Lapsuuden jäljet: tunne ettei ole olemassa tai todellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tarkkaan perheen perustamista - sieltä nimittäin tulee kaltonkohdellille lisää paskaa niskaan joka tuutista. Olen perheellinen ja saanut lapsuuteni takia paljon paheksuntaa (ikäänkuin se olisi mun vila).

Raskausaikana neuvola oli aivan pöyristynyt ettei isovanempia ole elämässä ollenkaan. Käski ”sopia” riidat. Selitti että PITÄÄ OLLA tukiverkko tai muuten joutuu seurantaan neuvolasta.

Seuraavana sit ristiäispappi pöyristyi kun ei yjtöön isovanhempaa ristiäisiin tulossa. Saarnasi anteeksiannosta ja käski kutsua isovanhemmat vaikka välit poikki jo 10 v ajan.

Sitten pöyristyi tarha, kun ei varahoitajaa isovanhemmasta eikä kukaan isovanhempi tullut isovanhemman päivänä.

Samoin pöyristyi ja ällisteli äititutu, ”miten teillä ei ikinä isovanhemmat hoida, meillä ne kilpilee kuka saa hoitaa”.

Sitten myös koulu ällistelee ja ihmettelee, kaikki tutut ihmettelee jne jne.

Siis voi v*ttu! Jokainen ijmettely ja pöyristyminen on muutenkin kuin puukko haavassa kääntyisi. Ihan kin en tiedä olevani eriöainen!! Ihan kuin en ITSE KÄRSISI jo valmiiksi siitä että sukiua ei ole ja yksin ollaan.

Kerran äitikerhossa sit hermostuin ällistelyyb ja kerroin millanen lapsuus oli ja miksi välit on vanhempiin poikki. Koko äitikööri järkyttyi sanattomaksi ja sen jälkeen yhdessä hylkäsi ja eristi mut täysin. Oli liian hirveää kuultavaksi.

Joten on aika hiton vaikeaa trauma-kaltoinkohdeltuna perustaa perhe.

Helpoimmalla pääsee kun sanoo, että on isovanhemmat mukana elämässä. Oli sitten tai ei.

eiks voi sanoo et ne on kuolleet

Puolitutulle ehkä mutta ei viranomaisille, näkevät helposti järjestelmästä ketä on vanhemmat jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse yksi puolisena tukiverkkona toimia!Vaatikaa vastavuoroisuutta!Ellei toimi nin silloin on kyse hyväksi käytöstä!Itseä on ihmiset pitänyt roskasankona jolle voi tulla ongelmiaan ruikuttamaan mutta ei vastavuoroisesti kuunnelleet minua niin aloin että katkaisin välit.

Oma olo parantui ja mukavemmille ihmisille jäi tilaa.

Yritin tuota edellistä laittaa vastaukseksi sille joka oli että neuvolan tavallaan pakottamana tehnyt tukiverkkoa ja hoitanut muitten lapsia mutta ne ei sitten hoitaneet hänen lapsiaan.

Olen huomannut että n.s.paremmin toimeentulevat ovat jos mahdollista käyttämässä hyväksi heikommassa olevia.Esim.narsisti vanhempien lasta aikuisena siten että yrittävät käyttää ilmaisena terapeuttinaan eli omia ongelmia kaataa toisen päälle.Ei tarvi suostua tuohon.

Olet toki oikeassa, mutta kun nmulla ei ole vanhempia eikä sukua lainkaan, niin jos katkoisin välit näihin ihmisiin niin mulla ei olis ketään. Nyt lapseni saavat kavereita ja kuulun itse yhteisöön löyhästi, vaikka tiedän että minua kohdellaan väärin ja hyväksikäytetään.

Loukkaannuin siis siitä että kun minä olen kymmeniä kertoja hoitanut ILMAISEKSI, niin nuo apua saaneet eivät hoitaneet minun lapsiani MAKSUSTA (ja vielä hyvästä sellaisesta, tarjosin 200e muutamasta tunnista).

Nyt joudun synnytykseen yksin kun rahakaan ei tässä auta. Mll ja lastenhoitofimat eivät voi ottaa keikkaa jonka alkuaika ei ole tiedossa. Sillälailla onnistuu jos maksan 24/7 palkkaa esim viiden päivän ajalta (varallaoloaika).

Juurikin taas itse olen hoitanut toisten lapsia synnytyksen aikana maksutta ja ottanut lapset yökylään äkillisissä tilanteissa.

