena, että sun kotiisi on ilmestynyt tavaroita eikä sulla ole muutaman vuoden päästä aavistustakaan, kuka ne on ostanut. Mä tiedän ihan tarkalleen jokaisesta tavarasta, olenko minä ostanut, onko mies ostanut, olenko saanut lahjaksi tai onko jokin mun sukulaisiltani tai kavereilta saatu. Hassua ajatellakin, että olohuoneessa olisi vaikka sohva ollut 10 vuotta ja yks päivä ihmettelisin, mistähän tuokin on tuohon tullut ja kuka sen on tuonut.
Kyllä sen vähän pitäskin täyspäistä naista pelottaa, tilastojen valossa.
Avioliitto on naiselle kaikkein hengenvaarallisin asia maailmassa, jää rintasyöpäkin kauas taakse.
Kaikki eivät myöskään koskaan halua ostaa asuntoa tai ei ole varaa siihen. Jos menisimme naimisiin, ei kukaan perisi yhtään asuntoa. Täällä meillä vain hukka perii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio pidättää hengitystäni odotellessani jonkun miehen kosintaa. 30v ikisinkkuna tuntuu hämmeltävältä kun kysytään jo lasten hankkimisesta.
Naimisiinmeno ei muuta mitään. Mitä järkeä siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että en halua naimisiin, ei koske pelkästään naimisiinmenoa vaan ihan koko parisuhdekuviota. Mä en halua, että kotona pyörii koko ajan joku toinen. Puhumattakaan lapsista. Haluan olla omassa kotonani niinkuin olen, omilla ehdoillani, mennä ja tulla ja tehdä tasan kuten itse haluan. Pelkäämistä yms negatiivissävytteistä provoilua on turha yrittää sotkea tähän, siitä kun ei ole kysymys. Kukin elää kuten itse haluaa. Enemmän pidän harmittavana sitä, kuinka moni perustaa perheen ja menee naimisiin pelkästään yhteiskunnan paineesta olla "normaali", siitä ajatuksesta jota meille tuputetaan pienestä pitäen, että se on se normaali hyväksytty elämä, the way to go. Olen ollut häissä, jossa hääparia kehutaan omien polkujensa kulkijoiksi. Ja tämä kyseinen hääpari on tehny kaiken tasan kuten kaikki muutkin yhteiskunnan oletuksien mukaan eläjät. Koulu, armeija, opiskelu, kumppani, yhteinen asunto, työpaikat, koira, lapsi, talo, lisää lapsia, perhe-elämä, oravanpyörä. Tota rataa. Mikä tuossa on "omien polkujen kulkemista"? Ei tasan yhtään mikään, toi on elämistä kuten kaikki olettaa ja miten kaikkien "pitäisi" elää. Jotkut ihmiset vaan haluavat kulkea OIKEASTI omaa polkuaan, eivätkä vain tehdä kuten kaikki muutkin.
Milleniaalit ovat saaneet aitiopaikan avioerojen seuraamiseen ja varoittavat esimerkin vanhemmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varallisuusoikeudelliset kysymykset. Avioehdollakaan ei voi esimerkiksi rajata lesken asumisoikeutta pois. Haluan voida jättää kaiken varallisuuteni testamentilla määräämilleni perillisille ilman, että lesken oikeudet joltain osin rajoittaisivat testamentin täyttämistä. Lisäksi mielestäni lesken eläke tulisi lakkauttaa, ja en halua myöskään tällaista mahdollisuutta tukea miltään osin. Mielestäni aviopuolisoiden tulee olla tasa-arvoisia ja itselleni on tärkeää, että kumpikin kantaa vastuunsa omasta taloudestaan eikä tuudittaudu toisen elätettävänä olemiseen. Siten en myöskään halua, että mahdollisesti kuollessani leski saisi jäädä asumaan omistamaani asuntoon ja asua siinä hamaan tappiin asti mahdollisesti uuden puolisonsa kanssa. Sillä välin perilliseni olisivat kuitenkin maksaneet perintöveron asunnosta ja omistavat sen, mutta eivät saa sitä käyttää tai myydä.
Tässä on erinomaiset, asialliset perustelut avioliittoa vastaan! Vaikka itse haluankin mennä puolisoni kanssa naimisiin, ymmärrän tällaiset perustelut oikein hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mikään pelota. Keksin nyt muutakin rahan menoa kuin häät.