Mutta tätä tää on. Ei sitä kaltoinkohdeltuna enää muuta edes odottaa. Ja elämässä ei ylipäätään mene mikään tasan - jos/kunnolen kiltti muille niin todellakaan sitä kiltteyttä ei saa likimainkaan samaa vertaa takaisin.

Varmaan rakastetuilla lapsilla on erilainen omanarvontunto ja he ei tällaiseen suostuisi.

T. Se toisten lapsia hoitava

Miksi hoidat toisten lapsia? Oletko v.ajokki?

Oman erillaisuuden hyväksyminen on askel kohti aikuisuutta ja sitä että ei ole eläinlauman hierarkiassa

alimmaisena.

Viettävätkö lasten äidit kanssasi aikaa?

Mitä..eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tarkkaan perheen perustamista - sieltä nimittäin tulee kaltonkohdellille lisää paskaa niskaan joka tuutista. Olen perheellinen ja saanut lapsuuteni takia paljon paheksuntaa (ikäänkuin se olisi mun vila).

Raskausaikana neuvola oli aivan pöyristynyt ettei isovanempia ole elämässä ollenkaan. Käski ”sopia” riidat. Selitti että PITÄÄ OLLA tukiverkko tai muuten joutuu seurantaan neuvolasta.

Seuraavana sit ristiäispappi pöyristyi kun ei yjtöön isovanhempaa ristiäisiin tulossa. Saarnasi anteeksiannosta ja käski kutsua isovanhemmat vaikka välit poikki jo 10 v ajan.

Sitten pöyristyi tarha, kun ei varahoitajaa isovanhemmasta eikä kukaan isovanhempi tullut isovanhemman päivänä.

Samoin pöyristyi ja ällisteli äititutu, ”miten teillä ei ikinä isovanhemmat hoida, meillä ne kilpilee kuka saa hoitaa”.

Sitten myös koulu ällistelee ja ihmettelee, kaikki tutut ihmettelee jne jne.

Siis voi v*ttu! Jokainen ijmettely ja pöyristyminen on muutenkin kuin puukko haavassa kääntyisi. Ihan kin en tiedä olevani eriöainen!! Ihan kuin en ITSE KÄRSISI jo valmiiksi siitä että sukiua ei ole ja yksin ollaan.

Kerran äitikerhossa sit hermostuin ällistelyyb ja kerroin millanen lapsuus oli ja miksi välit on vanhempiin poikki. Koko äitikööri järkyttyi sanattomaksi ja sen jälkeen yhdessä hylkäsi ja eristi mut täysin. Oli liian hirveää kuultavaksi.

Joten on aika hiton vaikeaa trauma-kaltoinkohdeltuna perustaa perhe.

Helpoimmalla pääsee kun sanoo, että on isovanhemmat mukana elämässä. Oli sitten tai ei.

eiks voi sanoo et ne on kuolleet

Puolitutulle ehkä mutta ei viranomaisille, näkevät helposti järjestelmästä ketä on vanhemmat jne

Voit ottaa seuraavaan VIRANOMAIS tapaamiseen puhelimen pöydälle ja nauhoitat keskustelun ,jossa sinua loukataan.

Sit vaan teet valituksen kyseisestä ihmisestä.

Äityleille voit valehdella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse yksi puolisena tukiverkkona toimia!Vaatikaa vastavuoroisuutta!Ellei toimi nin silloin on kyse hyväksi käytöstä!Itseä on ihmiset pitänyt roskasankona jolle voi tulla ongelmiaan ruikuttamaan mutta ei vastavuoroisesti kuunnelleet minua niin aloin että katkaisin välit.

Oma olo parantui ja mukavemmille ihmisille jäi tilaa.

Yritin tuota edellistä laittaa vastaukseksi sille joka oli että neuvolan tavallaan pakottamana tehnyt tukiverkkoa ja hoitanut muitten lapsia mutta ne ei sitten hoitaneet hänen lapsiaan.

Olen huomannut että n.s.paremmin toimeentulevat ovat jos mahdollista käyttämässä hyväksi heikommassa olevia.Esim.narsisti vanhempien lasta aikuisena siten että yrittävät käyttää ilmaisena terapeuttinaan eli omia ongelmia kaataa toisen päälle.Ei tarvi suostua tuohon.

Olet toki oikeassa, mutta kun nmulla ei ole vanhempia eikä sukua lainkaan, niin jos katkoisin välit näihin ihmisiin niin mulla ei olis ketään. Nyt lapseni saavat kavereita ja kuulun itse yhteisöön löyhästi, vaikka tiedän että minua kohdellaan väärin ja hyväksikäytetään.

Loukkaannuin siis siitä että kun minä olen kymmeniä kertoja hoitanut ILMAISEKSI, niin nuo apua saaneet eivät hoitaneet minun lapsiani MAKSUSTA (ja vielä hyvästä sellaisesta, tarjosin 200e muutamasta tunnista).

Nyt joudun synnytykseen yksin kun rahakaan ei tässä auta. Mll ja lastenhoitofimat eivät voi ottaa keikkaa jonka alkuaika ei ole tiedossa. Sillälailla onnistuu jos maksan 24/7 palkkaa esim viiden päivän ajalta (varallaoloaika).

Juurikin taas itse olen hoitanut toisten lapsia synnytyksen aikana maksutta ja ottanut lapset yökylään äkillisissä tilanteissa.

Mutta tätä tää on. Ei sitä kaltoinkohdeltuna enää muuta edes odottaa. Ja elämässä ei ylipäätään mene mikään tasan - jos/kunnolen kiltti muille niin todellakaan sitä kiltteyttä ei saa likimainkaan samaa vertaa takaisin.

Varmaan rakastetuilla lapsilla on erilainen omanarvontunto ja he ei tällaiseen suostuisi.

T. Se toisten lapsia hoitava

eiks sillä 200 eurolla tunti saa jo ammattilaisen kotiin?

Ota lapset laitoksille ja sano että kukaan ei hoida heitä synnytyksen aikana

MUTTA LISÄÄ PULLAHTAA PERSEESTÄ ERI ISILLE KERRAN VUODESSA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse yksi puolisena tukiverkkona toimia!Vaatikaa vastavuoroisuutta!Ellei toimi nin silloin on kyse hyväksi käytöstä!Itseä on ihmiset pitänyt roskasankona jolle voi tulla ongelmiaan ruikuttamaan mutta ei vastavuoroisesti kuunnelleet minua niin aloin että katkaisin välit.

Oma olo parantui ja mukavemmille ihmisille jäi tilaa.

Yritin tuota edellistä laittaa vastaukseksi sille joka oli että neuvolan tavallaan pakottamana tehnyt tukiverkkoa ja hoitanut muitten lapsia mutta ne ei sitten hoitaneet hänen lapsiaan.

Olen huomannut että n.s.paremmin toimeentulevat ovat jos mahdollista käyttämässä hyväksi heikommassa olevia.Esim.narsisti vanhempien lasta aikuisena siten että yrittävät käyttää ilmaisena terapeuttinaan eli omia ongelmia kaataa toisen päälle.Ei tarvi suostua tuohon.

Olet toki oikeassa, mutta kun nmulla ei ole vanhempia eikä sukua lainkaan, niin jos katkoisin välit näihin ihmisiin niin mulla ei olis ketään. Nyt lapseni saavat kavereita ja kuulun itse yhteisöön löyhästi, vaikka tiedän että minua kohdellaan väärin ja hyväksikäytetään.

Loukkaannuin siis siitä että kun minä olen kymmeniä kertoja hoitanut ILMAISEKSI, niin nuo apua saaneet eivät hoitaneet minun lapsiani MAKSUSTA (ja vielä hyvästä sellaisesta, tarjosin 200e muutamasta tunnista).

Nyt joudun synnytykseen yksin kun rahakaan ei tässä auta. Mll ja lastenhoitofimat eivät voi ottaa keikkaa jonka alkuaika ei ole tiedossa. Sillälailla onnistuu jos maksan 24/7 palkkaa esim viiden päivän ajalta (varallaoloaika).

Juurikin taas itse olen hoitanut toisten lapsia synnytyksen aikana maksutta ja ottanut lapset yökylään äkillisissä tilanteissa.

Mutta tätä tää on. Ei sitä kaltoinkohdeltuna enää muuta edes odottaa. Ja elämässä ei ylipäätään mene mikään tasan - jos/kunnolen kiltti muille niin todellakaan sitä kiltteyttä ei saa likimainkaan samaa vertaa takaisin.

Varmaan rakastetuilla lapsilla on erilainen omanarvontunto ja he ei tällaiseen suostuisi.