Aina yhtä paljon naurattaa kun ihmiset jotka ovat olleet vaikka nyt 5v. Yhdessä ja naimisissa paasaavat mulle ja miehelleni naimisiin menon tärkeydestä. Me kun olemme 15v. Kulkeneet yhtä taivalta.
Ja muuten tämän 15v. Aikana olemme todistaneet suhteita joissa ollaan menty naimisiin ja jo keretty eroamaankin.
Minä menin naimisiin reilut 23 vuotta sitten, eikä se silloin juuri mitään maksanut. Onko tilanne nykyisin muuttunut. En nyt muista, ottiko maistraatti jonkun toimitusmaksun, mutta ei se ainakaan mikään mainittava ole voinut olla, kun opiskelijabudjetista huolimatta ei ole jäänyt mieleen.
Ja naimisiin mentiin, sillä se on juridisessa mielessä äärettömän tärkeää. Se ei juuri merkitse niin kauan, kun kaikki menee hyvin. Harvemmin kuitenkin kumpikin puolisoista esimerkiksi kupsahtaa suorilta jaloilta samanaikaisesti, joten kaikkea jännää on luvassa niille, jotka rakentavat yhteisen elämän ilman avioliittoa.
Ensimmäinen ongelma tulee asunnosta ja irtaimistosta. Avioliitto takaa lesken asumisoikeuden ja kodin irtaimiston hallinnan. Jos avioliittoa ei ole, kuka tahansa perintökaaren nokkimisjärjestyksen ykkönen voi vaatia perinnön realisoitavaksi ja usein vaatiikin. Aika moni on huomannut lentäneensä kadulle omasta kodistaan, vaikka on sitä maksanut omalta osaltaan, tai ylikin.
Seuraava ongelma tulee eläketurvasta. Kun kuolen, näkisin mielelläni, että minun satojen tuhansien eurojen kontribuutioni eläkekassaan tuottaisi edes jotain läheisilleni. Kun lapset ovat täyttäneet 18 vuotta, koko potti menee mustaan aukkoon, jollei ole virallistettua parisuhdetta. Ei tuosta läheskään kaikkea saa takaisin, mutta tuo perhe-eläke sentään joitain satasia kuussa.
Myös se mahdollinen erotilanne on huomattavasti selkeämpi, kun ollaan aviossa. Jos ei ole avioehtoa, kaikki menee tasan ja sillä selvä. Jos on avioehto, ositus on helppo. Avoliitossa on huomattavasti hankalampaa selvitellä, kuka on maksanut mitäkin. Asunto voi olla toisen nimissä, mutta toinen on sitten maksellut arjen elämää laskuineen, toisen maksaessa lainanlyhennyksiä. Se on sitten voi voi sille, jonka palkka on mennyt arjen kuluihin ja voittaja on se, jonka palkasta on maksettu asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa nämä itse avioliitossa olevat joiden mielestä vain heidän tapansa elää on oikea ja luulevat että muiden halussa pysyä naimattomana on kyse pelosta. Kyselevät sitten vauvapalstalla muka viisaana että etkö tunne kumppaniasi ja oikeasti vaan paljastavat oman typeryytensä.
Voihan se pelkokin olla ehkä syy, kuten kysymyksessäsi laitoit tarjolle. Meillä on muita syitä. Ihan perheen sisäisiä, eivät kuulu muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertaalleen olen naimisissa ollut, ja en usko ikuiseen rakkauteen. Taloudellinen tilanteeni on hyvä ilman puolisoakin, enkä haluaisi uudelleen riidellä vastaavia riitoja omaisuuden osituksesta kuin avioerossa oli. Tästä eteenpäin asun vain itseni omistamassa asunnossa ja jos nämä reunaehdot ei kumppanille sovi niin varmaankin löytyy sellainen jolle sopii.
Näkee sen tästäkin keskustelusta että naisten puolelta avioliittoon astellaan rahan kiilto silmissä 🤢 Varsinkin kun ollaan jo toisissa ja kolmansissa liitoissa odottaen että varakkaampi mies tajuaisi kupsahtaa aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei muuta mitään. Mitä järkeä siinä on?