T. Se toisten lapsia hoitava

Eikö syntyvän lapsen iSÄ voi auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse yksi puolisena tukiverkkona toimia!Vaatikaa vastavuoroisuutta!Ellei toimi nin silloin on kyse hyväksi käytöstä!Itseä on ihmiset pitänyt roskasankona jolle voi tulla ongelmiaan ruikuttamaan mutta ei vastavuoroisesti kuunnelleet minua niin aloin että katkaisin välit.

Oma olo parantui ja mukavemmille ihmisille jäi tilaa.

Yritin tuota edellistä laittaa vastaukseksi sille joka oli että neuvolan tavallaan pakottamana tehnyt tukiverkkoa ja hoitanut muitten lapsia mutta ne ei sitten hoitaneet hänen lapsiaan.

Olen huomannut että n.s.paremmin toimeentulevat ovat jos mahdollista käyttämässä hyväksi heikommassa olevia.Esim.narsisti vanhempien lasta aikuisena siten että yrittävät käyttää ilmaisena terapeuttinaan eli omia ongelmia kaataa toisen päälle.Ei tarvi suostua tuohon.

Olet toki oikeassa, mutta kun nmulla ei ole vanhempia eikä sukua lainkaan, niin jos katkoisin välit näihin ihmisiin niin mulla ei olis ketään. Nyt lapseni saavat kavereita ja kuulun itse yhteisöön löyhästi, vaikka tiedän että minua kohdellaan väärin ja hyväksikäytetään.

Loukkaannuin siis siitä että kun minä olen kymmeniä kertoja hoitanut ILMAISEKSI, niin nuo apua saaneet eivät hoitaneet minun lapsiani MAKSUSTA (ja vielä hyvästä sellaisesta, tarjosin 200e muutamasta tunnista).

Nyt joudun synnytykseen yksin kun rahakaan ei tässä auta. Mll ja lastenhoitofimat eivät voi ottaa keikkaa jonka alkuaika ei ole tiedossa. Sillälailla onnistuu jos maksan 24/7 palkkaa esim viiden päivän ajalta (varallaoloaika).

Juurikin taas itse olen hoitanut toisten lapsia synnytyksen aikana maksutta ja ottanut lapset yökylään äkillisissä tilanteissa.

Mutta tätä tää on. Ei sitä kaltoinkohdeltuna enää muuta edes odottaa. Ja elämässä ei ylipäätään mene mikään tasan - jos/kunnolen kiltti muille niin todellakaan sitä kiltteyttä ei saa likimainkaan samaa vertaa takaisin.

Varmaan rakastetuilla lapsilla on erilainen omanarvontunto ja he ei tällaiseen suostuisi.

T. Se toisten lapsia hoitava

Miksi hoidat toisten lapsia? Oletko v.ajokki?

Oman erillaisuuden hyväksyminen on askel kohti aikuisuutta ja sitä että ei ole eläinlauman hierarkiassa

alimmaisena.

Viettävätkö lasten äidit kanssasi aikaa?

Mitä..eikö?

Olet toki oikeassa, mutta kun nmulla ei ole vanhempia eikä sukua lainkaan, niin jos katkoisin välit näihin ihmisiin niin mulla ei olis ketään. Nyt lapseni saavat kavereita ja kuulun itse yhteisöön löyhästi, vaikka tiedän että minua kohdellaan väärin ja hyväksikäytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse yksi puolisena tukiverkkona toimia!Vaatikaa vastavuoroisuutta!Ellei toimi nin silloin on kyse hyväksi käytöstä!Itseä on ihmiset pitänyt roskasankona jolle voi tulla ongelmiaan ruikuttamaan mutta ei vastavuoroisesti kuunnelleet minua niin aloin että katkaisin välit.

Oma olo parantui ja mukavemmille ihmisille jäi tilaa.

Yritin tuota edellistä laittaa vastaukseksi sille joka oli että neuvolan tavallaan pakottamana tehnyt tukiverkkoa ja hoitanut muitten lapsia mutta ne ei sitten hoitaneet hänen lapsiaan.

Olen huomannut että n.s.paremmin toimeentulevat ovat jos mahdollista käyttämässä hyväksi heikommassa olevia.Esim.narsisti vanhempien lasta aikuisena siten että yrittävät käyttää ilmaisena terapeuttinaan eli omia ongelmia kaataa toisen päälle.Ei tarvi suostua tuohon.

Olet toki oikeassa, mutta kun nmulla ei ole vanhempia eikä sukua lainkaan, niin jos katkoisin välit näihin ihmisiin niin mulla ei olis ketään. Nyt lapseni saavat kavereita ja kuulun itse yhteisöön löyhästi, vaikka tiedän että minua kohdellaan väärin ja hyväksikäytetään.

Loukkaannuin siis siitä että kun minä olen kymmeniä kertoja hoitanut ILMAISEKSI, niin nuo apua saaneet eivät hoitaneet minun lapsiani MAKSUSTA (ja vielä hyvästä sellaisesta, tarjosin 200e muutamasta tunnista).

Nyt joudun synnytykseen yksin kun rahakaan ei tässä auta. Mll ja lastenhoitofimat eivät voi ottaa keikkaa jonka alkuaika ei ole tiedossa. Sillälailla onnistuu jos maksan 24/7 palkkaa esim viiden päivän ajalta (varallaoloaika).

Juurikin taas itse olen hoitanut toisten lapsia synnytyksen aikana maksutta ja ottanut lapset yökylään äkillisissä tilanteissa.

Mutta tätä tää on. Ei sitä kaltoinkohdeltuna enää muuta edes odottaa. Ja elämässä ei ylipäätään mene mikään tasan - jos/kunnolen kiltti muille niin todellakaan sitä kiltteyttä ei saa likimainkaan samaa vertaa takaisin.

Varmaan rakastetuilla lapsilla on erilainen omanarvontunto ja he ei tällaiseen suostuisi.

T. Se toisten lapsia hoitava

Eikö syntyvän lapsen iSÄ voi auttaa?

Lopetas nyt typerys. Lue teksti ja siinä kyllä ihan käyvilmi miksi yksityistä hoitajaa ei voi pslkats. Hoitajaa tarvitaan synnytyksen ajaksi siksi että isä on mukana siellä synnytyssalissa. Olet tyhmä kuin saapas, mene muuhun ketjuun pätrmään.

Trollit taas tuli riehumaan. Menkääpä pois ja jatketaan ketjua me oikeat ketjuun vastaajat.

Vierailija kirjoitti:

Trollit taas tuli riehumaan. Menkääpä pois ja jatketaan ketjua me oikeat ketjuun vastaajat.

No kerro toki ..oletko näkymätön..hoidatko toisten lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole hyväksikäyttöä että hoidat toisten lapsia ja harrastat suojaamatonta seksiä.

Sille on ihan toinen nimitys...

Olet oikeassa, sille on ihan oikea nimi, ja se nimi on toivottu perheen lisäys puolison kanssa (joka onnkaikkien lasten isä).

Nyt voit häipyä, olitpa ”vitsikäs”.

T. Se tukiverkoton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole hyväksikäyttöä että hoidat toisten lapsia ja harrastat suojaamatonta seksiä.

Sille on ihan toinen nimitys...

Olet oikeassa, sille on ihan oikea nimi, ja se nimi on toivottu perheen lisäys puolison kanssa (joka onnkaikkien lasten isä).

Nyt voit häipyä, olitpa ”vitsikäs”.

T. Se tukiverkoton

Lapsesi saavat ystäviä , ilman että sinä kierrät naapurustossa antamassa ilmaista lastenhoito apua

Voi helv... häivy trolli! Tunnistan tän tyypin tulee juuri näihin ketjuihin missä puhutaan huonosta lapsuudesta. Muistanette pari vanhaa ketjua jossa tää tuli lainailemaan la liimailemaan toisten vastauksia ja haukkui ”kakkapyllyksi”. Tää on just se sama kakkapyllyjankkaaja!

Saako ylläpidosta pyydettyä bannin trollille ip-osoitteen perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole hyväksikäyttöä että hoidat toisten lapsia ja harrastat suojaamatonta seksiä.

Sille on ihan toinen nimitys...

Olet oikeassa, sille on ihan oikea nimi, ja se nimi on toivottu perheen lisäys puolison kanssa (joka onnkaikkien lasten isä).

Nyt voit häipyä, olitpa ”vitsikäs”.

T. Se tukiverkoton

Lapsesi saavat ystäviä , ilman että sinä kierrät naapurustossa antamassa ilmaista lastenhoito apua

Eivät saa ...

Ainoa konsti millä saavat leikkikavereita on että otan viikonlopuksi naapurin lapset yö kylään.

Ja tarjoon jäätelöö ja herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Voi helv... häivy trolli! Tunnistan tän tyypin tulee juuri näihin ketjuihin missä puhutaan huonosta lapsuudesta. Muistanette pari vanhaa ketjua jossa tää tuli lainailemaan la liimailemaan toisten vastauksia ja haukkui ”kakkapyllyksi”. Tää on just se sama kakkapyllyjankkaaja!