Naimisiinmeno on ennen kaikkea juridinen ja taloudellinen kysymys. Muuttaa paljonkin näitä asioita, mutta koska olen eronnut ja minulla on lapsia, haluan että jatkossakin minun lapseni perivät minun ja kumppanini perii hänen lapsensa. Leskeneläkkeeseen ei ole tarvetta, enkä halua sotkea omia ja toisen rahoja toisiinsa. Tämä on ennenkaikkea käytännöllinen kysymys, kun kummallakin on ennestään varallisuutta.
Jos oltais molemmat köyhiä kuin kirkonrotat naimisiinmeno ei muuttaisi mitään. Nyt kun avopuolisollani on perittyä varallisuutta ja mun vanhemmat vielä elossa, niin jouduttaisiin väkertelemään melkoinen avioehto, että kaikki säilyisi kuten nyt. Tästä syystä ei mennä naimisiin. Meidän suhde ei vaadi minkään instituution lupaa voidakseen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan mikään noista. En vain usko avioliittoihin enää nykyään. Olen todistanut kavereiden ja lähipiirin normaaleja ja rumaksi menneitä avioeroja. En usko avioliiton ikuiseen kestävyyteen, ja jos menisin naimisiin, minulle sen pitäisi olla ikuinen. En koe tarvetta avioitua, kun on ihan hyvä elää näin avoliitossakin. Jos ero joskus tuleekin, on se yksinkertaisempaa ilman erinäisiä hakemuksia.
Jos ei ole aikeita tehdä lapsia, järkisyyt avioliittoon menoon on aikalailla nollissa.
En aio tehdä lapsia. Minulla ja miehellä on yhteinen omistusasunto ja paljon muuta yhteistä omaisuutta, miehellä on lapsia edellisestä suhteesta. Onko oikeasti järkisyyt nollissa olla aviossa? Ihan mielelläni asuisin kodissani jatkossakin jos mieheni sattuisi kuolemaan.
Lapset ovat kuitenkin miehen joten on säädetty että rintaperilliset perivät vanhempiensa omaisuuden. Juridisesti sinun asemasi miehen omaisuuteen on hyvin heikko mikä on täysin ymmärrettävää.
Kyllähän minut nyt tulee häätää asunnosta jonka olen suurimmaksi osaksi maksanut kun rintaperillisillä "on oikeus". Vai? Enhän minä miehen omaisuutta ole viemässä vaan turvaamassa omaani perillisiltä että saan asua kuolemaani saakka kodissani. Äly hoi.
En halua tehdä sellaisia juridisesti sitovia sopimuksia, jotka ovat lasteni edun vastaisia. Vaikka avioehdon tietenkin tekisi ennen naimisiinmenoa, silti lesken hallintaoikeus sekä asuntoon että sen irtaimistoon ei ole lasteni edun mukainen. Tiedän, että mulla on esim astiasto, jonka tyttäreni haluaa sitten, kun minusta aika jättää. Jos olisin naimisissa, tyttäreni saisi sen vasta sitten, kun miehenikin olisi kuollut. Hallintaoikeus valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että leski saa kuitenkin uusia koti-irtaimistoon kuuluvia tavaroita (esimerkiksi huonekaluja) normaaliin tapaan. Suvussa pitkään olleen keinutuolin voi kipata kaatopaikalle ja ostaa tilalle Ikasta nojatuolin. Tällöin tosin surrogaattiperiaatteen mukaan hallintaoikeus kohdistuu uuteen huonekaluun eli vainajan perilliset saisivat lesken kuoltua tuon Ikean nojatuolin. Jäämistön arvo ei saa kuitenkaan laskea enempää kuin mitä se normaalista kulumisesta laskisi, mutta monilla esineillä ei välttämättä olekaan rahallista arvoa vaan tunnearvoa. Jos suvun keinutuolista ei saisi myydessä sen enempää kuin mitä Ikean nojatuoli uutena maksoi, tämä on lain mukaan ihan oikein ja leski saa vaihtaa keinutuolin Ikean nojatuoliin kysymättä edes perillisiltä, mitä keinutuolille tehdään.
Ei ole yhteistä kotia, lapsia tai omaisuutta. Mihin kummaan tarvitsisin avioliittoa?
Alue: Aihe vapaa
Monet tässäkin ketjussa ovat perustelleet avioliiton järkevyyttä juuri lesken oikeudella jäädä asumaan vainajan asuntoon.