En ainakaan hoida toisten lapsia ilmaiseksi , saadakseni jonkun "yhteyden" naapureihin:)

Vierailija kirjoitti:

Samat olot ja dissosiaatiohäiriö. Minä haaveilen nykyään koko ajan perheestä, mutten siis miehestä ja lapsista koska minua ei yhtään kiinnosta olla hoitamassa muita ja antamassa muille kauheasti mitään, vaan haluaisin olla se perheen vauva/lapsi jota rakastavat, läsnäolevat vanhemmat paapoo. Sitä ei koskaan ollut, joten minulla ei ole mitään "rakkautta" tms mitä antaa muille, ajatuskin siitä uuvuttaa.

Tiedän että on roolipelimaailmoja, joissa "lapset" ja "vanhemmat" voivat elää todeksi perhe-elämää. Mm second lifessa on kaupunkeja ja adoptiotoimistoja ihmisille jotka haluavat roolipelaamalla kokea vanhemmuuden tai lapsuuden. Ilmainen virtuaalimaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse yksi puolisena tukiverkkona toimia!Vaatikaa vastavuoroisuutta!Ellei toimi nin silloin on kyse hyväksi käytöstä!Itseä on ihmiset pitänyt roskasankona jolle voi tulla ongelmiaan ruikuttamaan mutta ei vastavuoroisesti kuunnelleet minua niin aloin että katkaisin välit.

Oma olo parantui ja mukavemmille ihmisille jäi tilaa.

Yritin tuota edellistä laittaa vastaukseksi sille joka oli että neuvolan tavallaan pakottamana tehnyt tukiverkkoa ja hoitanut muitten lapsia mutta ne ei sitten hoitaneet hänen lapsiaan.

Olen huomannut että n.s.paremmin toimeentulevat ovat jos mahdollista käyttämässä hyväksi heikommassa olevia.Esim.narsisti vanhempien lasta aikuisena siten että yrittävät käyttää ilmaisena terapeuttinaan eli omia ongelmia kaataa toisen päälle.Ei tarvi suostua tuohon.

Olet toki oikeassa, mutta kun nmulla ei ole vanhempia eikä sukua lainkaan, niin jos katkoisin välit näihin ihmisiin niin mulla ei olis ketään. Nyt lapseni saavat kavereita ja kuulun itse yhteisöön löyhästi, vaikka tiedän että minua kohdellaan väärin ja hyväksikäytetään.

Loukkaannuin siis siitä että kun minä olen kymmeniä kertoja hoitanut ILMAISEKSI, niin nuo apua saaneet eivät hoitaneet minun lapsiani MAKSUSTA (ja vielä hyvästä sellaisesta, tarjosin 200e muutamasta tunnista).

Nyt joudun synnytykseen yksin kun rahakaan ei tässä auta. Mll ja lastenhoitofimat eivät voi ottaa keikkaa jonka alkuaika ei ole tiedossa. Sillälailla onnistuu jos maksan 24/7 palkkaa esim viiden päivän ajalta (varallaoloaika).

Juurikin taas itse olen hoitanut toisten lapsia synnytyksen aikana maksutta ja ottanut lapset yökylään äkillisissä tilanteissa.

Mutta tätä tää on. Ei sitä kaltoinkohdeltuna enää muuta edes odottaa. Ja elämässä ei ylipäätään mene mikään tasan - jos/kunnolen kiltti muille niin todellakaan sitä kiltteyttä ei saa likimainkaan samaa vertaa takaisin.

Varmaan rakastetuilla lapsilla on erilainen omanarvontunto ja he ei tällaiseen suostuisi.

T. Se toisten lapsia hoitava

Tuo ei ole kyllä mikään hyvä malli sosiaalisista suhteista lapsillesi. Olisi parempi vaihtoehto katkaista tuollaiset yksipuoliset ihmissuhteet.

Minullakaan ei ole läheisiä. Välit vanhempiin etäiset ja en toisaalta ihmettele jos monet ovat katkaisseet välinsä kokonaan. Itsellä ei kuitenkaan ollut "niin huonot" vanhemmat ja sen vuoksi yritän jotakin yhteyttä pitää. Silti he aina arvostelivat minua ja tavallaan en saanut olla oma itseni sekä eivät koskaan auttaneet tai tukeneet mitenkään. Jotain narsismia tai ainakin hirveää tunnekylmyyttä mukana. Tavallaan elämä vaan meni eteenpäin, mutta mitään  yhteistä minulla ei ollut heidän kanssaan ja olin liian herkkä ja empaattinen lapsi heille. Koskaan ei asioista voitu edes rauhassa puhua, eivätkä koskaan ole kysyneet miten voin. Kaikki meni vaan niin, että vaikenin kaikesta ja annoin vanhempien olla rauhassa ja en vaivannut sitten heitä enää millään. Samalla tavallaan kadotin itseni ja en osaa edelleenkään kertoa omista asioistani tai pidä niitä tärkeinä. Koko identiteetti ihan hakusessa ja oireita dissosiaatiosta  sekä depersonalisaatiosta. Minun on todella vaikeaa kertoa kuka olen ja mistä pidän. Kaikki on sekavaa ja tavallaan olen kuin joku näkymätön. Muutan myös helposti itseäni muiden haluamaan suuntaan ja en halua pahoittaa kenenkään mieltä. Tämän vuoksi sosiaaliset tilanteet ovat raskaita. En myöskääm luota keneenkään ja tavallaan ajattelen ettei kukaan tarvitse seuraani ja mitä minä "huono" ihminen voisin kenellekään tuoda. En ainakaan mitään iloa. Tämän vuoksi, vaikka kuinka tahtoisin ystäviä niin en vaan pysty luottamaan ja toisaalta rasistun niistä tilanteista myös. En oikein jaksa enää pettymyksiä ja luottamuksen menetystä ja pelkään myös kertoa tilanteestani kenellekään. Aina saa miettiä mitä voi puhua. Sen vuoksi toisaalta kadehdin niitä ihmisiä joiden ei tarvi varoa sanojaan. Oma elämä on senverran erilaista, että helposti muille tulee käsitys, että olen ihan outo ihminen, vaikka tavallaan kaikki asiat eivät ole minusta johtuvia ja elämässäni on ollut paljon pahaa, joka on johtanut tähän. Uskon silti etteivät monetkaan ymmärtäisi sitä ja tuomitsisivat heti oudoksi. 

 Jatkan vielä

jatkuu

Joskus olin vielä melko luottavainen ihminen tulevaisuuden suhteen.  Vanhempien "myötävaikutus" sekä kiusaaminen ja pitkäaikainen yksinäisyys ovat vaan tehneet todella paljon hallaa minulle. En pysty enää olemaan huoleton ja pelkään aina pahinta. Itseäni en arvosta yhtään, vaikka toisaalta tiedän etten ole anisainnut mitään pahaa ja sen vuoksi välillä surullinen olo, kun minä olen aina yrittänyt kohdella muita hyvin. Elämä tavallaan pyörii paikallaan ja en pääse eteenpäin. Ystäviä ei ole ja kerroinkin jo syitä miksi niiden saaminen on vaikeaa. Minulla ei ole myöskään jäänyt mitään porukkaa nuoruudesta, kun olin se yksinäinen kiusattu. Tämän vuoksi ihmisiin tutustuminen on aina vaan vaikeampaa ja silti tahtoisin seuraa ja olen ihan väsynyt tähän ainaiseen yksin oloon. Jostain parisuhteesta en pysty edes haaveilemaan, kun ajattelen ettei kenenkään tarvi valita minua ja toisaalta en pysty luottamaan. Myös liiallinen läheisyys voisi olla liikaa, kun olen pakostakin nyt joutunut olemaan itsenäinen ja ollut yksin niin pitkään. Ei näistä lähtökohdista helposti tutustuta muihin ja tilannetta vaikeaa muuttaa. Olen monesti ihan surullinen, kyllästynyt ja häpeissäni elämäni suhteen. Kaiken ei pitänyt mennä näin, mutta en myöskään tiedä kuinka olisin voinut pelastaa tilannetta. paljon oli sellaista mihin en voinut vaikuttaa ja minä en ole sellainen niin vahva ihminen , joka kestää kaiken. Jos haluan pysyä järjissäni niin on pakko säästää itseäni, mutta toisaalta en pääse eteenpäin. Pahoittelut valituksesta, mutta välillä ajattelen olevan vankilassa ja sen olen itse luonut muiden lisävaikutuksella.  Jos elämä olisi tähän mennessä mennyt toisin olisin varmaan erilainen ja "parempi" ihminen, mutta olen mennyt vaan siihen huonompaan suuntaan. Aikaa olisi, kun olen nuori ihminen, mutta en tiedä mitä tekisin. Mistään terapiasta ei ole rahaa maksaa ja en tiedä olisiko siitä apua. 

Minulla oli kohtuullisen normaali perhe, toinen vanhemmista oli pahasti masentunut, toinen pyöritti arkea yksin, ja kotona se tuntui painostavana ilmapiirinä ja tunnekylmyytenä. Tämä masentunut suosi minua, koska olin se kiltti kuuntelija, koko perheen tuki. En itse asiassa tiedä, mitä suosiminen oli konkreettisesti (asiaa kysyttäessä se väännetään aina siihen, että yritän kieltää suosimista tapahtuneen), mutta ainakin minua huomioitiin enemmän. Ja tietysti minua huomioitiin, koska tiesin roolini: olin kiltti tyttö, joka kuunteli ja jonka kanssa pystyi teeskentelemään normaalia perhettä. Se oli minulle rooli, jonka vetäminen oli raskasta, ja minusta siskoani suosittiin, koska hänen ei tarvinnut kantaa sitä taakkaa. Sisko purki pahaa oloaan kiusaamalla minua, eikä siihen koskaan puututtu. Oikeastaan mihinkään ei ollut voimavaroja tai rahaa, enkä uskaltanut tuoda tarpeitani esiin. Päällimmäinen tunne oli minulla häpeä, ja syytin kaikesta itseäni.

Vanhempani onneksi erosivat, kun olin myöhäisessä teini-iässä: masentunut muutti pois ja asuimme tämän toisen vanhemman luona. Ilmapiiri parani huomattavasti, ja sain itse asiassa burn outin (kukaan ei huomannut), kun tuntui ettei enää tarvinnut suorittaa. Lapsuutemme (tai jostain muusta syystä) siskoni oireili pahasti tai hänellä oli vain paha murrosikä, joten lähivanhempani keskittyi vain häneen. Kukaan ei nähnyt minun oireiluani, koska olin jo silloin oppikirjaesimerkki näkymättömästä lapsesta. Siskoni sai käytännössä kaiken mitä halusi (koska minua oltiin suosittu), kun minulla ei ollut juurikaan vaatteita tai edes silmälaseja – kaikki tarpeeni oli näkymättömiä. Minulle kerrottiin, että siskoni saa kiusata minua, koska hänellä on niin kurjaa. Minun tunteistani ei välitetty, ja tukahdutin ne pikkuhiljaa pois - ensin negatiiviset, koska niitä ei saanut tuoda esille, sitten positiiviset. Lähivanhempani huomasi, että minä olen se kiltti kuuntelija, jolle voi vuodattaa kaikki ongelmat, joten jouduin kantamaan hänenkin ongelmansa. Tämä kaikki paheni hitaasti ihan naurettavuuteen asti – kun tätini löi minua, lähivanhempani kertoi minun taas suurentelevan asioita, hänen tätinsä oli sentään tarjonnut hänelle kuivaa pullaa tahalteen. Minulta kysyttiin jatkuvasti, haittaako minua jos saan vähemmän tai en mitään, jotta siskoni voisi saada haluamansa (tunnollisesti sanoin, ettei tietenkään haittaa). En halunnut kuormittaa muita ongelmillani, joten valitin usein niistä pikkuasioista, jotka kaasivat kuppini nurin (kun kaikki voimavarani meni selviytymiseen, pienet yllättävät asiat tuntuivat aivan ylitsepääsemättömiltä). Nämä kuitattiin naurulla, enkä ikinä uskaltanut tuoda isoja asioita esiin, koska pelkäsin että nekin vain huitaistaisiin sivuun. Olin jo melkein toimintakyvytön, kun  kerroin ongelmistani, ne huitaistiin tietenkin sivuun, ja katkaisin katkaista välit.  

Paranemisprosessi alkoi siitä, mutta eteneminen on aika olematonta nyt 10 vuoden päästä. Elämä on välillä kitkuttelua, useimmiten vain tyhjyyttä. En osaa toimia ihmisten kanssa. Vaikka en enää itselleni näkymätön, minusta tuntuu, että olen näkymätön edelleen muille. En osaa mitään konflinktinratkaisumetodeja (paitsi alistumisen ja passiivis-aggressiivissuden). En ole enää emotionaalisesti täysin lukossa, mutta en myöskään tunne kauheasti mitään.